Mihin hyönteisiä tarvitaan? – Siksi puutarhuri ei pärjää ilman pörriäisiä

Hyönteiset eivät ole vain lintujen ja sammakoiden ravintoa – ne ovat puutarhan näkymättömiä työntekijöitä, jotka varmistavat sadon, kukinnan ja koko pihan elinvoiman. Kun ymmärtää niiden merkityksen, hyönteishotellin rakentaminen tuntuu yhtä luontevalta kuin kevään ensimmäinen kylvö.

Kevään ensimmäiset leppäkertut heräilemässä talven jäljiltä kuivuneiden lehtien suojasta – pieni muistutus siitä, miksi pihan lehtikerros kannattaa säästää.

Hyönteiset ovat puutarhan tärkeimpiä työntekijöitä

Oletko joskus pysähtynyt miettimään, mihin hyönteisiä oikeastaan tarvitaan? Moni muistaa lintujen ruokailun ja sammakoiden kärpästen napsimisen, mutta hyönteisten rooli on paljon suurempi. Ne pitävät yllä koko puutarhan elämää – hiljaa, tehokkaasti ja täysin ilmaiseksi.

Pölyttäjät ovat tästä paras esimerkki. Ilman niitä moni kasvi ei tuottaisi lainkaan satoa, ja osa kukista jäisi kokonaan pölyttymättä.

Laudasta rakennettu hyönteishotelli verkolla suojattuna – turvallinen pesäpaikka pölyttäjille ilman, että linnut pääsevät ryöväämään asukkaita.

Pölytys tekee sadosta suuremman ja kauniimman

Hyönteispölytys ei ole vain “kiva lisä”, vaan se näkyy suoraan sadon määrässä ja laadussa.

• Hyönteispölytetyt sadot voivat olla jopa 30 % suurempia kuin tuulipölytteiset.

• Esimerkiksi omenat kasvavat tasamuotoisemmiksi, kun pölytys on onnistunut.

• Valkoapila ja puna-apila ovat klassisia esimerkkejä kasveista, jotka suorastaan rakastavat pölyttäjiä.

Kun pörriäiset viihtyvät pihassa, koko puutarha kiittää.

Koivuhalkoon porattu hyönteishotelli odottamassa kevään ensimmäisiä asukkaita – pieni teko, joka auttaa pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.

Hyönteishotelli – pieni teko, suuri vaikutus

Jos haluaa auttaa pölyttäjiä, hyönteishotelli on helppo ja hauska tapa aloittaa. Eikä sen tarvitse olla monimutkainen tai kallis.

Koivuhalko riittää mainiosti:

• poraa siihen muutaman sentin syvyisiä koloja

• tee päälle pieni vinokatto, jotta sadevesi ei pääse sisään

• ripusta halko aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan

Ja siinä se – halpa hotelli, joka täyttyy yllättävän nopeasti.

Kimalainen auringonkukassa kevätauringon lämmössä – pieni pölyttäjä, suuri merkitys puutarhan sadolle ja monimuotoisuudelle.

Kun hotellissa on asukkaita, sen huomaa

Koivuhalkoon poratut kolot täyttyvät usein jo saman kesän aikana. Pienet savi- tai vahakannet kertovat, että joku on muuttanut sisään. Se on aina yhtä ilahduttava hetki – pieni merkki siitä, että puutarha toimii ja elää.

Hyönteiset tekevät puutarhasta elävän ekosysteemin

Pölytys on vain yksi osa hyönteisten työtä. Ne:

• pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta

• toimivat ravintona linnuille ja muille eläimille

• auttavat kasveja leviämään

• pitävät tuholaiskantoja kurissa

Kun puutarhassa surisee, se on merkki terveestä ja tasapainoisesta ympäristöstä.

Pajusta hiilikyniä – helppo ja yllättävän palkitseva kokeilu

Ensikosketus hiilikyniin ja mehiläisyhteys

Omia hiilikyniä on yllättävän helppo tehdä. Kuulemani mukaan parhaat tulevat pajusta, enkä kyllä voi olla asiasta eri mieltä. Käymälläni kurssilla, jossa valmistetaan mehiläispesän tuotteista pula-ajan juttuja, oli yhtenä tuotteena hiilikynät. Mehiläisiin ne liittyivät sillä tavoin, että kynät käsiteltiin lopuksi mehiläisvahalla.

Kun asiaa miettii tarkemmin, pajuthan ovat keväällä erittäin tärkeitä pölyttäjille. Siinäpä toinenkin luonteva mehiläiskytkös hiilikynien valmistukseen.

Pajun valmistelu: kuorinta ja kuivaus

Pajut kuuluisi kuivata ensin, mutta en tiennyt sitä ajoissa. Pajut pitää kuitenkin kuoria, joten pyysin apupuutarhurin apua. Kuorinta sujui hyvin, vaikka oksat olivatkin paksumpia kuin muilla kurssilaisilla.

