Nyt on taas SE aika vuodesta

kun talikoimme urakalla hevoskaa

Joskus kevät alkaa helmikuussa ja joskus näemmä vasta huhtikuun puolivälissä. Minun kevääni alkaa nimittäin siitä, kun saan kasvihuoneeseeni lämmityksen päälle. Jos olet lukenut blogiani jo kauemmin, saatat muistaa hevoskan, mutta jos olet ihan uusi lukijani, saat ehkä vinkkejä omaan puutarhaasikin.

Tässä lähtötilanne lantalavasta, melko täysi jo.

Sunnuntaina ajoimme tutulle hevostallille. Meillä on käytössämme 3 metrinen peräkärry. Nykyinen kasvihuoneeni on noin 2 m* 2,4 m, jonka pohjan kaivan aina syksyllä tyhjäksi kasvukauden mullasta. Kasvimaa saa tämä mullan pintaansa, eli tavallaan joka vuosi kasvimaan multa uusiutuu kasvukerroksen osalta. Tämä on yksi syy, miksi vuoroviljely ei ole juuri niin tärkeää minulla. Maahan ei voi tulla suuria ravinnepuutoksia, sillä kasvihuoneen pohjalta tulee runsaasti palanutta hevosenlantaa. Lisäksi koko talven kompostimullat laitetaan vielä keväällä maahan. Melkoinen orgaanisen aineksen lisäys siis vuosittain. 

Kyllä lavasta aika paljon lantaa lähti meidän kyytiimme.

Kasvihuone muistutti vielä viikko sitten lähinnä kahluuallasta. Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen veden osalta. Nyt jo on sadevettäkin liki 2000 litraa kerättynä. Sateet ovat olleet todella runsaat maan ollessa jäässä, joten maan alapuolella oleva kasvihuoneen pohja on toiminut hyvänä ojana pihassamme. Nyt onneksi vesi oli jo imeytynyt maahan, joten lämmityksen uskalsi aloittaa. Ihan veteen ei olisi massaa kannattanut laittaa. Tuskin olisi alkanut lämmetä.

Rampit auttavat kottikärryjen kanssa touhuamisessa.

Tänä vuonna tallissa oli muutettu kuivikkeiden käyttöä. Ensinnäkin heillä on pihatto, josta talven lannat oli juuri siivottu lantalavalle. Lannan seassa oli sen vuoksi runsaasti hiekkaa. Painoa tuli hurjasti enemmän kottikärrylliseen. Massa oli myös märempää kuin aikaisemmin. Hiekka sitoo vettä massaan näemmä tosi paljon. Kuivikkeiden osalta heillä oli tullut turpeen tilalle olkipelletit, ne samat, joihin laitoin osterivinokkaani kasvamaan. Olimme nimittäin samaan aikaan pellettiostoksilla hevosten omistajan kanssa.

Pellettikuivikkeet ovat kostuneet ja hajonneet täysin, ja lannassa se näemmä tarkoittaa nyt tasaisempaa massaa. Vähän jännitti, että mitenköhän tämä uusi massa toimii, sillä aiemmin lanta on alkanut jo heidän lavallaan palaa ja höyry on noussut talikoidessamme massaa. Nyt lämpenemistä ei juurikaan huomannut.

Huoleni osoittautui turhaksi, sillä peräkärry tyhjennettiin maanantaina ja nyt keskiviikkona massa oli jo lämmennyt 32 asteeseen. 

Ostin viime keväänä suursäkin biohiiltä. Alunperin se piti mennä mökille uutta kasvimaata varten, mutta suunnitelmat eivät aina mene kuten toivoo ja säkki on edelleen kaupunkipihassamme. Nyt päätin, että sekoitan biohiiltä hevoskaan kasvihuoneen pohjalle. Siellä se lisää nyt massan huokoisuutta, tulee ladattua kesän aikana ja lisää vedenpidätyskykyä kasvukaudella.

Lopuksi tyhjensin vielä toisen multavarastokompostin ja päälle harsokerros lämmöneristeeksi. Nyt vain pitää odotella pari päivää ja voin siirtää taimet autotallista kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Massa lämmittää taimilaatikoita alapuolelta ja harso pitää lämmön sisällä ja kylmän ulkopuolella. Taimista tulee vantteria. Heti levityksen jälkeen lämpö oli 20 astetta massassa.

