Harson alta paljastuu

Inkivääri

Ensimmäisen kasvatuskerran inkivääri kasvimaalle siirrettynä.

Ensimmäisen kerran innostuin kasvattamaan inkivääriä vuonna 2020, kun luin, että kaupassa myytävät inkiväärijuuret voivat olla jopa 2 vuotta vanhoja. Lisäksi selvisi, että tuore inkivääri on ihan erilaista kuin kauppaversio. Netistä löytyi paljon ohjeita istutuksesta. Toisissa ohjeissa sanotaan, että multaan laitetaan se koko juuri ja kun alkuja alkaa kasvaa, ne irrotetaan toisistaan. Toisissa ohjeissa neuvotaan paloittelemaan juuri ja laittamaan hyvin kosteaan multaan. Noudatin tätä jälkimmäistä ohjetta ja istutuskuvat ovat vanhassa kirjoituksessani.

Istutus juurenpalasilla kosteaan multaan.

Kasvu alkoi hyvin ja siirrot suurempiin ruukkuihin kasvihuoneeseen. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, sillä inkivääri on vihannespunkki-imuri. Menetin koko sadon vihannespunkille. Seuraavana vuonna vihannespunkki iski jo sisällä taimiin, eikä jäänyt mitään ulos siirrettävää.

Vanha sanontakin sanoo, että "yrittänyttä ei laiteta" ja "kolmas kerta toden sanoo", eli laitoin nyt tänä vuonna inkiväärit uudelleen multiin ja suojasin kasvuston huolellisesti harsolla, enkä ota sitä pois lainkaan.

Tältä inkivääri näyttää, kun alkuja alkaa kasvaa juuresta pintaan.

Harsoon tarvii saada korotustekniikka, jotta kasvavat taimet saa pysymään suorina. Minulla on metallikaaret, joilla harso pysyy koholla, eikä lepää taimen päällä.

Nyt olen tarkkana ja jos vihannespunkki ilmestyy, torjun heti torjuntaeliöillä. Kasvihuoneessa pitää kurkkujakin seurata koko ajan, sillä vihannespunkkipopulaatio voi räjähtää viikossa hallitsemattomaksi. En ole siis vieläkään päässyt maistamaan itse kasvatettua tuoretta inkivääriä, mutta ehkä tänä vuonna on se ensimmäinen kerta. Pieneksi pilkottu valkosipuli kuumassa vedessä hunajan kanssa on todella herkullista talvi-iltajuomaa.

Unelmani toteutuu vihdoinkin!

 Saan uuden kasvihuoneen

Vuosia olen haaveillut ja nyt se toteutuu. Verkkokaupasta löytyi 47 % alennuksella kennomuovinen kasvihuone. Vieläkään ei oikein meinaa uskoa, että tämä on totta.

Itse tehty kasvihuoneeni on palvellut uskollisesti jo keväästä 2017. Hinta-laatu -suhde on ollut valtavan hyvä. Rakentamiseen ostin vain kasvihuonemuovin ja sähköjohtojen suojaputkia kaariksi. Muovi oli laadukasta pisaratonta, eli sisäpuoli on käsitelty sellaiseksi, että kosteus ei muodosta pisaroita. Nyt vanha pinta jo pisaroikin. Kaaria on korjattu moneen kertaan, muovissa on pari reikää, ovi on rakennettu uusiksi lukemattomia kertoja ja muitakin puisia tukirakennelmia on pitänyt vaihtaa lahoamisen vuoksi. Tarvikkeet on kuitenkin aina löytynyt varastosta. Käytän justiinsa niitä, mitä on. Tulee valtavan hyvä mieli, kun saa varastoista kaikkea "turhaa" pois. Tai eihän ne turhia ole, kun niitä voi käyttää vaikka mihin rakentamiseen. Rumia rakennelmat useimmiten ovat, mutta ei haittaa. Pääasia, että toimii ja on käytännöllinen.