Hiiletysmenetelmät: rehukeitin, hiiligrilli ja biohiilen logiikka

Kurssilla hiiletystä tehtiin kahdella välineellä: rehukeittimellä ja hiiligrillillä. Rehukeittimen lämmöt olivat riittävät, mutta hiiligrillissä emme saaneet hiiliä palamaan tarpeeksi. Omat pajuni olivat hiiligrillissä ja kaiken lisäksi paljon paksumpia kuin muilla, joten hiiletys jäi kesken. Hiiletys tarkoittaa tässä samaa menetelmää, jolla tehdään biohiiltä.

Pajujen pakkaaminen hiiletystä varten

Hiiletystä tehtiin parilla eri tavalla. – Toiset laittoivat pajut metalliseen säilyketölkkiin, johon tehtiin grillifoliosta kansi ja pohjaan reikiä. – Omani kiedottiin yksittäisinä paksusti folioon ja niihin tehtiin pari reikää. Pakkaukset laitettiin sen jälkeen foliovuokiin.

Kotona kiedoin foliovuoat vielä tiukkaan rullaan ja varmistin ne metallilangalla, etteivät ne päässeet taipumaan takassa.

Hiilikynät saivat lopuksi mehiläisvahakäsittelyn. Sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja annoin vahan imeytyä kyniin rauhassa.

Lopputulos: samettinen piirustusjälki – ja pieni virhe

Hiiletin omat pajuni loppuun kotona takassa. Tuli todella hyvät. Piirustustuntuma oli todella samettinen ja hiilikynä liukui paperilla kauniisti.

Lopuksi sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja imeytin vahan kyniin. Se oli ehkä virhe, sillä sen jälkeen tuntuma ei ollut enää niin samettinen ja piirustusjälki ei ollut yhtä tumma. Kokemus kuitenkin opetti paljon – ja seuraavat hiilikynät teen jo viisaampana.

Jäljelle jääneen vahan imeytin munakennoihin. Niistä tulee loistavia sytykkeitä takkaan.

Mitä puutarhaan voi tehdä juuri nyt – lapsiperheen arkeen sopivat kevään ensimmäiset tehtävät

Kevät etenee vaiheittain, ja puutarhassa on jo paljon tehtävää, vaikka kasvukausi ei ole vielä täydessä vauhdissa. Nämä tehtävät sopivat hyvin lapsiperheille: ne ovat nopeita, selkeitä ja tuottavat näkyviä tuloksia ilman pitkiä työrupeamia.

Lapsi tarkastelee ojassa olevaa sammakonkutua keväisellä palstalla.

Kevät näkyy pihassa pieninä muutoksina

Lumen vetäytyessä ja maan paljastuessa puutarha alkaa hiljalleen herätä. Moni lapsiperhe miettii tässä vaiheessa, mitä pihalla voi tehdä, kun aikaa on rajallisesti ja tekemisen täytyy olla helppoa. Kevät tarjoaa kuitenkin useita tehtäviä, jotka sopivat lyhyisiin hetkiin ja joihin lapset voivat osallistua omalla tavallaan.

Lapsi osallistuu palstahommiin ja seuraa samalla perheen koiraa.

Risuista hyötyä kompostiin ja katteeksi

Talven jälkeen pihalle kertyy risuja ja oksia. Niiden kerääminen on yksinkertainen tehtävä, joka sopii kaikenikäisille. Risuista on hyötyä myöhemmin kompostissa, sillä ne lisäävät ilmavuutta ja parantavat massan rakennetta. Samalla tulee tarkistettua pensaiden ja perennojen tyvet ja poistettua talven aikana kertynyt roska.

Kaksi lasta tarkastelee auringonkukkaa palstalla.”

Maaperän kevättarkistus kertoo paljon

Pieni kuoppa riittää kertomaan, missä kunnossa maa on. Onko se märkää, mureneeko se hyvin ja näkyykö lieroja? Lapsi voi osallistua kaivamiseen, ja aikuiselle tämä antaa tietoa siitä, tarvitseeko kasvupaikka lisää kompostia tai muuta parannusta ennen kylvöjä. Kevättarkistus on nopea, mutta hyödyllinen rutiini.

Lapsi osallistuu palstahommiin ja harjoittelee puukon käyttöä veistämällä keppejä.

Nopeat kevätkylvöt tuovat näkyviä tuloksia

Herne, retiisi ja salaatti ovat nopeakasvuisia ja varmoja valintoja kevään ensimmäisiin kylvöihin. Niiden kasvun seuraaminen on lapsille palkitsevaa. Kylvöt voi tehdä ruukkuihin, laatikoihin tai suoraan maahan, jos sää sallii. Pienikin istutusprojekti tuo puutarhaan eloa ja antaa tunteen siitä, että kasvukausi on jo käynnissä.