Ovi kiinni ja odottelemaan lämpöjen nousua.

Valkosipulit pinnalla

 Aika isot erot itusipuleissa ja kynsistä laitetuissa

Itusipulit  ovat niitä valkosipulin kukkasta muodostuvia pikkuruisia sipuleita, joista voi lisätä valkosipuleita. Ensimmäisenä vuonna niistä kasvaa vain yksikyntinen sipuli ja toisena vuonna se jakautuu kynsiin. Meillä tuli itusipuleita niin valtavasti, että emme jaksaneet laittaa niitä väljästi multaan, ei meillä olisi kyllä kasvimaan pinta-alakaan oikeasti riittänyt. Laitoimme kaikki siis ihan hajakylvönä tosi tiheään. Hienosti ne kasvoivat, tosin rikkaruohoja ei niiden väleistä pystynyt lainkaan nyppimään. Eipä tuntunut haittaavan, vaikka vasta syksyllä revin ylimääräiset maasta pois. Nyt tänä keväänä samaiset sipulit ovat jo aloittaneet ajat sitten kasvunsa. 

Itusipulien "miljoonapenkki".

Syksyllä siirsimme joitakin itusipuleita väljempään kasvuun kasvimaalle kynsistä kasvatettujen viereen. Nyt keväällä on hauska seurata, miten näiden molempien kasvu etenee.

Itusipulien siirrännäinen. Oikeasti paljon hennompia kuin yläkuvassa olevassa miljoonapenkissä.

Tällä hetkellä itusipulisiirränteet ovat huomattavasti heikommin kasvussa, kuin alkuperäisessä tiheässä kasvupaikassa olevat. Kynsistä lisätyt ovat jo jonkin verran tulleet mullan pintaan. Kasvu näyttää vankalta. Perustin kasvualustan huolella kompostista ja laitoin vielä lisälannoitusta, sillä valkosipuli tarvitsee runsasravinteisen maan.

Kynsistä lisätyt kasvavat vahvoina.

Maahan tulee kate, kunhan kaikki ovat nousseet pintaan, etten vahingossa peitä uutta kasvua liikaa.

Unelmien puutarha?

 Mistä sinä uneksit puutarhassasi?

Mitä haluat puutarhaasi, että se olisi sinun unelmiesi puutarha? Olen tätä miettinyt lukiessani muiden puutarhailijoiden blogeja. Vaihtelu on tosi valtavaa. Joillakin on suuret pihat hienoine, muotoiltuine istutuksineen. Upeat pergolat, kasvihuoneet, puutarhakalusteet ja -rakenteet, ja vaikka mitä hienoutta. Toisilla on enemmän kaltaistani, vähän sekaista, ei niin viimeisteltyä ja hienoa, ei valtavan isoa tilaa, kaikki tällaista kotikutoista sekamelskaa. Silti pidän kaikesta näkemästäni. En oikeastaan osaisi sanoa, mikä olisi unelmien puutarha. Elämäni rakentuu käytännöllisyyden näkökulmasta, mutta silti nautin, kun katselen muiden hienoja toteutuksia. 

 

Ehkä unelmien puutarhani on juuri tämä nykyinen, vaikka kyllä tilaa voisi olla aika tavalla enemmän. Nyt ei mahdu kasvattamaan kaikkea haluamaani. Muilta osin en kaipaa mitään muutosta, varsinkin kun suurempi kasvihuone odottaa enää pystyttämistään. Ehkä unelma onkin se, että on riittävästi nykytarpeisiin, ilman sen suurempia erittelyjä, millaista ja paljonko.

Paljonko voi mennä yhdessä asiassa pieleen?

 No ihan kaikki näemmä

Ennen koronaa kävimme briteissä kirjakaupassa ja selasin mielenkiintoista kirjaa No-Waste Kitchen Gardening. En jostain syystä kuitenkaan ostanut sitä. Nyt löysin kirjastosta saman kirjan suomennettuna nimellä Naattijan opas. Kirjassa neuvotaan, miten monesta tavanomaisesta biojätteeseen laitettavasti naatista voikin oikeasti kasvattaa lisää ruokaa.

Muistatko, kun bataatin kasvatukseni meni aivan pieleen. Tein sille, netistä löytämäni ohjeen mukaisesti, kylmäkäsittelyn. No, trooppisena kasvina se ei tosiaankaan mitään kylmäkäsittelyjä tarvitse, vaan sehän paheni. Nyt luettuani kirjaa, huomaan, että en tuntenut bataattia todellakaan riittävästi.