Uusi kasvihuoneeni on 8,9 m2 eli pinta-ala melkein kaksinkertaistuu. Nyt vielä pohdin, että jätänkö vanhankin pystyyn uuden viereen, mahtuisi nimittäin. Vanhaa voisi käyttää edelleen hevoskalla lämmitettävänä esikasvatus-kasvarina. Uuden pohja-ala on niin iso, että en taida omin voimin, omalla peräkärryllä, pystyä kuljettamaan niin valtavaa määrää hevoskaa, että sen saisi kuumentumaan samalla tavalla. 

Kaikkein parasta uudessa kasvihuoneessa ovat tuuletusluukut katossa. Ostan niihin ne sellaiset automaattiavaajat, jotta ei tarvitse olla huolissaan liian kuumasta ilmasta. Satomäärä varmasti paranee tomaateissa. Tomaatti on nimittäin tarkka siitä, että ei ole liian kuuma ilma.

Ratkaisematta on vielä, miten saan ikkunoihin hyönteisverkot, jotta tuuletuksen mukana ei tule kaiken maailman tuholaiset. Oveen laitan sellaisen magneetilla sulkeutuvan verkon, joita on ihan kodeissakin ovissa käytössä.

Kastelun hoidan samalla tavalla tihkulla kuin aiemminkin, mutta pitää ratkaista, mihin laitan vesitynnyrin. Vanhassa oli helppo tehdä muoviin reikä letkulle ja tynnyri on ulkopuolella. Kennoseinään en halua yhtään ylimääräistä reikää.

Lämmittävä hevoska pidentää kasvukautta ja taimetukset saa kausariin ajoissa luonnonvaloa saamaan.

Korkeutta nostan laittamalla joko sokkelin alaosaan korotusta tai kaivan pohjan samalla tavalla maan alle kuin vanhassakin on menetelmänä. Silloin kasvatukset ovat maan pinnalla ja koko kasvihuoneen korkeus on hyödynnettävissä. Tänä keväänä on ensimmäistä kertaa tosin tilanne, että kasvihuone on lähinnä uima-allas. Maanpinnalta on valunut todella paljon vettä, ja koska tonttimme on savimaata, imeytyminen on todella hidasta. Toki tämä on nyt hyvä tieto, sillä olin suunnitellut laittavani pohjalle savikerroksen helpottamaan kastelun jäämistä kasvustoille. Nyt tiedän, että lisäsavea ei tarvita. Maa on jo riittävän savista alapuolella.

Kasvihuoneeseen laitan tomaatit ja kurkut, kuten tähänkin asti. Tilaa on enemmän, joten saan lisää taimia ja kuitenkin pysyy kasvustot ilmavina. Odotan tulevaa kasvukautta aivan valtavasti.

Miksi pitäisi sotkea käsiä multaan?

Ihan uskomattomia uusia tietoja

Facessa tuli vastaan Luomuliiton kevätpäivien uutisessa videolinkki Youtubeen. Aika harvoin alan katsella, koska yleensä olen Facea katsellessani paikassa, jossa ei voi pitää ääniä päällä ja videoissa ei ole tekstityksiä. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus kuunnella, onneksi, sillä esitys oli todella mielenkiintoinen käynnissä olevasta tutkimuksesta.

Olen sairastanut tosi vähän sen jälkeen, kun muutimme kerrostalosta Helsingistä Poriin omakotitaloon ja sain kompostin sekä kasvimaan. Voi tietenkin olla ihan sattumaa, että en saa tartuntoja, mutta sen jälkeen on toteutunut pari asiaa, joista tutkimuksissa on todettu olevan hyötyä terveydelle. Olen palellut ja ollut maan kanssa tekemisissä. Paleleminen liittyy siihen, että menen koiramme kanssa ulos pihaan pelkissä sisävaatteissa, myös talvipakkasella. Samoin kompostille mennessäni jätän ulkovaatteet pois. Koiran kanssa joutuu joskus menemään yölläkin ulos yöpaidassa. Maa ja multa ovat jatkuvasti esillä ja käsissä, sillä kompostoin ympärivuotisesti ja sisällä on isot viherkasvit tai kuten monet sanovat, meillä on viidakko sisällä.