Pieni uusi taimi kasvaa palstalla kevään edetessä.

Pihan siistiminen onnistuu lyhyissä jaksoissa

Kuolleiden varsien leikkaaminen, vanhojen kukintojen poistaminen ja lehtien kerääminen nurmialueilta ovat tehtäviä, jotka etenevät nopeasti. Lapsille voi antaa selkeitä tehtäviä, kuten tietyn määrän lehtiä tai oksia kerättäväksi. Näin työ pysyy hallittavana ja etenee ilman kiirettä.

Lehtien suhteen kannattaa kuitenkin edetä maltilla. Nurmikolta ei ole tarpeen poistaa kaikkia lehtiä, sillä osa niistä toimii lierojen ravintona ja parantaa maaperän rakennetta kevään edetessä. Kevätsiivouksen ajoituksella on myös merkitystä: ennen kuin päivälämpötilat nousevat pysyvästi yli +10 °C, maassa ja kasvijätteessä talvehtii runsaasti hyönteisiä. Liian aikainen haravointi voi häiritä niiden elinkierron alkuvaihetta. Kun ilma on selvästi lämmennyt ja hyönteiset ovat ehtineet aktivoitua, siistiminen on turvallista sekä puutarhalle että sen pieneliöstölle.

Kevään ensimmäiset kylvökset itävät styroxlaatikoissa esikasvatuksessa.

Kompostin kevätkäynnistys varmistaa hajuttoman toiminnan

Talven jälkeen kompostori hyötyy kuivikekerroksesta ja kevyestä sekoituksesta. Lapsi voi tuoda biojätteet ja lisätä kuiviketta, kun taas aikuinen tarkistaa kosteuden ja rakenteen. Pienillä toimilla komposti lähtee nopeasti uudelleen käyntiin ja pysyy hajuttomana koko kevään.

Kevään ensimmäiset retiisit nostettu esiin – rapea ja mieto sato avaa kasvukauden.

Ruukut ja laatikot valmiiksi kevään istutuksiin

Talven aikana ruukkujen pintaan kertyy usein roskia ja vanhaa kasvijätettä. Pinnan kevyellä puhdistuksella ja uudella multakerroksella ruukut ovat valmiita kevään istutuksiin. Tämä on helppo tehtävä, johon lapset voivat osallistua ilman erityisiä välineitä.

Talvella lautasella itse kasvatettuja herneitä pakastimesta – pieni muistutus kesän sadosta.

Kesän oma kasvimaa sitouttaa koko perheen

Kevät on hyvä hetki suunnitella kesän pieni kasvimaa. Lapsi voi valita yhden kasvin, josta huolehtii. Mansikka, herne, porkkana ja kehäkukka ovat suosittuja vaihtoehtoja. Yhteinen suunnittelu tekee puutarhasta koko perheen projektin ja lisää motivaatiota hoitaa kasvupaikkaa pitkin kesää.

Kevään muuttolinnut pellolla. Lapsen ottama kuva tallentaa hetken, jolloin joutsenet pysähtyivät levähtämään.

Lasten ottamat luontokuvat tallentavat kevään etenemisen

Kevät tarjoaa paljon seurattavaa, ja valokuvaaminen on yksi tapa pysähtyä havainnoimaan muutoksia. Lapsille kuvaaminen on luonteva tapa tutkia ympäristöä ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, joita aikuiset eivät aina huomaa. Puhelimella tai kameralla otetut kuvat voivat olla osa kevään dokumentointia: ensimmäiset versot, muuttolinnut, sulavat lumikasat tai oman kasvimaan suunnittelun alkuvaiheet. Kuvista syntyy helposti pieni sarja, jonka avulla kevään etenemistä voi tarkastella myöhemmin uudelleen. Kuvaaminen ei vaadi erityisiä välineitä, ja se sopii hyvin lyhyisiin hetkiin ulkona.

Kuinka paljon ruokaa nelihenkinen perhe oikeasti syö – ja paljonko siitä voi kasvattaa itse?

 Omavaraisuus herättää paljon keskustelua, mutta käytännössä kyse on yksinkertaisesta kysymyksestä: kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka suuri osa siitä on mahdollista tuottaa itse? Tässä kirjoituksessa tarkastelen kulutusmääriä, satotasoja ja kotipuutarhan realistisia mahdollisuuksia tieteellisten lähteiden ja virallisten tilastojen pohjalta.

Kuinka paljon ruokaa perhe syö vuodessa?

Tilastokeskuksen mukaan (2016) suomalaisen keskimääräinen vuosikulutus oli:

• Peruna: 22 kg/hlö

• Juurikasvit: 7 kg/hlö

• Marjat: 13 kg/hlö

• Sipulit: 6 kg/hlö

• Kala: 11 kg/hlö

• Liha: 56 kg/hlö

Nelihenkiselle perheelle tämä tarkoittaa:

• Peruna: 55 kg

• Juurikasvit: 17,5 kg

• Marjat: 32,5 kg

• Sipulit: 15 kg

• Kala: 27,5 kg

• Liha: 140 kg

On hyvä huomioida, että osa kulutuksesta tapahtuu kodin ulkopuolella (koulu, työpaikka, ravintolat).

