maanantai 31. joulukuuta 2018

Muistelmia kesän Strömssöön-reissulta

Kesällä piipahdin Satakunnan puutarhaseuran matkalla Strömssöön puutarhassa ja vähän muissakin puutarhoissa matkan varrella.

Tässä muutamia kuvia teille nautittavaksi.



Kivireunuksinen kohopenkki.


Yrttimaa


Nurinpäin käännetystä autonrenkaasta kasvupenkki.


Halkaistuista tynnyreistä kasvupenkki.



Tallinseinän kaunis maalaus.



Tynnyrien hyötykäyttöä.



Avaimenperäpenkki haloista.


Viherportti.


Avoimen puutarhan satoa.


Ihana vesiaihe yksityisessä puutarhassa.



 Kohopenkkejä ja reunuksia voi tehdä näinkin yksinkertaisesti: puun runkoja pinoamalla.


Reunukset puunrungoista maantasalla.


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Koirankarvamuistutus! Reminder for dog hair!

Muistathan kerätä talven ajalta koirankarvat harjauksen yhteydessä... mikäli sinulla on koira.

Koirattomana muistuta koirallista kaveriasi.

Kevät tulee tuota pikaa ja muuttolinnut saapuvat pesäntekopuuhiin. Koirankarvat ovat kätevä lämmöneristys ja pehmitys linnuille.


Alkuperäinen postaus.

Please remember to store all the dog hair during the winter. It is very good insulating material in bird's nests.

In case you do not have a dog, you may have some friends who have a dog. I assume there is enough dog hair for you as well.

The original post on this issue.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Kompostin tyhjennysaika Time to empty the compost

Tähän aikaan vuodesta alkaa täyttövuorossa oleva komposti yleensä osoittaa tyhjennystarvetta, ja näin myös tänä vuonna.

Ihan hyvä hetki sinänsä, sillä muhivan kompostorin massa on nyt valmista siirrettäväksi säkkiin odottamaan kevään kylvöjä.

 

Tämän jälkeen ehtiikin yleensä kevät saapua ja ilmat lämmetä siihen mennessä, kun seuraava tyhjennys pitää tehdä. Tyhjennysväli on joskus 6 viikkoa ja joskus 10 viikkoa.  Tällä kertaa se näkyy olleen 7 viikkoa. Aika vaihtelee tehtyjen ruokien mukaan. Joissakin kuorimista ja muuta valmistelua on enemmän kuin joissain toisissa. Esimerkiksi perunamuusissa tulee kuorijätteet, kun kaikissa muissa valmistusvaihtoehdoissa syömme perunat kuorineen.


Kuvassa näkyy vähän huonosti, koska mittariin pääsee kosteutta lasin alle, mutta lämpöä on eilisen kääntämisen jälkeen 78 astetta. (kello 14 kohdalla on 60 astetta, seuraava näkyvä luku on 70 ja viisari on juuri nipin napin alle 80 asteessa). Kuvan massa on siis ollut 7 viikkoa kompostissa ja on nyt jo näin multaisaa.



Kesällä tämä muhimassa ollut komposti on mainiota kateviljelyyn käytettävää tai kasvualustaksi, jonka päälle laitetaan laihempaa multaa siemeniä varten. Kompostimultaan suoraan ei voi vielä keväällä kylvää, sillä se on siemenille liian voimakasta. Vältä myös hentojen taimien kanssa kosketukseen joutumista, myös niille se voi olla liian voimakasta. Itse olen saanut loistavat purjot laittamalla kompostikatetta niille pitkin kasvukautta. Purjohan tarvitsee paljon ravinteita.

torstai 27. joulukuuta 2018

Todellista kaupunkipuutarhuriutta. The true urban farming.

Joulun tohinat ovat takana ja vielä on puutarhassa taukoa töiltä. Pidemmittä puheitta menen suoraan asiaan, sillä olen niin innoissani joululahjastani.

Minusta tulee sienitarhuri!!!

Sain joululahjaksi sienikasvatuksen aloituspaketin. Ihan huippulahja!

I  am so excited about my Christmas present. A starter packet for mushrooms from my husband. I will post about my experiences later in summer.

I am gonna be a "mushroomichian".



Tässä koko satsi. Here you can see all the incredients.


Nämä laitan pihalle kesämmällä. This will grow in my outdoor garden.


Nämä kasvatetaan ensimmäisessä kuvassa näkyvässä ämpärissä. These will be grown in the plastic bucket which can be seen in the first photo.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019!




Ovensuussa lyhty valaistu kaiken aikaa, jotta puutarhatonttu näkee tulla.


Palaillaan joulun ja uuden vuoden juhlinnan jälkeen puutarhajuttujen pariin.

Nyt laatikot, rosollit, pateet, lohet, kalkkunat, kinkut ja kaikki herkut päällimmäisenä mielessä. 

maanantai 10. joulukuuta 2018

Viljelykierto, miksi ja miten?

Nyt kun on talven pimein aika ja illat pitkiä, on oiva hetki miettiä ensi kasvukautta.