Nyt on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään monen eri asian vaikutusta suoliston mikrobistoon. Minusta erittäin mielenkiintoista oli se, että jo mullan pitely auttoi, eli ihon läpi saatiin hyödyllisiä vaikutuksia. Toivon niin kovasti, että kaikilla päiväkotilapsilla olisi multaleikkeihin mahdollisuus. Ainakin Helsingissä on paljon päiväkoteja kerrostalojen alakerroksissa ja ulkoilualue on asfaltoitu piha. Voi kun olisi edes yksi lavakaulus, jossa viljeltäisiin lapsille mieluisia asioita. Tutkimuksessa esillä olevaa kunttapihaa ei ole kaikkialle mahdollista muodostaa taloudellisista syistä, eikä tilaakaan välttämättä ole pienissä pihoissa.

Kun lapset olivat pieniä, meillä oli kevään synttäreillä yhteisohjelmana usein jonkin kasvin kylväminen. Välillä laitettiin multiin tomaattia, välillä auringonkukkaa. Lapset saivat ruukut ja kasvatusohjeet mukaansa lähtiessään. En yhtään tiedä, miten moni kasvatti kasvin isoksi asti. Toivottavasti edes yksi lapsi sai kasvatustartunnan ja innostui puutarhailusta. Lasten vieraillessa pihassamme satokaudella, moni oli ihan haltioissaan, että kaupunkipihassa voi kasvaa niin monenmoista. Kaikille ei ollut tuttua edes porkkanan naatit, eli eivät tunnistaneet porkkanan maanpäällistä osaa ja kun porkkana nostettiin maasta, ihmettelivät, että onko porkkanassa tällaiset lehdet. Pussiporkkana-lapset eivät näe tällaisia asioita. Olisi tavattoman helppoa kasvattaa päiväkodeissa edes näitä tavanomaisia kasviksia ja tutustuttaa lapset ruuan alkuperään.

Näiden isojen kasvien juurella kasvatan keväällä usein herneitä. Siellä ne sitten versovat omia aikojaan ja ne syödään napsien herkkuina. Jos onnistuu, juurinystyröissä muodostuu typpeä ja typpi jää kasvin käyttöön myöhemmin.

En vaihda ruukkuihin multaa, ennen kuin ruukku tulee oikeasti pieneksi. Pohjalle laitan aina keskeneräistä kompostia, joka sitten aikanaan muuttuu muhevaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi. Hajottajina käytän kaikissa ruukuissa lieroja. Ne syövät kuolleet juuret pois, joten vanhoista juurista ei ole sanottavasti haittaa. Komposti on monessa mukana ja sen mikrobit monipuolistamassa elämäämme.

Alla näkyvässä pullojukassa vaihtuu ruukku aina siinä vaiheessa, kun pullovarsi ei mahdu enää ruukkuun. Tänä keväänä on aika vaihtaa ruukku. Välillä käy niin, että vaihtoaika olisi pimeimpänä aikana ja ruukku ehtii haljeta, jolloin sidon sen sitten ilmastointiteipillä kasaan odottamaan kevättä.

Koiramme maha ei saa mitään ongelmia, vaikka tulee herkuttelemaan keskeneräisellä kompostilla, mutta kaupassa myytävät koiranherkut aiheuttavat lähes aina mahanväänteitä. Tästä voi tulla monia asioita mieleen, ja itse ajattelen, että kompostissa on paljon hyötymikrobeja, jotka vahvistavat suoliston toimintaa, mutta prosessoidussa koiranherkussa on ravinteet ja raaka-aineet muuttuneet erittäin vaikeasti sulavaan muotoon.

Toki pesemme kätemme aina kotiin tullessamme kaupasta tai muista menoista ja aina kun tulemme sisälle pihahommista. Tutkimuksen mukaan silti hyödyt tulevat. Emme käytä desinfioivia pesuaineita käsienpesussa emmekä keittiössä, ne tuhoavat hyödyllisetkin mikrobit iholta.

