Kuinka paljon ruokaa nelihenkinen perhe oikeasti syö – ja paljonko siitä voi kasvattaa itse?

 Omavaraisuus herättää paljon keskustelua, mutta käytännössä kyse on yksinkertaisesta kysymyksestä: kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka suuri osa siitä on mahdollista tuottaa itse? Tässä kirjoituksessa tarkastelen kulutusmääriä, satotasoja ja kotipuutarhan realistisia mahdollisuuksia tieteellisten lähteiden ja virallisten tilastojen pohjalta.

Kuinka paljon ruokaa perhe syö vuodessa?

Tilastokeskuksen mukaan (2016) suomalaisen keskimääräinen vuosikulutus oli:

• Peruna: 22 kg/hlö

• Juurikasvit: 7 kg/hlö

• Marjat: 13 kg/hlö

• Sipulit: 6 kg/hlö

• Kala: 11 kg/hlö

• Liha: 56 kg/hlö

Nelihenkiselle perheelle tämä tarkoittaa:

• Peruna: 55 kg

• Juurikasvit: 17,5 kg

• Marjat: 32,5 kg

• Sipulit: 15 kg

• Kala: 27,5 kg

• Liha: 140 kg

On hyvä huomioida, että osa kulutuksesta tapahtuu kodin ulkopuolella (koulu, työpaikka, ravintolat).

Oma kulutus verrattuna keskiarvoihin

Moni kotitarveviljelijä ei sovi keskiarvomuottiin – ei meidänkään perhe.

Marjat

• Mansikkaa: 25 kg

• Mustikkaa: 20 kg

• Vadelmaa: ~20 kg Yhteensä: 65 kg → Kaksi kertaa enemmän kuin keskimääräinen suomalainen.

Juurikasvit

Porkkanaa kuluu helposti yli 17 kg vuodessa pelkästään naposteluun, minkä lisäksi tulevat ruoanlaiton juurekset ja joululaatikot.

Sipulit

Sadoksi tuli eräänä vuonna 30 kg, joka käytettiin kokonaan ihan helposti. Tämä ylittää selvästi keskimääräisen kulutuksen.

Mitä nämä luvut tarkoittavat viljelypinta-alana?

Peruna

Viralliset satotasot Suomessa (Luke):

• Ruokaperuna: 25 000–35 000 kg/ha

• Luomuperuna: 15 000–25 000 kg/ha

Kotipuutarhassa tiheä istutus ja intensiivinen hoito voivat nostaa satoa, mutta hehtaarivertailu ei ole tieteellisesti mielekäs.

Minun 4 × 10 m rivini (22 tainta/rivi) tuottavat arviolta:

• 600 g/taimi → 52,8 kg

• Todellinen sato: todennäköisesti lähempänä 80–100 kg, mikä on täysin realistista kotipuutarhassa.

• Kasvualatarve noin 3 kg/m2.

Peruna toimii hyvin “pioneerikasvina” eli auttaa ottamaan kasvimaan käyttöön satokasvilla, vaikka siinä olisikin ollut rikkaruohoja. Peruna pystyy taistelemaan hyvin rikkaruohoja vastaan.

Porkkana

Porkkanan keskikoko vaihtelee paljon:

• Teollinen porkkana: 80–120 g

• Kotipuutarha: 30–150 g (lajike + tiheys)

Minun laskelmani (65 g/porkkana) on realistinen.

4 × 10 m rivillä sato on noin 35–40 kg, mikä vastaa hyvin käytännön kokemustani. Kasvualatarve noin 4 kg/m2.

Sipulit

Sipulisato 30 kg on kotipuutarhassa erinomainen ja täysin linjassa tutkimusten kanssa:

• Sipulin keskisato Suomessa: 20 000–40 000 kg/ha (Luke)

• Kasvualatarve noin 3 kg/m2.

