Nyt pitäisi tulla riittävästi papua

Paljonkohan papuja tarvitaan, että olisi omavarainen koko vuoden?

Kylvölevyt täytettynä mullalla; keskellä kolo odottaa pavun siementä.

Tätä olen miettinyt jo monta vuotta. Haluaisin vähentää lihan syöntiä ja korvata sitä omalla papusadolla, mutta koska en ole reseptien lukija, ruuanlaittoni perustuu mutuun ja “omasta päästä keitettyyn”. Onneksi perhe syö sotkuruuat tyytyväisenä, vaikka härkäpapujen jauhomainen suutuntuma ei ole viime vuosina saanut keittiöväeltä hurraa‑huutoja — varsinkaan, jos pavut on säilötty kuivaamalla.

Borlotti, serpedor, flambo, rautakautinen, leikko, keitto, vaha, maxidor

Kyl o vaikeeta! En edelleenkään tiedä, mikä ero on keittopavulla ja keittopavulla, tai miksi vahapapu on vahapapu. Siemenpussit näyttävät samoilta, mutta nimet vaihtuvat. Välillä tuntuu, että viktoriaaninen siemenhuijaus elää ja voi hyvin.

Papuja kasvaa nyt joka paikassa. Maissirivien välissä, perunoiden jälkeen, aukkopaikoissa ja siellä sun täällä. Kyyhkyt ehtivät syödä osan pavun siemenistä ennen itämistä, ja toisissa riveissä kävivät tuorerehulla itäneillä taimilla. Tein täydennyskylvöjä, mutta nyt riveissä kasvaa sekoitus eri pavun lajikkeita, eikä alkuperäisistä muistiinpanoista ole enää mitään hyötyä.

Hallittu lisäkylvö — tai vähemmän hallittu

Koska päätin, että ensi talvena meillä syödään omaa papusatoa, kylvin vielä lisää. Osa pavusta kuivataan, osa pakastetaan ja osa ehkä umpioidaan, jos joskus saan selville, millainen painekattila pitäisi ostaa. Somemaailma ei ole ollut kovin avulias.

Teimme apupuutarhurin kanssa lokerikkoihin huolelliset merkinnät — siihen asti, kun minä astuin kuvaan. Keräsin kaikki vanhat pavut samaan kasaan ja kylvin nekin. Mukana on:

• Walesista ostettua rautakautista papua

• eurooppalaisen papututkimuksen lajikkeita

• vanhaa omaa satoa

• ja ehkä muutama siemen kandiharjoittelupaikastakin

Lajikkeista ei ole enää mitään tietoa. Nyt on 292 papua lisää mullassa… ja vielä jäi kylvettävää. Jos ei tule satoa, niin sitten olen dieetillä. Tai sitten en.

Maa-artisokka — ikuinen vastustaja

Maa-artisokka on hyvä pölyttäjäkasvi, mutta kasvimaalla se on kuin sitkeä vieras, joka ei lähde, vaikka kuinka nätisti pyytää. Keräsimme mukulat viime syksynä huolellisesti ja lisäsimme päälle 30 cm uutta multaa, mutta ei auta. Maa-artisokan alut nousevat pintaan kuin pilkasta.

Kun kylvimme papuja maassa (koska vieläkään ei ole sitä kylvöpöytää), nostin katseen — ja siellä ne taas olivat. Yritän sanoa niille, että “älä rupee mun kanssa”, mutta eihän se auta. Ylihuomenna napsin taas alkuja.

Basilikat pääsivät vihdoin isoihin ruukkuihin

Leveälehtiset basilikat olivat jo aivan näännyksissä pienissä kylvölaatikoissa. Yhdessä ruudussa oli kolme taimea, ja nyt jokainen ruukku sai kuusi. Latvominen tekee hyvää — haaroja tulee lisää ja satoa pitäisi riittää myös pakkaseen.

