Aikaista on

 kasvit eivät käytä kalenteria eivätkä lue puutarhakirjoja

Maisin tähkä.

Maissi on lyhyen päivän kasvi, eli sen varsinainen kasvu alkaa vasta sitten, kun päivät lyhenevät. Yleensä elokuussa tulee pyrähdys ja tähkätkin paisuvat. Tänä vuonna kaikki on toisin. Maissit ovat paisuneet jo nyt ja nuo mitkälievihneet päässä alkavat ruskettua, mikä on merkki tähkän kypsymisestä. Ei nyt ihan vielä kuuluisi.

Latva-artisokkiin tulee monta nuppua.

Latva-artisokille "kuuluu" tulla ensimmäisenä vuonna vain yksi nuppu, korkeintaan kaksi. Tänä vuonna tämäkin on toisin. Olen ottanut jo latvanupun tästä ja silti nyt on tulossa vielä kolme lisää. Näitä usean nupun kasveja ja muitakin.

Sokerijuurikas.

Taidetaan saada Lähiruokapäivänä lupaamaani sokerijuurikassosekeittoa. Satoa näyttäisi tulevan kohtuullisesti. Toki en yhtään tiedä, minkälainen väestönryntäys meille tulee. Olen tietenkin kaikille "tutuille ja tuntemattomille" mainostanut tapahtumaa.

Härkäpapu.

Meillä kasvaa tänä vuonna kaikkialla härkäpapua, eli jos jostain löytyi vielä yhdelle taimelle paikka, niin siihen pääsi härkäpapu. En pysty nimittäin heittämään pois esikasvattamiani taimia. Tämä papu on istutettu, kun siiklit oli nostettu rivistä.

Vadelmia tulee paljon ja ovat isoja.

Meillä on 18 vuotta vanhat vadelman taimet. Viime vuonna teimme peruskorjauksen, saatoit ehkä lukeakin blogistani silloin. Biohiiletin kasvualustat ja järjestimme taimet uudelleen siisteihin riveihin. Viime vuonna ei tullut liikaa satoa, kun taimet kokivat melko kovia siirtelyssä. Tänä vuonna satoa tulee ihan hirveästi. Marjat ovat valtavan kokoisia. Matoja ei ole lainkaan tänäkään vuonna. Olemme jotenkin säästyneet vadelmatuholaisilta. Päätykepit antoivat myöden, kun juuret olivat liian lahonneet. Tällä hetkellä taimet ovat aivan läjässä marjataakan takia. Ostin jo uudet tolppamateriaalit, että saamme korjattua tilanteen. Ei niitä enää tässä vaiheessa kovin hyvin saa nostettua, mutta ainakin sitten ensi vuodeksi tulee kunnon kestävät tuet.

Mut hei eiks ookki hieno!

 Mutta tuliko siitä sittenkin uima-allas?

Kasvihuoneen sokkeli

Kasvatan kasvihuoneessa maassa, eli en laita laatikoita enkä laareja. Kuvan takaosassa näkyy vanha kasvihuoneeni, jota olen lämmittänyt monta vuotta hevoskalla eli hevosenlannalla. Siinäkin pohja on huomattavasti maan pintaa alempana. Alun perin kaivoin sen alemmas, jotta sain kasvihuoneeseen lisää korkeutta, mutta se on osoittautunut hyväksi myös veden osalta. Kun ulkona sataa ja maa kastuu, siirtyy kosteutta myös kasvihuoneeseen alakautta.

Uusi on ehkä liian iso hevoskalämmitykseen

Olen tässä pohtinutkin, että korjaan siltikin vielä vanhan kasvihuoneen ja pidän sen taimetushuoneena. Korjauksessa laitan valmiiksi taimihyllyt, sekä rimat, että keväällä saa sisäpuolelle tuplahuoneen lämmöneristystä varten. Kaksi kasvihuonetta on hyvä, koska keväällä on usein taimia vielä jäljellä siinä vaiheessa, kun haluaa laittaa jo kurkut ja tomaatit kasvamaan. Taimien jälkeen aion kasvattaa yrtit, esimerkiksi basilikan tuossa pienessä kasvihuoneessa.

Säkeissä savista kivennäismaata.