Yksi tärkeä asia on ymmärtää perunan ja bataatin ero. Vaikka molemmat kasvavat maan alla rönsyinä, ne eivät ole samanlaisia. Perunoissa on monta itusilmua aina yhdessä perunassa ja jokaisesta itusilmusta voi kasvattaa uuden kasvin. Perunan voi siis paloitella. Bataatti ei toimi näin, sillä siinä on ns. yläpää ja alapää. Alapäähän tulee juuret ja yläpäästä varret. Tätä en todellakaan tiennyt aiemmin. Minä laitoin sen kyljelleen silloin multaan. Nyt on uusi bataatti vedessä juurtumassa. Kirjassa kyllä varoitettiin, että tavallisissa bataateissa voi olla käytetty itämisenestoa  ja että olisi pitänyt huomata siksi ostaa luomubataatti. Odotellaan tätä nyt hetki ja uusi yritys sitten luomulla, jos tämäkään ei onnistu.

Kirjassa opetetaan, että bataattia voi alkaa kasvattaa avokadosta tutulla tavalla. Laitetaan veteen osittain, 5-8 senttiä jätetään veden pinnalle. Kun bataatti alkaa kasvattaa juuria ja yläosaan pieniä  ituja, voi näitä ituvarsia napsia ja laittaa juurtumaan pistokkaina. Kun pistokkaisiin on kasvanut juuret, ne voi istuttaa multaan. Kasvatus on siis kolmivaiheinen. Oma haasteensa on tunnistaa, kumpi on yläpää ja kumpi alapää. Suipompi on kuulemma yleensä juuriosaa, eli nyt on tämä littanampi pää ylhäällä. "Ans kattoo kui käy!", kuten porilaisittain asia ilmaistaan.

Ihastuttavat kylvömerkit ilman mikromuoviongelmaa

 savipajasta Porissa

Olen tutustunut porilaisen savipajan tuotteisiin kolmisen vuotta. Edesmennyt anoppini oli savitaiteilija ja meillä on monenmoista savityötä kotona, käyttöesineistä patsaisiin sisällä ja ulkona. Savi on siis jotenkin luontainen materiaali minulle ja koko perheelle. Porissa on paljonkin savipajoja, mutta @Perunalintu on valloittanut sydämemme. Nenna tekee muun  muassa kaiken maailman maahisia ja mönninkäisiä, joita meilläkin asustelee kirjahyllyssä, takanreunalla ja työpöydällä. Onpa Nenna ikuistanut edesmenneen glennimmekin saveen. En tee kaupallista yhteistyötä savipajan kanssa, tämä on puhtaasti oman, savituotteista saamani, ilon jakamista teille.

Savi kestää ulkona tosi hyvin, sen olemme todenneet anopin tekemistä, pihalla asuvista ketuista, pingviineistä, pyistä ja muista eläimistä, ruukuista puhumattakaan. Nenna on tehnyt meille puutarhailijoille tikun päähän laitettavia kylvömerkkejä. Nämä ovat Nennan ottamia kuvia, kun kysyin, että mitä kaikkea on jo valmiina ja sain myös luvan käyttää kuvia.. 

Tykkään näistä niin paljon jo senkin vuoksi, että tässä on taas yksi keino vähentää muovin käyttöä puutarhassa. Monet muut kylvömerkit ovat muovisia, jotka hajoavat ja hukkuvat multaan, lisäten maan mikromuovialtistusta. Näitä voi myös pelkästään ihastella koristeina sisällä. 

Kurkkasin Nennan nettisivuja, yleensähän kävelen suoraan pajalle kaupungilla käydessämme, ja siellä lukee, että tuotteita postitetaan minne tahansa, eli nämä ovat myös ei-porilaisille saatavilla.

