Voi pientä

 Rankkaa olla kimalainen keväällä 

Lämpötila sahaa pakkasen ja lämpimän välillä. Kimalaiset ovat heränneet ja pitäisi löytää pesäpaikka. Iltaisin auringon laskettua mailleen muuttuu päivän lämpö hyytäväksi kylmyydeksi. Ruuanhakureissu katkeaa ja kimalainen vaipuu horrokseen odottelemaan uusia auringon säteitä.

Onneksi on krookuksia ja sinivuokkoja, jos edes jotain palan painiketta löytyisi.

Kimalainen krookuksessa ilman viiletessä.

Sinivuokot viihtyvät myös puutarhassa.

Onneksi edes krookuksia kukkii.

Pajut ovat tärkeitä pölyttäjille keväällä. Kohta kukkii.

Ilta-auringossa vielä muutaman kukka auki.

Inkivääristä tuli totta tänä vuonna

 vaikkakin ihan pikkiriikkisenä

Inkivääriä omasta maasta.

Inkiväärin kasvattaminen on hauskaa, mutta mutkikasta. Aloitus on kovin helppo. Imeyttää luomuinkiväärin juurakot vedessä, pilkkoo osiin, laittaa multaan ja kastelee aina kuivahtamisen jälkeen. Tämän jälkeen alkavat haasteet. Vihannespunkki on ihan hulluna herkullisiin vihreisiin varsiin. Maasta nousseet varret on heti suojattava harsolla. Kasvu on nopeaa ja harsotunnelia pitää nostaa harva se päivä. Kevät herättelee lämpöä ja maasta tulee istutuslämmintä, a eikun vaan itäneet juurakonpalat maahan. No niin, nyt sitten menee aina pieleen tämän jälkeen

Joko tulee keväthalla, joka palelluttaa huolimattoman puutarhurin kasvukset tai kevätaurinko ja tuuli ovat liian vahvoja ja tappavat kasvaneet alut. Niin siinä aina käy, kokeile huviksesi!

No, niin kävi viime keväänäkin ja olin varma, että menetin satotoiveet, Mutta arvaas mitä. Tänään kun kaivoin ituvalkosipulien miljoonapenkin ylös, sieltä löytyi kevään istutuksista kasvaneita juuria. Ei isoja, mutta niin upean värisiä. En ole ikinä tiennyt ja nähnyt, miltä oikeasti tuore inkivääri näyttää.

Osasta istutusjuurista oli ryppäänä pieniä alkuja.

Tämä on niin hauska uusi kokemus, että varmasti jatkan kasvatusyrityksiä. Aion biohiilettää maan, johon seuraavaksi istutan kasvaneet alut, niin ainakin kosteutta ja ravinteita riittää.

Juksaa rikkakasvejasi

 ja helpota kitkentätyötäsi

Keväällä kannattaa vähän jekuttaa rikkakasveja. Sinulla on nimittäin kaksi keinoa, joita kasveilla ei ole, nimittäin ennakointi ja suunnitelmallisuus. 

Tuumaustauko on aina paikallaan.

Mitä pitää tehdä?

Keväällä kannattaa houkutella rikkakasvit kasvamaan ennen kuin sinä aiot kylvää tai istuttaa taimia. Ihan tosi, tämä on paljon parempi keino, kuin yrittää päästä rikkaruohoista eroon viikkojen kitkennällä. Laita harso tai muovi maan päälle. Aurinko teholämmittää kasvualustan ja innostaa rikkaruohojen siemenet itämään ja juolavehnän sekä muut juurilevintäiset kasvamaan. Nyt seuraa se paras juttu! Sinä pääset haraamaan ja kitkemään nämä innokkaat kasvajat.

Mitä järkeä tässä on?

Kun juolavehnässä on enintään 3 lehteä, se on käyttänyt juuren kasvuvoimaa, mutta ei ole vielä pystynyt siirtämään auringosta voimaa juureen. Nyt kun heiluriharalla katkaiset kaikki juolavehnät, joutuu se kasvattamaan pelkällä juurivoimalla taas uudet varret. Jälleen katkaiset heiluriharalla juolavehnät, ohdakkeet yms. ja tässä vaiheessa juuri on jo menettänyt tosi paljon voimaa talven jäljiltä. Jokaisella harauskerralla lähtee myös siemenestä itäneet. Kun et sekoita pintaa syvemmältä, vähenee itävät siemenet hurjasti ja maasi puhdistuu. Kun otat tällaisen maan kasvimaakäyttöön, pääset paljon helpommalla tästä eteenpäin.

Mikälie juurilevintäinen katteesta napsittuna.

Entä tästä eteenpäin?

