Savisesta maasta lyhyesti

Moni tuskailee savisen maan kanssa, mutta on siinä hyviäkin puolia.

Listaan ensin näitä etuja ja sitten keinoja, että miten vähentää niitä niin sanottuja haittoja.

Savinen maa, jossa ei hyvää mururakennetta, vaan kynnön jälkeen särmikäskulmaisia lohkareita.

Edut:

1) Suuri vedenpidätyskyky
2) Suuri ravinteiden pidätyskyky
3) Sitovat itseensä myös monia haitta-aineita, jolloin ne ovat poissa kasvien ulottuvilta ja meidän sadostamme.

Haittoja:

1) kovaa kuivana
2) halkeilee kuivuessaan, paisuu kastuessaan
3) ei pysty nopeasti imemään runsasta sadetta
4) vesi voi olla maassa niin tiukasti kiinni, ettei kasvit pysty ottamaan sitä käyttöönsä
5) tomuaa herkästi kuivana

Miten tästä eteenpäin?

1) lisää kompostia, jolloin vähitellen multavuus nousee ja kovuus vähenee
2) käytä katteita, jolloin

Kate suojaa maan pintaa ja estää rikkaruohoja kasvamasta.

1. pinta ei kuivu eikä halkeile
2. pinta ei tomua
3. sadevesi pääsee imeytymään helposti
4. kate luovuttaa ravinteita hajotessaan hajottajien toimesta

3) komposti ja kate houkuttelevat lierot paikalle,

Hyvä mururakenne.

1. kaivamaan hyviä kestäviä käytäviä maahan,
2. parantamaan mururakennetta ja 
3. lannoittamaan maata.

Miksi kannattaa kattaa talveksi?

Maan lämpö reagoi ilman lämpöön. Jos aurinko paistaa porottaa taivaalta, lämpenee myös maa. Sen jokainen tuntee kesällä, paljain jaloin polttavalla hiekalla kävellessään. Muistat varmaan, miten kylmää hiekka on myös, kun hiukan jalkaterällä työntää pintahiekkaa syrjään. Tai syksyllä, kun astuu paljain varpain kylmille pihalaatoille.

Samasta ilmiöstä on kyse myös kasvimaan kattamisessa. Jotta maan lämpö ei reagoisi niin voimakkaasti ja niin nopeasti ilman lämpötilan muutoksiin.

Lierot kaivautuvat talveksi syvemmälle, roudalta pakoon ja monet eliöt vaipuvat jonkinlaiseen lepotilaan, kun tulee liian kylmät oltavat.

Jos pidennämme aikaa, jolloin lierot selviävät lähempänä maan pintaa, annamme niille myös pidempään työrauhan. Ne maiskuttelevat kuolleilla juurilla, kasvimaan tähteillä ja muilla kasvinosilla, nielevät samalla maata ja hienonhienossa "sulatusuunissa" sisällään muodostavat tästä kaiken murusia, joissa on sopiva pH eli happamuus, valtavasti ravinteita kasveille sopivassa muodossa ja jotka kestävät veden rasitusta hyvin. Eli ne auttavat maan mururakenteen muodostumisessa ja tekevät sen erittäin kestäväksi.

Myös muut maaperäeliöt ovat aktiivia kauemmin, jos ei tule lunta tupaan niin sanotusti. Keväällä liian aikaisin porottava aurinko saattaa huijata kasvit kasvamaan liian aikaisin, vaikka jalat eli juuret ovat vielä ihan jäisessä maaperässä kiinni. Tuloksena on kuivettuneet, kuolleet kasvit. Ne näännyttävät itsensä siis hengiltä, ilman vettä ei pysty elämään. Kate suojaa niitä keväällä siis liian varhaiselta kasvuun lähdöltä.

Kate estää kyllä myös maan lämpenemistä, ja siksi se pitääkin ottaa pois. Hyvä hetki on silloin kun yöpakkasia ei ole enää kuin nimeksi, eli maa ehtii alkaa sulaa päivällä jo hyvin eikä yö jäädytä sitä takaisin samantein.

Kate painaa kaiken mörskän (=kasvinjätteet, keskeneräinen komposti, haravontilehdet....) lähelle maata, josta lierojen on ne helpompi saada ja mikrobit pääsevät myös lähelle ja omalta osaltaan aloittavat hajottamisen mullaksi.

Miten kate auttaa kasvimaalla?

Helpota omaa työtäsi ja suojele maata

Rikkaruohojen torjunnassa, maan kulumisen estämisessä ja ravinteiden säilyttämisessä, on aina tärkeää, että kasvimaalla ei ole alueita mulloksella eli ilman kasvavia kasveja tai katetta. Paljas maa houkuttelee uinuvat siemenet ja rikkaruohojen juurenpalat kasvamaan. Riippuen ajankohdasta, jolloin maa jäisi mullokselle, on erilaisia vaihtoehtoja ratkaista ongelma. Mikäli keväällä ei halua ottaa kaikkia alueita käyttöön hoidettavaksi kasvimaaksi, on viherlannoitteiden käyttö helppoa.

