maanantai 31. joulukuuta 2018

Muistelmia kesän Strömssöön-reissulta

Kesällä piipahdin Satakunnan puutarhaseuran matkalla Strömssöön puutarhassa ja vähän muissakin puutarhoissa matkan varrella.

Tässä muutamia kuvia teille nautittavaksi.



Kivireunuksinen kohopenkki.


Yrttimaa


Nurinpäin käännetystä autonrenkaasta kasvupenkki.


Halkaistuista tynnyreistä kasvupenkki.



Tallinseinän kaunis maalaus.



Tynnyrien hyötykäyttöä.



Avaimenperäpenkki haloista.


Viherportti.


Avoimen puutarhan satoa.


Ihana vesiaihe yksityisessä puutarhassa.



 Kohopenkkejä ja reunuksia voi tehdä näinkin yksinkertaisesti: puun runkoja pinoamalla.


Reunukset puunrungoista maantasalla.


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Koirankarvamuistutus! Reminder for dog hair!

Muistathan kerätä talven ajalta koirankarvat harjauksen yhteydessä... mikäli sinulla on koira.

Koirattomana muistuta koirallista kaveriasi.

Kevät tulee tuota pikaa ja muuttolinnut saapuvat pesäntekopuuhiin. Koirankarvat ovat kätevä lämmöneristys ja pehmitys linnuille.


Alkuperäinen postaus.

Please remember to store all the dog hair during the winter. It is very good insulating material in bird's nests.

In case you do not have a dog, you may have some friends who have a dog. I assume there is enough dog hair for you as well.

The original post on this issue.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Kompostin tyhjennysaika Time to empty the compost

Tähän aikaan vuodesta alkaa täyttövuorossa oleva komposti yleensä osoittaa tyhjennystarvetta, ja näin myös tänä vuonna.

Ihan hyvä hetki sinänsä, sillä muhivan kompostorin massa on nyt valmista siirrettäväksi säkkiin odottamaan kevään kylvöjä.

 

Tämän jälkeen ehtiikin yleensä kevät saapua ja ilmat lämmetä siihen mennessä, kun seuraava tyhjennys pitää tehdä. Tyhjennysväli on joskus 6 viikkoa ja joskus 10 viikkoa.  Tällä kertaa se näkyy olleen 7 viikkoa. Aika vaihtelee tehtyjen ruokien mukaan. Joissakin kuorimista ja muuta valmistelua on enemmän kuin joissain toisissa. Esimerkiksi perunamuusissa tulee kuorijätteet, kun kaikissa muissa valmistusvaihtoehdoissa syömme perunat kuorineen.


Kuvassa näkyy vähän huonosti, koska mittariin pääsee kosteutta lasin alle, mutta lämpöä on eilisen kääntämisen jälkeen 78 astetta. (kello 14 kohdalla on 60 astetta, seuraava näkyvä luku on 70 ja viisari on juuri nipin napin alle 80 asteessa). Kuvan massa on siis ollut 7 viikkoa kompostissa ja on nyt jo näin multaisaa.



Kesällä tämä muhimassa ollut komposti on mainiota kateviljelyyn käytettävää tai kasvualustaksi, jonka päälle laitetaan laihempaa multaa siemeniä varten. Kompostimultaan suoraan ei voi vielä keväällä kylvää, sillä se on siemenille liian voimakasta. Vältä myös hentojen taimien kanssa kosketukseen joutumista, myös niille se voi olla liian voimakasta. Itse olen saanut loistavat purjot laittamalla kompostikatetta niille pitkin kasvukautta. Purjohan tarvitsee paljon ravinteita.

torstai 27. joulukuuta 2018

Todellista kaupunkipuutarhuriutta. The true urban farming.

Joulun tohinat ovat takana ja vielä on puutarhassa taukoa töiltä. Pidemmittä puheitta menen suoraan asiaan, sillä olen niin innoissani joululahjastani.

Minusta tulee sienitarhuri!!!

Sain joululahjaksi sienikasvatuksen aloituspaketin. Ihan huippulahja!

I  am so excited about my Christmas present. A starter packet for mushrooms from my husband. I will post about my experiences later in summer.

I am gonna be a "mushroomichian".



Tässä koko satsi. Here you can see all the incredients.


Nämä laitan pihalle kesämmällä. This will grow in my outdoor garden.


Nämä kasvatetaan ensimmäisessä kuvassa näkyvässä ämpärissä. These will be grown in the plastic bucket which can be seen in the first photo.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019!




