Onneksi on kaaliverkko!

 Sato olisi varmaan jo menetetty muutoin

Olin luvannut antaa ystävälleni vielä lehtikaaleja, ne olivat odottamassa terassilla kuunliljojen kanssa. Aioin kastella ne, mutta eivät ne tarvinneet enää vettä. Kaikki oli syöty ihan lehtiruoteja myöten. Yllä olevassa kuvassa oleva lehti oli ainut jäljellä oleva ja siellä se tuholainen oli herkuttelemassa.

Viiden metrin päässä on vanha kukkapenkki talojen välissä, jossa toisella puolella on maitohorsmaa, kuunliljaa ja lehtikaalia, toisella puolella puna-apilaa, kuunliljaa ja lehtikaalia. Kummassakaan penkissä ei ole (kop-kop-kop puuta) vielä tuholaisia, vaikka niissä ei ole suojauksia. Lehtikaalit ovat niissä lähinnä penkin täytteenä, mutta saattaa niistä tulla satoakin. Varsinaiset satokaalit, eli ne parsakaalit, lehtikaalit, kukkakaalit, palmukaali ja lehtikaali ovat verkolla suojattuna, onneksi. Harmittaisi ihan hirmuisesti, jos ne menisi pieleen nyt, kun muuten satokausi näyttää tosi hyvältä runsaiden satojen ja lämmön ansiosta.

Tämä on siitä puna-apila-penkistä ja ihan hyvissä voimissa. Nyt vain harmittaa, että ei ole enää taimia annettavaksi ystävälleni. En edes tullut ajatelleeksi, että lehtikaali menisi tässä vaiheessa ötököille, sillä aiemmin on vain ihan kylvövaiheessa ollut ne sellaiset pienet tuholaiset ongelmana, kirpat tai mitkälie.

Kaalikasvien taimet istutettu ja harsotettu

 Ötököiden on turha yrittää hyökkäystä!

Viime vuonna kylvin lehtikaalin kolmeen kertaan, kun ne tulivat syödyiksi jonkun öttiäisen toimesta. En koskaan tunnistanut niitä varmaksi, mutta ilmeisesti kirpat olivat asialla. Kolmas kylvökerta onnistui ja satoa tuli hyvin. Ruusukaaleja enkä parsakaalia kasvattanut viime vuonna lainkaan. Nyt esikasvatin kaikki kausarissa verkon alla ja lauantaina istutettiin taimet maahan.

Tänä vuonna päätin onnistua näissä kaikissa kolmessa, loppuun asti, lisäksi myös lantussa. Eli huolellinen esikasvatus verkon alla ja tänään taimet suojattiin korkeilla kaarilla ja harsolla.

Kaaret ovat niin korkeita, että kasvit mahtuvat olemaan siellä loppuun asti. Kirjoitin aiemmin siitä, miten herkullista on itse kasvatettu parsakaali. Samaa voi sanoa myös ruusukaalista. Ruusukaalit ovat harvojen mielestä herkullisia. Itse olen tykännyt niistä aina, mutta itse kasvatettuja sain myös perheeni syömään. En osaa sanoa, mitä on suurin vaikuttava tekijä makuun. Maan ominaisuudet luonnollisesti vaikuttavat aina, mutta uskon tässä olevan muutakin. Ehkä se, että en käytä väkilannoitteita, vaan kompostimultaani, on kasvutahti maltillisempia ja aromien kehittyminen erilaista kuin nopeasti väkilannoitteilla kasvatetuilla.