Johdanto mehiläishoidon juttusarjaan – matkani kurssilta pesän perustamiseen

Aloitan uuden juttusarjan mehiläishoidon peruskurssista ja omasta matkasta kohti ensimmäistä pesää. Pilkon kokemukseni pieniin, helposti luettaviin osiin – luvassa on oivalluksia, käytännön vinkkejä ja tarinoita kurssipäivien kulisseista.

Viisi kurssipäivää, jotka muuttivat kaiken

Kuvapankissani odottaa valtava määrä mehiläishoidon kuvia ja muistiinpanoja viime vuoden Mehiläishoidon peruskurssilta sekä syksyn emomehiläismaidon kosmetiikkakurssilta. Vuoden takainen niskavamma ja sitä seurannut leikkaus veivät voimat niin, että moni ihana asia jäi kirjoittamatta blogiin – mutta nyt on aika korjata se.

Sen sijaan että tekisin yhden jättimäisen romaanin, pilkon kokemukseni pienempiin, helposti luettaviin juttupaketteihin. Näin pääset mukaan kurssipäivien tunnelmaan pala kerrallaan, ja voin samalla kertoa siitä, mitä opin mehiläisistä, pesän hoidosta ja omista oivalluksistani.

Tutkimme pesää rauhassa, ja jostain syystä iso mehiläisjoukko päätti pitää torikokouksen juuri minun selässäni. Muilla ei ollut juurikaan ylimääräisiä matkustajia – ilmeisesti olin päivän “makein” kohde, vaikka hajusteita en käytä. Ehkä mehiläiset vain tunnistavat hyvän tyypin.

Miten kaikki alkoi?

Lähdin Lepaalle HAMI:n Mehiläishoidon peruskurssille lähes nollatiedoilla. Tiesin mehiläisistä lähinnä sen, että ne ovat kauniita, tärkeitä pölyttäjiä ja että perheemme kuluttaa hunajaa enemmän kuin kehtaan myöntää.

Matka Porista Lepaalle on 2,5 tuntia, ja minulla on aina sama rituaali: pysähdyn aamiaiselle siihen yhteen huoltoasemaan, jossa on hotellitasoinen aamiainen 9,50 eurolla. En saa syötyä heti herättyäni, joten tämä pysähdys on pelastus – muuten olisin nälkäinen jo ennen lounasta.

Kurssipäivät olivat intensiivisiä. Teoriaa, käytännön harjoituksia, keskusteluja ja oivalluksia. Ryhmä oli ihanan kirjava: mukana oli jopa alakoululainen, joka oli jo lukenut mehiläiskirjoja enemmän kuin moni aikuinen. Hän toi päiviin valtavasti iloa ja uteliaisuutta.

Lähikuva emomehiläiskennosta, joka poistetaan, jotta pesään ei synny kilpailevaa emoa ja parveilua. Tällä kertaa mehiläiset eivät kerääntyneet kuvaan – ehkä ne olivat edelleen selkäni “torikokouksessa”.

Muutamasta kurssikerrasta olen jo kirjoittanut, niihin pääset näistä linkeistä.

Mehiläisistä yleisesti

Hukkasin emon

Miksi en vielä viime vuonna ottanut omaa pesää?

Kurssi oli hyödyllinen ja inspiroiva, mutta en silti uskaltanut ottaa omaa pesää. Moni muu uskalsi. Tänä vuonna menen kurssille uudestaan apupuutarhurini kanssa – ja nyt otamme pesän.

Pesä tulee mökille, ei kaupunkiin. Vaikka mehiläispesiä on katoilla ja kaupunkipuutarhoissa, en halua säikäyttää lapsiperhe-naapureita. Ehkä myöhemmin, kun lapset ovat isompia.

Kaksi mehiläistä juttelemassa tuoreiden kennokennojen päällä – hunaja kiiltää kirkkaana ja työ jatkuu saumattomana yhteistyönä. Näillä kahdella oli selvästi tärkeä palaveri meneillään, ja tällä kertaa he eivät pitäneet kokousta selässäni.