Papujen täydennyskylvö huonosti itäneiden paikalle

Papujen omavaraisuus on jotenkin iskostunut päähäni

Oli ihan melkein katastrofi, kun huomasin, että palstalla ei kertakaikkiaan pavut itäneet tänä vuonna. Ei, vaikka lajikkeita oli monia, eli ei ollut vain jonkin yhden pussin tai siemen erän ongelma. Joku muu oli vikana. Vettäkin tuli heti kylvämisen jälkeen vaikka kuinka paljon, eli kuivuus ei voinut vaivata. En ymmärrä, mikä meni pieleen.

Palstanaapurini ehdotti, että en muistanut ohjeistaa puolisoani. Hän nimittäin kylvi pavut tänä vuonna. En muistanut kertoa, että "pitää laittaa oikea puoli ylöspäin ja vielä sopivasti ilta-aurinkoon päin". No en muistanut en, ehkä ensi kerralla... tai sitten kylvän itse.

Papuja haluan, paljon! Siispä kävin tekemässä täydennyskylvön, keltaisia vahapapuja. Eivät ilmeisesti ehdi tuleentua, mutta poikani tykkää niistä sellaisia pötköinä. Onneksi. 

Papurivit ovat vasemmassa reunassa. Kuivuuden vuoksi laitoin ensin kylvöuriin märkää levää, johon sitten kylvin. Riviväleihin laitoin sitten lopuksi taas levää, estämään rikkaruohoja.

Saas nähr' kui euko käy! 

Kotipihassa maatalouskonemessujen anti Sampo-papu kukkii.

Walesin rautakautinen papu kukkii vähän erilaisin kuukkasin ja lehden muoto on hieman eri. Kuvassa ei oikein hyvin erotu, mutta kukat ovat suipommat ja kapeammat, samoin lehdet.

Walesin tulaisena tuotu Victorian -aikainen herne avaa piakkoin keltaiset kukkansa.

Papupäivitystä: loput taimet pelastettu kausarista avomaalle

28 asteen helle ja kausarin täydeltä papuja

on yhdistelmä, josta pitää päästä nopeasti eroon. Kasvu oli niin hurjaa, että kasvatuslaatikot eivät enää riittäneet mitenkään juuristolle ja maanpäällisille osille.

Kuten jo kerroinkin, muuttunut suunnitelma palstalla uhkasi romuttaa haaveet papusadosta. Papujen kasvatusala meni ajattelemattomuuttani (=kylvöinnostuksissani) perunalle ja uuden alueen jyrsintään ei ollut aikaa... eikä se olisi edes soveltunut ensimmäisenä vuotena pavuille. Hätä keinot keksii, sanotaan ja niin tälläkin kertaa. Kotipihan nurmi sai luvan väistyä arvokkaille pavuntaimille. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Walesta tuoduista pavun- ja herneensiemenistä, Maatalouskonemessuilta saaduista Sampo-pavuista ja 20 pensaspavun taimea olisi mennyt suoraan kompostiin esikasvatuksesta. Papujen osalta pitäisi omavaraisuus olla täydellinen ensi talvena. Palstalla on nimittäin vielä lisää papua ja hernettä.

Pavut ovat nyt valvovan silmän alla kotipihassa, ehkä lopulta parempi niin, jotta puput tai muut eläimet eivät pääse yllättämään. En käy palstalla joka päivä tarkistelemassa kasvustoja.

Taimia olisi pitänyt karaista aurinkoon vähän kauemmin, joten varoiksi suojasin ne verkoilla nyt aluksi. En tiedä toimiiko... mutta yritän kuitenkin. Ihan karmean ruman näköinen kokonaisuus on tällä hetkellä, mutta onneksi tilanne on vain väliaikainen....