Kasvualustan rakentaminen käynnissä

Kasvihuoneen pohjaa varten kaivoimme hurjat määrät maata. Päällä oli ensin itse tehtyä kompostimultaa ja pohjalla sitten hyvin savipitoista kivennäismaata. Olin kauhuissani, että mitä ihmettä teen tuolle savimaalle, jota oli valtavat säkit täynnä. Yllättävää kyllä, sokkelin ulkopuolella laitettujen eristelevyjen ja patolevyjen jälkeen kuopan täyttämiseen menikin aika paljon maata. Säkeissä maa oli ilmeisesti melko löyhästi pakkautunutta ja sokkelin viereen maa tiivistettiin hyvin. Nyt kaiken lopun taidan saada laitettua takaisin kasvihuoneeseen. En tietenkään halua kasvattaa mitään savisessa kivennäismaassa, joka on aivan liian raskasta ja tiivistä sellaisenaan. Sitä pitää parantaa hurjasti.

Miten parannan savisen kivennäismaan?

Laitoin alueemme Fb-ryhmään jälleen uuden ilmoituksen: onko sinulla risuja nurkissa, voin noutaa ne haketettavaksi. Nyt jo olen saanut kahdelta asukkaalta viestin, että saa noutaa. Tänään haen peräkärryllä. Lisäksi saan edelleen nurmikonleikkuusilppulahjoituksia. Nyt siis haketan valtavat määrät risuja, sekoitan siihen nurmikkosilppua ja kivennäismaata sekä tyhjennän kaikki muhituskompostit aina suoraan kasvihuonekuoppaan. Tällä tavoin saan lisättyä maan orgaanisen aineksen pitoisuutta. Osa massasta on valmiiksi maatunutta ja osaa alkaa maatua, eli mikrobitoiminta pysyy vilkkaana hyvin kauan. Istutan myös lieroja maahan, niin hajotustoiminta jatkuu varmasti pitkälle tammikuuhun, ennen kuin maa on liian kylmää. Päälle laitan nimittäin moninkertaisen hallaharson pitämään maata lämpimänä. Maasta alapuolelta nouseva lämpö lämmittää pitkään.

Miksi näin jykevä sokkeli?

Koska kasvatan maapohjassa, vaihdan maata aina välillä ja sisäpuolelta tulee yhtä lailla maan painetta kuin ulkopuoleltakin. Halusin tukevan sokkelin, jossa kasvihuone pysyy paikallaan ja suorassa, vaikka vähän kaivellaankin maata ja maan korkeus vaihtelee. Sokkeli on lecaharkoista ja suojattu molemmin puolin patolevyillä maan kosketukselta. Sokkelin yläosassa on vielä kosteussulku, ettei sade pääse kastelemaan sokkeli.

Sokkelin rakentaminen oli hauskaa

Meillä ei ollut  mitään aiempaa kokemusta tällaisesta työstä. Meillä oli hauskaa, kun mittailimme ristimittoja kerta toisensa jälkeen, jotta varmasti on kaikki seinät suorassa. Itse opin käyttämään rälläkkää ja apupuutarhuri oppi muuraamaan. Nyt jo suunnittelimme uusille taidolle käyttöä mökille apupuutarhurin puutarhaan.

Lieroja on jo työssä 

Maahan on jäänyt lieroja, vaikka kaivoimme tosi syvälle. Kuopassa on tosi tiukkaan pakkaantunutta maata. Jätimme keskelle nimittäin kasan, kun kaikki säkit olivat täynnä. Nyt se tallottu kovaksi ja lierot ovat kaivaneet tunneleitaan. Pinnalla näkyy kikkareet, kun onkalosta on pitänyt tuoda maata pois. Nämä onkalot ovat tärkeitä maan hyvinvoinnilla. Harmi, että joudumme häiritsemään niitä vielä, sillä tuo keskikumpu sekoitetaan hakkeeseen ja kompostiin.

Lierojen onkaloiden kikkareita.

Ihan mieletön fiilis!

Olen juuri lähdössä Hevosluodon palstoille

Kateviljely on aivan superia!

Aamulla on pakattu mukaan vietäväksi ladattua biohiiltä ja kuivaa biohiiltä, kompostijuttuja ja kaikkea kivaa, joiden avulla saan kerrottua kompostoinnin saloista ja maan kasvukunnon parantamisesta ja mikä parasta, helposta puutarhanhoidosta.

Tällaiset tilaisuudet saavat perhoset vipeltämään mahassa ja omakin harrastusinnostus saa roiman latauksen energiaa. Muiden harrastajien kanssa touhuilu ja ajatusten vaihto on aina hurjan antoisaa ja opettavaista, puolin ja toisin.

Mitä biohiili teki lasipurkissani?

 Näitkö kelani?

Biohiili juurrutusvedessä.