Ruokakansalaisuus-tutkimuksessa mukana

etnografisessa tarkastelussa

 

Olen aika monessa jutussa mukana tällä hetkellä tämän harrastukseni kautta. Riikka Aro, etnologi (FM) ja sosiologi (YTT), tekee ruokakansalaisuus-tutkimusta, josta kerroin jo jonkin verran aiemmin. Muovin kierrätyshankkeen ohessa tämä luo nyt todella kivan kokonaisuuden harrastukseni ympärille. Molemmissa on itselleni valtavan tärkeät teemat, asioihin pureudutaan pintaa syvemmältä ja itsekin oppii uutta. Ihan aluksi olen tutustunut Riikan käyttämään terminologiaan, sillä monet ovat itselleni uusia. Meitä  puutarhureita/kotitarveviljelijöitä on mukana 23, eli mukavan kokoinen ryhmä. Emme tiedä toisistamme, vaikka on sallittua kertoa olevansa tutkimuksessa mukaan. En ole toistaiseksi törmännyt somessa  muihin, jotka olivat asiasta kertoneet. Tutkimusote on etnografinen: "Se on tutkimusote, joka perustuu arkielämän ilmiöiden käsitteellistämiseen ja teoretisointiin tutkimuskohteessa elämisen, olemisen ja työskentelyn kautta. Kerään aineistoa havainnoiden ja haastatellen ja näin tuotettujen aineistojen avulla pyrin kuvailemaan, selittämään ja ymmärtämään tutkimuskohteena olevaa ilmiötä. (ks. Hämeenaho & Koskinen-Koivisto, 2014)".

Maissien kasvatus on hauskaa ja todella kannattavaa. Saa varmasti torjunta-ainejäämätöntä  herkkua pakkaseen talveksi.

Nelivuotisen tutkimuksen alussa Riikka kävi kylässä tutustumassa puutarhaani ja tekemisiini. Jutustelussa vierähti useampi tunti valtavan nopeasti. Riikka nauhoittaa kaikki keskustelut, joten hänen on helppo palata asioihin  myöhemmin, eikä keskustelun aikana tarvitse tehdä tarkkoja muistiinpanoja, mikä hidastaisi  keskustelurytmiä. Riikan kanssa on tosi  kiva keskustella. Hänellä on aivan hurja taustatietomäärä, joten asiasta kuin asiasta syntyy polveileva keskustelu, josta Riikka pitää kuitenkin narut tiukasti käsissään, jottei hairahduta sivuraiteille. Nyt keväällä 2024 oli etäpalaveri, jossa muun muassa käytiin näitä asioita läpi:

Riika jakoi ennen palaveria hyvin kattavan materiaalin kysymyksineen, joiden avulla pystyi valmistautumaan ja virittymään keskusteluun valmiiksi. Jokainen osa-alue on niin mielenkiintoinen, että olisimme voineen Riikan kanssa jutella yksittäisistäkin kysymyksistä tunti tolkulla. Aikaa ei tietenkään ole kuitenkaan loputtomiin, vaan on tiivistettävä viesti.

Luonnon monimuotoisuus, nokkosperhosen toukat nokkosessa puutarhassa.

Ilman Riikan tutkimusta, en olisi ehkä koskaan tullut pohtineeksi niin järjestelmällisesti, miten puutarhailu vaikuttaa omaan ja perheeni elämään, arvoihin ja maailmankuvaan. Lopulta ei ole kysymys vain ruuan kasvattamisesta tai harrastuksesta, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntavasta, josta heijastuu vaikutteita ihan kaikkeen, mitä teemme. Toki monia näitä asioita on tullut esille eri paikoissa, mutta kokonaiskuvaa niistä ei ole tullut muodostettua. Maaperän hoitaminen, ekosysteemipalvelut, luonnon monimuotoisuus, allergiat, fyysinen- ja psyykkinen hyvinvointi, torjunta-aineettomuus, raaka-aineiden kierrätys, kotimaisen ruuan arvostus, lähiruoan hyödyntäminen, villikasvikset, kulutuksen vähentäminen, muutamia asioita luetellakseni. Näihin kaikkiin vaikuttaa, kun perheessä harrastetaan puutarhanhoitoa ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita.