Pavut ja kasviproteiinin korvaus

Vegaaniliiton suositus:

• 1 dl kypsiä papuja/päivä aikuiselle

Jos korvaa 3 lihapäivää viikossa kasviksilla:

• 52 viikkoa × 3 päivää × 4 hlö × 1 dl = 624 dl kypsiä papuja → kuivapapuina noin 187 dl

Tutkimusten mukaan pensaspavun sato:

• 80–150 g kuivapapua/taimi

• 2 dl kuivapapua ≈ 140 g → arvio on realistinen

• Tarvittava taimimäärä: 70–80 tainta

• Jos yksi taimi vie 0,1 m²: tarvittava pinta-ala on 7-8 m2.

Johtopäätös: omavaraisuus on yhdistelmä laskelmia ja käytännön kokemusta

Tieteelliset satotasot ja viralliset kulutusluvut antavat hyvän pohjan, mutta kotipuutarhassa todellinen sato riippuu:

• lajikkeista

• maan rakenteesta

• kastelusta

• tiheydestä

• hoitotavasta

Omavaraisuus ei ole kaikki tai ei mitään – se on tapa ymmärtää, kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka paljon siitä voi kasvattaa itse omaksi iloksi.

Lähteet

• Luke – Luonnonvarakeskus: Satotilastot (peruna, sipulit, juurekset)

• Tilastokeskus: Ruoankulutus Suomessa 2016

• THL: Ravitsemussuositukset ja annoskokojen tutkimus

• Vegaaniliitto: Kasviproteiinin lähteet ja käyttö

• Helsingin yliopisto / Paavo Ahvenniemi: Perunantutkimus ja lajikeoppaat

Jyrsijäturvallisen kompostorin peruskorjaus – näin rakennat pitkäikäisen ja toimivan kompostin

Tammilaudat ja metalli kestävät

Uusi ja peruskorjattu kompostori rinnakkain – oikeanpuoleinen vanhus sai nyt jyrsijäturvallisen uuden elämän.

Kun muutimme Poriin 2000‑luvun alussa, appiukko rakensi minulle ensimmäisen kompostorin. Malli pohjautui suosikkikompostointikirjani ohjeisiin, jotka perustuvat ruotsalaisen viranomaisen suosituksiin. Halusin kuitenkin varmistaa, että kompostori olisi täysin jyrsijäturvallinen, joten sisärakenteet tehtiin metallista. Appiukko oli mestari käsistään ja säästi aina hyödyllisiä materiaaleja – ja niinpä kompostorin sisuksiin löytyi puretun kylmiön metalliseinämää. Ulkorakenne tehtiin mökiltä kaadetusta tammesta, joka on erittäin lahonkestävää.

Ensimmäisessä versiossa seinät olivat kiinni hakasilla, jotta ne voisi avata tyhjennyksen yhteydessä. Käytännössä tämä osoittautui hankalaksi, sillä kompostia valui aina saumoihin, ja kiinnitys vaikeutui kerta kerralta.

Kompostorin peruskorjaus vuonna 2025

Vuosien käytön jälkeen kompostori tarvitsi perusteellisen huollon. Routalevyihin oli ilmestynyt pistiäisten kaivamia talvehtimisaukkoja, ja yläosan suojaukset olivat kuluneet niin, että kompostia oli päässyt varisemaan rakenteisiin.

Peruskorjauksessa:

• kaikki osat purettiin

• routalevyjen kolot täytettiin uretaanilla

• ulkopintaan lisättiin kovalevy, kuten uudemmassakin kompostorissani

• rakenteet koottiin uudelleen ilman suuria muutoksia

Tavoitteena oli säilyttää alkuperäinen, toimiva rakenne, mutta parantaa sen kestävyyttä ja jyrsijäsuojaa.

Peruskorjatun kompostorin sisus: routalevyeriste ja metalliset sisäseinämät paljastettuna ennen uudelleenkokoamista.

Jyrsijäturvallisuus on kaiken A ja O

Tarkistan kompostorin suojarakenteet aina tyhjennyksen yhteydessä. Haluan olla täysin varma, ettei hiirillä tai rotilla ole mahdollisuutta päästä sisään.