Ennen kuin edes avaat sitä ihka uutta siemenopasta, joka tipahtaa postiluukkuun, käytä pieni hetki miettien, mitä puutarhassasi on tapahtunut aiempina vuosina.

Oliko sinulla palkokasveja, juureksia, lehtivihanneksia vai mitä kasvimaassasi kasvoi?


 Kaalikasveja? Muista, esimerkiksi kaalikasveja herkästi vaivaava möhöjuuri on maaperässä viipyvä ja siksi kaalin jälkeen ei uutta kaalikasvia seuraavana vuonna.


 Viherlannoitusta? Hunajakukka on pölyttäjien suosikki, parantaa satosi määrää ja laatua houkuttelemalla pölyttäjiä puutarhaasi. Toimii myös viherkesantona eli taukovuosikasvina, jolloin maa saa levätä.


Pensaspapua?


Ruusupapua tai muita palkokasveja, jotka kykenevät sitomaan ilmassa olevaa typpeä juuribakteeriensa avulla ja parantamaan maan ravinnetasoa.


Juureksia, kuten porkkanaa tai perunaa?



Ei haittaa, vaikka sinulla olisi vain pieni maa, silti tämä  pohdinta kannattaa tehdä.

Maan kuluminen

Ravinteet


Eri kasveilla on erilaiset ravinnetarpeet ja -vaatimukset. Jos viljelet jatkuvasti samaa samalla kohdalla, vähenee maasta juuri sen kasvin tarvitsemat ravinteet. Samoin maasta vähenee eloperäinen aines tiettyjen kasvien vuoksi, alla asiasta tarkemmin.

Kasvitaudit ja tuholaiset


Kasveilla on myös erilaiset tuholaiset ja taudit, jotka niitä vaivaavat. Pitkään samaa kasvia kasvattamalla, nämä tuholaiset ja taudit saattavat kertyä maaperään. Moni eliö ja tautibakteeri pysyy maassa pitkiäkin aikoja. Kaalikasveja vaivaa möhöjuuri ja kaalikärpänen, porkkanalla porkkanakemppi ja porkkanakärpänen. Möhöjuuri säilyy maassa, kemppi talvehtii kuusessa, kaalikärpänen koteloina maassa jne. Eli vaihtelua on riippuen kasvista.

Maan orgaaninen aines eli eloperäinen aines


Sadonkorjuu vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten paljon sinulle jää eloperäistä ainesta maahan. Peruna ja muut juurekset ovat maata kuluttavia, sillä niistä ei jää juuristoa jäljelle, sehän kerätään nimenomaan satona pois. Härkäpavusta, jos poimii vain palot ja jättää juuret ja varret maahan, jää maahan melko paljon ainesta. Mitä puisempia kasvinosia kasvimaalle jää, sitä kauemmin se on ylläpitämässä maan eloperäisen aineksen osuutta eli multavuutta.

Kateviljely auttaa erittäin paljon myös tähän asiaan. Eloperäinen kate maatuu paikoilleen ja lisää maan multavuutta. Kuten edellä kerron, puiset kasvinosat viipyvät kauemmin ja niistä muodostuu enemmän sitä erittäin pitkäkestoista orgaanista ainesta eli humusta. Humus on maan ominaisuuksien kannalta yksi olennaisimmista asioista. Komposti lisää maaperän mikrobitoiminaa, mikä lisää kasveille käyttökelpoisten ravinteiden määrää.



Mustaherukan taimi olkikatteessa ja kompostimultaa lannoitteena.

Pitkät juuret tekevät maahan hyviä reikiä, joita pitkin liika vesi pääsee valumaan pois. Toki ne voivat aiheuttaa myös ravinteiden huuhtoutumista, mutta siihen auttaa eloperäisen aineksen suuri osuus. Se auttaa nimittäin sitomaan ravinteet maahan. Juurionkalot parantavat myös maan happitilannetta, kasvien juurethan tarvitsevat  happea. Monet ravinteet, esimerkiksi typpi, on erilaisessa kemiallisessa muodossa maassa riippuen siitä, onko maan happitilanne hyvä vai huono. Jos se on huono, typpeä poistuu maasta ja se on kasveille käyttökelvottomassa muodossa.

Runsaat ja haaroittuneet juuret monivuotisissa kasveissa, esimerkiksi nurmikasvit, auttavat hyvän mururakenteen muodostamisessa. Juurien tuottamat eritteet vaikuttavat maahan siten, että ne muruset pysyvät murusina, vaikka tulisi kaatosade. Maa ei liety, ei altistu vesieroosielle, eli kulkeudu veden mukana pois eikä tuulieroosiolle, eli kulkeudu tuulen mukana pois.

Typpeä sitovat kasvit


Palkokasveilla on ainutlaatuinen kyky ottaa suoraan ilmasta typpeä. Typpi on kasveilla eniten kasvua rajoittava ravinne, eli palkokasvit ovat aivan erityisasemassa tässä suhteessa. Yksin ne eivät toki sitä tee, vaan juuristossa asuvien rhizobium-bakteerien avulla. Tämä sidottu typpi jää maahan auttamaan seuraavaa kasvia, ellet kerää koko kasvustoa juurineen pois.