Riikan tutkimus on saanut apurahan Koneen säätiöltä, ja sen sisältö kuvataan näin:

"Tässä tutkimuksessa paneudun pienimuotoisen viljelyn rooleihin ja mahdollisuuksiin kestävässä ja reilussa ruokamurroksessa ruokakansalaisuuden näkökulmasta. Tutkimuskohteenani ovat kumppanuus- ja kotitarveviljelmät, joiden tavoitteissa ja toiminnassa tunnustetaan vallitsevan ruokajärjestelmän muutospyrkimys. Tarkastelen näissä toimimista kansalaisuutena ruokajärjestelmän kontekstissa. Ruokakansalaisuudella tarkoitan kansalaisten ruokaan ja ruokajärjestelmiin liittyvää toimijuutta, osallisuutta, ymmärrystä, tietoja ja taitoja sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa ruokaan liittyvään päätöksentekoon. Näillä resursseilla on avainrooli kriisitilanteissa selviämisessä liittyen sekä käytännön ymmärrykseen ja osaamiseen että ns. henkiseen kriisinsietokykyyn. Reilu ruokamurros puolestaan tarkoittaa oikeudenmukaista siirtymää kohti kestäviä, ilmastoviisaita ja terveellisiä ruokajärjestelmiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten ruokakansalaisuus rakentuu tutkimuskohteena olevissa pienimuotoisen viljelyn muodoissa, millainen merkitys näillä ja niitä harjoittavilla ruokakansalaisilla on nykyisessä ruokajärjestelmässä ja toisaalta, millainen niiden rooli niillä voisi olla tulevassa ja väistämättömässä ruokamurroksessa."

Pääsin mukaan kansalaispooliin

 PlastLIFE-hankkeeseen

Mikromuovit ja isommatkin muoviroskat ovat olleet monessa uutisessa viimeaikoina. Mikromuovien on havaittu mahdollisesti lisäävän sydäninfarktiriskiä ja kertyvän ruokaketjussa. Isoja muoviroskia ajautui rantaan Suomessa etelärannikolla hurjat määrät jäiden lähdettyä. Näitä tällaisia uutisia löytyy jatkuvasti. Itse poimin koiralenkeillä roskia asuinalueeltamme. Taannoin kertyi 202 kpl tupakantumppia/nuuska-/nikotiinipussia, laskematon määrä muuta roskaa purukumeista tällaiseen isoon jätesäkkiin, johon oli jo kerätty lytättyjä tölkkejä ja muuta roskaa. Otan lenkille kumihanskat ja pussit mukaan ihan tätä tarkoitusta varten. Laskepa, montako kertaa tuli tehtyä kyykkytreeni, kun pelkkiä tumppeja tuli 202 kpl. 

Facessa tuli vastaan mahdollisuus ilmoittautua kansalaispooliin,  noin 20 miljoonan euron PlastLIFE-hankkeessa, jossa etsitään muoville kierrätysratkaisuja. Maaperä- ja ympäristötieteen opinnoissa luonnon monimuotoisuus, maaperän ja vesistön mikrobit, sekä haitallisten aineiden kertyminen ravintoketjussa, ovat olleet niin vahvasti esillä, että tämä hanke kolahti oikein toden teolla. Laitoin hakemuksen sisään ja tulin valituksi. Tarkkaa osanottajamäärää ei viestissä sanottu, mutta mainittiin "reilu sata". Hanke kestää 7 vuotta ja poolilaiset saavat pari kertaa vuodessa kysymyksiä ja tehtäviä. Keväällä 2024 järjestetään joku ryhmäkeskustelu, johon ilmoittauduin myös mukaan, jos tule valituksi. 

Hassua, miten iso piristysruiske oli saada ilmoitus pooliin valituksi tulemisesta. Eihän yhdellä ihmisellä ole vaikutusmahdollisuuksia, mutta ajattelenkin niin, että pääsen mukaan ajan hermoilla olevaan hankkeeseen, opin varmasti paljon uutta asiaa.

Syke.fi -sivuilta löytyy hankkeesta koontitietoa ja hankkeen omilta sivuilta yksityiskohtaiset tiedot.

Poolista tuli jo ensimmäinen kysely, jossa kartoitettiin ajatuksia yleisellä tasolla muovin ja muovipussien käytöstä ja miten niiden käyttömääriin voisi omasta mielestä vaikuttaa. On valtavan innostavaa, kun kysymykset oli tehty todella monipuolisiksi Omiakin ajatuksia tulee ravisteltua ja pohdittua muovia monelta eri näkökulmalta.

#suuntana omavaraisuus 4 2024

 Mikä sai minut liikkeelle?

ranskanrakuuna

Eri puutarhuroijilla ja omavaraistelijoilla on varmastikin hyvin erilaiset motiivit ja syyt, jotka ovat alun perin innostaneet kasvatustouhuihin. Olen tykännyt puutarhailusta aina. Muutettuamme omakotitaloon tein heti pienen kasvimaan ja appeni teki kompostin. Touhu oli pienimuotoista. Kun lapset syntyivät, tuli mukaan herneet ja monet muut lapsille mieluisat satokasvit.