Yllättävää oli, miten märkää nurmikko oli helteistä huolimatta. Meillä on Porissa vahva vanhan merenpohjan savipatja maan syvyyksissä, joten vesi jää sen yläpuolelle. Tontin maa on multavaa, vedenpidätysominaisuudet ovat ihan hyvät ja rakennekin on kunnossa. Teimme vain ihan kevyen muokkauksen, lähinnä rikoimme pintamaata, jotta taimet sai istutettua. Nyt yritän haalia katetta väleihin, jotta kosteus ei kaikkoa muokatusta maasta.

Papupäivitystä: Walesin siemenet pilkistävät mullasta jo sirkkalehdillään

No nyt on papua!

 Vasemmalla rautakautiset pavut (vain kaksi jäänyt itämättä!) ja oikealla vanha herne (5 jäänyt itämättä) Walesin reissulta. 

Tavallisia pensaspapuja odottamassa ulos siirtämistään.

Maatalouskonemessuilta luvallisesti ryövättyjä Sampo-härkäpapuja.

Uusi härkäpapukokeilu ensi kesäksi varmistettu

Alkuperäinen suunnitelma oli, että perheen miehet menevät Maatalouskonemessuille Helsingin Messukeskukseen ja naisväki touhuilee omiaan samaan aikaan. No, kuten suunnitelmilla on usein tapana, ne muuttuivat tälläkin kertaa. Siispä koko perheen voimin matkasimme 9 ratikalla keskustasta Pasilaan.

Tunti jos toinenkin vierähti, itse asiassa ihan koko päivä, niin hauskaa meillä oli. Kukapa uskoisi, että tuntitolkulla kuluu aikaa, vaikka koneista ei ymmärrä tuon taivaallista.

Onneksi koneiden lisäksi siellä oli erittäin mielenkiintoiset standit maanparannukseen liittyen sekä tietenkin siemenosastoja. Ja nyt pääsen itse asiaan, härkäpapuihin. Pienistä laareista oli ihanaa hypistellä eri viljoja, eri lajikkeita ja muitakin siemeniä. Harvoin on yhtä aikaa katseltavana monenlaista. Parasta tällä kertaa oli päästä kokeilemaan Sampo-härkäpapua, josta esite mainosti että "pataan tai rehuun". Itse olen tietenkin tuolla pata-osastolla. Harmittelin, että ei näitä tällaisia myydä tavispuutarhureille ja kyselin kaikenlaista kylvöohjeisiin liittyen. Aikani juteltuani, sanoin rohkeasti ääneen: "ryövään tästä kourallisen siemeniä, kun muualta ei saa." 😊

Eivät moittineet eivätkä kieltäneet. Nyt siis pussissa odottaa Sammot ensi kevättä ja kylvöaikaa. Laitan omaan pihaan, jotta hoidan ja hoivaan ja saan lisättyä siemenmäärää seuraavaa kesää varten. Yhteen palkoon tulee kuulemma vain 2 siementä, mutta palkoja voi olla 15 per kasvi. Ei kuulosta paljolta, kun aiemmin viljelemilläni härkäpapulajikkeilla on 5-6 papua palossa ja palkoja voi olla yhtä lailla 15 per kasvi. Tämä Sampo on sellainen pieni pyöreä papu. Mausta en tiedä mitään, mutta kokeilen ja kerron sitten tulokset.

Kaiken kaikkiaan messuilla oli positiivinen tunnelma. Esittelijät olivat kiinnostuneita kävijöistä ja monien kanssa rupateltiin todella pitkään. Erään esittelijän kanssa päästiin rikkasiementen erottelijassa olevan sinisen valon hometorjuntavaikutuksesta avaruuden neuroneihin ja antimateriaan. Kyllä... näin voi käydä konemessuilla. Ei häntä haitannut, vaikka sanoin, ettei meillä ole maatilaa eikä tarvetta rikkasiementen erottelijalle, saati homeentorjuntaan sinisellä valolla siemenistä. Olimme ihan yhtä arvokas messukävijä hänen mielestään silti ja laite tuli esitellyksi (oli mielenkiintoinen, vaikka en sellaista tarvitsekaan) ja juttelu oli hirmu mukavaa.