Jos nyt tämän jälkeen jyrsimellä, lapiolla tai millä tahansa työvälineellä sekoitat maan, pilaat ihan kaiken. Siemeniä nousee valtavasti pintaan ja joudut aloittamaan kaiken alusta. Sen sijaan, jos laitat katetta maan päälle, loputkin siemenet jäävät sen alle, eikä pienestä siemenestä riitä kasvuvoimaa niin paljon, että varsi ylettyisi katteen päälle. Jos maahan jäi vielä elinkelpoisia juolavehnän juuria, kate harhauttaa ja houkuttelee kasvattamaan juurta hyvin lähelle pintaa. Sinä hyödyt tästä, sillä katteen alla juuri ei ole paljon mitään maassa kiinni ja pystyt vetämään kaikki loput kasvavat juolavehnät ilman työkaluja, pelkin sormin kokonaisina juurakkoina. Montaa juolavehnää tai ohdaketta ei tämän jälkeen enää kasva. Helppoa kuin heinän teko!

Ohdake katteessa

Inkiväärit istutettu ja siirretty kasvihuoneeseen

Ulkona 12 astetta lämmintä varjossa

Voiko ihanampaa taimipäivää olla pihatyöskentelyyn? Onneksi etäkoululainen haki työpöydän ääreltä seurakseen "välitunnille". 

Jos muistat, laitoin inkiväärit palasina multaan. On kaksi eri tapaa juurruttaa, tämä palasina laittaminen tai kokonaisena, josta sitten napsitaan itäneitä osia pois.

Olen tyytyväinen valintaani, nyt herkät juuret eivät vahingoittuneet, kun taimen sai kokonaisena pois alkukasvatusmullasta. Juurissa on valtavasti pieni hienoja vaaleita hiusjuuria, joten uskon niiden olen hyvin elinvoimaisia siirron jälkeen.

Laitoin taimet muoviruukkuihin. 33 juurenpalaa oli lähtenyt kasvuun, joissakin oli vasta vain pieni alku, ja ne laitoin pienempiin ruukkuihin, kuvissa mustat neliskanttiset ruukut.

Auringossa oli ihanaa työskennellä pitkästä aikaa ilman talvitakkia!

Muutama juurenpalanen jäi vielä alkukasvatuslaatikkoon, jos vaikka itäisivät.

Miksi kannattaa kattaa talveksi?

Maan lämpö reagoi ilman lämpöön. Jos aurinko paistaa porottaa taivaalta, lämpenee myös maa. Sen jokainen tuntee kesällä, paljain jaloin polttavalla hiekalla kävellessään. Muistat varmaan, miten kylmää hiekka on myös, kun hiukan jalkaterällä työntää pintahiekkaa syrjään. Tai syksyllä, kun astuu paljain varpain kylmille pihalaatoille.

Samasta ilmiöstä on kyse myös kasvimaan kattamisessa. Jotta maan lämpö ei reagoisi niin voimakkaasti ja niin nopeasti ilman lämpötilan muutoksiin.

Lierot kaivautuvat talveksi syvemmälle, roudalta pakoon ja monet eliöt vaipuvat jonkinlaiseen lepotilaan, kun tulee liian kylmät oltavat.

Jos pidennämme aikaa, jolloin lierot selviävät lähempänä maan pintaa, annamme niille myös pidempään työrauhan. Ne maiskuttelevat kuolleilla juurilla, kasvimaan tähteillä ja muilla kasvinosilla, nielevät samalla maata ja hienonhienossa "sulatusuunissa" sisällään muodostavat tästä kaiken murusia, joissa on sopiva pH eli happamuus, valtavasti ravinteita kasveille sopivassa muodossa ja jotka kestävät veden rasitusta hyvin. Eli ne auttavat maan mururakenteen muodostumisessa ja tekevät sen erittäin kestäväksi.

Myös muut maaperäeliöt ovat aktiivia kauemmin, jos ei tule lunta tupaan niin sanotusti. Keväällä liian aikaisin porottava aurinko saattaa huijata kasvit kasvamaan liian aikaisin, vaikka jalat eli juuret ovat vielä ihan jäisessä maaperässä kiinni. Tuloksena on kuivettuneet, kuolleet kasvit. Ne näännyttävät itsensä siis hengiltä, ilman vettä ei pysty elämään. Kate suojaa niitä keväällä siis liian varhaiselta kasvuun lähdöltä.

Kate estää kyllä myös maan lämpenemistä, ja siksi se pitääkin ottaa pois. Hyvä hetki on silloin kun yöpakkasia ei ole enää kuin nimeksi, eli maa ehtii alkaa sulaa päivällä jo hyvin eikä yö jäädytä sitä takaisin samantein.

Kate painaa kaiken mörskän (=kasvinjätteet, keskeneräinen komposti, haravontilehdet....) lähelle maata, josta lierojen on ne helpompi saada ja mikrobit pääsevät myös lähelle ja omalta osaltaan aloittavat hajottamisen mullaksi.