Miksi savimaa pitää kastella, vaikka vettä olisi syvemmällä maassa?

 Mitä kasvimaan maaperä merkitsee?

Lähikuva tiiviistä savilohkareesta, jossa näkyy teräväkulmainen ja hapeton rakenne. Lohkare kertoo savimaan kovettumisesta kuivuessaan.

Savimaan rakenne on olennainen, jos haluaa kasvattaa kasveja savipitoisessa maassa. Savimaa koostuu hyvin pienistä kivennäispartikkeleista, jotka tuntuvat sormissa pehmeiltä ja tiiviiltä. Sen käyttäytyminen on erilaista kuin multavan maan.

Mozart‑perunoita hyvärakenteisessa maassa, jossa näkyy pieniä pyöreitä mururakenteita. Sama kasvualusta tuotti 822 g painoisen jättiperunan.

Savimaan rakenne vaikuttaa kasvien kasvuun

Savimaa voi olla joko hyvä- tai huonorakenteista. Rakenne näkyy selvästi muokkauksen jälkeen:

• Huonorakenteinen maa muodostaa teräväreunaisia lohkareita.

• Sateella nämä lohkareet liukenevat savipuuroksi.

• Hyvärakenteinen savimaa muodostaa pieniä, pyöreitä palleroita, jotka kestävät sateen.

Miksi savimaa ei saa kuivua?

Savimaa pystyy pidättämään paljon vettä, mutta kuivuessaan se kovettuu tiukaksi ja kovaksi kerrokseksi. Kasvien kannalta tämä on ongelmallista:

• juuret eivät pääse kasvamaan syvemmälle

• kosteus ei ole juurten ulottuvilla

• taimettuminen voi pysähtyä nopeasti

Pienten taimien hennot juuret ovat erityisen herkkiä kuivuudelle.

Kuivumisen ehkäisy: miksi kateviljely auttaa

Kateviljely vähentää maan pinnalta tapahtuvaa haihtumista. Savimaalla tämä on erityisen hyödyllistä, koska:

• pinta ei pääse kovettumaan yhtä helposti

• kosteus säilyy tasaisempana

• taimien juuristo saa paremmat olosuhteet

Savimaan rakenteesta ja maaperän prosesseista kerron tarkemmin yläpalkin kohdassa Maaperässä tapahtuu.

Mehiläispesän kesärytmi – tilaa, tarkkailua ja kuningattaren kruunaus

 Mehiläispesää hoidetaan säännöllisesti, mutta ei jatkuvasti. Kesän aikana tärkeintä on varmistaa, että pesässä on riittävästi tilaa ja että kuningattaren kasvatus pysyy hallinnassa. Tässä osassa mehiläiskirjoitussarjaa käyn läpi, miten pesä elää, laajenee ja miksi kuningattaren “prameammat asuinolot” ovat koko yhdyskunnan kohtalonkysymys.

Mehiläiset rakentavat villirakennetta kehien alareunoihin, kun tilaa tai vahapohjuketta on niukasti. Rakenteet poistetaan pesätarkastusten yhteydessä.

Mehiläispesä elää koko ajan – mutta ei koko ajan hoitoa vaadita

Mehiläisyhdyskunta varautuu jatkuvasti mahdollisiin muutoksiin. Kesällä tärkein tehtävä on huolehtia, että pesässä on riittävästi tilaa jälkikasvulle. Ahtaus lisää parveilun riskiä ja voi käynnistää uuden kuningattaren kasvatuksen. Pesällä on käytävä vähintään 9 päivän välein.

Kurssilaiset pukevat suojavarusteita ennen pesätarkastusta. Suojapuvut ja rauhallinen työskentely ovat osa mehiläistarhauksen perusrutiineja. Minä olen kuvassa sinisessä puserossa.

Kurssilaiset keräävät tarvikkeita pesäkäynnin jälkeen. Varusteiden huolellinen pakkaaminen kuuluu mehiläistarhauksen perusrutiineihin.