Erilaisia vaihtoehtoja on monia

Eri kasveilla on erilaisia ominaisuuksia. Ei voi siksi sanoa, että jokin kasvi on kaikkein paras viherlannoitukseen, sillä olosuhteet ratkaisevat kulloinkin parhaan kasvin. Tiivistynyt/tallattu maa, joka saa levätä pari vuotta, on hyvä kylvää jollain syväjuurisella, monivuotisella kasvilla. Juuret työntyvät tiivistyneeseen maahan ja luovat uusia putkia vedelle, ilmalle ja tulevien kasvien juurille.

Juurien muodossa ja tyylissä on eroja

Apilakasvit, esimerkiksi puna-apila kasvattavat hyvän, syvän juuriston, joka parantaa myös maan mururakennetta. Lisäksi sen juuristossa olevat Rhizobium-bakteerit pystyvät ottamaan ilmasta typpeä ja sitomaan sen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Apila lisää näin maan typpivarastoja. Sama vaikutus on palkokasveilla, kuten esimerkiksi herneellä ja härkäpavulla. Apiloista näyttävä kukinto tulee veriapilalle, jolla on soihtumainen, verenpunainen kukinto sekä hyväntuoksuinen persianapila, jonka marjapuuronpunainen kukinto tuoksuu todella hunajaiselle. Mikäli apila saa kasvaa parikin vuotta, sen juuristo on todella vahva ja syvälle työntyvä.

Erittäin vahva, syvälle tunkeutuva, paalujuuri on myös öljyretikalla, jota nykyään moni ammattiviljelijäkin käyttää maan rakennetta parantavana välikasvina. Öljyretikka on kuitenkin yksivuotisena viljeltävä viherlannoituskasvi. Sen lehdet ovat niin runsaat, että ne varjostavat taimien välissä olevan maan ja siten estävät rikkakasvien kasvua tai ainakin hillitsevät sitä.

Hunajakukka on myös loistava vaihtoehto, jos kyse on keväällä tehtävästä ratkaisusta. Tuoksuvat kukat ovat tehokkaita pölyttäjähyönteisten houkuttelijoita. Loppukesästä kerätyn sadon tilalle kylvetty hunajakukka ei välttämättä ehdi kukkia, mutta silti sen voi syksyäkin vastaan kylvää esimerkiksi heinäkuussa. Kasvusto jätetään molemmissa kylvövaihtoehdoissa syksyllä mitenkään käsittelemättä ja keväällä sen voi kääntää maahan. Maahan käännettynä se on mikrobien ruokaa luovuttaen ravinteita uuden sadon käyttöön. Vähitellen paranee myös maan koostumus, mikäli maahan saadaan jäämään jatkuvasti runsaasti orgaanista materiaalia, kuten esimerkiksi kuivuneita kasveja ja sadonkorjuun naatteja. 

Syksylläkin vielä muistettava

Myöhään loppukesästä vapautunut maa ei välttämättä ehdi saada kasvukatetta, joten silloin orgaaninen eli eloperäinen kate voi olla hyvä ratkaisu. Naatit, lehdet ja ruohosilppu ovat mainioita katevaihtoehtoja, jotka antavat maan lieroille ruokaa ja estävät rikkaruohoja itämästä.

Katettu maa jäätyy hitaammin, jolloin maaperäeliöille jää enemmän aikaa maanparannukselle. Lierot kaivavat pidempään onkaloitaan ja muuttavat kasvijätettä runsasravinteisiksi muruksi. Myöskään tuulet ja sateet eivät pääse kuljettamaan kasvimaasi pinnalta hienojakoista maa-ainesta pois.

Syksyn sateet pääsevät myös imeytymään nopeasti maahan, jolloin keväällä ei ole odotettavissa jääpoltetta.

Kate kelpaa pihapuutarhassakin

Pieni vilkahdus pihapuutarhaan. Kate hallitsee sielläkin, tosin vähän eri tarkoituksessa. Marjapensaat rakastavat katetta juurillaan. Varsinkin mustaherukan marjat suurenevat ja maku mehevöityy. Kuvassa taustalla harson alla mansikat lämmittelemässä viileällä kevätilmalla.

Nättiä vai helppoa ja tuottoisaa?

Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa. 

Yhtenä asiana tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.

Itselleni riittävän hienoa on, kun keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee. Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.

Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?

Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.

Itse olen päättänyt olla välittämättä, että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi. On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä hommia.

Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus, jonka vuoksi katetta käytetään.

Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.

Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista. Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi. 

Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.

Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti, mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.

Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa. Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.

Huomionarvoista on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin. 

Miten maaperäeliöt auttavat puutarhassa?

 

Tiesitkö, mikä armeija työskentelee maillasi?

Kasvit eivät pärjää yksinään, vaikka minkälaisesti hoitaisit puutarhaasi. Maaperässä sinua on auttamassa lukuisat sienet, maaeliöt ja mikrobit.

Sieniä voit nähdä silloin helpostikin, kun ne muodostavat maanpäällisiä itiöemiä, eli niitä yleiskielellä tarkoitettuja sieniä. Muuten ne ovat kovin vaatimattomia, eivätkä tee numeroa oloistaan. Maaeliöt eli lierot, siirat, hyppyhäntäiset, punkit ja muut pieneliöt vipeltävät kuokkasi alta turvaan. Tervehdi heitä ilolla ja anna lisää ruokaa, orgaanista jätettä, eli kasvinosia, kompostia, kuivia lehtiä, mitä nyt sattuu milloinkin olemaan lähellä.