Hernetuholaisten torjuntaan varautuminen

 ...ilman torjunta-aineita

Kotipuutarhoissa kasvatetaan nykyään niin paljon hernettä, että myös ammattiviljelijöillä on kuulemma enemmän hernekääriäistä kuin aiemmin. Itselläni ei ole kääriäinen ollut ongelmana, vaan hernekärsäkäs, joka syö lehdet loville. Nyt olen päättänyt laittaa ns. kaikki peliin herneiden ja kaalien suhteen ja hankin jo valmiiksi kaksi isoa verkkoa. 

Ajattelin, että kun kylvän ja istutan taimet, laitan ensin verkon ja sitten harson päälle tasaamaan lämpöä. Harson saa otettua pois ilman, että joutuu avaamaan ovea kaalituholaisille tai näille hernevintiöille, kummallekaan. Maa on puhdasta näistä tuholaisista, koska pinnalla on paksu kerros syksyllä kasvihuoneesta kaivettua multaa, joka on muodostunut hevoskasta viime kasvukaudella.

Etsin netin syövereistä kuitenkin ohjeita valmiiksi, jos verkko ei olekaan täydellinen este. Esimerkiksi feromoni-ansoilla voi houkutella kääriäistä, joskin ainakin Biotuksella feromonikapseli-varasto on jo loppu. Samoin on loppu valmispakkaus, jossa on meille kotitarveviljelijöille kaikki kivasti valmiina yhdessä paketissa. Toivottavasti tulee lisää keväällä. Kääriäinen on se, jonka toukan löytää ikävästi palon sisältä. Ohjeissa sanotaan, että "Hernekääriäisen tuhoja voi ehkäistä ennalta. Jos herneen kasvupaikka valitaan niin, ettei edellisvuonna hernettä viljelty 2 kilometriä lähempänä, jäävät hernekääriäistuhot yleensä pieniksi.", mutta eihän tämä onnistu mitenkään kaupunkitaajamassa. Ihan varmasti on 2 kilometrin säteellä vaikka kuinka monta kotipuutarhaa herneineen. 

Jos vaikka ensi talvena saisi keitettyä hernekeittoa omista herneistä.

Tykkään tällaisesta paksusta hernekeitosta runsaalla sinapilla. Taitaa olla ennemminkin hernemuhennosta jo tämä sotku. Herkullista epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta.

Herneen kasvinsuojelusta löytyy erillinen ohjelehtinen, jossa on samoja ohjeita, kuin edellä linkitetyllä sivustolla. Viljelykierrosta on myös apua tautien torjunnassa. Herneripsiäisestä en ole kuullut aiemmin, mutta olen kyllä nähnyt sen vioittamia palkoja, "muuttaa palot ruskeiksi, epämuotoisiksi ja pinnaltaan korkintapaisiksi." Samoin muistuu kyllä mieleeni herneenlaikun aiheuttamia vioituksia eli "paloissa näkyvät pyöreät sisään vajonneet laikut ovat herneen ja pavun laikkutaudin aiheuttamia".

Ulkona paistaa aurinko ja lumet sulavat vauhdilla. Kevätkylvöpolte on jo kova, siis tällä puutarhurilla. Siihen ei ole oikein löytynyt vielä mitään torjuntakeinoa. Ihan vielä ei taida olla oikea aika laittaa herneitä esikasvatukseen. Voi kun sormia polttelee kovasti....

Miten saa kompostimultaa siirreltyä kivasti puutarhassa?

 Rullat alle ja sillä selvä

Ensimmäisen kerran tuskastelin raskaiden massojen liikuttelua, kun hakesäkkejä piti saada paikasta toiseen. 1000 litraa haketta ei paina liikaa, säkkiä pystyy kyllä vetämään laatoilla ja asfaltilla, mutta säkki kuluu pohjastaan tosi nopeasti rikki. Nurmikko tekee jo vaikeutta ja maakin vahingoittuu. Ratkaisin ongelman tekemällä rullien päälle tason, vähän samanlaisen, jota autonasentaja käyttävät maatessaan auton alla. No, tämä on isompi ja vahvempi.