Ovensuussa lyhty valaistu kaiken aikaa, jotta puutarhatonttu näkee tulla.


Palaillaan joulun ja uuden vuoden juhlinnan jälkeen puutarhajuttujen pariin.

Nyt laatikot, rosollit, pateet, lohet, kalkkunat, kinkut ja kaikki herkut päällimmäisenä mielessä. 

maanantai 10. joulukuuta 2018

Viljelykierto, miksi ja miten?

Nyt kun on talven pimein aika ja illat pitkiä, on oiva hetki miettiä ensi kasvukautta.

Ennen kuin edes avaat sitä ihka uutta siemenopasta, joka tipahtaa postiluukkuun, käytä pieni hetki miettien, mitä puutarhassasi on tapahtunut aiempina vuosina.

Oliko sinulla palkokasveja, juureksia, lehtivihanneksia vai mitä kasvimaassasi kasvoi?


 Kaalikasveja? Muista, esimerkiksi kaalikasveja herkästi vaivaava möhöjuuri on maaperässä viipyvä ja siksi kaalin jälkeen ei uutta kaalikasvia seuraavana vuonna.


 Viherlannoitusta? Hunajakukka on pölyttäjien suosikki, parantaa satosi määrää ja laatua houkuttelemalla pölyttäjiä puutarhaasi. Toimii myös viherkesantona eli taukovuosikasvina, jolloin maa saa levätä.


Pensaspapua?


Ruusupapua tai muita palkokasveja, jotka kykenevät sitomaan ilmassa olevaa typpeä juuribakteeriensa avulla ja parantamaan maan ravinnetasoa.


Juureksia, kuten porkkanaa tai perunaa?



Ei haittaa, vaikka sinulla olisi vain pieni maa, silti tämä  pohdinta kannattaa tehdä.

Maan kuluminen

Ravinteet


Eri kasveilla on erilaiset ravinnetarpeet ja -vaatimukset. Jos viljelet jatkuvasti samaa samalla kohdalla, vähenee maasta juuri sen kasvin tarvitsemat ravinteet. Samoin maasta vähenee eloperäinen aines tiettyjen kasvien vuoksi, alla asiasta tarkemmin.

Kasvitaudit ja tuholaiset


Kasveilla on myös erilaiset tuholaiset ja taudit, jotka niitä vaivaavat. Pitkään samaa kasvia kasvattamalla, nämä tuholaiset ja taudit saattavat kertyä maaperään. Moni eliö ja tautibakteeri pysyy maassa pitkiäkin aikoja. Kaalikasveja vaivaa möhöjuuri ja kaalikärpänen, porkkanalla porkkanakemppi ja porkkanakärpänen. Möhöjuuri säilyy maassa, kemppi talvehtii kuusessa, kaalikärpänen koteloina maassa jne. Eli vaihtelua on riippuen kasvista.

Maan orgaaninen aines eli eloperäinen aines


Sadonkorjuu vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten paljon sinulle jää eloperäistä ainesta maahan. Peruna ja muut juurekset ovat maata kuluttavia, sillä niistä ei jää juuristoa jäljelle, sehän kerätään nimenomaan satona pois. Härkäpavusta, jos poimii vain palot ja jättää juuret ja varret maahan, jää maahan melko paljon ainesta. Mitä puisempia kasvinosia kasvimaalle jää, sitä kauemmin se on ylläpitämässä maan eloperäisen aineksen osuutta eli multavuutta.

Kateviljely auttaa erittäin paljon myös tähän asiaan. Eloperäinen kate maatuu paikoilleen ja lisää maan multavuutta. Kuten edellä kerron, puiset kasvinosat viipyvät kauemmin ja niistä muodostuu enemmän sitä erittäin pitkäkestoista orgaanista ainesta eli humusta. Humus on maan ominaisuuksien kannalta yksi olennaisimmista asioista. Komposti lisää maaperän mikrobitoiminaa, mikä lisää kasveille käyttökelpoisten ravinteiden määrää.



Mustaherukan taimi olkikatteessa ja kompostimultaa lannoitteena.

Pitkät juuret tekevät maahan hyviä reikiä, joita pitkin liika vesi pääsee valumaan pois. Toki ne voivat aiheuttaa myös ravinteiden huuhtoutumista, mutta siihen auttaa eloperäisen aineksen suuri osuus. Se auttaa nimittäin sitomaan ravinteet maahan. Juurionkalot parantavat myös maan happitilannetta, kasvien juurethan tarvitsevat  happea. Monet ravinteet, esimerkiksi typpi, on erilaisessa kemiallisessa muodossa maassa riippuen siitä, onko maan happitilanne hyvä vai huono. Jos se on huono, typpeä poistuu maasta ja se on kasveille käyttökelvottomassa muodossa.