Mikä sai tämän raparperin kasvamaan?

Kate ja maanalaiset ahertajat! En ole lisännyt mitään muuta kuin ruohonleikkuukatetta alkukeväästä ja kesällä paksut märät olkikatteet. Kosteus pysyy tallessa kasville ja pieneliöille, jotka vapauttavat maasta ravinteita raparperille.

Pieneliöt, bakteerit ja mikrobit? Aivan elintärkeitä maassa, jotta nuo edellä mainitut vähän isommat maaeläimet pääsevät täysipainoisesti herkuttelemaan. Mikrobit tuottavat entsyymejä, antibiootteja ja muita yhdisteitä, jotka muokkaavat kasvinosia helpommin sulaviksi. Ne myös rapauttavat kiviainesta ja vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Jotkut ovat sitä mieltä, että kasvit ottavat ravinteensa omilla juurillaan epäorgaanisina yhdisteinä, mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kaikki puun lyhytjuuret ottavat ravinteet sienirihmastojen kautta ja toisaalta kasvien juurten pinnalla bakteerit auttavat myös sienijuuren ravinteiden saantia (Heinonsalo&Lehto sekä Pennanen&Timonen, kirjassa Sienten biologia, toim. Timonen&Valkonen, 2 uud. painos, Gaudeamus 2018). Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa. Alan asiantuntijoiden yhdessä kirjoittama teos, jossa mukavasti käydään läpi niin sienten historia ja toiminta kuin teknologisen hyödyntämiset. Avartuu puutarhan sadontuotanto ihan uusin silmin, eikä syksyn sienimetsässäkään kulje enää silmät sirrillä pelkkiä suppilovahveroita tiiraillen.

Mitkä ovat edullisia ratkaisuja kotipuutarhassa?

Ei sen tarvitse olla kallista!

Maaliskuun yhteiskirjoitus, jota luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-Blogin Heikki (lisätietoa sarjasta https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/) kertoo penninvenytyksestä, kierrätys- ja sääntövinkeistä. Blogin lopussa on linkit muiden bloggaajien maaliskuun kirjoituksiin.

Minun puutarhailuideologiani

Mikä tahansa harrastus voi olla kallista, jos sen haluaa kalliisti tehdä. Kivijalkakaupat ja netti ovat täynnä mitä ihmeellisempiä tavaroita ja palveluita. Valinta on sinun! Haluatko ostaa kaiken valmiina, joka vuosi uutena ja kaikki hienoudet ja uutuudet kokeillen vai haluatko käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia tai huokeasti hankittavia tarvikkeita?

Itse kuulun siihen porukkaan, joka varastoi kaiken mahdollisen ns. vastaisen varalle. Tottahan se tarkoittaa ylitsepursuavan täysiä varastoja ja ajoittaista sekamelskaa, kuten tv-sarjasta tuttu Tanskalainen maajussikin asian toteaa. Tavoitteenani ei ole ainoastaan kustannusten hillitseminen, vaan kulutuksen vähentäminen ja sitä kautta ympäristövaikutusten minimoiminen. Jos jokin tavara on jo kertaalleen valmistettu, sitä kannattaa käyttää niin pitkään kuin mahdollista. Uuden valmistamiseen tarvitaan aina materiaaleja, energiaa ja kuljettamisia ja samalla pitää ratkaista vanhan tavaran jälkikäsittely. Muoviin en ole tehnyt mitään kategorista kieltoa, sillä monen tutkimuksen mukaan oikein käytettynä ja oikein hoidettuna myös jätteenkäsittely, muovin hyödyt ovat kiistattomat ja moninkertaiset kustannuksiin nähden.

Tämänkertainen yhteiskirjoitus on tavallaan läpileikkaus blogistani. Keräsin tähän monenlaista asiaa, joihin liittyen voit lukea uusia kokemuksia ja kokeiluja kasvukauden aikanakin. Seuraavien kuukausien yhteiskirjoituksissa on kompostoinnista ja kasvihuoneesta omat osionsa, siksi niitä ei käsitellä tässä kirjoituksessa, vaikka kompostointi on todella lähellä sydäntäni ja puutarhurointini kulmakivi.

Omat taimet siemenistä

Styrox-laatikoihin laitetut esikasvatukset ovat lämpimässä, "palavan" eli kuumenneen hevoskan päällä, muovilla ja harsolla suojattuina. Kasvustojen lämpötilaa seuraan kotoa sisältä langattoman lämpömittarin avulla. Kasvukausi pitenee  huomattavasti ja taimista kehittyy vantteria. Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa pitkänkään kasvukauden vaativia taimia valmiina. Muutama vuosi sitten kevät näytti alkaneen varhain maaliskuussa ja laitoin taimet jo alkukuusta kausariin. Olin poissa kotoa viikon, jonka aikana pakkanen tippui ulkona -12 asteeseen moneksi päiväksi. Taimet eivät jäätyneet tuplaharson alla, eli hevoskan lämpövoima riitti! Tästä lämmityksestä ja kasvihuoneesta on tarkemmin toukokuun yhteiskirjoituksessa.