Oma kulutus verrattuna keskiarvoihin

Moni kotitarveviljelijä ei sovi keskiarvomuottiin – ei meidänkään perhe.

Marjat

• Mansikkaa: 25 kg

• Mustikkaa: 20 kg

• Vadelmaa: ~20 kg Yhteensä: 65 kg → Kaksi kertaa enemmän kuin keskimääräinen suomalainen.

Juurikasvit

Porkkanaa kuluu helposti yli 17 kg vuodessa pelkästään naposteluun, minkä lisäksi tulevat ruoanlaiton juurekset ja joululaatikot.

Sipulit

Sadoksi tuli eräänä vuonna 30 kg, joka käytettiin kokonaan ihan helposti. Tämä ylittää selvästi keskimääräisen kulutuksen.

Mitä nämä luvut tarkoittavat viljelypinta-alana?

Peruna

Viralliset satotasot Suomessa (Luke):

• Ruokaperuna: 25 000–35 000 kg/ha

• Luomuperuna: 15 000–25 000 kg/ha

Kotipuutarhassa tiheä istutus ja intensiivinen hoito voivat nostaa satoa, mutta hehtaarivertailu ei ole tieteellisesti mielekäs.

Minun 4 × 10 m rivini (22 tainta/rivi) tuottavat arviolta:

• 600 g/taimi → 52,8 kg

• Todellinen sato: todennäköisesti lähempänä 80–100 kg, mikä on täysin realistista kotipuutarhassa.

• Kasvualatarve noin 3 kg/m2.

Peruna toimii hyvin “pioneerikasvina” eli auttaa ottamaan kasvimaan käyttöön satokasvilla, vaikka siinä olisikin ollut rikkaruohoja. Peruna pystyy taistelemaan hyvin rikkaruohoja vastaan.

Porkkana

Porkkanan keskikoko vaihtelee paljon:

• Teollinen porkkana: 80–120 g

• Kotipuutarha: 30–150 g (lajike + tiheys)

Minun laskelmani (65 g/porkkana) on realistinen.

4 × 10 m rivillä sato on noin 35–40 kg, mikä vastaa hyvin käytännön kokemustani. Kasvualatarve noin 4 kg/m2.

Sipulit

Sipulisato 30 kg on kotipuutarhassa erinomainen ja täysin linjassa tutkimusten kanssa:

• Sipulin keskisato Suomessa: 20 000–40 000 kg/ha (Luke)

• Kasvualatarve noin 3 kg/m2.

Pavut ja kasviproteiinin korvaus

Vegaaniliiton suositus:

• 1 dl kypsiä papuja/päivä aikuiselle

Jos korvaa 3 lihapäivää viikossa kasviksilla:

• 52 viikkoa × 3 päivää × 4 hlö × 1 dl = 624 dl kypsiä papuja → kuivapapuina noin 187 dl

Tutkimusten mukaan pensaspavun sato:

• 80–150 g kuivapapua/taimi

• 2 dl kuivapapua ≈ 140 g → arvio on realistinen

• Tarvittava taimimäärä: 70–80 tainta

• Jos yksi taimi vie 0,1 m²: tarvittava pinta-ala on 7-8 m2.

Johtopäätös: omavaraisuus on yhdistelmä laskelmia ja käytännön kokemusta

Tieteelliset satotasot ja viralliset kulutusluvut antavat hyvän pohjan, mutta kotipuutarhassa todellinen sato riippuu:

• lajikkeista

• maan rakenteesta

• kastelusta

• tiheydestä

• hoitotavasta

Omavaraisuus ei ole kaikki tai ei mitään – se on tapa ymmärtää, kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka paljon siitä voi kasvattaa itse omaksi iloksi.

Lähteet

• Luke – Luonnonvarakeskus: Satotilastot (peruna, sipulit, juurekset)

• Tilastokeskus: Ruoankulutus Suomessa 2016

• THL: Ravitsemussuositukset ja annoskokojen tutkimus

• Vegaaniliitto: Kasviproteiinin lähteet ja käyttö

• Helsingin yliopisto / Paavo Ahvenniemi: Perunantutkimus ja lajikeoppaat

Jyrsijäturvallisen kompostorin peruskorjaus – näin rakennat pitkäikäisen ja toimivan kompostin

Tammilaudat ja metalli kestävät

Uusi ja peruskorjattu kompostori rinnakkain – oikeanpuoleinen vanhus sai nyt jyrsijäturvallisen uuden elämän.