Runsaat ja haaroittuneet juuret monivuotisissa kasveissa, esimerkiksi nurmikasvit, auttavat hyvän mururakenteen muodostamisessa. Juurien tuottamat eritteet vaikuttavat maahan siten, että ne muruset pysyvät murusina, vaikka tulisi kaatosade. Maa ei liety, ei altistu vesieroosielle, eli kulkeudu veden mukana pois eikä tuulieroosiolle, eli kulkeudu tuulen mukana pois.

Typpeä sitovat kasvit


Palkokasveilla on ainutlaatuinen kyky ottaa suoraan ilmasta typpeä. Typpi on kasveilla eniten kasvua rajoittava ravinne, eli palkokasvit ovat aivan erityisasemassa tässä suhteessa. Yksin ne eivät toki sitä tee, vaan juuristossa asuvien rhizobium-bakteerien avulla. Tämä sidottu typpi jää maahan auttamaan seuraavaa kasvia, ellet kerää koko kasvustoa juurineen pois.

Miten kierrättää eli tehdä viljelykiertoa?


Vuorottele syväjuuria ja pienijuurisia. Älä laita kaalikasveja peräkkäisinä vuosina samaan kohtaan. Laita välillä typensitojia. 

Jos viljelyala on kovin pieni, voit myös kokeilla sekaviljelyä. Et laitakaan aina yhtä kasvia riveihin vierekkäin, vaan yhdistelet niin, että eri kasvi on joka toisessa rivissä tai jopa joka toinen taimi. Typensitojakasvi tavallisen kasvin lomassa auttaa jo heti kasvuvuonna naapurikasvia typen saannissa.

Puutarhakirjoissa, kuten lempikirjassani Kotikomposti-kirjassa on myös viljelykiertoesimerkkejä. Malleissa on otettu vielä huomioon, että jotkut kasvit tarvitsevat vain vähän ravinteita ja jotkin tarvitsevat niitä todella paljon. Riippuen muusta lannoituksesta, ensin laitetaan yleensä ravinnesyöppö ja sen jälkeen vähään tyytyvä. Itse kun laitan joka vuosi kompostimultaa, niin ravinteiden kannalta en kiertoja suunnittele.

Voit tehdä itsellesi pienen viljelykokeen. Laitat kahteen laatikkoon samaa multaa. Toisessa viljelet peräkkäin muutaman vuoden perunaa ja toisessa pidät nurmikkoa kasvamassa ja lisäät vähän lieroja. Älä lannoita muulla kuin nestemäisellä lannoitteella, älä lisää mitään katetta tai muuta ainesta. Miltä maa näyttää parin kasvukauden jälkeen? Paljonko maa on vähentynyt laatikosta?










keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Nättiä vai helppoa ja tuottoisaa?

Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa. 


Yhtenä asiana tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.



Itselleni riittävän hienoa on, kun keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee. Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.


Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?


Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.


Itse olen päättänyt olla välittämättä, että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi. On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä hommia.


Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus, jonka vuoksi katetta käytetään.




Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.

Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista. Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi. 

Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.

Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti, mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.

Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa. Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.

Huomionarvoista on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin. 





tiistai 4. joulukuuta 2018

Kausarin lämmityksen valmistelua kevääksi

Viime keväänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja rakensin pienen kausarin itselleni. Kaivoin pohjan kohotettuun kasvimaahani, eristin routalevyillä ja kaarirakenteet tein sähköjohtojen asennusputkista. Tuloksena ei ole kaunis, nettipalstoilla esiteltävänä taukohuone, vaan ihan käytännöllisyysnäkökulmasta pykätty suoja kevään taimikasvatukselle, tomaatin ja kurkun taimille sekä basilikalle kesää varten.



Salaatti sekä kurkut ovat tässä jo isoja, kuva on viime kesältä.


Basilika kasvaa tupsakkeina tomaattien juurella. Keskiritilikön molemmin puolin kasvaa rucolaa. Vasemmalla puolella se jäi aluksi tosin salaatin ja kurkun jalkoihin, mutta loppukesästä se kiri vielä kelpo kasvukset. Tomaatit ovat tässä vasta pieniä, kukatkaan eivät ole vielä auenneet.