Mehiläishoito ei ole vain hunajaa ja kukkia

Pesillä pitää käydä säännöllisesti, vähintään 9 päivän välein. On tarkistettava:

• onko uutta sukupolvea tulossa

• onko pesässä ahdasta ja parveilun riski

• tarvitsevatko mehiläiset lisäruokaa

• onko emokennoja, jotka pitää poistaa

• täyttyvätkö kehät ja tarvitaanko uusia kerroksia

Hyvänä hunajavuotena pesätorni voi olla yllättävän korkea. Onneksi apupuutarhurini on pitkä ja vahva – itse olen vahva, mutta pituutta ei ole siunaantunut.

Mehiläishoitoon tarvitaan myös melkoinen määrä tarvikkeita: puku, savutin, pesät, kehät, pohjukevahat, varroatorjunta, linko… lista on pitkä, mutta innostus vielä pidempi.

Kevään linnunpönttötalkoot – näin syntyy 20 uutta pönttöä pihapiirin linnuille

Kevät käynnistyi meillä linnunpönttötalkoilla, kun pihassa sahattiin aihiot peräti kahteenkymmeneen uuteen pönttöön. Näin valmistelimme pöntöt eri lintulajeille – yhdessä tehden ja keväästä nauttien.

🌱 Kevät käynnistyy pönttöpuuhilla

Kevään linnunpönttöprojektin alku: lautakasat odottamassa sahausta ja pönttöaihioiksi pääsyä.

Kevät toi meille tänä vuonna mukanaan innostavan projektin: linnunpönttötalkoot. Olin ostanut jo edellisenä syksynä ison määrän erilevyisiä lautoja pönttöjä varten, mutta tammikuinen niskavamma siirsi suunnitelmia. Laudat odottivat kärsivällisesti autotallissa – kunnes tänään lämpötila nousi plussalle ja oli aika kaivaa katkaisusaha esiin.

Vettä tihutti välillä, mutta ei haitaksi asti. Kevät tekee tuloaan, ja sen huomaa myös siitä, miten mielellään tarttuu taas puutöihin.

Katkaisusaha lauloi ja pönttöjen seinäosat valmistuivat sarjatyönä – kevättalkoiden tehokkain vaihe.

📏 Oikeat mitat oikealle linnulle

Jotta jokainen pönttö palvelee juuri sitä lintulajia, jolle se on tarkoitettu, käytän aina apuna Juha Laaksosen kirjaa Pihan linnut ja pöntöt. Kirjan sivulta (s. 222) löytyy selkeä taulukko, jossa on:

• pöntön korkeus

• sisätilan halkaisija

• lentoaukon etäisyys katosta

• suositeltu ripustuskorkeus

Näiden mittojen avulla pöntöistä tulee toimivia ja turvallisia – ja linnut ottavat ne huomattavasti todennäköisemmin käyttöön.

Puutarhakeinun istuimelle pinotut pönttöosat odottavat kokoamista – kevätpuuhien lämminhenkinen hetki.

🔨 Sarjatyönä syntyy tehokkaasti

Tällä kertaa sahattavaa riitti. Tai oikeastaan puolisoni sahasi, ja minä mittasin ja pidin lautoja paikoillaan. Teimme sarjatyönä aihiot kahteenkymmeneen uuteen pönttöön, mikä nopeutti työskentelyä huomattavasti.

Nyt kaikki runko-osat ovat valmiina, ja vain katot puuttuvat. Kun ne on tehty, pääsen ruuvaamaan pöntöt kasaan omaan tahtiin.

🤝 Yhdessä tekeminen on kevään parasta antia

Pönttöjen rakentaminen on meille myös mukavaa yhdessäoloa. Kun apupuutarhurini on autotallissa vaappupajallaan tai korjaamassa polkupyöriä, minä voin samalla ruuvailla pönttöjä kasaan. Kevätpuuhat ovat parhaimmillaan juuri tällaisia: rauhallista tekemistä, jossa syntyy jotain hyödyllistä ja iloa tuottavaa.

🐦 Kohta pöntöt pääsevät paikoilleen

Kun pöntöt ovat valmiit, ripustamme ne eri puolille pihaa ja lähimetsikköä. On aina yhtä palkitsevaa seurata, miten nopeasti linnut löytävät uudet kodit – ja miten kevät herää eloon pönttöjen ympärillä.