Miten kierrättää eli tehdä viljelykiertoa?


Vuorottele syväjuuria ja pienijuurisia. Älä laita kaalikasveja peräkkäisinä vuosina samaan kohtaan. Laita välillä typensitojia. 

Jos viljelyala on kovin pieni, voit myös kokeilla sekaviljelyä. Et laitakaan aina yhtä kasvia riveihin vierekkäin, vaan yhdistelet niin, että eri kasvi on joka toisessa rivissä tai jopa joka toinen taimi. Typensitojakasvi tavallisen kasvin lomassa auttaa jo heti kasvuvuonna naapurikasvia typen saannissa.

Puutarhakirjoissa, kuten lempikirjassani Kotikomposti-kirjassa on myös viljelykiertoesimerkkejä. Malleissa on otettu vielä huomioon, että jotkut kasvit tarvitsevat vain vähän ravinteita ja jotkin tarvitsevat niitä todella paljon. Riippuen muusta lannoituksesta, ensin laitetaan yleensä ravinnesyöppö ja sen jälkeen vähään tyytyvä. Itse kun laitan joka vuosi kompostimultaa, niin ravinteiden kannalta en kiertoja suunnittele.

Voit tehdä itsellesi pienen viljelykokeen. Laitat kahteen laatikkoon samaa multaa. Toisessa viljelet peräkkäin muutaman vuoden perunaa ja toisessa pidät nurmikkoa kasvamassa ja lisäät vähän lieroja. Älä lannoita muulla kuin nestemäisellä lannoitteella, älä lisää mitään katetta tai muuta ainesta. Miltä maa näyttää parin kasvukauden jälkeen? Paljonko maa on vähentynyt laatikosta?










keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Nättiä vai helppoa ja tuottoisaa?

Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa. 


Yhtenä asiana tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.



Itselleni riittävän hienoa on, kun keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee. Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.


Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?


Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.


Itse olen päättänyt olla välittämättä, että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi. On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä hommia.


Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus, jonka vuoksi katetta käytetään.




Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.

Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista. Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi. 

Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.

Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti, mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.

Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa. Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.

Huomionarvoista on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin. 





tiistai 4. joulukuuta 2018

Kausarin lämmityksen valmistelua kevääksi

Viime keväänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja rakensin pienen kausarin itselleni. Kaivoin pohjan kohotettuun kasvimaahani, eristin routalevyillä ja kaarirakenteet tein sähköjohtojen asennusputkista. Tuloksena ei ole kaunis, nettipalstoilla esiteltävänä taukohuone, vaan ihan käytännöllisyysnäkökulmasta pykätty suoja kevään taimikasvatukselle, tomaatin ja kurkun taimille sekä basilikalle kesää varten.



Salaatti sekä kurkut ovat tässä jo isoja, kuva on viime kesältä.


Basilika kasvaa tupsakkeina tomaattien juurella. Keskiritilikön molemmin puolin kasvaa rucolaa. Vasemmalla puolella se jäi aluksi tosin salaatin ja kurkun jalkoihin, mutta loppukesästä se kiri vielä kelpo kasvukset. Tomaatit ovat tässä vasta pieniä, kukatkaan eivät ole vielä auenneet.

Valmistuminen oli liian myöhäinen viime kevään taimille, mutta ensi keväänä sen on tarkoitus olla täydessä toiminnassa. Olen joskus aiemmin jo testannut suunnitelmaani sellaisessa koottavassa kevytversiossa ja totesin toimivan erinomaisesti.





Tässä kuvassa puuttuu vielä muovitus. Tilasin netistä ammattilaatua, jossa sisäpintaan ei muodostu pisaroita ilmankosteudesta. Mullaksi laitoin omaa, talvella valmistunutta, kompostimultaa ja pinnalle kasvimaan päältä vanhempaa multaa. Keskipolkuritilikkö ei makaa maassa, vaan on päistä kannatuksella. 

Nyt syksyllä tai oikeastaan kai pitää jo sanoa alkutalvella, kaivoin pohjan uudelleen tyhjäksi eli noin 40 senttiä multaa koko pohjan alueelta. Haen vielä ennen lumia =(pakkasia) hevostallilta hevoskaa, kuten kummityttöni tuotteen on nimittänyt. Keväällä massa alkaa niin sanotusti palaa, eli tuottamaan lämpöä ja saan taimille suojaisan lämmitetyn kasvupaikan. Kasvukauden lopulla pohja on todella muhevaa multaa täynnä. Pinnalle laitan 30 cm omaa multaa, johon kylvän ja istutan taimet. Kausarissa on myös tuet, joiden varaan saan hyllykköjä kevään taimilaatikoille. Taimista ei tule kausarissa sellaisia honteloita pitkiä kuten liian lämpimässä sisällä kasvaessaan, vaan terhakoita.

Käytännössä siis sama homma kuin tässä rakennusvaiheessakin. Tämä auttaa myös siihen, että maa ei kulu eli tietyt ravinteet eivät vähene, vaikka samoja kasveja kasvatetaankin joka vuosi, siihen ei voi jäädä edellisen vuoden kasveista tuholaisia eikä tauteja