Kasteluvesi talteen taivaalta

Kastelun hoidan keräämällä sadevedet tarkasti talteen. Käytössäni on yksi kuutiotankki eli 1000 litran säiliö, sekä suuria saaveja, joiden yhteenlaskettu tilavuus on toiset 1000 litraa. Monen vuoden kokemuksella olen todennut, että kevään sateiden talteenotto on ensiarvoisen tärkeää, sillä niiden jälkeen tulee aina kuivakausi juuri siihen aikaan, kun kylvetyt siemenet ja uudet taimet tarvitsevat vettä. Tämän vuoksi olen hankkimassa vielä toista kuutiotankkia.

Lierot ja muut maaperäeläimet suojaan pakkaselta

Talveksi suojaan kasvimaat joko naapurien lahjoittamilla räsymatoilla tai oljilla. Palstalla käytän myös ihan pressua, jotta saan enemmän aikaa kevätkylvöihin eikä maa pääse kuivumaan ja rikkaruohot kasvamaan. Räsymattojen materiaaleissa on nykyään todella paljon keinokuituja, joten loimilankojen haperruttua kerään kuteet pois sekaroskikseen. Joskus matto ei kestä kuin yhden talvi-kevät- kauden. Maton alle kerään lieroille paljon syötävää, esimerkiksi haravoituja lehtiä, vähän maatunutta oksasilppua tai olkia. Katteen alla lämpö pysyy korkeampana pitkälle syksyyn ja lieroilla on enemmän aikaa möyhentää maata puolestani seuraavaa kasvukautta varten.

Kasvukaudella harrastan kateviljelyä, jossa katteena on muun muassa ruohosilppua, jota saa keräävällä ruohonleikkurilla. Niitä saa ostettua käytettynä hyvin halvalla esimerkiksi kierrätyskeskuksesta. Ehdottomasti suosikkikatteeni on kuitenkin merilevämörskä, mutta sitä ei tietenkään ole kaikilla yhtä helposti saatavilla kuin meillä merenrannikon lähellä asuvilla. Mörskän keräämisessäkin pitää muistaa, että luvatta ei toisen maalta kerätä ja että tarhakäärmeet tarvitsevat leväkasoja pesimiseen. Kate auttaa myös maaperäeliöitä pysymään elinvoimaisia, eliöt kuohkeuttavat maata ja tehostavat ravinteiden kierrätystä.

Talven aikana valmistunutta kompostimultaa laitan myös marjapensaiden juurille keväällä sekä uusien taimien istutusvaiheessa. Kompostia ei koskaan ole edes riittävästi, saati liikaa. Kompostoinnista on tarkemmin huhtikuun yhteiskirjoituksessa.

Merilevämörskän suojassa porkkanat ja sipulit kasvavat rikkaruohoitta ja maa pysyy kosteana kuivienkin kausien aikana. Merilevä imee yön kosteuden itseensä pesusienen tavoin ja luovuttaa sen maahan kasvien käyttöön.

Jonkun mielestä voi näyttää välillä rumalta, kun mörskää on pienten taimien ympärillä runsaasti, mutta itselleni käytännöllisyys ohittaa kauneusvaatimukset, ja toisaalta, kauneus on katsojan silmissä.

Tässä on merilevämörskää odottamassa levitystä pressun päällä. Takana kuvassa näkyvät alkukevään raparperit, jotka ensisijaisesti toimivat tuulensuojina.

Kohopenkin sisään voi piilottaa kaikenlaista puutarhamörskää

ja sisusten maatumista odottaessa voi kummussa kasvattaa vaikka kurpitsoja.

Viherkesanto ja viljelykierto

auttavat ylläpitämään maan kasvukuntoa, suojaamaan maan rakennetta sadepisaroiden iskuilta ja tuulen tuiverrukselta, keräämään typensitojilla typpeä ilmasta maahan ihan ilmaiseksi, suojaamaan maata ravinteiden epätasapainoiselta käytöltä ja maaperälevinteisten kasvitautien leviämiseltä.

Kaatosateetkin talteen lappo-menetelmällä vaivatta

Jotta kaatosateella ei tarvitse miettiä tynnyrin täyttymistä ja ylivuotoa, käytän lappo-menetelmää, jossa edellisen tynnyrin vedenpinnan noustessa korkeammalle kuin seuraavan tynnyrin, alkaa letkua pitkin vesi virrata seuraavaan tynnyriin automaattisesti.

Muiden omavaraistelelevien kirjoituksiin pääset näistä linkeistä. Blogit on kivasti ryhmitelty kasvuvyöhykkeittäin, jotta sinun on helppo verrata vaikka oman puutarhasi mahdollisuuksia muiden toteuttamiin ideoihin. 

Maaliskuu

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html

Sateenkaaria ja serpettiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html

Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/

Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2021/

Majalevo https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=704

Vyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila (klikkaa nimestä)

Puutteela https://puutteela.com/?p=679

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/

Uusi kate-kokeilu: poistovillaa lampurilta

Nyt on jännittävää!

Sain lampuriystävältäni Marjolta kokeilua varten kaksi säkillistä villaa, jota ei kehrätä langaksi epäpuhtauksien vuoksi. Kiitos Marjo!!!

