Täyttyikö lämpökompostori puutarhajätteestä?

 Tee "erilliskompostointi" sellaiselle, jossa ei ole itäviä siemeniä

Puutarhajäte ei aina tarvitse kuumaa kompostointia

Meillä on mökillä meneillään uusien kukka- ja kasvimaiden rakentaminen. Maa on kivistä ja savista, johon ei saa kaivettua edes kuoppaa. Puutarhajätettä ei tule kovin paljon, koska nurmikkoa ei leikata keräävällä ja monet kitkentäroippeet  silppuan saman tien nurmikolle leikkurilla. Luitko jo edellisen pintakompostointia nurmikolla postaukseni?

Kompostin tyhjennys on hyvä tilaisuus tarkistaa kunto

Kompostin tyhjennyksen yhteydessä on hyvä aina tarkistaa, että rakenteet on kunnossa, eikä mistään löydy jyrsijöille kulkuaukkoja. Alakuvassa näkyy oman lämpökompostorini sisus: seinämät on metallia ja pohjassa pienireikäinen ruostumatonta terästä oleva levy. Ilma pääsee kulkemaan rei'istä, sillä komposti on kulmistaan laattojen päällä, mutta jyrsijät ei rei'istä pääse. Suotovettä ei tule, sillä käytän kuivikkeita aina sen verran, että massasta ei valu nesteet. Kaiken varalta laitan silti aina pohjalle ensin kuivike-kerroksen, sillä "ei vara venettä kaada". Ja kompostiahan ei kuulu pestä, sillä olemassa olevaa mikrobistoa ei kannatta huuhdella pois. Uusi kompostoitumisprosessi alkaa jouhevasti, kun mikrobit on jo valmiiksi olemassa.

Kasvimaahan tarvitaan paljon uutta multaa

Jossain vaiheessa joudun ostamaan mökille ison lavallisen multaa, jotta saan riittävän ison kasvimaan, mutta nyt alkuvaiheessa teen mullan itse. Laitoin ystävältäni saamiani homeisia heiniä vanhoihin multasäkkeihin ja sekaan keskeneräistä kompostia, jotta tulee hyvä mikrobisto mukaan. Massan kastelin hyvin sadevedellä. Seuraavaksi laitan pussit tiukasti kiinni niin, että niihin ei pääse valoa. Pusseissa ainekset muhii hiljalleen mullaksi.

Multasäkit toimivat hyvin muhituksessa ja mädätyksessä

Multasäkkejä ei kannata muuten koskaan heittää pois. Ne on tehty hyvin kestävästä muovista ja niitä voi käyttää uudelleen todella monta vuotta. Äidin kukkapenkkeihin tulee aina keväällä uusi ohut multapinta, jotta on "vanhan ajan siistin näköistä" ja säkit laitetaan visusti talteen. Osa käytetään pakkausmuovien roskiksina ja osa tällaisiin erilaisiin komposti/multa/kitkentäroska -käyttöön.

Jos aineksessa on mukana itäviä siemeniä, ne pitäisi ensin mädättää, jotta multaan ei jää rikkaruohoja ja muita ei toivottuja kasveja.

Vinkki lierotyövoiman hyödyntämiseen

Tarvitaan vain täyteen kasvanut ruukku ja lierot

Muistat ehkä, että meillä on sisällä viidakko, tai niin viherkasvejani kutsutaan. En kyllä ymmärrä, koska eikös viidakko ole ihan täynnä kasveja ja meille kyllä mahtuisi vielä vaikka kuinka paljon lisää. Kasvit ovat tosi isoissa ruukuissa, pääosin savisissa. Muutamia altakasteluruukkuja on erinäisistä syistä. Yksi syy on edesmennyt anoppini, jolla oli iso jukkapalmu isossa altakasteluruukussa. Anopin poismenosta on jo 7 vuotta, enkä ole kertaakaan vaihtanut multaa. Nyt jukkapalmu sai häädön tai oikeammin se muutti kompostiin. Häätö tuli kylmään aikaan, enkä viitsinyt tyhjentää ruukkua ulos. Siispä otin taas bestikset hommiin, eli kävin lähikaupassa ostamassa onkilieroja. Kumosin koko kipallisen lieroja ruukkuun ja peitin ruukun mustalla multasäkillä, sillä lierot rakastavat pimeää ja kosteaa.

Ruukussa oli jukkapalmun kaverina monta eri kasvia, revin ne kaikki pois. Laitan aina ruukkuihin useita eri kasveja, koska olen havainnut kukkien pitävän siitä. Mikroilmasto paranee, kosteus lisääntyy ja ne rehevöityvät.