Kun muutimme Poriin 2000‑luvun alussa, appiukko rakensi minulle ensimmäisen kompostorin. Malli pohjautui suosikkikompostointikirjani ohjeisiin, jotka perustuvat ruotsalaisen viranomaisen suosituksiin. Halusin kuitenkin varmistaa, että kompostori olisi täysin jyrsijäturvallinen, joten sisärakenteet tehtiin metallista. Appiukko oli mestari käsistään ja säästi aina hyödyllisiä materiaaleja – ja niinpä kompostorin sisuksiin löytyi puretun kylmiön metalliseinämää. Ulkorakenne tehtiin mökiltä kaadetusta tammesta, joka on erittäin lahonkestävää.

Ensimmäisessä versiossa seinät olivat kiinni hakasilla, jotta ne voisi avata tyhjennyksen yhteydessä. Käytännössä tämä osoittautui hankalaksi, sillä kompostia valui aina saumoihin, ja kiinnitys vaikeutui kerta kerralta.

Kompostorin peruskorjaus vuonna 2025

Vuosien käytön jälkeen kompostori tarvitsi perusteellisen huollon. Routalevyihin oli ilmestynyt pistiäisten kaivamia talvehtimisaukkoja, ja yläosan suojaukset olivat kuluneet niin, että kompostia oli päässyt varisemaan rakenteisiin.

Peruskorjauksessa:

• kaikki osat purettiin

• routalevyjen kolot täytettiin uretaanilla

• ulkopintaan lisättiin kovalevy, kuten uudemmassakin kompostorissani

• rakenteet koottiin uudelleen ilman suuria muutoksia

Tavoitteena oli säilyttää alkuperäinen, toimiva rakenne, mutta parantaa sen kestävyyttä ja jyrsijäsuojaa.

Peruskorjatun kompostorin sisus: routalevyeriste ja metalliset sisäseinämät paljastettuna ennen uudelleenkokoamista.

Jyrsijäturvallisuus on kaiken A ja O

Tarkistan kompostorin suojarakenteet aina tyhjennyksen yhteydessä. Haluan olla täysin varma, ettei hiirillä tai rotilla ole mahdollisuutta päästä sisään.

Kompostorin pohjassa on haponkestävästä teräksestä tehty levy, jossa on 5 mm reiät. Tämä on tärkeää, sillä:

• hiiren “raja” on noin 7 mm

• pienempi 5 mm koko estää tehokkaasti jyrsijöiden pääsyn

• teräs kestää kosteutta ja painoa

Ensimmäisessä versiossa käytin kahdenkertaista hiiriverkkoa, mutta se ei ollut riittävän tiheää. Siksi vaihdoin sen metallilevyyn, joka on osoittautunut täysin varmaksi ratkaisuksi.

Lähikuva kompostorin pohjan verkotuksesta – tiheä metalliverkko estää jyrsijöiden pääsyn sisään.

Koko kompostorin alapohjan verkko – jyrsijäturvallinen rakenne valmis seuraavaan vaiheeseen.

Miksi kompostorin huolto kannattaa?

Hyvin rakennettu ja huollettu kompostori:

• kestää vuosikymmeniä

• tuottaa ravinteikasta multaa puutarhaan

• pysyy hajuttomana ja siistinä

• ei houkuttele jyrsijöitä

• toimii ympäri vuoden

Kompostointi on yksi helpoimmista tavoista parantaa maaperää ja vähentää jätettä – ja kun kompostori on kunnossa, työ on helppoa ja miellyttävää.

#kompostointi #jyrsijäturvallinen #puutarhaelämää #palstaviljely #maaperänParantaminen #kiertotalous #kotitarveviljely #poriviljelee #satakunta #puutarhavinkit

Miksi savimaa pitää kastella, vaikka vettä olisi syvemmällä maassa?

 Mitä kasvimaan maaperä merkitsee?

Lähikuva tiiviistä savilohkareesta, jossa näkyy teräväkulmainen ja hapeton rakenne. Lohkare kertoo savimaan kovettumisesta kuivuessaan.

Savimaan rakenne on olennainen, jos haluaa kasvattaa kasveja savipitoisessa maassa. Savimaa koostuu hyvin pienistä kivennäispartikkeleista, jotka tuntuvat sormissa pehmeiltä ja tiiviiltä. Sen käyttäytyminen on erilaista kuin multavan maan.

Mozart‑perunoita hyvärakenteisessa maassa, jossa näkyy pieniä pyöreitä mururakenteita. Sama kasvualusta tuotti 822 g painoisen jättiperunan.

Savimaan rakenne vaikuttaa kasvien kasvuun

Savimaa voi olla joko hyvä- tai huonorakenteista. Rakenne näkyy selvästi muokkauksen jälkeen:

• Huonorakenteinen maa muodostaa teräväreunaisia lohkareita.

• Sateella nämä lohkareet liukenevat savipuuroksi.

