kaalitunnelin vieressä
Olen usein ihmetellyt juttuja siitä, että lapset eivät tykkäisi Kippari Kallen voimavihanneksesta. Meillä pinaattikeitto ja -letut ovat olleet aina lasten suosikkeja. Jopa niin, että eräänä hiihtolomana tein niitä joka päivä, herkuksi. Olemme huomanneet, että itse kasvatetusta pinaatista puuttuu se sellainen terävä pistävä maku. Mahtaako se olla syynä siihen, että kaikki lapset eivät välitä pinaatin mausta?
Pinaatin kasvattamisessa on sitä vastoin ollut enemmän haasteita. Malttamaton kun olen, kylvän sen aina välillä liian aikaisin, mikä aiheuttaa herkästi kukkimista. Tänä vuonna näytätä kaikki menneen nappiin ja tänään kerään ensimmäistä kertaa sadon ryöpättäväksi pakkaseen. Pakastan pinaatin sellaisiin "annospusseihin", eli sellaisen määrän, joka tarvitaan yhteen lettuerään tai yhteen pinaattikeittoon. Toki teen myös keiton, eli en ihan kaikkia laita pakkaseen. Uutta satoakin ehtii kasvaa vielä pitkän aikaa, en siis leikkaa satoa saksilla, vaan napsimalla uloimpia lehtiä.