Villahan on tunnetusti aito luonnonmateriaali, mutta yleensä hiukset ja eläinten karvat maatuvat kovin hitaasti. Nyt ensi kasvukautena ajattelin kokeille, miten villa toimii puutarhassa katteena.

Leikkasin juuri pensaasta valtavasti oksia, jotta uudet alut pääsevät hyvin kasvamaan keskeltä. Villa näyttää vähän ohuelta kerrokselta kuvassa, mutta sitä on kyllä melkoisen paksusti.

Ahomansikat kasvavat hakkeella vapaasti marjapensasalueella.

Villallahan on loistava ominaisuus kosteuden pidättäjänä. Samasta ominaisuudesta saa nauttia villapaidan ja lapasten kanssa. Vaikka vettä olisi kertynyt jo melkoinen määrä hikoilun tai lumipallojen teon vuoksi, tuntuu materiaali vielä kuivalta. Mitenkähän tämä toimii kasvien kanssa? Ainakin luulisin sen tasoittavan pinnan kosteustilannetta. Ei pääse kuivumaan herkästi. Toisaalta hidas maatuminen auttaa, että katetta ei tarvitse laittaa alinomaa lisää. 

Maissi hyvässä kasvussa, ainoa harmi on katevaje

Varhainen istutus harson alle näyttää kannattaneen

Helteet koettelevat aivan ennenkokemattomalla tavalla. Aiemmin on ollut aina kate mullan päällä. Tänä vuonna on ns. krooninen katevaje, sillä nurmikko ei ole kasvanut riittävästi katetta ajatellen. Nyt pitää pohtia oikein toden teolla, mistä saan katteen näillekin taimille, muuten tulee kastelupulmaa myöhemmin. Onneksi ei ole rikkaruoho-ongelmaa näissä penkeissä, sitten olisikin jo ihan jättiharmitusta ilmoilla katevajeen vuoksi.

Lierokäytävä vesiputkena maassa

Oikea vastaus viikon kysymykseen on 10 000 putkea

Kysymys siis oli:

"Jos putken (huokonen maassa, esim. lieron kaivama tunneli) halkaisija on 10 mm eli sentti. Siinä mahtuu virtaamaan tietty määrä vettä.

Montako pientä putkea (esim. juuren tekemää huokosta) tarvitaan, jotta sama vesimäärä mahtuu menemään samassa ajassa, jos tällaisen pienen putken halkaisija on kymmenesosa, eli 1 mm?"

Kasvimaalla kompostia ja katetta ja päällä matto eristämässä talven ajalla

Tämä ehkä herättää miettimään, että lierojen hyvinvoinnista kannattaa olla huolissaan. Ne tarvitsevat hyvään elämään happea ja ruokaa. Jos maa on veden kyllästämää, ei siellä ole lieroillakaan kivaa, eivät tosin kasvitkaan kasva, sillä niidenkin juuret tarvitsevat happea. Toisaalta, vaikka olisi paljon happea, kuten vaikka kevyessä hiekkamaassa, niin ilman ruokaa on kovin kurjaa.

Kateviljely

Katteilla saat ylläpidettyä maan kosteutta tasaisena, lämpötila ei vaihtele niin rajusti kuin ilman katetta. Näistä olen monesti kirjoitellut eri postauksissa. Kate on myös lieroille hyvää ruokaa. Sekin on tullut usein esille, mutta nyt kun tiedät, että tarvitaan 10 000 putkea, joiden halkaisija on yksi millimetri, jotta samassa ajassa menisi yhtä paljon vettä kuin yhdessä putkessa, jonka halkaisija on 10 mm eli yksi sentti, varmaankin säästät ensi kesänä kaikki lierot ja hoivaat niitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Eikä vesitaloudesta huolehtiminen ole se ainoa hyvä juttu. Muistat varmaan lieronkakan hyvät ominaisuudet.

Onko kaikki putket eli huokoset samanarvoisia, jos lukumäärä on riittävä?

Kaikki huokoset eivät ole saman arvoisia. Oikein pienet huokoset pitävät veden niin tiukasti kiinni, että kasvit eivät saa vettä käyttöönsä, näin voi olla savimaassa. Isot huokoset tyhjenevät painovoiman vaikutuksesta, eli taas vesi on poissa kasveilta. Tyhjeneviä ovat sellaiset, joiden halkaisia on 30 mikrometriä (1 millimetri on 1000 mikrometriä eli 30 mikrometriä on 0,03 millimetriä). Aika pieniä siis nekin silmälle.

Mitä tarkoittaa maan rakenne puutarhassa?

Maan rakenne muodostuu pienenpien maapartikkeleiden asettumisesta toisiinsa nähden. Ne voivat olla ihan tiukasti toisissaan kiinni tai irtonaisesti tai kaikenlaista näiden ääripäiden väliltä. Pienet maapartikkelit, ne jotka saadaan erilleen erilaisin käsittelyin, ovat niitä pienimpiä osasia, joista maa muodostuu. Savimaassa osaset ovat pienenpieniä saves-partikkekeita ja siitä sitten siirrytään kohti isompia mittoja, kiviin asti.