Lavakaulukset lasten puutarhailua varten.

Pienimuotoisena harrastus olisikin varmasti pysynyt, ellei toisella lapsista olisi ollut erittäin vaikeaa ruoka-aineallergiaa, joka esti esimerkiksi valmismausteiden käytön kokonaan ja ruokien raaka-aineet olivat hyvin rajoitetut. Aloin kasvattaa yrttejä mausteiksi. Lapset tykästyivät tuoreisiin yrtteihin ja niitä popsittiin "hampurilaisina" eli moneen kerrokseen paketoituina tuoreherkkuina leikkien lomassa pihalla. Puutarhailussa oli lapset alusta asti mukana ja molemmille lapsille tuli myöhemmin omat puutarhat, joissa ei ollut mitään rajoituksia aikuisilta. Aikuiset auttoivat voimaa vaativissa jutuissa. Sadostakin joutui maksamaan, esimerkiksi 20 senttiä per retiisi.

Apupuutarhuri alkoi lopulta puhua omasta pellosta. No, ei meillä peltoon ollut mitään mahdollisuutta, mutta palstaviljelyyn kylläkin. Sain ensin 4H-yhdistyksen kautta 1 aarin. Alueella traktori tuli kyntämään syksyllä koko pellon. Koska harrastan no-dig kateviljelyä, harmitti kyntäminen ihan hirveästi. Rikkaruohojen siemeniä nousi loputtomasti pinnalle, alueella vaivannut minttu ja maa-artisokka jakautuivat loputtomasti pilkkoutuvien juurien takia ja vaivalla kuljettamani katteet menivät hukkaan maahan. Onneksi sain nopeasti monivuotisen palstan kaupungin palsta-alueelta, jossa ei kynnetty.

katteet puuttuvat vielä

Palstailusta alkoi tämä bloginikin ja matkan varrelta olen kirjoittanut paljon tarinoita. Vaikka vastaan on tullut myös vastoinkäymisiä, ovat puutarhailun antama ilo, herkullinen sato ja yhteinen tekeminen kuitenkin niin positiivisia asioita, että kaikki vastoinkäymiset unohtuvat hyvin pian. Meillä harrastetaan yhdessä puutarhailua. Olen saanut äitienpäivälahjaksikin lahjakortin Apumiehen työtunneista 😂 akantappoaseen käyttöön, eli perunasahran ohjaamiseen. Emäntä vetää sahraa ja isäntä ohjaa, siitä laitteen nimi juontaa juurensa. Vetäminen on huomattavan raskasta. Tämä akka tosin tappoi ensimmäisen sahran.... ei kestänyt vetovoimaani vaan vääntyi pilalle. Sain palautettua, sillä ei tällaisen 163 senttisen naisen kuulu saada omin voimin moista laitetta rikki. Myyjä ei tosin ymmärtänyt vitsiäni siitä, että akka tappoikin akantappoaseen.

perunasahra odottamassa perunanistutusta

Olen aina valtavan iloinen, kun joku innostuu kokeilemaan kompostointia, kateviljelyä, no-dig menetelmää, uusia satokasveja ja mitä tahansa minulta kuulemansa tai blogista lukemansa perusteella. Ihanaa, jos saa innostettua uusia puutarhailijoita.

Merilevä, ruokomörskä odottamassa levitystä katteeksi.

Maittavat kasvikset ja lasten toteamukset hyvästä mausta, vaikkapa kaurajuurisosekeiton tai mustajuurisosekeiton myötä, ovat todella palkitsevia. En varmastikaan olisi noita tarjonnut pienille lapsille, jos en olisi niitä itse kasvattanut. Ei tule kaupasta ostettua kovinkaan helposti erikoisjuureksia. Lapsemme ovat tottuneet, että kaikkea on kiva maistaa. Uusissa mauissa ei ole ollut koskaan ongelmaa.

Tässä oli kaurajuurisosekeittoa.