Valmistuminen oli liian myöhäinen viime kevään taimille, mutta ensi keväänä sen on tarkoitus olla täydessä toiminnassa. Olen joskus aiemmin jo testannut suunnitelmaani sellaisessa koottavassa kevytversiossa ja totesin toimivan erinomaisesti.





Tässä kuvassa puuttuu vielä muovitus. Tilasin netistä ammattilaatua, jossa sisäpintaan ei muodostu pisaroita ilmankosteudesta. Mullaksi laitoin omaa, talvella valmistunutta, kompostimultaa ja pinnalle kasvimaan päältä vanhempaa multaa. Keskipolkuritilikkö ei makaa maassa, vaan on päistä kannatuksella. 

Nyt syksyllä tai oikeastaan kai pitää jo sanoa alkutalvella, kaivoin pohjan uudelleen tyhjäksi eli noin 40 senttiä multaa koko pohjan alueelta. Haen vielä ennen lumia =(pakkasia) hevostallilta hevoskaa, kuten kummityttöni tuotteen on nimittänyt. Keväällä massa alkaa niin sanotusti palaa, eli tuottamaan lämpöä ja saan taimille suojaisan lämmitetyn kasvupaikan. Kasvukauden lopulla pohja on todella muhevaa multaa täynnä. Pinnalle laitan 30 cm omaa multaa, johon kylvän ja istutan taimet. Kausarissa on myös tuet, joiden varaan saan hyllykköjä kevään taimilaatikoille. Taimista ei tule kausarissa sellaisia honteloita pitkiä kuten liian lämpimässä sisällä kasvaessaan, vaan terhakoita.

Käytännössä siis sama homma kuin tässä rakennusvaiheessakin. Tämä auttaa myös siihen, että maa ei kulu eli tietyt ravinteet eivät vähene, vaikka samoja kasveja kasvatetaankin joka vuosi, siihen ei voi jäädä edellisen vuoden kasveista tuholaisia eikä tauteja




perjantai 30. marraskuuta 2018

Tarvittavan sadon määrä?

Paljonko on paljon, riittävästi tai liian vähän?




Aina silloin tällöin illan hämärinä tunteina mietiskelen, että paljonko perheeni oikeasti syö? Entä miten paljon voi satoa saada per aari? Millainen kasviyhdistelmä olisi tehokkain, jotta nelihenkinen perhe saisi mahdollisimman paljon satoa vuoden tarpeiksi?

Jos syö kerran päivässä lämpimän aterian, perunaa + lisuketta... mitä se tarkoittaa määrissä?

Mietitäänpä:


Keskivertoperuna painaa 60 g ja aikuinen syö ehkä 3 perunaa kerrallaan, jolloin
saadaan vuosikulutukseksi

3 perunaa * 365 päivää * 0,06 kg yhden perunan paino = 65,7 kg perunaa vuodessa, jos syö joka päivä samaa.

Tarkastin tilastokeskuksesta ja 2016 vuonna perunan keskikulutus oli 22 kg/vuosi/hlö, eli joka kolmas päivä menee peruna-ateria keskimäärin.


Nelihenkisessä perheessä, jossa asustaa 2 aikuista ja 2 lasta (ei teini-iän kasvussa) voinee kerroin olla 2,5, eli lapset syövät puolet aikuisen määrästä. Vuositasolla perunaa kuluisi siis 55 kg. Toki kerroin tekee virheen, kun vuosikeskikulutus on laskettu lapset mukana täysimääräisinä... mutta tämä ei olekaan mikään tieteellinen tutkimus, vaan omaa pohdintaa.

Keskikulutus perheellä 2016 tilastokeskuksen taulukoiden avulla


Juurikasveja kulutettiin samana vuonan 7 kg/hlö => perheelle 17,5 kg
Marjoja 13 kg => perheelle 32,5 kg
Lihaa 56 kg => perheelle 140 kg
Kalaa 11 kg => perheelle 27,5 kg
Sipuleita 6 kg => perheelle 15 kg

Kaikki kulutus ei tapahdu kotona, vaan arjen ruuista osa syödään koulussa, työpaikoilla, ravintoloissa jne.

Nyt kun mietin, mitä meillä syödään verrattuna keskiarvolukuihin, emme taida ihan sopia keskiarvomuottiin.

Marjoista pelkästään mansikoita menee jo 25 kg, mustikoita lisäksi 20 kg ja vadelmia kaikki mitä pensaista irtoaa, helposti kaikkinensa 20 kg hyvänä vuonna. Yhteensä marjoja 65 kg, siis tuplat keskivertoon.