Kuvassa on enkelinsiipi juurtumassa. Olen jo pitkään käyttänyt ihan tavallisia takkahiiliä kasvien juurrutusvesissä, koska aiemmin ei ole ollut biohiiltä. Nyt tein pienen testin, että mitä tapahtuu, jos ei laita ihan alussa hiiltä veteen, vaan vasta myöhemmin. Näin siinä kävi. Vesi sameni ja alkoi kasvaa levää. Juuret ovat tumia ja niiden pinnalla on myös jotain ylimääräistä kasvustoa. Kun laitoin hiilen, tällä kertaa biohiilen, en uskonut, että muutos on näin dramaattinen vielä jälkikäteenkin. Vesi kirkastui. Lasin pohjalle sakkautui töhnää, joka on hyvin irtonaista. Jos heilautan vettä, se leijuu, kunnes laskeutuu uudelleen pohjalle. Vesi siis kirkastui myös jälkikäteen hiilen kanssa. Se, mikä ihmetyttää kaikkein eniten, uudet juuret, jotka kasvavat hiilen aikana, tulevat valkoisiksi ja pysyvät valkoisina. Tämä testi vähän meni pilalle, kun varsi oli mennyt poikki ja uudet juuret ovat alkaneet kuolla. Laitoin latvan uudelleen juurtumaan samaan veteen, enkä ota noita vanhoja juuria pois, vaikka siinä ei ole enää mitään kasvia kasvamassa yläosassa. Haluan nähdä, miten kauan hiilen teho riittää.

Sakka näkyy pohjalla ja keskellä vaaleampi juuri, tosi nyt jo kuolemassa, kun latva katkesi.

Annoin puutarhatutulle biohiiltä testattavaksi suihkulähteen veden puhdistamiseen. Mielenkiintoista kuulla myöhemmin heidän kokemuksiaan.

Mistä tämä johtuu?

Biohiilen rakenne on hyvin huokoinen. Olet ehkä kokeillut joskus tavallista takkahiiltä. Sehän on tosi kevyt, vaikka olisikin iso kokkare. Keveys johtuu sen huokoisesta rakenteesta. Biohiili on vielä huokoisempi ja siihen sen erinomaisuus perustuukin. Pienen pienet huokoset muodostavat valtavasti tarttumapintaa, johon sitoutuu ravinteita, eli tässä lasipurkissa levää aiheuttaneita ravinteita. Maassa biohiili tekee saman, mutta onneksi se myös luovuttaa ravinteet kasvien käyttöön. Biohiili on vähän kuin ravinnepankki, johon talletetaan liikaravinteet ja kasvit nostavat pankista tarpeen mukaan sitten ravinteita.

Mitä tarkoittaa biohiilen lataaminen?

Lataamisella tarkoitetaan tahallaan ravinteiden sitomista. Biohiili liotetaan ravinnepitoisessa vedessä ennen kasveille laittamista. Huokosten pinnat pidättävät ravinteet ja huokoset täyttyvät vedellä, eli biohiili on myös vesisäiliö. Jos biohiilen laittaisi maahan kuivana, se ensin kuivaisi ympäristöään ja sitoisi ravinteet. Toki se sitten myöhemmin alkaa niitä luovuttamaan, mutta kukapa nyt haluaisi hetkeksikään kuivata ja ottaa ravinteita pois kasvimaastaan. Siksi se imeytetään ensin vedellä ja ravinteilla.

Biohiiliä latautumassa lannoitevedessä.

Porin Hevosluodossa tapahtuu

ensi viikolla aarin palstoilla

Kateviljelyllä hyvä sato perunoista.

#arvontaa #vieraslajitorjuntaa #kompostineuvontaa #kasvukunto-opastusta #Hevosluoto #Pori

Yhteisöllisyys

Parhaimmillaan palstaviljely on yhteistä tekemistä muiden harrastajien kanssa. On kiva vaihtaa kuulumisia kulkiessaan omalle palstalle, siinä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja jokaisella on aina jotain erilaista kokemusta ja jaettavaa muille viljelijöille. 

Auringonkukka on hyvä muokkaamaan maata juurillaan.

Olen ylläpitänyt palstalaisten Fb-ryhmää ja sain siihen nyt avukseni todella aktiivisen palstalaisen Noora Ylimyksen. Nooran kanssa on ollut valtavan hauskaa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Nyt alkavalla viikolla järjestämme palstatapahtuman, jossa kerron kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta ja on meillä arvontakin ja vieraskasvien kitkentää. Noora on saanut arpajaisvoittoja paikallisesta Hankkijasta ja S-Osuuskaupasta.