• Hyvärakenteinen savimaa muodostaa pieniä, pyöreitä palleroita, jotka kestävät sateen.

Miksi savimaa ei saa kuivua?

Savimaa pystyy pidättämään paljon vettä, mutta kuivuessaan se kovettuu tiukaksi ja kovaksi kerrokseksi. Kasvien kannalta tämä on ongelmallista:

• juuret eivät pääse kasvamaan syvemmälle

• kosteus ei ole juurten ulottuvilla

• taimettuminen voi pysähtyä nopeasti

Pienten taimien hennot juuret ovat erityisen herkkiä kuivuudelle.

Kuivumisen ehkäisy: miksi kateviljely auttaa

Kateviljely vähentää maan pinnalta tapahtuvaa haihtumista. Savimaalla tämä on erityisen hyödyllistä, koska:

• pinta ei pääse kovettumaan yhtä helposti

• kosteus säilyy tasaisempana

• taimien juuristo saa paremmat olosuhteet

Savimaan rakenteesta ja maaperän prosesseista kerron tarkemmin yläpalkin kohdassa Maaperässä tapahtuu.

Mehiläispesän kesärytmi – tilaa, tarkkailua ja kuningattaren kruunaus

 Mehiläispesää hoidetaan säännöllisesti, mutta ei jatkuvasti. Kesän aikana tärkeintä on varmistaa, että pesässä on riittävästi tilaa ja että kuningattaren kasvatus pysyy hallinnassa. Tässä osassa mehiläiskirjoitussarjaa käyn läpi, miten pesä elää, laajenee ja miksi kuningattaren “prameammat asuinolot” ovat koko yhdyskunnan kohtalonkysymys.

Mehiläiset rakentavat villirakennetta kehien alareunoihin, kun tilaa tai vahapohjuketta on niukasti. Rakenteet poistetaan pesätarkastusten yhteydessä.

Mehiläispesä elää koko ajan – mutta ei koko ajan hoitoa vaadita

Mehiläisyhdyskunta varautuu jatkuvasti mahdollisiin muutoksiin. Kesällä tärkein tehtävä on huolehtia, että pesässä on riittävästi tilaa jälkikasvulle. Ahtaus lisää parveilun riskiä ja voi käynnistää uuden kuningattaren kasvatuksen. Pesällä on käytävä vähintään 9 päivän välein.

Kurssilaiset pukevat suojavarusteita ennen pesätarkastusta. Suojapuvut ja rauhallinen työskentely ovat osa mehiläistarhauksen perusrutiineja. Minä olen kuvassa sinisessä puserossa.

Kurssilaiset keräävät tarvikkeita pesäkäynnin jälkeen. Varusteiden huolellinen pakkaaminen kuuluu mehiläistarhauksen perusrutiineihin.

Kuningattaren synty ei ole sukukysymys – ruokavalio ratkaisee

Mehiläisillä kuningattaret eivät polveudu tietyistä sukuhaaroista. Ratkaisevaa on ruokavalio: kuningattareksi valittu toukka saa erityistä ravintoa ja tarvitsee myös tavallista prameammat asuinolot. Siksi kuningatarkenno rakennetaan pitkänomaiseksi suppiloksi, usein kehän alareunaan. Taviskennossa ei näin jalo yksilö viihdy.

Parveilun logiikka: kuka lähtee ja kuka jää?

Jos pesässä tulee ahdasta, kuningatar voi lähteä osan mehiläisistä kanssa etsimään uutta kotia. Tällöin pesään kasvatetaan uusi kuningatar. Joskus taas uusi kuningatar kasvatetaan muuten vain, ja silloin jompikumpi kuningattarista poistuu takavasemmalle – eli joutuu etsimään uuden majapaikan.

Avonaisessa pesässä näkyy mehiläisiä ja villirakennetta.

Villikennoa syntyy, kun on tilaa tai pohjuketta on liian vähän

Kehien alareunoihin mehiläiset rakentavat villikennoa, samoin silloin kun vahapohjuke on liian kapea. Villikennoja poistetaan pesätarkastusten yhteydessä, jotta rakenne pysyy selkeänä ja hoito helpottuu.

Pesistä poistettu villirakenne kerätään talteen. Rakenteet sulatetaan ja käytetään uudelleen vahapohjukkeiden valmistukseen tai mehiläisvahakynttilöihin.

Savun käyttö jakaa mielipiteitä

Pesälle mentäessä voidaan käyttää savua rauhoittamaan mehiläisiä. Osa tarhaajista ei käytä savua lainkaan, kun taas toiset pitävät sitä välttämättömänä. Mehiläisissä on eroja: toiset ovat rauhallisia, toiset kiukkuisempia.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana. Savu auttaa pitämään mehiläiset tyyninä tarkastuksen ajan.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline avattuna. Sisäosat mahdollistavat tasaisen savuntuoton, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana.