Entä juurikasveja sitten? Porkkanoita voin kuoria ja pilkkoa sormiruuaksi helposti kilon ja purkki on tyhjä parissa tunnissa. Näitä menee yksistään jo melkein tuo 17 kg vuoden aikana ja lisäksi tulevat vielä kaikki ruuanlaitossa tarvittavat juurekset ja joulun lanttu-, punajuuri- ja porkkanalaatikot.

Sipuleita (kepa, punasipuli ja sellainen vaalea lajike) tuli tänä vuonna sadoksi 30 kg ja kohta on syöty jo puolet + valkosipulia.

Mitä nämä luvut tarkoittavat kylvettävänä satona?


Perunasta sanotaan, että keskisato on 20 000 kg/ha eli 200 kg/aari. Omalla perunamaallani nämä luvut eivät pidä paikkansa, sillä riviväli on pienempi ja istutustiheys suurempi. Laitan 4 kpl 10 metrin riviä, 22 taimea per rivi -> jos otetaan keskisadoksi 600 g, tulee kokonaissadoksi 52,8 kg.

Pitääkin punnita ensi vuonna perunan kokonaissato, sillä se on kyllä enemmän kuin 53 kg. Sanoisin jopa liki tuplat. Nämä 4 riviä vievät tilaa noin 3 metriä, sillä riviväli on 50 cm. Kasvatan tiheästi, jotta rikkakasvit eivät saa valoa. Käytän perunaa aina pioneerikasvina, kun laitan jollekin alueelle ensi kertaa kasvustoa. Näillä mitoilla hehtaarisadoksi tulisi 24000kg. Viime kesänä sato oli kyllä tosi iso, joten mitäköhän hehtaareiksi muutettuna se olisi ollut. Perunasato on siis kunnossa, kuten on toki huomattukin käytössä.

Paavo Ahvenniemi Helsingin Yliopistosta pitää perunasivustoa, jossa on niin sanotusti kaikki tieto perunasta, jos mietit kylvö- tai lajikeohjeita tai ihan mitä tahansa perunasta.

Sipulit tulivatkin jo edellä laskettua ja se on ihan hyvä määrä sellaisenaan.

Porkkanat ovat myös aika tavalla kunnossa, kasvatan 4 riviä* 10 m, taimiväli ehkä noin 4 cm + porkkanataimen tila 3 cm. Porkkanan keskikoko 65 g, tarkoittaa noin 9,3 kg per rivi * 4 riviä = 37 kiloa porkkanaa. Satoa on tullut niin paljon, että riittää pitkälle kevääksi, vaikka keskikoosta en osaa sanoa mitään omissa porkkanoissani. Porkkanaahan ei sovi käyttää ylivuotisena ruokamyrkytysten välttämiseksi. Kesänaposteluporkkanat ovat edellä mainitun lisäksi kotipihassa.

Kysymykseksi jäävät lähinnä lihan ja kalan osittainen korvaaminen kasviksilla. Mikähän on muunnoskerroin? Vegaaniliiton sivuilla annetaan yhdeksi ohjeeksi pavuista 1 dl valmistettuja papuja päivässä. Eli jos miettisi, että korvaa viikossa 3 päivän liha- tai kalaruuan kasviksilla, vaikka pavuilla, se tarkoittaisi 52 viikkoa * 3 päivää * 4 hlö * 0,3 dl (eli 1 dl valmista) = 187,2 dl papuja. Aika tavalla. Tosin joulunaikaan ja kesällä varmaan jää viikkoja väliin muun ruuan vuoksi, joten jos vähennämme vaikka 10 viikkoa kokonaiskulutuksesta: 151,2 dl olisi uusi ennuste.

Nyt pitäisi tietää, paljonko yhdestä pensaspavusta tulee satoa. Onpa harmi, etten ole näitä yhtään mitannut. Netistäkään en näitä tietoja ainakaan vielä löytänyt. Jos kuvitellaan, että yhdestä pensaasta tulisi vaikka 2 dl tuleentuneita eli sellaisia kuivia papuja, tarvittaisiin 76 taimea. Jos taimiväli on 20 cm ja riviväli 50 cm, veisi tämä tilaa noin kaksi riviä eli reilu metri.