Porin kaupungin vuokraamia aarin palstoja sijaitsee monessa ei paikassa. Eri alueilla on omat erityispiirteensä. Joillakin alueilla kynnetään syksyllä ja äestetään keväällä isoilla koneilla, joillakin alueilla on jokivesipumppu kastelua varten, joillakin ei ole kumpaakaan jne. Porissa on siitä erilainen tilanne, että palstoja on vapaana, heti otettavaksi, mutta se ei tarkoita, että heti otettavaksi käyttöön, valitettavasti. Tämä kirjoitus koskee Hevosluodon monivuotisia aarin palstoja.

Pressulla voi suotaja aluetta, jota ei vielä ehdi kunnostaa.

Millä alue saataisi siistittyä?

Monissa kaupungeissa palstoja joutuu odottamaan vuosia. Moni ajattelee, että se on huono juttu, mutta Porissa voisin todeta, että se olisi hyvä juttu. Jonossa ihminen ehtii pohtia, että riittääkö innostus ja oma aika  palstan hoitamiseen. Lisäksi, kun tietää tulijoita olevan jonoksi asti, jos itse laiminlyö velvoitteet, pitää se viljelijät niin sanotusti kurissa ja nuhteessa.

Omalta palstaltani siivottua roskaa ennen käyttöönottoa.

Rikkaruohoja ja oheiskasveja

Porissa palstojen alue on päässyt villiintymään ja ränsistymään. Tyhjiä palstoja, joita ei ole ole kukaan viljellyt vuosiin, on monia. Lisäksi varattuja palstoja, jotka silti ovat olleet vailla mitään hoitoa useita vuosia, on vielä enemmän. Toki oli kiva havaita, että luontokasvien lajikirjo on moninaistunut hoitamattomana olevilla alueilla. Aiemmin oli lähinnä ohdakkeita, heinää ja voikukkia, sekä haitallista vieraslajia jättipalsamia. Nyt löytyy vaikka mitä, unohtamatta jopa puita. Kuitenkin alue on tarkoitettu hyöty-ja koristekasvien viljelyyn.

Aiemmin luonnonkasvien lajikirjo oli vähäistä.

Roskaa muovista metalliin

Käyttöönottoa eivät oheiskasvit toki estä, lähinnä hidastavat, mutta vaikeaa on peruskaupunkilaiselle maanmuokkaus puunjuurien seasta. Sekin vielä toki onnistuu vaikka vuokraamalla joitain koneita konevuokraamosta, mutta seinä tulee vastaan viimeistään silloin, kun palsta on täynnä sinne kuulumatonta roskaa. Joko edellinen palstalainen on jättänyt maahan mansikkamuovit, rikkoutuneet ämpärit, työkalut ja kaikkea vuosien aikana palstalla käytettyä tavaraa tai tyhjälle aarille on alkanut kerääntyä muilta aareilta käyttöönotossa esille tullutta roskaa, koska isoja muovijätteitä, metalleja ja lahonneita puurakennelmia ei saa laitettua mihinkään lähialueen roskikseen ilmaiseksi. Roskat siis kasaantuvat ja kulkeutuvat palstalta toiselle, poistumatta alueelta.

Kylvöura. No-Dig viljelyssä ei käännetä koko maata.

Kaupunki jättää vastuun uudelle palstalaiselle

Itse jouduin luopumaan muutama vuosi sitten palstoistani, sillä äitini ei enää jaksa hoitaa mökkiä. Oma aikani ei riitä näihin kaikkiin. Omien palstojeni osalta pidin tärkeänä, että vein kaiken pois, mitä uusi vuokralainen ei halunnut hyödyntää. Olin itse tehnyt niin valtavan siivouksen aloittaessani, etten halunnut kenelläkään samaa enää koskaan.

Kaupunki on sitä mieltä, että jos lähtijä ei ole hoitanut hommiaan, pitää uuden palstalaisen tehdä siivous. Logiikka ontuu mielestäni pahasti. Eihän missään muussakaan vuokrasuhteessa tapahdu näin, vaan vuokranantaja siivoaa ja laskuttaa kulut edelliseltä vuokralaiselta. Palstaviljely pitäisi olla hauska harrastus, jossa saa omaa satoa työnsä palkaksi. Jos palstaelämän joutuu aloittamaan umpikasvaneesta kaatopaikasta, jää sato saamatta vähintään ensimmäisenä vuonna. Usein uusi palstalainen väsyy, palstamotivaatio katoaa ja kierre jatkuu. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että uusi vuokralainen joutuisi maksamaan jätemaksut muiden roskista. Toivon, että Porin kaupunki heräisi vaikkapa tämän postauksen myötä ajattelemaan asiaa uudelta näkökulmalta. 