Kuningattaren synty ei ole sukukysymys – ruokavalio ratkaisee

Mehiläisillä kuningattaret eivät polveudu tietyistä sukuhaaroista. Ratkaisevaa on ruokavalio: kuningattareksi valittu toukka saa erityistä ravintoa ja tarvitsee myös tavallista prameammat asuinolot. Siksi kuningatarkenno rakennetaan pitkänomaiseksi suppiloksi, usein kehän alareunaan. Taviskennossa ei näin jalo yksilö viihdy.

Parveilun logiikka: kuka lähtee ja kuka jää?

Jos pesässä tulee ahdasta, kuningatar voi lähteä osan mehiläisistä kanssa etsimään uutta kotia. Tällöin pesään kasvatetaan uusi kuningatar. Joskus taas uusi kuningatar kasvatetaan muuten vain, ja silloin jompikumpi kuningattarista poistuu takavasemmalle – eli joutuu etsimään uuden majapaikan.

Avonaisessa pesässä näkyy mehiläisiä ja villirakennetta.

Villikennoa syntyy, kun on tilaa tai pohjuketta on liian vähän

Kehien alareunoihin mehiläiset rakentavat villikennoa, samoin silloin kun vahapohjuke on liian kapea. Villikennoja poistetaan pesätarkastusten yhteydessä, jotta rakenne pysyy selkeänä ja hoito helpottuu.

Pesistä poistettu villirakenne kerätään talteen. Rakenteet sulatetaan ja käytetään uudelleen vahapohjukkeiden valmistukseen tai mehiläisvahakynttilöihin.

Savun käyttö jakaa mielipiteitä

Pesälle mentäessä voidaan käyttää savua rauhoittamaan mehiläisiä. Osa tarhaajista ei käytä savua lainkaan, kun taas toiset pitävät sitä välttämättömänä. Mehiläisissä on eroja: toiset ovat rauhallisia, toiset kiukkuisempia.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana. Savu auttaa pitämään mehiläiset tyyninä tarkastuksen ajan.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline avattuna. Sisäosat mahdollistavat tasaisen savuntuoton, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana.

Varroapunkki – pesän sitkein tuholainen

Mehiläisten merkittävin tuholainen on varroapunkki, jota torjutaan torjunta-aineilla. Varroapunkki voi lisätä mehiläisten kiukkuisuutta ja aiheuttaa pesäkuolemia, joten sen seuranta on osa jokaisen tarhaajan perusrutiinia.

Mehiläinen kuljettaa siitepölyä takajalkojensa siitepölyvasuissa. Siitepöly on tärkeä proteiinin lähde pesän toukille.

Näin arvioit kasvimaasi maan rakennetta – helpot kotitestit sateella ja poudalla

 

Huonorakenteinen savimaa kynnön jälkeen: pinta on täynnä teräväsärmäisiä lohkareita, jotka kertovat tiivistyneestä ja eloperäistä ainesta kaipaavasta maasta.

Kasvimaasi maan rakenne paljastuu parhaiten silloin, kun sääolosuhteet vaihtuvat. Sateella näet, miten hyvin maa imee vettä ja kestää eroosiota, ja poudalla taas sen, onko pinta murenevaa vai kovettunutta. Yksinkertaiset kotitestit – veden käyttäytymisen tarkkailu, pinnan ulkonäkö ja sormitesti – auttavat sinua arvioimaan savipitoisuutta ja maan rakennetta. Kun opit lukemaan maata, osaat myös parantaa sitä oikeilla tavoilla ja luoda kasveille elävän, ravinteikkaan kasvualustan.

🌧️ Maan rakenteen tunnistaminen alkaa veden käyttäytymisestä

Kasvimaa kertoo paljon jo pelkällä katsomisella. Maan rakenne vaikuttaa siihen, miten vesi imeytyy, miten kasvit juurtuvat ja miten pieneliöt voivat maassa. Savimaa ilman hyvää mururakennetta käyttäytyy sateella ja poudalla hyvin eri tavalla kuin elävä, ilmava maa. Seuraavat helpot kotitestit auttavat sinua arvioimaan kasvimaasi kuntoa ja savipitoisuutta.