Syksyllä päätin laittaa säilytyskompostini tason päälle, sillä tyhjennysluukkua oli helpompi käyttää, kun se oli vähän irti maasta. Nyt, kun ostin toisen säilytyskompostin, piti tehdä uusi taso, ja itse asiassa pitää tehdä sitten vielä kolmaskin, niille hakesäkeille. Ne jäävät nyt ilman kulkupeliä.

Meillä oli varastossa sopivasti levy, jota apupuutarhuri käytti aikanaan säbäilyssä laukaisualustana. Levy sahattiin puoliksi ja käytettiin kaksinkertaisena, sillä yhdenkertaisena se olisi ollut liian ohut. Liitin levyt yhteen neljällä pultilla, minkä lisäksi kulmiin tuli 100 mm lukolliset renkaat.

Tätä on nyt kätevä työnnellä ihan mihin tahansa, tarpeen mukaan. Teen vielä vetohihnat molempiin alustoihin liinoista. Näistä rakennelmista tulee aina tosi hyvä mieli, kun käytännöllisyys lisääntyy, työmäärä vähenee ja saan käytetty nurkista turhia materiaaleja hyötykäyttöön.

Miltä näyttää kompostimassa 7 viikon ikäisenä?

 Lämpökompostorissa prosessi on todella tehokas

Olen kertonut, että käytössäni on itse tehtyjä kompostoreita kaksi, joista kumpikin on 270 litraa. Toinen on uusille biojätteille täyttöä varten, toisessa massa muhii, eikä uutta biojätettä laiteta sekaan. Aiemmin varastoin muhitetut massat tuhannen litran säkeissä, mutta se oli hankalaa. Säkin suuaukko on laakea ja leviää, kun massaa laittaa sisään. Säkki on ruma, siitä on hanka talikoida kompostia, koska piikit rikkovat säkin, sitä ei saanut liikuteltua, siinä sade kasteli massan ja se jäätyi kovaksi talven aikana. Tässä vain muutamia säkin haittoja luetellakseni. Nyt minulla on kaksi muovista kompostia, molemmat 330 litraa. Nyt saan varastoitua muhitetun massan todella kätevästi.

Tein sinulle taulukon nykyisten biojätteiden kierrosta, kun 3.3. siirrettiin kompostorista toiseen. Joulukuiset jäiset biojätteet laitettiin 17.12. ja nyt ne siirtyivät säilytykseen. Niistä en merkinnyt ylös päivämäärää, jolloin lämpö nousi 60 asteeseen. Noista tammikuista sen sijaan laitoin tiedon muistiin. Hygienisoitumislämpöön ne nousivat 7.2. eli kolme viikkoa täytöstä. 3.3. ne siirtyivät täytöstä muhitukseen ja otin niistä kuvan. Näet, miten ne ovat kompostoituneet jo täysin tunnistamattomiksi. Nyt talvella kierto on hitaampi, kun on tullut vähemmän kompostoitavaa, vaikka on naapuritkin apuna. Kunhan puutarhakausi alkaa, tulee massaa enemmän ja kierto nopeutuu.

Tässä tammikuiset jääbiot, jotka siirrettiin täyttökompostorista muhitukseen. Lämpö oli seuraavana päivänä noussut jo yli 50 asteeseen, eli vaikka on jo näin valmista, niin vieläkin sieltä löytyy mikrobeille syötävää ja lämmöntuotto on voimakasta. Seosaineena on käytetty sekä polttomoottorilla tehtyä omaa haketta, että hamsterin häkistä tullutta hamppukuiviketta. Biojäteastian pohjalla on aina mahdollisia valumanesteitä keräämässä pellettejä, ne kaadetaan kompostiin, kun ovat imeneet nesteitä.

Yllä oleva massa näyttää tältä seuraavana päivänä. Lämpökin jo taas noussut 55 asteeseen.

Illalla lämpö on jo 60 astetta.

Kahden päivän päästä lämpö lähes 70 astetta.