Mielestäni kannattaa aloittaa ihan pienestä, vaikka vain salaatin, basilikan ja tillin kasvattamisesta. Onnistumisen kokeminen on kannustavaa ja puutarhailu nappaa ihan vaivihkaa valtaansa. Kannattaa kasvattaa sellaisia kasviksia, joita haluaa syödä. Pari lavakaulusta on jo tosi hyvä alku. Niihin mahtuu kasvamaan paljon ja ovat helppohoitoisia. Ei tarvitse tehdä raskaita maankääntötöitä alussa, mullan voi ostaa valmiina, kastelu on pienimuotoista ja tarvittaessa lavat voi nostaa ylemmäs, jos selkä ei kestä kyykistelyä. Kastelun voi hoitaa vaikka tihkukastelujärjestelmällä, niin ei tarvitse kannella kastelukannujakaan.

Pienessä lavakauluksessa mahtuu kasvamaan uskomattoman paljon syötävää.

En koe tekeväni työtä, kun hoidan puutarhaa. Olen luvannut lopettaa harrastuksen sitten, kun se on työtä. Nautin vapaa-ajastani kaikkein eniten, kun saan touhuta mullan ja kompostin kanssa tai hakettaa. Mitä enemmän touhuttavaa, sitä parempi mieli illansuussa. En kaipaa joutenoloa, se ei rentouta minua yhtään.

Puutarhailu johdatti minut opiskelemaan Maaperä- ja ympäristötiedettä Helsingin Yliopistoon. Matkan varrella olen oppinut luonnon monimuotoisuuden merkityksen ja puutarhassani ei käytetä mitään torjunta-aineita. Aiemmin olin tietämätön ja torjuin rikkaruohoja ja voikukkia ruiskutuksilla. Ihan kauhistuttaa tuo tuon aikainen minäni. Torjuntajoukkoja olen rekrytoinut pihaan sen sijaan lukemattomia. 900 neliön tontilla on 12 linnunpönttöä, monta hyönteishotellia, hyönteisystävällisiä perennoja ja luonnonkukkia. Yritän saada luonnon huolehtimaan tasapainosta itse.

Luonnonkukat ovat todella näyttäviä kukkapenkissäkin.

Samalla on tullut jokapäiväiseen elämään mukaan kierrätys, kulutuksen vähentäminen ja uusiutuvat energiamuodot. Luonnon ja luontovarojen kunnioittaminen. Koen eläväni hyvää elämää, kun saan auttaa luontoa. En kaipaa rientoja enkä juhlia.

#Suuntanaomavaraisuus -sarjassa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Kirjoituksen lopussa on aina linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-mista-kaikki-alkoi/

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Pakkasesta tillimurua ja timjamia

 pussinpohja ei vielä onneksi näy

Pakastettua tilliä majoneesin päällä.

Meillä kuluu yrttejä tosi paljon talven aikana. Emme tykkää kuivatusta tillistä, timjamista, rosmariinista, basilikasta tai ylipäätään kuivatuista yrteistä. Ne maistuvat tunkkaiselle heinälle, meidän mielestämme. Siksi säilönkin kaikki yrtit pakastamalla. Pakkasessa niiden maku säilyy raikkaana ja ruokaan tulee samat aromit kuin kesällä tuoreita yrttejä käyttämällä. Lisäksi pakastaminen on tavattoman helppoa. Yrtit eivät vaadi esikäsittelyä ja ne voi laittaa isona nippuna muovipussiin.

Tillin ja rutisteltua pieneksi pakastepussissa, kun se on jäätynyt. Helppo laittaa ruokaan.

Tällä samalla tekniikalla pakasta siis kaikki. Pientä esikäsittelyä teen vain tilille, siitä en laita pussiin paksuja varsia, vaan leikkaan vain latvat. Muissa yrteissä varsi ei haittaa. Lopputulos on kaikilla tällä tavoin sama. Pakastetun yrtin se syötävä osuus murenee jäisenä pieneksi ja on helppo annostella ruokaan. Ripottelee vain pussin pohjalta ruokaan halutun määrän. Monissa ohjeissa sanotaan, että basilikaa ei voi pakastaa. Luulen, että joskus on jossain kirjassa ollut tällainen ohje ja sitä sitten toistetaan omissa teksteissä, kokeilematta itse. Onneksi luin tämän ohjeen vasta sen jälkeen, kun olin jo kokeillut pakastaa ja todennut sen todella toimivaksi systeemiksi, myös basilikalla.