Vetinen savi on monelle tuttua vaikkapa kasvonaamioista tai lapsena tehdyistä iki-ihanista kuraleikeistä. Hiekkaa käsittelemme usein lasten hiekkalaatikolla. Näiden väliin kokoluokituksessa asettuvat hiesu ja hieta. Hiesulle tyypillistä on valtava sottaisuus. Kädet likaantuvat huomattavasti enemmän kuin savessa tai hiedassa.

Hietamaa on erinomainen kasvimaan perustamisessa. Sen ylivoimainen ominaisuus hikevyys, josta olenkin jo moneen kertaan maininnut tämän kuivan kesän pelastajana. Hietamaan ominaisuudet yhdistettyinä hyvään mururakenteeseen, ovat perunasatoni salaisuudet, unohtamatta tietenkään kompostilla lannoittamista.

Kuvasta näet pyöreämuotoisia maarakenteita. Ne ovat muodostuneet monivuotisen maanparannuksen avulla. Kateviljely, kompostilannoitus sekä viherlannoituskasvien käyttö ovat muuttaneet kivikovan hiedan tällaiseksi helposti muokattavaksi maaksi. Kate, komposti ja viherlannoituskasvit ylläpitävät ja monipuolistavat maan mikrobitoimintaa, jolloin mikrobien eritteet vaikuttavat muruihin. Samoin kasvanut lieromäärä lisää lieronkakkaa, joka on erittäin hyvä murujen rakenteen vahvistaja. Viherlannoitteessa juurieritteet vaikuttavat samoin muruja vahvistaen.

Perunoiden on helppo kasvaa hyvärakenteisessa maassa. Ne pystyvät kasvattamaan suuria mukuloita pienellä vaivalla, koska maa ei ole liian tiukkaa. Kuvassa näkyvä lajike on tämän vuoden uutuuskokeiluni Mozart, joka on osoittaunut hyväsatoiseksi ja erittäin maukkaaksi.

Hikevyys

Hikevyys on maan ominaisuus, jossa pohjavesi nousee itsekseen maan pintakerroksiin kasvien käyttöön. Ilmiötä voi mietti vanhanaikaisen taulusienen avulla. Aamulla kouluun saapuessamme sieni oli kova kuin kivi. Sen saattoi laittaa vesialtaaseen imeytymään ja kastumista oli helppo seurata ihan silmämääräisesti. Väri tummuni ja sieni turposi sitä mukaa kuin vesi imeytyi. No miksi se vesi imeytyi? Vedellä on monia hienoja ominaisuuksia, joita ei ole kaikilla nesteisillä aineilla. Tässä yhteydessä on hyöty adheesiosta ja koheesiosta. Adheesio tarkoittaa sitä, että veden vesimolekyylit ovat ikäänkuin hyvin kiinnostuneita toisistaan ja pitävät toisistaan tiukasti käsistä kiinni. Naapurimolekyyli vetää kaveria aina mukanaan. Koheesiossa nämä vesimolekyylit taasen ovat hyvin kiinnosteina ympärillään olevista pinnoista. Muistatte varmaan, miten verikokeessa joskus veri imettiin erittäin ohuella lasiputkella sormenpäästä hemoglobiinimittausta varten. Samasta ilmiöstä on kyse, kun vesi nousee  taulusienessä tai maassa pienen pieniä huokosia, ikäänkuin putkia, pitkin alhaalta ylöspäin.

Maan rakenteesta ja maalajitteista riippuu, nouseeko maassa vesi vai ei nouse. Verikokeessa lasiputki on pieni, jotta veri nousee, ja samalla tavalla maassa pitkää putkien olla riittävän pieniä. Jos on iso putki, vesi ei pysty nousemaan pitämällä "kiinni kaveria kädestä" ja kiipeämällä reunoja pitkin, vaan maan vetovoima on liian suuri ja "kädet irtoavat". Vesi valuu pois. Tämä johtuu vesimolekyylin rakenteesta, jossa on kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi. Vedyt ovat plus-merkkisiä ja happi on negatiivinen. Kun tällaisia vesimolekyylejä on toistensa läheisyydessä plus-merkkiset ja miinus-merkkiset kohdat tarrautuvat toisiinsa kuin kaksi magneettia.

Valkosipulit pinnalla

 Aika isot erot itusipuleissa ja kynsistä laitetuissa

Itusipulit  ovat niitä valkosipulin kukkasta muodostuvia pikkuruisia sipuleita, joista voi lisätä valkosipuleita. Ensimmäisenä vuonna niistä kasvaa vain yksikyntinen sipuli ja toisena vuonna se jakautuu kynsiin. Meillä tuli itusipuleita niin valtavasti, että emme jaksaneet laittaa niitä väljästi multaan, ei meillä olisi kyllä kasvimaan pinta-alakaan oikeasti riittänyt. Laitoimme kaikki siis ihan hajakylvönä tosi tiheään. Hienosti ne kasvoivat, tosin rikkaruohoja ei niiden väleistä pystynyt lainkaan nyppimään. Eipä tuntunut haittaavan, vaikka vasta syksyllä revin ylimääräiset maasta pois. Nyt tänä keväänä samaiset sipulit ovat jo aloittaneet ajat sitten kasvunsa. 