Kompostorin pohjassa on haponkestävästä teräksestä tehty levy, jossa on 5 mm reiät. Tämä on tärkeää, sillä:

• hiiren “raja” on noin 7 mm

• pienempi 5 mm koko estää tehokkaasti jyrsijöiden pääsyn

• teräs kestää kosteutta ja painoa

Ensimmäisessä versiossa käytin kahdenkertaista hiiriverkkoa, mutta se ei ollut riittävän tiheää. Siksi vaihdoin sen metallilevyyn, joka on osoittautunut täysin varmaksi ratkaisuksi.

Lähikuva kompostorin pohjan verkotuksesta – tiheä metalliverkko estää jyrsijöiden pääsyn sisään.

Koko kompostorin alapohjan verkko – jyrsijäturvallinen rakenne valmis seuraavaan vaiheeseen.

Miksi kompostorin huolto kannattaa?

Hyvin rakennettu ja huollettu kompostori:

• kestää vuosikymmeniä

• tuottaa ravinteikasta multaa puutarhaan

• pysyy hajuttomana ja siistinä

• ei houkuttele jyrsijöitä

• toimii ympäri vuoden

Kompostointi on yksi helpoimmista tavoista parantaa maaperää ja vähentää jätettä – ja kun kompostori on kunnossa, työ on helppoa ja miellyttävää.

#kompostointi #jyrsijäturvallinen #puutarhaelämää #palstaviljely #maaperänParantaminen #kiertotalous #kotitarveviljely #poriviljelee #satakunta #puutarhavinkit

Miksi savimaa pitää kastella, vaikka vettä olisi syvemmällä maassa?

 Mitä kasvimaan maaperä merkitsee?

Lähikuva tiiviistä savilohkareesta, jossa näkyy teräväkulmainen ja hapeton rakenne. Lohkare kertoo savimaan kovettumisesta kuivuessaan.

Savimaan rakenne on olennainen, jos haluaa kasvattaa kasveja savipitoisessa maassa. Savimaa koostuu hyvin pienistä kivennäispartikkeleista, jotka tuntuvat sormissa pehmeiltä ja tiiviiltä. Sen käyttäytyminen on erilaista kuin multavan maan.

Mozart‑perunoita hyvärakenteisessa maassa, jossa näkyy pieniä pyöreitä mururakenteita. Sama kasvualusta tuotti 822 g painoisen jättiperunan.

Savimaan rakenne vaikuttaa kasvien kasvuun

Savimaa voi olla joko hyvä- tai huonorakenteista. Rakenne näkyy selvästi muokkauksen jälkeen:

• Huonorakenteinen maa muodostaa teräväreunaisia lohkareita.

• Sateella nämä lohkareet liukenevat savipuuroksi.

• Hyvärakenteinen savimaa muodostaa pieniä, pyöreitä palleroita, jotka kestävät sateen.

Miksi savimaa ei saa kuivua?

Savimaa pystyy pidättämään paljon vettä, mutta kuivuessaan se kovettuu tiukaksi ja kovaksi kerrokseksi. Kasvien kannalta tämä on ongelmallista:

• juuret eivät pääse kasvamaan syvemmälle

• kosteus ei ole juurten ulottuvilla

• taimettuminen voi pysähtyä nopeasti

Pienten taimien hennot juuret ovat erityisen herkkiä kuivuudelle.

Kuivumisen ehkäisy: miksi kateviljely auttaa

Kateviljely vähentää maan pinnalta tapahtuvaa haihtumista. Savimaalla tämä on erityisen hyödyllistä, koska:

• pinta ei pääse kovettumaan yhtä helposti

• kosteus säilyy tasaisempana

• taimien juuristo saa paremmat olosuhteet

Savimaan rakenteesta ja maaperän prosesseista kerron tarkemmin yläpalkin kohdassa Maaperässä tapahtuu.