Kitketyistä rikkaruohoista saa hyvää multaa aikanaan.

Toki palstaelämä vaatii avarakatseisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kaikki eivät tykkää samoista asioista ja eri kulttuureissa on erilaisia viljelytapoja. Kunhan noudatetaan yhteisiä palstasääntöjä, ei muiden tekeminen kuuluisi olla muiden asia. Palstaviljely on valtavan hauskaa harrastusta ja aivan mieletön mahdollisuus kaupunkilaisella kasvattaa omaa ruokaa.

Kasvihuone--projekti käynnistyi

 Rekka toi tarvikkeita pihaan 

Kasvihuone saa lecaharkoista sokkelin.

Tilasin uusin kasvihuoneeni keväällä, kun maassa oli vielä lumet. Nettikaupassa oli hurjat alennukset. En olisi niitä itse huomannut, mutta sisareni kertoi, sillä hän tiesi, että olin haaveillut uudesta kasvihuoneesta jo kauan. Tilauksessa oli vähän haasteita, kun ensimmäisessä kuljetuksessa osa paketeista oli vahingoittunut. Kuljettaja oli tehnyt niistä jo ilmoituksen, sillä vahingot olivat syntyneet ennen hänen kuljetusosuuttaan. Nettikaupassa oli oikein ystävällinen asiakaspalveluja kaikki sujui hyvin. Sama kuljettaja, joka oli tuonut paketit, haki sitten paketit pois. Hänelle oli sanottu, että ota kaikki laatikot. Parin viikon päästä jälleen sana kuljettaja saapui uusien pakettien kanssa, tosin nyt niitä  puuttui pari. Hänelle oli toimitettu vain ne, jotka aluksi olivat vahingoittuneet. Soitin saman tein hänelle ja kerroin, että nyt muutaman laatikon haluaisin vielä lisää. Eipä hätää, sillä löytyivät vielä terminaalista ja sainkin ne heti seuraavana päivänä. Soitin kuljettajan esimiehelle, sillä kuljettaja oli todella poikkeuksellisen ihana asiakaspalvelija ja kaikki hoitui valtavan mutkattomasti. Naureskelimme kuljettajan kanssa, että meidän piha on kohta hänen vakikuljetuskohteensa, sen verran monta kertaa ehti vierailla meillä.

Kevät eteni, mutta meillä ei ollut aikaa kasvihuoneen tekemiseen, joten tämän kasvukauden olin vielä vanhan kasvihuoneen varassa. Hyvin se on toiminut, vaikka onkin kovin pieni.

Monenmoista tarviketta tarvittiin.

Uusi rekka saapui torstaina. Olimme alkuviikosta käyneet paikallisessa rautakaupassa tilaamassa sokkeliin tarvittavat tarvikkeet. Sisareltani olin jo oppinut, että tilaamaani kasvihuonetta on hyvä korottaa jonkin verran. Meillä korotus tarkoittaa pohjan alentamista. Olen jo aiemmissa postauksissani kertonut, kuinka piti käsin kaivaa kasvihuoneen pohja. Samalla paikalla oli aiemmin kokokasvipenkki, eli kaivettavaa oli todella paljon, Lopulta syvyyttä tuli 50 senttiä kaivaukselle maanpinnasta alaspäin, ja kun kohopenkki oli noin 25 senttiä maan yläpuolella, kaiken kaikkiaan kaivettiin 70 senttiä. Leveyttä kaivauksella on noin 260 senttiä ja pituutta 360 senttiä. Ylimmät kerrokset, noin 40 senttiä oli tekemääni kompostimultaa ja se sijoitettiin uuteen maissipenkkiin ja tasoitin vähän kasvimaata, kun siinä oli takareuna etureunaa alempana. Kaivauksesta loput 30 senttiä oli tontin pohjamaata, eli tosi savista mineraalimaata. Nyt maat ovat jättisäkeissä, ja ne pitäisi jotenkin saada käytettyä jossain vaiheessa. En näe mitenkään järkeväksi viedä niitä mihinkään kaatopaikalle.

Kerrosten välissä on kuivabetoni ja betoniraudat.

