Älä haravoi, älä siivoa, älä ole jämpti
Aloittaessani palstaviljelyn kauan sitten, olin alueella ainoa, joka käytti oikeasti katetta suuressa mittakaavassa. En minä suoraan kasvotusten saanut kommentteja, mutta sain kuulla kauhistelusta, miten rumalta ja epäsiistiltä palstani näytti. Vallalla oli vielä ajatus, että kaiken pitää olla rivissä, nätisti kitkettyä ja mielellään yhtä laji yhdessä rivissä ja paikassa. Oma tyylini, jossa sekaisin saattoi olla yhtä sun toista ja kaiken lisäksi rivien välissä oli aina jotain rumaa mörskää.
Totta kai vielä lisäksi varmaan joitain harmitti, kun olin niin tavattoman vähän tekemässä töitä ja silti sain satoa. Epäreilua!!! Tuollainen laiska tyyppi ja silti saa satoa. Niinpä, onhan se tavallaan epäreilua, että jatkuva maassa möyriminen ja kitkeminen ei takaa suurta ja herkullista satoa. Päinvastoin, ahkeroinnillaan haittaa maaperän mururakenteen kehittymistä, estää lierojen elämää, vähentää luontaista kilpailua eri hyönteisten välillä, suosii monokulttuurilla yhden lajin levinneisyyttä muiden kustannuksella, lisää kasteluntarvetta, lisää rikkaruohojen kitkentää entisestään, lisää poudan arkuutta, lisää maan pinnan liettymisherkkyyttä, kuorettumista jne. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta touhulta.
Tältähän perunamaassani tai kasvimaallani ylipäätään aina näyttää. Ihan sotkuista, kamalaa siis. Katteena voi olla merilevämörskää, keskeneräistä katetta, ruohosilppua, mitä nyt milloinkin on saatavilla orgaanista ainesta, josta ei tule rikkaruohoja.
Ja kaiken lisäksi, en edes tee siistejä perunavakoja, sekin kaiken lisäksi vielä. Tällaista rumaa uraa tuollaisen sotkun sekaan. Niinpä. Tästä kuvan vasemmasta alalaidasta kasvatin kuitenkin kuivana kesänä voitokkaan ennätysperunani.
Tämä alakuvan perunamaani oli pakon sanelemana ilman katetta, koska katemateriaalia ei riittänyt. Maa oli kylvörivien välissä niin kovaa savea, että harauksessa sai vain vähän raavittua savimurua. Rikkaruohojen torjunta oli tosi työlästä, ja kun jouduin olemaan välillä 2 viikkoa poissa, tilanne karkasi peruuttamattomasti käsistä ja loppukesän pelto olikin sitten ihan rikkaruohoille menetetty. Sadon määrä oli kyllä ihan hyvä pinta-alaan nähden, mutta sadonkorjuu todella työlästä rikkaruohojen ja kivikovan maan takia. Eli sadon määrä tehtyyn työmäärään nähden ei sitten niin hurrattava ollutkaan.
Tämä alla oleva sipulimaa on tuon yläkuvan perunoiden vieressä. Sama juttu. Työlästä, kovaa ja hankalaa alusta loppuun asti. Joidenkin mielestä nämä ovat niitä siistejä ja hyvin hoidettuja puutarhoja. Ahkeran ja tunnollisen puutarhurin palsta!
Tämä alakuvan maa sen sijaan oli koko ajan katettuna, rikkaruohot eivät vaivanneet, kuivakausi ei rasittanut ja sadonkorjuu oli helppoa pehmeästä maasta. Työtä oli tosi vähän koko kasvukauden. Riveissä on vuorotellen porkkanaa, sipulia, perunaa, herneitä jne.
Tämä oli yllä olevan kylvöksen lähtötilanne. Sen verran uraa maahan, että perunat ja sipulit sai istutettua ja siemenkylvöjä varten pinnan tasoitusta. Vain vähän siis työtä. Maa oli kuohkeaa monen vuoden kateviljelyn jäljiltä. Talven ajan maanpinnalla suojana olleet oljet on sekoitettu kevyesti pintaan maatumisen nopeuttamiseksi.