Mehiläispesän kesärytmi – tilaa, tarkkailua ja kuningattaren kruunaus

 Mehiläispesää hoidetaan säännöllisesti, mutta ei jatkuvasti. Kesän aikana tärkeintä on varmistaa, että pesässä on riittävästi tilaa ja että kuningattaren kasvatus pysyy hallinnassa. Tässä osassa mehiläiskirjoitussarjaa käyn läpi, miten pesä elää, laajenee ja miksi kuningattaren “prameammat asuinolot” ovat koko yhdyskunnan kohtalonkysymys.

Mehiläiset rakentavat villirakennetta kehien alareunoihin, kun tilaa tai vahapohjuketta on niukasti. Rakenteet poistetaan pesätarkastusten yhteydessä.

Mehiläispesä elää koko ajan – mutta ei koko ajan hoitoa vaadita

Mehiläisyhdyskunta varautuu jatkuvasti mahdollisiin muutoksiin. Kesällä tärkein tehtävä on huolehtia, että pesässä on riittävästi tilaa jälkikasvulle. Ahtaus lisää parveilun riskiä ja voi käynnistää uuden kuningattaren kasvatuksen. Pesällä on käytävä vähintään 9 päivän välein.

Kurssilaiset pukevat suojavarusteita ennen pesätarkastusta. Suojapuvut ja rauhallinen työskentely ovat osa mehiläistarhauksen perusrutiineja. Minä olen kuvassa sinisessä puserossa.

Kurssilaiset keräävät tarvikkeita pesäkäynnin jälkeen. Varusteiden huolellinen pakkaaminen kuuluu mehiläistarhauksen perusrutiineihin.

Kuningattaren synty ei ole sukukysymys – ruokavalio ratkaisee

Mehiläisillä kuningattaret eivät polveudu tietyistä sukuhaaroista. Ratkaisevaa on ruokavalio: kuningattareksi valittu toukka saa erityistä ravintoa ja tarvitsee myös tavallista prameammat asuinolot. Siksi kuningatarkenno rakennetaan pitkänomaiseksi suppiloksi, usein kehän alareunaan. Taviskennossa ei näin jalo yksilö viihdy.

Parveilun logiikka: kuka lähtee ja kuka jää?

Jos pesässä tulee ahdasta, kuningatar voi lähteä osan mehiläisistä kanssa etsimään uutta kotia. Tällöin pesään kasvatetaan uusi kuningatar. Joskus taas uusi kuningatar kasvatetaan muuten vain, ja silloin jompikumpi kuningattarista poistuu takavasemmalle – eli joutuu etsimään uuden majapaikan.

Avonaisessa pesässä näkyy mehiläisiä ja villirakennetta.

Villikennoa syntyy, kun on tilaa tai pohjuketta on liian vähän

Kehien alareunoihin mehiläiset rakentavat villikennoa, samoin silloin kun vahapohjuke on liian kapea. Villikennoja poistetaan pesätarkastusten yhteydessä, jotta rakenne pysyy selkeänä ja hoito helpottuu.

Pesistä poistettu villirakenne kerätään talteen. Rakenteet sulatetaan ja käytetään uudelleen vahapohjukkeiden valmistukseen tai mehiläisvahakynttilöihin.

Savun käyttö jakaa mielipiteitä

Pesälle mentäessä voidaan käyttää savua rauhoittamaan mehiläisiä. Osa tarhaajista ei käytä savua lainkaan, kun taas toiset pitävät sitä välttämättömänä. Mehiläisissä on eroja: toiset ovat rauhallisia, toiset kiukkuisempia.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana. Savu auttaa pitämään mehiläiset tyyninä tarkastuksen ajan.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline avattuna. Sisäosat mahdollistavat tasaisen savuntuoton, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana.

Varroapunkki – pesän sitkein tuholainen

Mehiläisten merkittävin tuholainen on varroapunkki, jota torjutaan torjunta-aineilla. Varroapunkki voi lisätä mehiläisten kiukkuisuutta ja aiheuttaa pesäkuolemia, joten sen seuranta on osa jokaisen tarhaajan perusrutiinia.

Mehiläinen kuljettaa siitepölyä takajalkojensa siitepölyvasuissa. Siitepöly on tärkeä proteiinin lähde pesän toukille.