Lämpö nousi 70 asteeseen, siitä en huomannut ottaa kuvaa. Nyt kuitenkin ajattelin, että seuraan kämpökäyrää pidempään. 5 päivän päästä lämpö vähän alle 70 astetta.

Lämpö 66 astetta 6 päivän päästä.

7 päivän päästä lämpö sama.

Naapurit keräävät biojätteensä tynnyreihin, jotka noudan aina nokkakärryillä. Kummallakin yhteiskompostoijanaapurilla on samanlainen tynnyri. Ne täyttyvät eri aikaan, eli toisesta haen useammin tyhjennykseen.

Maassa oleva sotkun näköinen on hamppua, jota käytän liukkauden torjuntaan kompostin edessä olevalla jäällä. 

Tämän verran sain nyt uutta biomassa täyttökompostiin. Ei näytä paljolta, mutta on siinä kolme tuollaista sinistä tynnyrillistä ja päällä itse tehtyä haketta. Massaa on riittävästi, eli lämpö alkaa nousta nopeasti. Jos täyttää pieniä määriä usein, lämpötila ei ryöpsähdä samalla tavalla kuin tässä minulla. Kompostiahan ei tarvitse, eikä oikeastaan edes saa pestä tyhjennysten välillä. Mikrobit tekevät kaiken työn ja siksi on ihan nurinkurista, että haluaisi pestä mikrobit pois aina välillä.

Mukavia kompostointihetkiä sinulle.

Latvikset siirretty isompiin ruukkuihin

 siis mitkä? Latva-artisokat, tuttavallisemmin latvikset

Koen valtavan hankalaksi lausua tiettyjä sanoja, kuten esimerkiksi latva-artisokka, auringonkukka ja varsinkin auringonkukansiemenet. Jotta ei aina tarvitse tuskastua puuroutuvista sanoista, on niille kehitetty helpommat muodot, joita käytän apupuutarhurin kanssa. Latva-artisokat ovat latviksia. Auringonkukka-jutuille ei vain meinaa löytyä mitään. Pitää ehkä jättää koko sana käyttämättä. Jos sinulla on joku hyvä ehdotus, niin olisi kiva, jos laittaisit sen kommentteihin. Apua kaipaan.

Kylvö onnistui valtavan hyvin, lähes kaikki siemenet itivät. Nyt siirtovaiheessa tappioksi tuli kaksi taimea. Onnistuin katkaisemaan niiden juuret. Multa oli vähän liian kosteaa ja ikään kuin jumiutui ruukun reunaan adheesion voimalla, eli vesimolekyylien avulla, ohuena vesivaippana. Nyt taimet näyttävät aivan reppanoilta, toivottavasti selviävät järkytyksestä.

Laitoin ne uuteen hyllykkööni, jonka ostin tutulta. Hän on käyttänyt sitä chilien kasvatukseen. Uskon, että jos lamput kasvattivat chilit, niin kasvavat kyllä minunkin taimeni, jotka eivät ole ymmärtääkseni lainkaan niin vaateliaita kuin chilit. Niitä en ole onnistunut koskaan kasvattamaan satoon asti. Vuorasin takaa ja sivulta foliolla, jota valoa heijastuu niistä takaisin. Valot ovat ajastimella, niin ei tarvitse käydä aamuin illoin huolehtimassa valoista.

4 päivää jälkeen kaksi taimea näyttää edelleen melko heikoilta. Ehkä menetän ne vielä.

Latva-artisokasta aiempi kirjoitus.

Persimoni kasvaa hurjaa vauhtia

 Kunpa en nyt saisi sitä hengiltä

Kastelun kanssa saa olla kieli keskellä suuta. Kasvi on vielä olemattomassa astiassa jossa ei ole pohjareikää. En ymmärrä, miksi sen tuollaiseen ylipäätään laitoin. Olin tosi ajattelematon. Taisin olla niin innoissani siemenestä, etten tullut pohtineeksi asiaa mitenkään loppuun asti.