Varroapunkki – pesän sitkein tuholainen

Mehiläisten merkittävin tuholainen on varroapunkki, jota torjutaan torjunta-aineilla. Varroapunkki voi lisätä mehiläisten kiukkuisuutta ja aiheuttaa pesäkuolemia, joten sen seuranta on osa jokaisen tarhaajan perusrutiinia.

Mehiläinen kuljettaa siitepölyä takajalkojensa siitepölyvasuissa. Siitepöly on tärkeä proteiinin lähde pesän toukille.

Näin arvioit kasvimaasi maan rakennetta – helpot kotitestit sateella ja poudalla

 

Huonorakenteinen savimaa kynnön jälkeen: pinta on täynnä teräväsärmäisiä lohkareita, jotka kertovat tiivistyneestä ja eloperäistä ainesta kaipaavasta maasta.

Kasvimaasi maan rakenne paljastuu parhaiten silloin, kun sääolosuhteet vaihtuvat. Sateella näet, miten hyvin maa imee vettä ja kestää eroosiota, ja poudalla taas sen, onko pinta murenevaa vai kovettunutta. Yksinkertaiset kotitestit – veden käyttäytymisen tarkkailu, pinnan ulkonäkö ja sormitesti – auttavat sinua arvioimaan savipitoisuutta ja maan rakennetta. Kun opit lukemaan maata, osaat myös parantaa sitä oikeilla tavoilla ja luoda kasveille elävän, ravinteikkaan kasvualustan.

🌧️ Maan rakenteen tunnistaminen alkaa veden käyttäytymisestä

Kasvimaa kertoo paljon jo pelkällä katsomisella. Maan rakenne vaikuttaa siihen, miten vesi imeytyy, miten kasvit juurtuvat ja miten pieneliöt voivat maassa. Savimaa ilman hyvää mururakennetta käyttäytyy sateella ja poudalla hyvin eri tavalla kuin elävä, ilmava maa. Seuraavat helpot kotitestit auttavat sinua arvioimaan kasvimaasi kuntoa ja savipitoisuutta.

🌧️ Mitä tarkkailla sateella?

Sateen aikana maa paljastaa nopeasti, onko rakenne kunnossa vai tiivistynyt.

• Jääkö vesi seisomaan kuoppiin? Tämä kertoo tiivistymisestä ja heikosta mururakenteesta.

• Syntyykö vesipuroja, jotka kuljettavat maata? Eroosio on merkki siitä, että maa ei sido rakennettaan.

• Imeytyykö vesi heti? Hyvä merkki – maa on ilmavaa ja eloperäistä ainesta on riittävästi.

🌤️ Mitä tarkkailla sateen jälkeen?

Kun sade on ohi ja pinta alkaa kuivua, tarkkaile maan ulkonäköä ja tuntua.

• Onko pinta liettynyt tasaiseksi, kovaksi kerrokseksi? Savimaa ilman mururakennetta käyttäytyy näin.

• Näkyykö pinnassa pieniä rakeita ja murusia? Tämä kertoo hyvästä rakenteesta ja pieneliöiden työstä.

• Onko kuivunut pinta kova kuin betoni vai mureneeko se helposti? Murenevuus on elävän maan merkki.

✋ Sormitesti: kuinka savista maa on?

Ota pieni määrä maata käteesi ja yritä rullata siitä ohut makkara.

• Pitkä, ohut makkara = paljon savea. Savimaa on muovailtavaa ja pysyy koossa.

• Katkeileva makkara = vähemmän savea. Maa on hiekkapitoisempaa tai eloperäisempää.

• Ei rullaannu lainkaan = karkea maa. Hiekka- tai multapitoinen maa ei muovaudu.

Tämä yksinkertainen testi kertoo nopeasti, millaista rakennetta kasvimaasi kaipaa: lisää eloperäistä ainesta, kompostia, haketta tai katetta.

🌱 Miksi nämä testit ovat tärkeitä?

Maan rakenne vaikuttaa kaikkeen:

• veden imeytymiseen

• juuriston kasvuun

• ravinteiden vapautumiseen

• lierojen ja pieneliöiden määrään

• kasvien terveyteen ja satoihin

Kun opit lukemaan maata, osaat myös parantaa sitä oikeilla tavoilla. Tulen kirjoittamaan blogin yläpalkin artikkeleihin lisää maan rakenteesta, savipitoisuudesta ja eloperäisen aineksen merkityksestä.

#maanrakenne #savimaa #kasvimaa #maanparannus #puutarhavinkit #elävämaa #kompostointi #palstaviljely #puutarhaelämää #kotitarveviljely #poriviljelee #satakunta

Kevättouhut puutarhassa – kompostointia, haketusta ja kasvihuoneen herättelyä

Pensasaitaa, haketusta ja uusia puutarhanaapureita

Kevätpäivän projektina aloitettiin pensasaidan kaato. Aita on vielä pystyssä, mutta työ on hyvällä alulla ja pihalla on jo tekemisen tunnelma.