Ruukun sai tämän jälkeen unohtaa sohvan taakse piiloon ja ottaa esille, kun kesäkukkasia oli aika istuttaa. Multa oli täysin muhentunutta ja mureaa, helppoa kesäkukkien istuttamiseen. Jukkapalmu jatkaa kohta kasvuaan, sehän ei kuole ei sitten millään. Lierot ovat syöneet kuolleet juuret ja nyt ruukussa on kesän ajan uudet kasvit pihaa kaunistamassa. Punainen on revonhäntä eli amarantti ja vihreät krassia, nyt en enää muista, että oliko se pensas- vai köynnöskrassia.

Puskureita, mistä niitä saa?

 Merileväkorsisimpukkamörskäkasa

saapui palstalle, tai oikeastaan monta kasaa tai ainakin monta kuormaa. 

Otsikossa oleva sanahirviö ei ehkä ole edes suomea, mutta on ainakin nyt olemassa oleva sana, koska se siinä lukee. Sellaista käytän ja olen käyttänyt jo monta vuotta kasvatuksissani apuna. Siinä yhdistyvät monen monta hyvää ominaisuutta. 

Merilevää ja muuta meren tuomaa.

Kasa lähikuvassa.

Puskurit

Muistatko, kun aiemmin oli puhetta puskureista, eli niistä maan ominaisuuksista, jotka auttavat hidastamaan eli vastustamaan muutoksia maassa positiivisessa mielessä? Tässä isossa kasassa on oikein paljon asioita, joista muodostuu vähitellen maahan puskureita.

Mitä mörskä tekee?

Vadelman juurella mörskä estää rikkaruohoja kasvamasta ja auringon kuivatuksen. Lierot möyhentävät maan ja maa pysyy kuohkeana, kun lisääntyneet lierot kaivavat hyviä onkaloita maahan. Onkaloista suuret kaatosateet pääsevät valumaan alas, eikä maa jää vedenvaltaamaksi täysin. Onkaloissa on myös happea kasvien juurille, ja mikä parasta, lieronkakka on tavattoman hyvässä muodossa maan mururakennetta ajatellen, sillä lieronkakka on hyvin pysyvää, eli murut eivät hajoa helposti, vaikka ukkoskuuro sattuisikin valtaamaan maan hetkellisesti.

Mitä mörskälle tapahtuu?

Eli kasveille ja maaperän eliöille pysyy ilmavat olosuhteet maassa. Mörskä muuttuu ajan mittaan sellaiseen muotoon, että se ei enää muunnu muunlaiseksi kovinkaan nopeasti, elleivät olosuhteet muutu. Siitä on tullut siinä vaiheessa humusta. Humus pidättää huomattavasti kosteutta, se siis puskuroi kosteusvaihteluita. Sateettomina kausina maassa on edellisen sateen jäljiltä kauemmin vettä kasveille ja kun sitten vihdoin sataa, imee humus itseensä taas suuren vesivaraston. Humus myös varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasveille pikkuhiljaa. Eli yhdellä lisäyksellä tulee monenlaista puskuria!!

Mörskää on vadelmilla paksulti, ei ihan taimen kohdalla, mutta kaikkialla muualla.

Raparperit ja mörskä

Raparperit saivat ympärilleen mörskäkehän. Kunhan varret vähän vielä kasvavat, mörskää tulee vielä lisää lähemmäksi varsia. Maa pysyy niin kosteana koko kesän, että raparperit jaksavat kasvaa aivan jättimäisiksi. Muistat varmaan aiemmin laittamiani kuvia niistä. Ovat ihmistä korkeampia.... (Lannoitteeksi niille tulee vielä kompostimultaa, kunhan säät vähän lämpenevät.

Maahan tulee mörskän mukana hiiltä hitaasti hajoavassa muodossa, sillä korsi on vähän kuin olkea, joka on mikrobien ruokalistalla vähän kuin kuidut ihmisellä. Simpukankuoret ja monet muut pienet merenelävät, jotka ovat levän mukana ajautuneet rantaan ja kuolleet, sisältävät myös paljon hitaasti hajoavaa ainetta sekä monia ravinteita, joita ei tule muista mantereella olevista materiaaleista.

Rakkolevän eli haurun ominaisuuksia

Lisänä on rakkolevä, joka kykenee säilömään kosteutta ihan uskomattoman suuria määriä, ihan kuin pesusieni. Ja kaiken päälle lierot ja muut maaperäeliöt saavat runsaasti monenmoista ruokaa ja lisääntyvät mörskän avulla. Rakkolevä toimii kosteuspuskurina siis maanpäällä ja myöhemmin maan alla humuksena. Verrattoman monikäyttöistä!

Puskuri-sarjan edelliseen kirjoitukseen pääset tästä ja ensimmäiseen kirjoitukseen tästä.