Tästä kokemuksesta innostuneena taidan laittaa pari muutakin siementä hallitusti multiin. Aiemmin minulla on ollut tapana tyrkätä sitruunaa, appelsiinia, mandariinia ja vaikka mitä viherkasvien ruukkuihin. Joskus ne itävät. Tälläkin hetkellä kiinanruusun ja muratin kanssa kasvaa jokin sitrushedelmä, mutta en tiedä mikä. Sitruuna se ei ole, sillä minulle on kerrottu, että sitruunapuun lehdet tuoksuvat sitruunalle. Taimi on huonossa kunnossa, latva on saanut vetoa ikkunasta. Ruukku oli kesän auringossa ja sateessa. Unohdin sen luumupuun alle. Sateet uittivat koko ruukun ja luulin jo menettäneeni tämän kiinanruusutaimen. Sitkeästi jäi henkiin, kun leikkasin kaikki kuolleet varret pois. Tunnistatko sinä, mikä sitrus tämä on?

Eräässä puutarhaliikkeessä oli koristeappelsiinipuita ja osa niistä oli ruskeiksi kuivuneita. Pieniä koristeappelsiineja oli tippunut lattialle, josta niitä poimin muutaman. Siemeniä oli ihan valtavasti. Laitan nekin multaan. Onkohan koristeappelsiini syötävä?

Apsiiniinimarmelaati

Itse tehden on todellinen herkku

Laitoinkin jo aiemmin Facebook-sivulleni kuvan, kun teimme itse ensimmäisen kerran appelsiinimarmeladia, eli apsiinimarmelaatia. Sellainen nimi sillä on meillä, sillä toinen lapsistamme loi nimen aikanaan.

Ohjeen otin Säilö itse marjat, hedelmät ja kasvikset- kirjasta (Kustannusmäkelä, 2005) Englantilainen appelsiinimarmeladi s. 56.

Annoksesta tulee noin 2,5 litraa valmista marmeladia. 

500 g appelsiinia

30 g pomeranssia (en laittanut, vaikka oli ohjeessa)

2 sitruunaa (käytin sitruunamehua sellaisesta keltaisesta pullosta)

1 litra vettä

750 g-1 kg sokeria/kg keitettyä hedelmämassaa

Oma marmeladi on läpikuultavampaa, mutta silti makua on enemmän. Kaupan marmeladi on vaikeasti levittyvää, tiivistä hyytelöä, eli massa on saatu hyytelöimällä mehua. Nyt kun leipiä maistoi makuvertailuna, kaupan marmeladi ei maistu edes oikeasti appelsiinille.

Tämä on ikuisuuskeskustelu, missä järjestyksessä leivänpäälliset laitetaan. Meillä juusto tulee aina lopuksi, koska muutoin hillo valuu juuston päältä ja sormet sotkeentuvat. Kun juusto aina päällä (myös tomaatin ja juuston ollessa päällisinä), pysyy leipä kasassa ja sormet puhtaina. Lapsena koulukaverin äiti laittoi aina tomaatit juuston päälle ja minä sotkin aina pöytäliinan. 

Emme poistaneet valkoista osaa, vaikka ohjeessa oli niin. Ei haitannut makua yhtään. Ensi kerralla teemme vertailun ja poistamme. Kokeilemme myös hillosokerin käyttöä. Jossain toisessa ohjeessa neuvottiin jopa poistaman hedelmäkalvot. Siihen ei aio ryhtyä, sillä en halua marmeladin valmistuksen olevan niin työlästä. Nyt valmistunut marmeladi on todella raikasta ja hyvää. Ei niin makeaa kuin kaupasta ostettu ja se pistävä makuvivahde puuttuu kokonaan.

Vuosia sitten seurasin pizzeriassa pizzantekijän työskentelyä ja ihastuin tapaan, jolla hän levitti tomaattikastikkeen. Hän käytti siinä lusikan alapuolta. Sen jälkeen olen itsekin levittänyt muut kuin voin, lusikalla. Tavattoman kätevää. Käsi saa olla suoremmassa ranteesta ja levite leviää tasaisesti. Kannattaa kokeilla.