Lecaharkkoja tuli kolme kerrosta, eli 60 senttiä. Korkeuden oli tarkoitus olla 50 senttiä, mutta kun yksi harkko on 20 senttiä, niin tavoite ei ollut mahdollinen meidän työvälineillämme. Opin käyttämään sivuleikkuria. Katkaisin nurkkiin tarvittavat harkot ja tein kulmiin betoniraudoille kääntöurat. Luulin, että koneen käyttö olisi ollut vaikeaa tai raskasta, mutta hauskaahan se oli.

Päivän urakka valmis.

Kolme kerrosta on nyt valmiina ja laitoimme sivuseiniin tuet betonin kuivumisen aluksi. Seuraavana päivänä laitetaan vielä eristeet ja patolevyt. Niistä kuulet toisessa postauksessa.

Soijasadosta

 arvaa montako papua nyt tulossa?

Tässä palossa on kaksi papua.

Muistatko tämän kelani? Siinä olin juuri huomannut, että yhdessä soijassa on palkoja. En ole niitä tässä välissä käynyt sen kummemmin tarkastelemassa, mutta nyt kävin katsomassa, että mitä paloille kuuluu.

Sen verran palkojen sisällä on alkanut pavut turvota, että palon päältä pystyy nyt laskemaan, montako papua on tulossa. 

Tässä palossa on kolme papua.

Näissä paloissa on molemmissa yksi papu.

Ei tästä sadosta vielä ihan ruuaksi asti ole seitsemässä  pavussa, mutta toivottavasti muistakin taimista tulisi edes jotain. Ja jos vielä palot tuleentuisivat, voisin kasvattaa niistä ensi vuonna lisää. Olisi todennäköisempää saada satoa, kun siemenpavut ovat lähtöisin juuri samasta puutarhasta, eli perimä vastaisi paremmin tämän puutarhan olosuhteita.

Muissa taimissa ei vielä palkoja näy, mutta ne on kylvettykin paljon myöhemmin. Tässä on kyllä kummallista se, että molemmat siemenpussit olivat ihan samaa soijapapua merkintöjen mukaan, mutta ei niistä kyllä samanlaisia kasveja tule. Palkoja tuottava on tuollainen pyöreälehtisempi ja lehdissä on hienoista karvaa, kun myöhemmin kylvetyt ovat ihan tavallisen pavun näköisiä lehtien muodon ja pinnan suhteen.

Peruskunnostusta ja touhua puutarhassa

 käytäville haketta ja suojauksia

Uusi hakekate käytävällä ja penkissä ruohokate.

Naapureilta risut lahjoituksena

Naapurilahjoitukset muuttuivat vihdoin hakkeeksi tai ainakin osa niistä. Kasvimaan ja kohopenkin välissä on kulkukäytävä, jota pidän jatkuvasti hakkeella. Samoin makeasinikuusamoiden ja mustikoiden alue on hakepinnoitteella. Siitä on niin helppo kitkeä kaikki rikkaruohot. Juuret eivät ole syvällä, vaan ihan siinä hakkeen alla ja sen lisäksi juuret eivät ole kovin paljon edes maassa kiinni. Kulje kanssani hakkeella.

Marjarosvot puutarhassa

Olen monesti sanonut viime aikoina, että ei meillä linnut mustikoita syö. Nyt joudun itse syömään sanani, sillä heti kun naapuri kaatoi ison kuusen aidan tuntumasta ja suojaamasta mustikoita, löysivät harakat sinertyvät mustikat. Tänä vuonna on myös räkättirastaita paljon enemmän kuin aiempina vuosina ja ryökäleet käyvät varastamassa ruukkutomaateista raakileet. Jouduin hakemaan harsot varastosta ja suojaamaan pensaat ja tomaatit. Kaaliverkkoja olisi vielä, mutta en ole ommellut niitä vielä yhteen leveämmäksi verkoksi, enkä halua likastaa niitä ennen ompelua, ettei ompelukoneeseen mene multaa.

Näillä mustikoilla on vielä vanha hake ja suojana verkko, joka ei kestä kauan.

Nämä mustikat ovat saaneet uudet hakkeet ja nyt tuli harso suojaksi.

Ruukkutomaatit saivat harson suojakseen. En vain tiedä, miten ne nyt pölyttyvät. Pitää ehkä raottaa harsoa, kun on itse paikalla vahtimassa raakileita.

Kukkapenkkien peruskorjaus vol 2

Toinen kukkapenkki on nyt täydessä kukassa, eikä sitä voi ihan vielä peruskorjata. Siinä on samalla tavalla reunuslaudat ihan lahonneet. Toisessa reunassa on laudat jo kokonaan pois ja toisessa on vielä vähän jäljellä. En ole nyt edes kitkenyt rikkaruohoja, kun koko penkki menee uusiksi joka tapauksessa ja vanha multa kaivetaan pois rikkoineen päivineen.