🌧️ Mitä tarkkailla sateella?

Sateen aikana maa paljastaa nopeasti, onko rakenne kunnossa vai tiivistynyt.

• Jääkö vesi seisomaan kuoppiin? Tämä kertoo tiivistymisestä ja heikosta mururakenteesta.

• Syntyykö vesipuroja, jotka kuljettavat maata? Eroosio on merkki siitä, että maa ei sido rakennettaan.

• Imeytyykö vesi heti? Hyvä merkki – maa on ilmavaa ja eloperäistä ainesta on riittävästi.

🌤️ Mitä tarkkailla sateen jälkeen?

Kun sade on ohi ja pinta alkaa kuivua, tarkkaile maan ulkonäköä ja tuntua.

• Onko pinta liettynyt tasaiseksi, kovaksi kerrokseksi? Savimaa ilman mururakennetta käyttäytyy näin.

• Näkyykö pinnassa pieniä rakeita ja murusia? Tämä kertoo hyvästä rakenteesta ja pieneliöiden työstä.

• Onko kuivunut pinta kova kuin betoni vai mureneeko se helposti? Murenevuus on elävän maan merkki.

✋ Sormitesti: kuinka savista maa on?

Ota pieni määrä maata käteesi ja yritä rullata siitä ohut makkara.

• Pitkä, ohut makkara = paljon savea. Savimaa on muovailtavaa ja pysyy koossa.

• Katkeileva makkara = vähemmän savea. Maa on hiekkapitoisempaa tai eloperäisempää.

• Ei rullaannu lainkaan = karkea maa. Hiekka- tai multapitoinen maa ei muovaudu.

Tämä yksinkertainen testi kertoo nopeasti, millaista rakennetta kasvimaasi kaipaa: lisää eloperäistä ainesta, kompostia, haketta tai katetta.

🌱 Miksi nämä testit ovat tärkeitä?

Maan rakenne vaikuttaa kaikkeen:

• veden imeytymiseen

• juuriston kasvuun

• ravinteiden vapautumiseen

• lierojen ja pieneliöiden määrään

• kasvien terveyteen ja satoihin

Kun opit lukemaan maata, osaat myös parantaa sitä oikeilla tavoilla. Tulen kirjoittamaan blogin yläpalkin artikkeleihin lisää maan rakenteesta, savipitoisuudesta ja eloperäisen aineksen merkityksestä.

#maanrakenne #savimaa #kasvimaa #maanparannus #puutarhavinkit #elävämaa #kompostointi #palstaviljely #puutarhaelämää #kotitarveviljely #poriviljelee #satakunta

Kevättouhut puutarhassa – kompostointia, haketusta ja kasvihuoneen herättelyä

Pensasaitaa, haketusta ja uusia puutarhanaapureita

Kevätpäivän projektina aloitettiin pensasaidan kaato. Aita on vielä pystyssä, mutta työ on hyvällä alulla ja pihalla on jo tekemisen tunnelma.

 Kevät tulee ja sen mukana kaikki ihanat puutarhatouhut. Tänään päästiin kaatamaan naapurin pensasaitaa ja hakettamaan – tai siis päästiin siihen asti, kunnes haketin rikkoutui ja työ jäi kesken. Onneksi saimme kuitenkin kaiken leikattua ja siivottua, ja pihasta tuli tosi kiva kevätkuntoon. Samalla tutustuimme uusiin ihmisiin ja juttelin haravointijätteiden kompostoinnista, ihan vain mustissa jätesäkeissä. Säkit olivat jo matkalla kaatopaikalle, mutta toivottavasti ottivat neuvosta vaarin. Sanoin, että jos eivät itse halua tehdä niistä multaa, niin voivat siirtää säkit minun puolelleni – upotan ne kyllä kukkapenkkeihin ja kompostoin.