Itusipulien "miljoonapenkki".

Syksyllä siirsimme joitakin itusipuleita väljempään kasvuun kasvimaalle kynsistä kasvatettujen viereen. Nyt keväällä on hauska seurata, miten näiden molempien kasvu etenee.

Itusipulien siirrännäinen. Oikeasti paljon hennompia kuin yläkuvassa olevassa miljoonapenkissä.

Tällä hetkellä itusipulisiirränteet ovat huomattavasti heikommin kasvussa, kuin alkuperäisessä tiheässä kasvupaikassa olevat. Kynsistä lisätyt ovat jo jonkin verran tulleet mullan pintaan. Kasvu näyttää vankalta. Perustin kasvualustan huolella kompostista ja laitoin vielä lisälannoitusta, sillä valkosipuli tarvitsee runsasravinteisen maan.

Kynsistä lisätyt kasvavat vahvoina.

Maahan tulee kate, kunhan kaikki ovat nousseet pintaan, etten vahingossa peitä uutta kasvua liikaa.

Miten huolehdin puutarhani maan happamuudesta eli pH:sta?

Puskureista tässäkin on kysymys oikeasti

Maassa on eri pH riippuen siitä, paljonko siinä on protoneita eli H+ eli vety-ioneja. Alkaa kuulostaa liikaa koulun kemiantunnilta.... mutta pystyt hallitsemaan kasvimaasi pH:ta, vaikka kemia ei koulussa olisikaan ollut vahvuuksiasi tai mitenkään lempiaine. Tämä siis vain kuulostaa kemialta... mutta on hoidettavissa ihan tavallisella ajattelulla käytännössä.

Maahan tarvitaan varastopaikkoja happamuutta varten

Näin voit ajatella, vaikka suoraan teoriassa tällaista lausetta ei näy missään. Kyse on siitä, että kun maassa tapahtuu sellaista, että yleensä maan pH alenee eli happamuus lisääntyy.... ja esimerkiksi huomaat sammaleen kasvun lisääntyneen, tarvitaan varastopaikka, joka estää happamoitumisen tapahtumasta. Sillä, kuten edellä kerron, happamuus on vety-ionien runsauteen liittyvä juttu, eli kun ne vetyionit saa jemmattua johonkin varastoon, ei maa happamoidu. Ihan helposti ymmärrettävissä näin sanottuna.

Puskurit ovat näitä varastopaikkoja eli paikkoja, jotka estävät tai hidastavat happamoituvaa muutosta. Kemiaan liittyy se, mitkä kaikki jutut toimivat varastopaikkoina, mutta ei meidän puutarhuroinnissa tarvitse sellaisia teorioita pitää mielessä. Paljon tärkeämpää on laittaa muistiin ne menetelmät, joilla homma hoituu!

Happamuutta lisääviä asioita maassa

Jotta eloperäisessä muodossa olevat ravinteet (=orgaaniset lannoitteet ja lanta) olisivat kasvien käytössä muutos voi tapahtua, tarvitaan siihen mikrobeja ja entsyymejä. Mikrobien ja kasvien juurten hengittämisestä syntyy samalla tavalla hiilidioksidia, kuin mitä meillä ihmisilläkin, ja maassa veden kanssa hiilidioksidista muodostuu aina lisää happamuutta maahan. Eli erilaiset hengitykset lisäävät happamuutta. Samaan tapahtumaan liittyy nitrifikaatioksi kutsuttu prosessi, joka vapauttaa happamuutta. Tässä on kyse typpiravinteen kiertokulusta maassa.

Kasvit ovat juurihengityksen lisäksi toisellakin tavalla happamuuden lisääjiä: lähes aina kun ne ottavat maasta ravinteita, ne luovuttavat maahan vety-ionin, eli happamuus lisääntyy.

Happamuuden varastopaikkoja maassa

Humus eli se hyvin pitkälle maatunut kasviaines sisältää sellaisia kemiallisia ominaisuuksia, että nuo happamuutta aiheuttavat vetyionit ovat erittäin hanakoita kiinnittymään humukseen. Tämä on se huippujuttu!!!!, jonka vuoksi kateviljely ja orgaanisen aineksen väsymätön lisääminen maahan kannattaa. Humukseksi muuttuu vain pieni osa lisätystä aineksesta, koska osa tulee käytetyksi moneen muuhun toimintoon, joten mikään ihan pieni määrä tai yhden vuoden juttu ei riitä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, joskus tarvitaan oikeasti tosi paljon, että saa kohtuunopeasti muutosta aikaan. Kerros on tosi paksuna. Päälle laitoin vielä pressun, jotta lierot ja muut maaperäeliöt saavat sopivassa pimeydessä puuhastella ja kosteuskin pysyy tasaisena. 

Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia perusparannukseen. Kuten huomaat, sitä on todella paksu kerros, koska kyse on maan perusparannuksesta.

Maassa on aina välillä maamurusten ympärillä sellaista ruosteenomaista töhnää, oikealta nimeltään se on heikosti kiteytyneitä alumiini- ja rautaoksideja. Tämä töhnä on jaetulla toisella sijalla näiden puskureiden suhteen. Toisen sijan ne jakavat saven kanssa. Kemiaan liittyy näidenkin erinomaisuus, mutta ei niistä sen enempää tässä. Toki, jos olet asiasta kiinnostunut, niin laita minulle viestiä.