Timjamissa vähän vuodesta riippuen, joskus lehdet voivat olla vähän tiukemmassa, mutta irtoavat kyllä aina. Laitan joskus pelkkiä varsiakin kastikkeeseen hautumaan, tulee aivan upea maku niistäkin.

Lehdet on käytetty ja varret voi vielä hauduttaa kastikkeissa.

Timjamia kulutamme oikein tosi tosi paljon. Se sopii nimittäin sekä kalaan että kanaan. Pakastettua timjami ei voi koskaan olla liikaa, se on niin hyvää. Jos et ole ennen säilönyt yrttejä, tee se ensi kesänä. Yrttien avulla tulee oikeaa taloudellista säästöä ja ruokaan saadaan upeita aromeja. Talvella kasvihuoneissa kasvatetuissa tuoreyrteissä ei ole mielestämme mitään makua ja ne ovat hyvin kalliita. Yleensä niissä on pitkä varret ja vain vähän syötävää yrttiä. Ei uskalla edes laskea kilohintaa, huh huh.

Yrttejä saa myös talvehtimaan, jos ne suojaa pakkaselta harsolla ja keväällä ensiauringolta.

Helmikuussa 2020 suojattuna ollut timjami näytti tältä.

Sienestämään kotona

 siitakepötkylästä vai kahvinpuruista

Monta vuotta sitten sain opiskelukaverin siskolta osterivinokasieniympin pahviin kasvatettuna. Yritin saada osterivinokasta kasvamaan kahvipuruissa. En onnistunut. Seuraavaksi sain joululahjaksi valmispaketin, jossa oli sienirihmastot ja kasvatusastiat. En onnistunut. Seuraavaksi tilasin Helsienestä kahta eri rihmastoa, jotka laitoin ulos pelletteihin. Satoa tuli jonkin verran, mutta kesä oli tavattoman kuiva, enkä kastellut riittävästi kasvualustaa. Talven jälkeen nousi vielä muutama sieni. Vaikka kuinka kaivoin kuva-arkistojani, en löytänyt pihalta kuvaamiani sieniä. Voi harmituksen harmitus. Toinen rihmasto oli tavallinen osterivinokas ja toinen sitruunavinokas.

Osterivinokas (kuva otettu Wikipediasta).

Sitruunavinokas (kuva otettu Wikipediasta)

Nyt yritän taas uudelleen. Tilasin Polar Shiitake Oy:ltä kolme siitakesienikasvatusalustaa. Mukana tuli ohjeet, miten alustat aktivoidaan ja sienet saadaan kasvamaan. Ohjeissa neuvotaan suihkuttamaan suihkepullolla ja laittamaan kylmään yöksi. Näin tein, mutta mitään ei tapahtunut seuraavana päivänä. Ohjeessa sanottiin, että jos sieniä ei ala kasvaa vuorokaudessa, kylmäkäsittely uusitaan. Jouduin tekemään kylmäkäsittelyn kolmesti, ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Kuvaa ei saanut tarkaksi, kun pitää olla muovihupussa, minulla on elmukelmu kosteussuojana. 

Haluaisin ostaa Helsienestä sellaisen ison rihmastokasvatusalustan, mutta he eivät postita niitä. Nyt onneksi huomasin, että Karjaalta pystyy hakemaan niitä todella joustavasti, joten tämäkin ongelma saadaan ratkaistua.

Siitakkeiden kasvua on ollut hauska seurata. Jotenkin niistä tulee aluksi mieleen Muumien Hattivatit. Tässä kuvasarja kehityksestä. Kuvat edelleen huonoja muovin takia. Kasvun kyllä silti pystyy näkemään.

Opin Fb-ryhmästä, että jos kasvattaa osterivinokasta tai muuta  sientä esimerkiksi olkipelletissä tai muussa vastaavassa, massa pitää ensin hygienisoida. Jotkut käyttävät siihen painekattilaa. Nyt kun surffasin vähän lisää sienisivuilla netissä, niin todellakin hygienisointi tulee monessa ohjeessa vastaan. Olisikohan omat kasvatukseni epäonnistuneet sen takia, että en tosiaankaan hygienisoinut mitään. Jos ei ole painekattilaa, hygienisointia voi tehdä vaikka höyryllä. Tähän asiaan pitää perehtyä vähän tarkemmin vielä.

Pari päivää ennen sadonkorjuuta.

Sato korjattu ja laitettu kuivumaan.