Lämpimän kevään odotusta

Puutarhurin odottava aika on pitkää

Taivaalta sataa milloin vettä milloin rakeita ja välissä räntää tai lunta. Yritä tässä nyt aloittaa kevään työt. Eipä niitä paljon kateviljelyn ja kompostin multaan perustuvassa puutarhassa ole, mutta mikään ei idä ilman lämpöä ja kylmään maahan ei kannata siemeniä laittaa ennen aikojaan. Mädäntyvät vain!

Onneksi voi vaikka

lueskella puutarhablogeja. Kasvukaudella ei aina ehdi riittävästi seurata, mitä muut kotitarveviljelijät ovat puuhailleet. Muiden kirjoituksista saa usein hyviä vinkkejä ja ideoita ja paljon uutta intoa ja inspiraatiota myös. Eri kasvuvyöhykkeillä olevilla on monesti kaikenlaisia kikkoja, miten on saanut kurjista olosuhteista huolimatta sadon onnistumaan. Niitä kannattaa miettiä ja pohtia, miten voisi hyödyntää myös itsellä, vaikka ei yhtä karua olisikaan. Voi niistä silti olla hyötyä.

Komposti

Tähän aikaan vuodesta on hyvä hetki aloittaa kompostointi, jos aiemmin ei ole vielä sellaista tehnyt. Hyviä hetkiä on sekä kevät että syksy. Keväällä saa kasvimaan valmistusroippeet kompostiin kivasti ja syksyllä sadonkorjuusta jääneet biojätteet. Jos et ole vielä ihan perehtynyt kompostin hyötyihin, keräsin sinulle kompostiaiheiset kirjoitukseni kätevästi yhteen paikkaa, tänne.

Lieroille ja maaöttiäisille ruokaa

Lierot ovat suursyömäreitä

Kun ottaa ihan uutta aluetta viljelyyn, voi sen joutua jyrsimään koneellisesti, jota maahan ylipäätään pystyy kylvämään. Jyrsiminen pilkkoo kuitenkin kaikki juurilevinnäisten rikkaruohojen juuret pienen pieniin osiin, ja siitä syntyykin sitten hurja rikkaruoho-ongelma. Siksi alue kannattaa peittää ensin valoa läpäisemättömällä peitteellä, ellet pysty heti huolehtimaan koko alueen rikkaruohontorjunnasta. Peite estää sekä juurien kasvamisen ja siementen itämisen. Peitteen alla lierot ja maaöttiäiset ruokailevat ja työskentelevät  puolestasi. Kuolleet kasvinosat muuttuvat ravinteikkaaksi ja muhevaksi mullaksi.

Ruokaa lisättävä nopeasti

Pressuvaiheen jälkeen on kuitenkin kiire antaa lieroille ja muille maaöttiäisille ruokaa. Jyrsinnän mukana maahan hautautuneet kasvinosat eivät kauan riitä lieroille, maan muokkausarmeijalle ja siksi on syytä ruokkia näitä ahkeria puurtajia mitä pikimmiten. Mitä niille voi antaa ruuaksi?

Ruuaksi annan kaikkea tarjolla olevaa. Omasta tuotannosta tarjoan keskeneräistä kompostia, kasvien perkuujätteitä kuten raparperinlehtiä, - varsia, naatteja, kuivia kukkia ja vaikka mitä sattuu olemaan. Ja sattuuhan sitä, kun vain juttelee naapureiden kanssa. Ennen kuin arvaatkaan, pihalle saapuu mitä moninaisempia puutarhaperkeitä. Kukin luopuu niistä suurella ilolla ja tuovat jopa kotiin saakka. Kaikki ovat tyytyväisiä, muut pääsevät roskistaan ja minä saan lieroarmeijalle ruokaa.

Ruokarauha taattava tämänkin jälkeen

Perkeiden päälle levitän, jälleen naapureiden avustamana kerättyjä, sanomalehtiä, mitä paksummin sen parempi. Tiedän, että tästä ollaan montaa eri mieltä. Tietenkin oikeaoppisesti sanotaan, että ne kuuluu viedä paperinkeräykseen, mutta ei tässäkään hiili hukkaan mene. Se sitoutuu maaperäeliöihin hyvin pysyvään muotoon, kun ovat syöneet lehdet ruuakseen. Ja lopuksi maisemaa kaunistamaan olkipaaleista oljet. Samalla tulee asuinpaikkoja monille hyötyhyönteisille, jotka ilomielin avustavat seuraavana kasvukautena puutarhan sadontuotannossa. Tästä lisää myöhemmin.

Alussa mainitsemani perunat ovat jo melko terhakkaina ja rivien välissä olevasta merenrannan rakkolevästä ja korsista kerron ihan pian. Perunat kasvavat nopeasti maan kokonaan peittäväksi kasvustoksi ja samalla estävät tehokkaasti rikkaruohojen kasvamisen.