Näin ruokit lierot ja maaöttiäiset – pressutus, perkeet ja oljet parantavat maaperää

 Lieroille ja maaöttiäisille ruokaa

Oljet suojaamassa maata ja ruokkimassa maaperäeliöitä.

Lierot ja maaöttiäiset ovat maaperän tärkeimpiä työmyyriä: ne kuohkeuttavat maata, hajottavat orgaanista ainesta ja tekevät kasvualustasta ravinteikkaan ja elävän. Kun maata ruokitaan oikeilla materiaaleilla – kuten puutarhaperkeillä, kompostilla, sanomalehdillä ja oljilla – maaperän mururakenne paranee nopeasti ilman kaivamista tai kemikaaleja. Tämä luonnonmukainen maanparannusmenetelmä sopii erityisesti uusille palstoille ja vanhoille pellonpohjille, joissa maa kaipaa elvytystä.

Kun uuden viljelyalueen ottaa käyttöön, maaperä on usein tiivistynyttä ja täynnä juuririkkakasveja. Jyrsintä voi olla välttämätöntä, jotta maa saadaan ylipäätään muokattua, mutta samalla se pilkkoo juolavehnän ja ohdakkeen juuret pieniksi paloiksi, mikä lisää rikkaruohojen määrää. Siksi alue kannattaa peittää valoa läpäisemättömällä pressulla, jos rikkakasvien torjuntaa ei voi tehdä heti. Pressun alla lierot ja maaöttiäiset tekevät arvokasta työtä maan hyväksi.

Lierot – puutarhan oma maanparannusarmeija

Pressun alla maahan jääneet kasvinosat alkavat hajota, ja lierot sekä muut maaöttiäiset muuttavat ne ravinteikkaaksi mullaksi. Ne kuohkeuttavat maata, parantavat mururakennetta ja lisäävät maan elinvoimaa. Kun pressutusvaihe on ohi, on tärkeää tarjota lieroille lisää ruokaa, sillä jyrsinnän mukana hautautuneet kasvijätteet eivät riitä pitkään. 

Mitä lieroille voi antaa ruoaksi?

Lierot hyötyvät monipuolisesta orgaanisesta materiaalista. Hyviä vaihtoehtoja ovat:

• keskeneräinen komposti

• kasvien perkuujätteet (raparperin lehdet ja varret, naatit, kuihtuneet kukat)

• naapureilta saadut puutarhaperkeet

• kaikki orgaaninen aines, joka maatuu

Moni antaa mielellään puutarhajätteensä pois, ja näin kaikki voittavat: sinä saat ravintoa maaperäeliöille ja muut pääsevät eroon ylimääräisestä materiaalista.

Ruokarauha: oljet suojaavat maata

Kun orgaaninen aines on levitetty, sen päälle kannattaa laittaa paksu kerros sanomalehtiä. Vaikka paperinkeräys on virallinen suunta, maahan laitettu hiili ei mene hukkaan – se sitoutuu maaperäeliöihin pysyvässä muodossa. Lopuksi päälle levitetään olkea, joka:

• suojaa maata kuivumiselta

• tarjoaa elinpaikkoja hyötyhyönteisille

• estää rikkaruohojen kasvua

Oljet ja lehdet luovat lieroille rauhallisen, kosteuden säilyttävän ympäristön, jossa ne voivat jatkaa maanparannustyötään.

Hunajakukka houkuttelemassa pölyttäjiä ja kuohkeuttamassa savimaata.

Peruna ja hunajakukka – luonnon omat apurit

Peruna kasvaa nopeasti ja muodostaa varjostavan kasvuston, joka tukahduttaa rikkaruohot tehokkaasti. Se on erinomainen kasvi ensimmäisille vuosille, kun maa on vielä toipumassa. Hunajakukka puolestaan houkuttelee pölyttäjiä ja kuohkeuttaa savimaata juurillaan. Pölyttäjät voivat lisätä satoa jopa 30 %, joten hunajakukka on hyödyllinen lisä viljelyalueelle.

Lierot ja maaöttiäiset hajottamassa orgaanista ainesta katteen alla.

Raparperi – suuri lehti, suuri hyöty

Raparperi sopii hyvin pressualueen ja hunajakukan väliin. Sen suuret lehdet peittävät maan tehokkaasti ja estävät rikkaruohojen kasvua. Lisäksi raparperi toimii tuulensuojana muille kasveille.

