6.7.2020

Entäs Fenkoli? Voi minun päiviäni.. ja näitä kasvatusohjeita jälkikäteen luettuina


Jaa että vasta juhannuksen jälkeen maahan?




Just joo... eli oli mitä suurinta typeryyttä kiiruhtaa niitä keväällä. Voihan nyt sentään.  Kasvutusohjeeksi löytyi suomela.fi -sivulta "Fenkolin viljelyssä on oltava huolellinen, koska sen lehtimukulan kehitys vaatii lyhyemmän päivän, kuin mikä meillä vallitsee keskikesällä. Kylvä siemenet vasta juhannuksen jälkeen tai heinäkuulla! Juhannuksen jälkeen päivät alkavat vähitellen lyhentyä ja taimet saavat paremman kasvurytmin. Keväällä kylvetyistä siemenistä kasvaneet taimet tahtovat kukkia, tekipä tarhuri mitä tahansa, ja tähän on syynä pitkä päivä."   Olisinpa guuglannut aiemmin tämänkin. No, ensi vuonna sitten tiedän ja osaan paremmin.

Lisäksi sanotaan "Lehtiruodit eivät paisu yli 25, eivätkä alle 7 asteen lämpötiloissa. "  Ja minä laitoin ne kausariin!! Onneksi en sentään kaikkia taimia. Jotain iloa on  näemmä vanhasta ohjeesta, ettei kaikkia munia kannata laittaa samaan koriin. Osa on siis avomaalla, niiden lehtisellereiden vieressä, joista kerroin viime kerralla.


Onneksi vielä ehtii tehdä uusintakylvön!!!!



3.7.2020

Miten huolehdin puutarhani maan happamuudesta eli pH:sta?

Puskureista tässäkin on kysymys oikeasti


Maassa on eri pH riippuen siitä, paljonko siinä on protoneita eli H+ eli vety-ioneja. Alkaa kuulostaa liikaa koulun kemiantunnilta.... mutta pystyt hallitsemaan kasvimaasi pH:ta, vaikka kemia ei koulussa olisikaan ollut vahvuuksiasi tai mitenkään lempiaine. Tämä siis vain kuulostaa kemialta... mutta on hoidettavissa ihan tavallisella ajattelulla käytännössä.




Maahan tarvitaan varastopaikkoja happamuutta varten


Näin voit ajatella, vaikka suoraan teoriassa tällaista lausetta ei näy missään. Kyse on siitä, että kun maassa tapahtuu sellaista, että yleensä maan pH alenee eli happamuus lisääntyy.... ja esimerkiksi huomaat sammaleen kasvun lisääntyneen, tarvitaan varastopaikka, joka estää happamoitumisen tapahtumasta. Sillä, kuten edellä kerron, happamuus on vety-ionien runsauteen liittyvä juttu, eli kun ne vetyionit saa jemmattua johonkin varastoon, ei maa happamoidu. Ihan helposti ymmärrettävissä näin sanottuna.

Puskurit ovat näitä varastopaikkoja eli paikkoja, jotka estävät tai hidastavat happamoituvaa muutosta. Kemiaan liittyy se, mitkä kaikki jutut toimivat varastopaikkoina, mutta ei meidän puutarhuroinnissa tarvitse sellaisia teorioita pitää mielessä. Paljon tärkeämpää on laittaa muistiin ne menetelmät, joilla homma hoituu!

Happamuutta lisääviä asioita maassa


Jotta eloperäisessä muodossa olevat ravinteet (=orgaaniset lannoitteet ja lanta) olisivat kasvien käytössä muutos voi tapahtua, tarvitaan siihen mikrobeja ja entsyymejä. Mikrobien ja kasvien juurten hengittämisestä syntyy samalla tavalla hiilidioksidia, kuin mitä meillä ihmisilläkin, ja maassa veden kanssa hiilidioksidista muodostuu aina lisää happamuutta maahan. Eli erilaiset hengitykset lisäävät happamuutta. Samaan tapahtumaan liittyy nitrifikaatioksi kutsuttu prosessi, joka vapauttaa happamuutta. Tässä on kyse typpiravinteen kiertokulusta maassa.

Kasvit ovat juurihengityksen lisäksi toisellakin tavalla happamuuden lisääjiä: lähes aina kun ne ottavat maasta ravinteita, ne luovuttavat maahan vety-ionin, eli happamuus lisääntyy.


Happamuuden varastopaikkoja maassa


Humus eli se hyvin pitkälle maatunut kasviaines sisältää sellaisia kemiallisia ominaisuuksia, että nuo happamuutta aiheuttavat vetyionit ovat erittäin hanakoita kiinnittymään humukseen. Tämä on se huippujuttu!!!!, jonka vuoksi kateviljely ja orgaanisen aineksen väsymätön lisääminen maahan kannattaa. Humukseksi muuttuu vain pieni osa lisätystä aineksesta, koska osa tulee käytetyksi moneen muuhun toimintoon, joten mikään ihan pieni määrä tai yhden vuoden juttu ei riitä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, joskus tarvitaan oikeasti tosi paljon, että saa kohtuunopeasti muutosta aikaan. Kerros on tosi paksuna. Päälle laitoin vielä pressun, jotta lierot ja muut maaperäeliöt saavat sopivassa pimeydessä puuhastella ja kosteuskin pysyy tasaisena. 



Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia
Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia perusparannukseen. Kuten huomaat, sitä on todella paksu kerros, koska kyse on maan perusparannuksesta.