Vähän vielä reunalautaa jäljellä kukkapenkissä.

Kellarin pesua

 ja jatkosuunnittelua

Pesuvälineet siivouksen jälkeen.

Hyviä siivouspäiviä voi olla joko sateinen tai poutainen päivä. Riippuu vain siitä, mitä on siivoamassa. Sisällä on kiva siivota sateisena kesäpäivänä, mutta kellarin pesuun soveltui aurinkoinen hellepäivä oikein mainiosti.

Kellari siivottu ja ovet auki, että paikat kuivuvat nopeammin.

Ensin kannoimme kaikki tavarat ja irtonaiset jakkarat ulos. Aiemmin olin katsonut, että lattialla oli ollut paljon kaikkea ryjää, mutta nyt tarkemmin asiaa selvitellessäni huomasin, että lattia on itse asiassa maa-lattia, jossa on hienoa hiekkaa roima kerros. Samaa hiekkaa oli vielä jäljellä pussissa levitettäväksi.

Osa jakkaroista menee uusittavaksi, koska kosteus oli tehnyt tehtävänsä ja lahottanut osat.

Olimme ottaneet kotoa mukaan siivousvälineet ja vesi tuli puutarhaletkusta. Kellarin viileydessä ei päivän kuumuus haitannut ja siivous tuntui varsin kevyeltä. Oli hauska huomata, että siivouksen alussa kellari ei kaikunut, mutta kun seinät oli pesty, huone alkoi kaikua. Uskomattoman paljon vaikutti ohut likakerros betoniseinän pinnassa.

Vain tämän verran tuli lopulta roskaa kellarisiivouksesta.

Kellarissa on eteinen ennen ulkoilmaa ja eteisessä kaivo, johon maahan valutettu vesi menee. Kaivoon on johdettu myös kellarin yläpuolella olevasta rinteestä tuleva vesi, eli kellarin lattia ei ala lainehtimaan märälläkään säällä.

Ihan siisti, kun on puhdas. Seinät maalataan vielä.

Olin muistanut, että seinät oli kalkittuja, mutta nyt siivouksessa selvisi, että ne ovatkin maalatut. Kellarin rakentaja ei ihan enää muistanut, että mitä maalia seinissä on käytetty, mutta muisteli, että oli ollut myynnissä nimenomaan maakellarin maalaukseen tarkoitettavaa maalia. Sitä siis nyt metsästämään.

Kotona olevat säilytyslaatikot pitää vielä pestä ja sitten onkin kaikki valmiin odottamassa satoa. Huomasin, että tänne varmaankin saan varastoitua sitten latva-artisokkien juurakotkin ensi vuotta varten.

Kukkamaan peruskorjaus

 kukkien ja mullan uudelleen sijoitusta

Nurmikon ja laatoituksen välissä on kukkapenkki, jossa kasvaa pihlaja ja luumupuu. Pihlajasta olen laittanut aiemmin kuvia, kun vääntelen sen oksia ympyräkehäksi. Tänä vuonna se on rehevöitynyt ihan hurjasti, kertakaikkiseksi palloksi. Luumupuukin on tykännyt selkeästi lämmöstä ja sateista.

Multatehtailua

Kukkapenkki on kokenut monenlaista sen reilun 20 vuoden aikana, mitä olemme tässä talossa asuneet. Ihan aluksi siinä oli kolme japaninmarjakuusta, mutta ne eivät selvinneet niin paahtavassa paikassa. Siirsimme ne mökille ja kaksi jäi siirrost eloon. Luumupuun istutin 2012. Pihlaja on oikeasti kuudesta pienestä taimesta tehty palmikko noin 18 vuotta sitten. Osa varsista on melkein jo yhteen kasvaneita. Kukkapenkki oli ihan aluksi laattojen ja nurmikon tasolla, mutta ajan myötä olen laittanut siihen niin paljon katetta ja kompostimultaa, että nyt se oli jo kahden laudan korkea, eli 25 senttiä. Olen siis multatehtaillut siihen 1,5 kuutiota multaa.

Pihlajan pääty kukkapenkistä oli kuollut lähes kokonaan. Pari kuunliljaa sinnitteli vielä joten kuten hengissä. Reunalaudat olivat lahonneet ja rikkoutuneet ajat sitten, mikä tarkoitti, että penkki oli todella epäsiisti, nurmikko oli siirtynyt kukkapenkin puolelle ja laatoille varisi koko ajan multaa. Nyt kun otin loputkin reunat pois ja aloin kaivaa multaa, pihlajan pääty oli ihan täynnä muurahaisia ja multa oli todella kuivaa. Sade ei ole päässyt maahan pihlajan läpi.