#mururakenne

#orgaaninen aines

#maan eloperäinen materiaali

#hyötyhyönteiset

#maanparannus

#ravinteikas multa

Yhteiskompostointi käytännössä – näin neljän talouden kompostointi toimii arjessa

 Yhteiskompostointi on yllättävän helppoa, kun perusasiat ovat kunnossa. Kerron, miten neljän talouden yhteinen kompostointi toimii meillä – ja miksi se on sekä tehokasta että hajutonta.

🌱 Mikä on yhteiskompostointi ja miten se meillä toimii?

Yhteiskompostointi kiinnostaa monia, mutta käytännön toteutus voi mietityttää. Meillä on neljän talouden yhteiskompostointi, jossa kolme naapuria on rekisteröitynyt käyttämään pihassamme olevia kompostoreita Porin kaupungille tehdyllä virallisella ilmoituksella. Kompostorit ovat itse rakennetut, lämpöeristetyt ja tilavuudeltaan 270 litraa kumpikin – juuri sopivat ympärivuotiseen biojätteen käsittelyyn.

Naapurien biojätteiden keräystynnyrit odottamassa tyhjennystä – yhteiskompostointi tekee arjesta sekä ekologista että yhteisöllistä.

🏡 Neljän talouden selkeä ja toimiva järjestely

Arki sujuu yksinkertaisesti: naapurit keräävät biojätteensä suljettuihin tynnyreihin ja tuovat ne pihallemme, kun tynnyri on täynnä. Jokaisella on hieman eri kokoinen keräysastia, mutta tyhjennän ne yleensä yhtä aikaa. Suuri täyttömäärä nostaa kompostorin lämpötilan nopeasti ja käynnistää tehokkaan kompostoitumisen.

🔥 Miksi täytän kompostorit kerralla – lämpö ja hygienisoituminen

Kun kompostoriin tulee kerralla paljon biojätettä, lämpö nousee nopeasti hygienisoitumiseen asti – useiksi päiviksi yli 60 asteeseen. Tämä on kompostoinnin kannalta ihanteellista: prosessi etenee vauhdilla, hajuhaitat pysyvät poissa ja lopputulos on puhdasta, käyttökelpoista kompostia.

🌾 Pelletit kuivikkeena – pieni asia, suuri vaikutus

Naapurit käyttävät biojätteen kuivikkeena pellettejä joko pussituksen yhteydessä tai tynnyrin pohjalla. Pelletit imevät mahdollisen nesteen ja pitävät massan ilmavana, mikä ehkäisee hajuhaittoja ja helpottaa kompostoitumista. Irtonainen rakenne toimii hyvin myös talvella.

🛍️ Millaiset pussit toimivat kompostoinnissa parhaiten? 

Biojätteen keräämiseen käytetään joko kaupasta ostettuja biopusseja tai heviosaston vihreitä pusseja. Sen sijaan kirkkaat, rahisevat pussit eivät toimi yhtä hyvin, ja jos niitä sattuu tulemaan joukkoon, poistan ne sekaroskikseen. Pussivalinnalla on siis yllättävän suuri merkitys kompostoinnin sujuvuudelle.

❄️ Talvikauden biojäte: ei jääpalloja, ei hajuhaittoja

Vaikka biojätepussi hieman jäätyisi, pelletit estävät tiiviiden jääpallojen muodostumisen. Tämä tekee talvikompostoinnista huomattavasti helpompaa ja varmistaa, että kompostori pysyy toimivana ympäri vuoden.

🤝 Yhteisöllinen ja ekologinen tapa hoitaa biojätteet

Yhteiskompostointi on meille paitsi ekologinen myös yhteisöllinen ratkaisu. Kun prosessi on selkeä ja välineet toimivat, kompostointi on helppoa ja vaivatonta – ja lopputuloksena syntyy arvokasta multaa puutarhaan.

Kompostoriin lisätty tuore biojäte käynnistää lämpimän ja tehokkaan
kompostointiprosessin.

#yhteiskompostointi #kompostointi #biojäte #lämpökompostori #kompostointiarki #kompostointiopas #kompostointivinkit #kestäväarki #kiertotalous #puutarha #palstaviljely #ekologinenarki #kompostoriprojekti #kompostointitalvella