Päivän haketusurakka pysähtyi, kun hakettimen moottorin osa rikkoutui kesken työn. Onneksi ehdimme silti pitkälle ennen hajoamista.

Aidan alle jäänyt maa oli paljas, ilman nurmikkoa tai muuta kasvustoa. Kylvin siihen niittykukkasiemensekoitusta, mutta siemenet riittivät vain puoleen väliin. Käyn myöhemmin kylvämässä loppuosaan pellavaa. Pellavan siemeniä minulla on vielä paljon, mutta jostain syystä en löytänyt niitä tänään varastosta. Ehtiihän niitä myöhemminkin kylvää, kevätkylvöille on vielä hyvin aikaa.

Pensasaita on nyt kaadettu ja edessä näkyy haketustyömaa sekä kasat risuja odottamassa jatkokäsittelyä. Kevään puutarhatyöt etenevät vaihe kerrallaan.

Kasvihuoneen keväthuoltoa, kompostin kääntöä ja hakkeen lisäämistä

Kasvihuoneen maa oli talven jäljiltä todella kuiva. Tyhjensin melkein koko kuutiotankin sinne jo edellispäivänä ja laitan loputkin, jotta saan maan kunnolla märäksi ennen kevään istutuksia. Rakastan sitä tuoksua, kun kasvihuone alkaa lämmetä ja kostea multa höyryää kevätauringossa. Jätin puutarhapumpun kytkettynä kuutiotankkiin ja tein sille styrox-laatikosta pakkassuojan.

Kuutiotankki oli vielä yli puolillaan vettä, jonka tyhjensin kasvihuoneen kuivaan maahan kevään istutuksia varten.

Tein puutarhapumpulle styrox-laatikosta pakkassuojan, jotta vesi kulkee keväällä ilman jäätymisriskiä.

Kevään kylvökset eivät ole vielä itäneet. Ne ovat kasvihuoneessa styrox-laatikoissa, kannellisina ja moninkertaisen harson harsotunnelin suojassa. Muhituskomposti tyhjennettiin kasvimaan pintaan ja täyttökomposti siirrettiin muhituskompostiin. Kasvimaan päälle laitettiin samalla harso lämmittämään maata, sillä päädyssä viime syksynä istutetut valkosipulit olivat jo nousseet pintaan. Kompostin lämmöt nousevat aina hurjasti käännön jälkeen – hyvä juttu, sillä massa hygienisoituu ja muuttuu rikkaruoho- ja tautivapaaksi.

Kompostorin lämpö nousi käännön jälkeen 70 asteeseen. Aina yhtä hienoa nähdä, miten hyvin massa lähtee käyntiin keväällä.

Hannes-myrskyn rikkoma kasvihuoneen ikkuna on nyt korjattu. Pihassa oli myös yksi ”ikuisuusrisuläjä”, joka oli jäänyt niskavammani takia hoitamatta. Juuri ennen pakkasia saatiin osa haketettua ja nyt vihdoin loputkin. Nautin siitä, miten uusi hake tekee käytävistä siistit ja pehmeät. Aiemmat kohopenkit eivät ole enää koholla, koska vuosien ajan lisätty hake on nostanut käytävien pinnan reunan tasolle. Hiiltä on siis sitoutunut tontille hurjat määrät – pieni mutta konkreettinen ilmastoteko omassa puutarhassa.

Hannes-myrskyssä rikkoutunut kasvihuoneen ikkuna on nyt korjattu ja kasvihuone alkaa taas olla kevätkunnossa.

Kompostin käännössä molemmat koiramme odottavat aina vieressä, josko tippuisi jotain ”sattumia”. Ainakin talikko pitää putsata huolellisesti lopuksi.

Toinen koiristamme käy aina tarkistamassa kompostin käännön jälkeen, josko talikkoon olisi jäänyt jotain maisteltavaa.