Aiomme testata myös veriappelsiineja ja greippiä, siihenkin on kirjassa ohje: 800 g greippiä/200 g sitruunaa/2 l vettä/2,5 kg sokeria. Sain naapurilta lainaksi painekattilaa, voisikohan sitä hyödyntää myös?

Ostin kerran jostain messuilta porkkanamarmeladia, ja ilokseni siihenkin on ohje: 500 g porkkanaa/2 sitruunaa/4 dl vettä/1 kg hillosokeria. Tätä aion tehdä pienistä harvennusporkkanoista sitten keväällä. Ehkä teen testin jo aiemmin kaupan luomuporkkanoista.

Persimonin siemen yllätti

 Kylmäkäsittely ohjeen mukaan ja kylvö

Meillä syödään persimoneja todella paljon silloin, kun niiden hinta on kohtuullinen. Kaikki eivät ehkä tiedä, että liian raakana syötynä sen hedelmäliha tarttuu kitalakeen. Toisaalta, en pidä siitä enää sellaisena pehmeän kypsänä, vaan välimuoto on mielestäni paras. Samaa tai ainakin melkein sama on sharon ja kaki. En itse tiedä, kumpi tämä oikeasti oli, sharon ja persimon. Minulle ne ovat ns. samanlaisia.

Hedelmä on lähes aina siemenetön. Tänä keväänä ainakin somen perusteella siemeniä on kuitenkin ollut varsin monessa hedelmässä. Minullakin oli tasan yksi siemen, eli onnistumisen mahdollisuudet eivät olleet kovin suuret, tai ainakaan onnistumisen odotukset eivät olleet kovin korkealla. Joillakin siemen on ollut pullea, minulla lähinnä laiha manteli. Ihan lituskainen siemen ei yleensä ole kehittynyt kunnolla, eikä idä. Tämän yhden siemenen laitoin jääkaappiin kylmäkäsittelyyn ja kylvin ohjeen mukaan. 

Meillä on lattialämmitys vessassa ja laitan usein kylvökset sinne itämään. Lämmin nopeuttaa itämistä. No, varsin usein käy niin, että unohdan rasiat, sillä en näe kaapin alle, jossa kylvökset aina ovat. Niin kävi tälläkin kerralla, kun ei ollut muita samaan aikaan itämässä. Olin siis  unohtanut koko kylvön vessan lattialle kaapin alle. Onneksi selasin postausluonnoksia ja siellä oli muistutus persimonista. Ryntäsin äkkiä katsomaan tilannetta ja voi ihmettä, siemen oli itänyt. Jos en olisi nyt mennyt ottamaan sitä pois, olisin menettänyt taimen. Se oli jo aivan lyyhistymäisillään päällä olevan muovin takia. "Niska" on ihan taitoksissa, mutta eiköhän se oikene nyt kun pääsi valoon.

Laitoin taimen välittömästi olohuoneen ikkunalle ja pituutta tuli pari senttiä tosi nopeasti lisää, vaikka niska onkin vielä koukussa. Ei sitä kasvua kyllä tuosta kuvasta ihan erota.

Kylmäkäsittelyn ohjeen otin netistä persimonin siemeniä myyvän sivuston käsittelyohjeista. Onneksi tämä ohje toimi, kun bataatti-ohje oli väärä. Nyt kun tätä kirjoitusta varten etsin kyseistä ohjetta linkittääkseni siihen, niin en löydä sitä enää. Hämärästi muistan, että olisi ollut Plantagenin sivulla, mutta ehkä se on poistettu, jos ei ole siemeniäkään enää. Onneksi kirjoitin tiedot pakasterasian kanteen. Laitoin siemenen jääkaappiin märkään perliittiin 2.12.2023 ja otin pois 27.1. Ohjeessa oli, että kylmäkäsittely on 6-8 viikkoa. Eli pidin täydet 8 viikkoa.

Wikimediasta  löysin kuvan itse kasvista tai oikeammin puusta. Ei taida ihan tuollainen satomäärä tulla sisäkasvina.