 Kevät tulee ja sen mukana kaikki ihanat puutarhatouhut. Tänään päästiin kaatamaan naapurin pensasaitaa ja hakettamaan – tai siis päästiin siihen asti, kunnes haketin rikkoutui ja työ jäi kesken. Onneksi saimme kuitenkin kaiken leikattua ja siivottua, ja pihasta tuli tosi kiva kevätkuntoon. Samalla tutustuimme uusiin ihmisiin ja juttelin haravointijätteiden kompostoinnista, ihan vain mustissa jätesäkeissä. Säkit olivat jo matkalla kaatopaikalle, mutta toivottavasti ottivat neuvosta vaarin. Sanoin, että jos eivät itse halua tehdä niistä multaa, niin voivat siirtää säkit minun puolelleni – upotan ne kyllä kukkapenkkeihin ja kompostoin.

Päivän haketusurakka pysähtyi, kun hakettimen moottorin osa rikkoutui kesken työn. Onneksi ehdimme silti pitkälle ennen hajoamista.

Aidan alle jäänyt maa oli paljas, ilman nurmikkoa tai muuta kasvustoa. Kylvin siihen niittykukkasiemensekoitusta, mutta siemenet riittivät vain puoleen väliin. Käyn myöhemmin kylvämässä loppuosaan pellavaa. Pellavan siemeniä minulla on vielä paljon, mutta jostain syystä en löytänyt niitä tänään varastosta. Ehtiihän niitä myöhemminkin kylvää, kevätkylvöille on vielä hyvin aikaa.

Pensasaita on nyt kaadettu ja edessä näkyy haketustyömaa sekä kasat risuja odottamassa jatkokäsittelyä. Kevään puutarhatyöt etenevät vaihe kerrallaan.

Kasvihuoneen keväthuoltoa, kompostin kääntöä ja hakkeen lisäämistä

Kasvihuoneen maa oli talven jäljiltä todella kuiva. Tyhjensin melkein koko kuutiotankin sinne jo edellispäivänä ja laitan loputkin, jotta saan maan kunnolla märäksi ennen kevään istutuksia. Rakastan sitä tuoksua, kun kasvihuone alkaa lämmetä ja kostea multa höyryää kevätauringossa. Jätin puutarhapumpun kytkettynä kuutiotankkiin ja tein sille styrox-laatikosta pakkassuojan.

Kuutiotankki oli vielä yli puolillaan vettä, jonka tyhjensin kasvihuoneen kuivaan maahan kevään istutuksia varten.

Tein puutarhapumpulle styrox-laatikosta pakkassuojan, jotta vesi kulkee keväällä ilman jäätymisriskiä.

Kevään kylvökset eivät ole vielä itäneet. Ne ovat kasvihuoneessa styrox-laatikoissa, kannellisina ja moninkertaisen harson harsotunnelin suojassa. Muhituskomposti tyhjennettiin kasvimaan pintaan ja täyttökomposti siirrettiin muhituskompostiin. Kasvimaan päälle laitettiin samalla harso lämmittämään maata, sillä päädyssä viime syksynä istutetut valkosipulit olivat jo nousseet pintaan. Kompostin lämmöt nousevat aina hurjasti käännön jälkeen – hyvä juttu, sillä massa hygienisoituu ja muuttuu rikkaruoho- ja tautivapaaksi.

Kompostorin lämpö nousi käännön jälkeen 70 asteeseen. Aina yhtä hienoa nähdä, miten hyvin massa lähtee käyntiin keväällä.

Hannes-myrskyn rikkoma kasvihuoneen ikkuna on nyt korjattu. Pihassa oli myös yksi ”ikuisuusrisuläjä”, joka oli jäänyt niskavammani takia hoitamatta. Juuri ennen pakkasia saatiin osa haketettua ja nyt vihdoin loputkin. Nautin siitä, miten uusi hake tekee käytävistä siistit ja pehmeät. Aiemmat kohopenkit eivät ole enää koholla, koska vuosien ajan lisätty hake on nostanut käytävien pinnan reunan tasolle. Hiiltä on siis sitoutunut tontille hurjat määrät – pieni mutta konkreettinen ilmastoteko omassa puutarhassa.

Hannes-myrskyssä rikkoutunut kasvihuoneen ikkuna on nyt korjattu ja kasvihuone alkaa taas olla kevätkunnossa.

Kompostin käännössä molemmat koiramme odottavat aina vieressä, josko tippuisi jotain ”sattumia”. Ainakin talikko pitää putsata huolellisesti lopuksi.

Toinen koiristamme käy aina tarkistamassa kompostin käännön jälkeen, josko talikkoon olisi jäänyt jotain maisteltavaa.