Kukkien uudelleensijoitusta

Puolivälissä penkkiä oli hengissä särkynytsydän ja vuohenjuuri ja luumupuun päädyssä iso ukonhatturypäs. Kukkamaa mataloitettiin takaisin laattojen tasalle, eli kaivoin siitä tuon 1,5 kuutiota multaa pois. Multa levitettiin aidan toiselle puolelle nurmikon paranteeksi. Se on aina yhtä hassua: vaikka kaivaa ison määrän multaa pois ja lähtöpaikasta oikein näkee muutoksen, niin silti uudessa paikassa, johon multa laitetaan, ei tunnu yhtä isolta määrältä uutta maata. Nytkin kävi samalla tavalla. Ei ikinä uskoisi, että nurmikon pintaan levitettiin 1,5 kuutiota multaa.

Multa levitetty sammaleiselle nurmikolle paranteeksi.

Pihlaja ja luumupuu ovat nyt niin isoja, että varjostavat penkkiä aika tavalla. Sen takia mietimme ihan uusiksi kukat. Ensimmäinen vaihtoehto oli laittaa vuorenkilpeä koko penkki täyteen. Se olisi helppohoitoinen, rikkaruohot eivät pääse läpi, eikä se olisi milläänsäkään parista sähly- tai jalkapallosta. Multaa kaivaessani kuitenkin ihastuin kovasti siihen väljyyteen, mikä matalammasta penkistä tuli. Vuorenkilpi kasvaa aika korkeaksi hyvässä maassa, siispä hautasimme vuorenkilpisuunnitelman.

Vähän nuukahtaneita juuri siirretyt vuohenjuuret. Kastelin huolellisesti.

En halua ostaa perennoja, sillä meillä on itsellä kuitenkin monia, joista valita. Lopulta päädyimme laittamaan vuohenjuurta, sillä se oli selvinnyt penkissä nyt aiemminkin. Vuohenjuuri tekee nopeasti ison puskan eikä ole myöskään kovin herkkä sählypalloille, lisäksi se kukkii aikaisin keväällä. Puska oli niin iso, että se jakamalla saimme melkein koko penkin täyteen taimia. Jotta tulee väriä, siihen laitettiin samaisesta penkistä kaivettu punalehtinen perenna, jonka nimeä en tiedä. Jos se on sinulle tuttu, niin laittaisitko kommentteihin sen nimen. Olen saanut sen edesmenneeltä anopiltani kauan sitten, enkä ole oikein koskaan saanut sitä menestymään hyvin. Tänä kesänä se on ehkä vahvin ikinä. Sain jaettua siitä neljä alkua. Toivottavasti se nyt rehevöityy.

Tämän punalehtisen nimeä en tiedä.

Samalla kun tilaamme kasvihuoneen sokkeliin tulevat harkot ja muut tarvikkeet, tilaamme kukkamaiden reunoihin tarvittavat uudet laudat. Tähän tällä kertaa korjattuun ei mene kuin toiseen pitkään reunaan ja toiseen päätyyn laudat, muissa sivuissa on laatoituksen reunakivi jo valmiina.

Aidan takana oleva nurmikko saa koko ajan lisää kukkaa pintaansa. Luonnonkuvat levittäytyvät joka vuosi suuremmalle alla ja itse lisään toiseen päähän perennoja. Keväällä lahjanarsissien takia tehtyyn alueeseen on nyt kasvanut kylvetyt pellavat ja valkoapilat. Laitoin myös pari maa-artisokkaa.

Luonnonkuvat valtaavat nurmikkoa.

Lisää luonnonkukkia.

Valkoapilaa on monilla nurmikoilla tänä kesänä.

Lahjoitusnarsissien alueessa on pellavaa ja valkoapilaa sekä muutama maa-artisokka.

Raparperit muodostavat jossain vaiheessa uuden aidan.

Vanhin raparperi on jo aika iso, vaikka olosuhteet ovat karut.

Nauhus on vasta toista vuotta tässä.

Kuunliljat meinasivat kadota nurmikkoon.

Palavaa rakkautta, kuunliljaa ja alpia.

Liljat ja akilleijat ilahduttavat postilaatikon vieressä.

Penkistä jäi vielä uutta sijoituspaikkaa odottamaan hurja määrä ukonhattua ja särkynyttä sydäntä.