Mikäpä muu kuin hunajakukka olisi pölyttäjille varhainen medenlähde. Tuoksullaan se huumaa kimalaiset ja meille palstalaisille se antaa silmänruokaa ja juurillaan se kuohkeuttaa kovaa savimaata. Taas kaikki voittavat! Pölyttäjät voivat lisätä sadon määrää jopa 30 % ja laatu paranee. Hunajakukkia kannattaa siis laittaa esimerkiksi hedelmäpuiden lähistölle houkuttelemaan pölyttäjiä kauempaakin.

Jotta ei ihan pelkkää olkea olisi, sopii raparperi mukavasti hunajakukan ja viimeisen pressualueen väliin. Isoine lehtinen se kattaa laajan maa-alueen eikä suosi rikkaruohoja allaan kasvamassa. Isot raparperit toimivat myös hyvin tuuliseinäkkeenä ja vähentävät tuulen vaikutusta muihin kasvustoihin.

Kate kelpaa pihapuutarhassakin

Mitä on kate?

No, vastaus tietenkin riippuu siitä, mistä tieteenalasta puhutaan. Tämä blogi on puutarha-ja kotitarveviljelyyn keskittyvä, niin pääsääntöisesti kate tarkoittaa minulla maan päälle laitettavaa jotain peitettä. Se voisi olla vaikka perinteinen musta muovi mansikkarivissä, mutta viljelytekniikkani perustuu kateviljelyyn ja no-dig -viljelyyn, missä kaikki multa peitetään orgaanisella eli eloperäisellä katteella. Katteesta puhun oikein tosi usein, kuten myös kompostoinnista, johon puutarhani kasvuvoima perustuu. Toki olen myös talousihminen ja kotitarveviljely varsinkin auttaa perheitä hallitsemaan vähän ruokamenojaan, eli silloin kate on tietenkin rahaa. Jos ei laske omalle työlle hintaa, kuten ei yleensäkään omalle harrastusajalle lasketa, tulee ruoka todella halvaksi itse kasvattaen. Jo hyvin pienellä alalla voi kasvattaa huomattavia määriä ruokaa perheelle.

Miten kate näkyy omassa puutarhassani?

Tässä on pieni vilkahdus pihapuutarhaani marjapensaiden kohdalle. Kate hallitsee sielläkin, tosin vähän eri tarkoituksessa, kuin esimerkiksi kompostikate kasvimaalla. Marjapensaat rakastavat katetta juurillaan. Varsinkin mustaherukan marjat suurenevat ja maku mehevöityy. Kuvassa taustalla harson alla mansikat lämmittelemässä viileällä kevätilmalla. Kate estää myös maata kuivumasta poutasäällä ja toisaalta sitten kun sataa, sade pääsee imeytymään heti maahan ja vesi varastoituu pensaita varten myöhemmin käytettäväksi. Maan multavuus lisääntyy koko ajan, kun lierot ja muut hajottavat muuttavat haketta mullaksi ja multa kykenee pidättämään hyvin paljon vettä ja luovuttamaan sen taas myöhemmin kasvien käyttöön. Tuo pilkullinen maanpinta on kokonaan haketta, jonka saimme tehtyä tuttavan kaadettua kolme isoa pajua. Oksia tuli aivan valtavasti haketettavaksi. Tähän koko alueeseen meni kaiken kaikkiaan 3000 litraa haketta. Onneksi ei tarvinnut ostaa mistään kaupasta sitä.

Ensin oli juolavehnä, ohdake ja minä

Kolmen aarin kokoinen palstani oli aluksi hyvinkin hoitamatonta vanhaa pellonpohjaa, jossa ohdakkeet ja juolavehnä lukuisine muiden rikkaruohoineen olivat vallanneet jokaisen neliömillimetrinkin.

Alkutöikseni jouduin turvautumaan jyrsintään, vaikka periaatteessa maan jyrsintä on usein kovinkin haitallista juurilevinnäisiä rikkaruohoja täynnä olevalla alueella. Maa oli kuitenkin niin kovaa, että lapio ja kuokka -menetelmällä en saanut mitään otetta maahan.

Jyrsintää ennen leikkasin keräävällä ruohonleikkurilla kaikki kasvustot pois ja säkitin leikkuujätteen tulevaa käyttöä varten. Kyllä, todellakin kaikkine siemenineen päivineen.

Myllätyt mullat peitin pressulla, lukuunottamatta noin 30 neliömetriä, joihin päätin kylvää ensimmäisenä vuonna perunaa. Peruna on nimittäin tehokas rikkaruohojen estäjä varjostavalla kasvustollaan.

Pressu-peitto jäljellä vielä osassa kolmantena vuotena.

Pressu on valoa läpäisemätöntä ja estää rikkaruohojen itämisen. Joitain sitkeitä yrittäjiä löytyy, jos pressua kohottaa, mutta yrittäjät näivettyvät ennen pitkää valon puutteeseen. Sama käy juurilevinnäisille juolavehnälle ja ohdakkeelle. Maassa olevissa juurenpalasissa on alkuravinne kasvuunlähdölle, mutta pitkälle se ei riitä ja lopulta vaaleat hennot taimet kuolevat ja juuri on menettänyt voimansa.