Maassa on aina välillä maamurusten ympärillä sellaista ruosteenomaista töhnää, oikealta nimeltään se on heikosti kiteytyneitä alumiini- ja rautaoksideja. Tämä töhnä on jaetulla toisella sijalla näiden puskureiden suhteen. Toisen sijan ne jakavat saven kanssa. Kemiaan liittyy näidenkin erinomaisuus, mutta ei niistä sen enempää tässä. Toki, jos olet asiasta kiinnostunut, niin laita minulle viestiä.

Savea on Suomen länsirannikolla usein ihan riittämiin, mutta orgaanista ainesta ei. Siksi se on sinun osuutesi tässä hommassa. Harvoin kuulee, että savea lisättäisiin kasvimaahan. Itseasiassa minä kyllä olen tehnyt niin, sillä vuosikausien oman kompostimullan käyttö tarkoittaa käytännössä kivennäisaineksen minimaalista osuutta mullassa. Siksi laitan savea sekaan, kun sitä jotain saan.


Happamuutta vähentäviä asioita


Maassa orgaaninen aines muuttuu pikkuhiljaa mullaksi eli maaksi. Aines voi olla vartavasten katemateriaalina kasvimaalle laitettavaa tai sadonkorjuussa lehtien, varsien ja juurakoiden jättämistä maahan. Ei siis ole hyvä idea viedä aina kaikkia perkuujätteitä pois, voit hyvin kiertää punajuuren ja muiden juuresten naatit irti kasvimaalla ja jättää "roskat" paikoilleen. Jos nimittäin viet nämä roippeet pois, jää maahan happamoittamaan ne vetyionit, jotka sinne joutuivat kasvin ravinteiden otossa. Jos taas jätät roippeet paikoilleen, tapahtuu mineralisaatiota, jossa tarvitaan noita vetyioneja, eli happamuus vähenee. Typpiravinteen kiertoon maassa liittyy seuraavakin vaihe, sillä kun kasvi ottaa typpeä nitraattimuodossa, kyse on erilaisesta ravinteesta kuin edellä mainittu happamuutta lisäävä. Nitraatin kanssa kasvi toimii eri tavalla. Juuresta ei palaudu maahan happamoittavaa vetyionia, vaan happamuutta vähentäviä hydroksidi-ioneja. Hm.. nyt on liikaa kemiaa vetyä, hydroksideja nitraatteja ja mitä kaikkea. Ei sinun tarvitse näitä oikeasti muistaa tai ymmärtää, kunhan muistat, että lisää jatkuvasti kasvimaahasi orgaanista materiaalia!!!

Merileväkorsisimpukkamörskää


Savesta sinun kannattaa ajatella positiivisesti. Se ei ole elämää hankaloittava kasvimaan kauhu, vaan superhyperhyödyllinen osatekijä. Sitä pitää vain hoitaa hellästi ja varoen. Sitä ei saa muokata märkänä, älä siis mene kasvimaalle liian varhain. Anna sen kuivua niin hyvin, ettei se tartu työvälineisiin. Älä tallo sitä myöskään tiukkaan märkänä. Käytä vaikka astinlankkuja tasaamassa painoasi laajemmalle alalle. Älä päästä sen pintaa kuivumaan, vaan suojele sitä katemateriaalilla. Silloin savi ei myöskään lennä taivaan tuuliin myrskyllä tai valu lähiojiin sadekuurojen vuoksi. Kate auttaa lieroja asustamaan ja kaivamaan happi- ja vesiputkia maahan. Lierot myös sekoittavat puolestasi katetta alempiin kerroksiin. Toki, jos maa on tosi tosi tiukkaa savea, niin on hyvä idea haalia isot määrät orgaanista materiaalia ja jyrsiä se maahan. Tulee valmista nopeammin.


Palkkioksi työllesi saat mehevää satoa ja vähentynyttä työmäärää jatkossa viljelyksilläsi!
















2.7.2020

Lehtisellerin kasvatus ei sovi kiiruiselle sadonodottajalle



200-240 päivää


Niin kauan kestää, että lehtisellerin sato on valmista. Ehkä tämä tieto olisi kannattanut tarkistaa jo viime kesänä, kun ihmettelin, että ruodit olivat surkean pieniä. Mikä ihme se on, jos satoa havitteli 60 päivän kuluttua?

Koska tapanani ei ole luovuttaa yhdestä epäonnistumisesta, laitoin tänä vuonna oikein paljon lehtiselleriä. Siis mikä logiikka? Muutaman epäonnistuneen taimen jälkeen moninkertaistetaan heti määrä? Ei mikään, näin vain sattuu joskus käymään, kun on päättänyt, että omaa satoa on saatava jotain tietystä kasviksesta!


Siispä kasvihuoneessa ja osittain avomaalla on runsaasti taimia, kasvihuoneessa ne täyttävät tomaattien väliin jäävät alueet. Tyhjäähän ei kannata jättää arvokkaaseen kasvualaan.

Nyt taimet ovat 30-40 senttisiä, mutta ruodit perin ohuita. Näin sen kuuluukin olla.... tähän aikaan. Elokuusta alkaen alkaa kuulemma sitten tapahtua enemmän ja vahvuutta tulee mukaan varsiin.






Lavat kotipihassa täyttyivät vasta kesäkuun puolivälissä, kun tyhjentelin kastuneita hakkeita säkistä, puolivalmista kompostia ja kaikenlaista mörskää pihansiivouksesta niihin. Istuttamatta oli vielä muutama maissin- ja kurpitsan taimi, joten ne pääsivät lavakasvatukseen. Sateen piristäminä ne näyttävät ihan hyviltä kasvussaan.