Savea on Suomen länsirannikolla usein ihan riittämiin, mutta orgaanista ainesta ei. Siksi se on sinun osuutesi tässä hommassa. Harvoin kuulee, että savea lisättäisiin kasvimaahan. Itseasiassa minä kyllä olen tehnyt niin, sillä vuosikausien oman kompostimullan käyttö tarkoittaa käytännössä kivennäisaineksen minimaalista osuutta mullassa. Siksi laitan savea sekaan, kun sitä jotain saan.

Happamuutta vähentäviä asioita

Maassa orgaaninen aines muuttuu pikkuhiljaa mullaksi eli maaksi. Aines voi olla vartavasten katemateriaalina kasvimaalle laitettavaa tai sadonkorjuussa lehtien, varsien ja juurakoiden jättämistä maahan. Ei siis ole hyvä idea viedä aina kaikkia perkuujätteitä pois, voit hyvin kiertää punajuuren ja muiden juuresten naatit irti kasvimaalla ja jättää "roskat" paikoilleen. Jos nimittäin viet nämä roippeet pois, jää maahan happamoittamaan ne vetyionit, jotka sinne joutuivat kasvin ravinteiden otossa. Jos taas jätät roippeet paikoilleen, tapahtuu mineralisaatiota, jossa tarvitaan noita vetyioneja, eli happamuus vähenee. Typpiravinteen kiertoon maassa liittyy seuraavakin vaihe, sillä kun kasvi ottaa typpeä nitraattimuodossa, kyse on erilaisesta ravinteesta kuin edellä mainittu happamuutta lisäävä. Nitraatin kanssa kasvi toimii eri tavalla. Juuresta ei palaudu maahan happamoittavaa vetyionia, vaan happamuutta vähentäviä hydroksidi-ioneja. Hm.. nyt on liikaa kemiaa vetyä, hydroksideja nitraatteja ja mitä kaikkea. Ei sinun tarvitse näitä oikeasti muistaa tai ymmärtää, kunhan muistat, että lisää jatkuvasti kasvimaahasi orgaanista materiaalia!!!

Merileväkorsisimpukkamörskää

Savesta sinun kannattaa ajatella positiivisesti. Se ei ole elämää hankaloittava kasvimaan kauhu, vaan superhyperhyödyllinen osatekijä. Sitä pitää vain hoitaa hellästi ja varoen. Sitä ei saa muokata märkänä, älä siis mene kasvimaalle liian varhain. Anna sen kuivua niin hyvin, ettei se tartu työvälineisiin. Älä tallo sitä myöskään tiukkaan märkänä. Käytä vaikka astinlankkuja tasaamassa painoasi laajemmalle alalle. Älä päästä sen pintaa kuivumaan, vaan suojele sitä katemateriaalilla. Silloin savi ei myöskään lennä taivaan tuuliin myrskyllä tai valu lähiojiin sadekuurojen vuoksi. Kate auttaa lieroja asustamaan ja kaivamaan happi- ja vesiputkia maahan. Lierot myös sekoittavat puolestasi katetta alempiin kerroksiin. Toki, jos maa on tosi tosi tiukkaa savea, niin on hyvä idea haalia isot määrät orgaanista materiaalia ja jyrsiä se maahan. Tulee valmista nopeammin.

Palkkioksi työllesi saat mehevää satoa ja vähentynyttä työmäärää jatkossa viljelyksilläsi!

Kateviljelyyn valmistautumista syksyn saapuessa

Kateviljelyn aloituksessa tulee aina pohdittavaksi, mitä laittaa katteeksi ja mihin. Nyt syksyn hiipiessä vähitellen kesän jälkeen, kannattaa puiden lehdet, mikäli ne haluaa pois nurmikolta, silputa hieman ruohonleikkurilla ja kerätä sitten haravoiden tai jo alunperin keräävällä ruohonleikkurilla. Lehtisilppu kannattaa levittää kasvimaalle sadonkorjuun jälkeen. Kate viivästyttää maan jäätymistä ja antaa lieroille ja muille paaperäeliöille lisäaikaa maan muokkaamiseen. Osa katteesta on mahdollisesti jäljellä vielä keväällä ja se kannattaa hyödyntää silloin kylvörivien välissä. Suojaa kosteuden haihtumiselta ja ruokkii lieroja edelleen.

Keväällä haravoimasi lehdet ovat oivallista katetta kasvimaalla. Mikäli lehdet ovat pääosin tammea tai vaahteraa, ne ovat parempia mustikoiden ja rodojen juurella ja voit laittaa jo syksyllä silput sinne.

Lintujen pesäntekotarvikkeita tarjoamalla, edellisessä postauksessa mainitulla tavalla ja kiinnittämällä pesäpönttöjä pihaan ja lähistölle, saat pihapiiriisi mahdollisia etanoita ja hyttysiä nauttivia siivekkäitä.


Itse en tosin allekirjoita katteiden etanoiden lisäävää vaikutusta, mutta linnut joka tapauksessa nauttivat niiden rouskuttelusta.