Tältä yksi aari eli 10*10 nyt näyttää, tiheältä, mutta niin on puutarhani käytännössäkin. En käytä rivien välissä mitään ylimääräisiä polkuja, ovat turhia rikkaruohoja kerääviä tai lisäkatetta vaativia juttuja. Lisäsin vielä myös pinaattia/magnoldia kaksi riviä ja perunoille laitoin varoiksi yhden lisärivin ja valkosipulit ovat mukana muiden sipulien kanssa. Vasemmalta oikealle peruna, porkkana, sipulit, pavut ja pinaatti/magnoldi.




Toki omavaraisuus sanana herättää paljon keskustelua, mutta tässä mietin lähinnä, että miten paljon ruokaa kuluu ja paljonko siitä voi oikeasti itse kasvattaa omaksi iloksi.


keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Fb vertaistukea varten

Olethan huomannut, että juttelemme Facebookissa?

Liity mukavaan ryhmäämme!

Keskustele, kysele ja kommentoi tai muuten vain seuraile ja tuumaile itseksesi


Facebook Urban Farming





Yhdessä pohtien löydämme hyviä käytäntöjä haastaviin tilanteisiin. Tuskin olet ainoa, jolla on samanlainen pulma puutarhassa.


Vertaistukea kaatosateessa ja paahtavassa helteessä touhuamiseen.


Onnistumisen iloa on mukava jakaa muillekin.


Alasatakunnan Viherpeukaloille kiitos kivasta illasta!



Kiitos ihanalle yleisölle maanantaina 26.11. Kauttualla!

Illan aikana oli mukavaa keskustelua ja esititte mielenkiintoisia kysymyksiä.

Rauhallista joulun odotusta kaikille puutarhureille ja puutarhatontuille.


tiistai 27. marraskuuta 2018

Rakenna kompostori talvella kuntoon

Puutarhassa on taukoa töistä, joten nyt on enemmän aikaa valmistella rakentamista vaativia juttuja.

Iltalukemista Sinulle osiossa esitellyssä Kotikomposti -kirjassa on toimivan kompostorin ohjeet. Itselläni on ohjetta muokattu sen verran, että routalevyt ovat kaksinkertaiset seinässä ja kannessa ja rakenne on kiinteä, niitä ei siis pureta tyhjennettäessä.

Sisäpinta on vanhemmassa kompostorissa puretun kylmiön seinää ja uudemmassa on romuttamolta ostettua ruostumatonta terästä. Pohjalla molemmissa 0,5 cm rei'illä ruostumatonta terästä, myös romuttamolta ostettua. Kompostorien kulmien alla on laatat, jotta ilmaa menee riittävästi sisään. Seiniä en ole rei'ittänyt mitenkään. Talvella tilkitsen lumella aukot edestä ja sivusta, joten takaa pääsee talon läheltä vähän ulkoilmaa lämpimämpää ilmaa sisään. Hiiret pääsevät sisään, jos reiät ovat isompia kuin 0,5 cm. Tosin 70 asteen lämpö ei ehkä ihan houkuttele oikeasti jyrsijöitä, mutta jyrsijätorjunnasta on huolehdittava joka tapauksessa riittävästi.

Mittasuhteissa kannattaa ottaa huomioon käyttäjän pituus, jotta yltää tyhjentämään säiliön myös pohjalta. Tyhjennyksessä käytettävän talikon mitat myös vaikuttavat siihen, miten leveä on kätevä. Pystysuorassahan massaa ei oikein pysty nostamaan.

Kirjassa neuvotaan, että kompostilla pitää olla maayhteys, mutta itse olen todennut, että tämä korotettu malli toimii paremmin. Mikrobeja on myös kyllä riittävästi käytetyssä kompostorissa.


Vanhemman laudat ovat kotipihan tammesta tehtyä lankkua, eivätkä ne ole lahonneet vielä 16 vuoden aikanakaan. Routalevyt pitää kohta tosin uusia, sillä ne toimivat myös hyönteishotellina ja reikiä on syntynyt jo melkoisen monta.

Seosaine on kannellisessa tynnyrissä täytettävän kompostorin vieressä. Täyttörytmi menee niin, että oikeanpuoleiseen laitetaan uudet tavarat ja kun kompostori täyttyy, on aika siirtää muhinut kompostimassa vasemmanpuoleisesta suursäkkiin odottamaan käyttöä ja oikeanpuoleinen siirretään tyhjennettyyn vasemmanpuoleiseen. Muuta kääntämistä ei tarvita, jos seosaine sisältää myös niitä karkeita kappaleita, esimerkiksi oksahaketta vähän isommastakin oksasta.








keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Kaupunkiviljely lepoa mielelle

Kaupunkiviljelyn saattaa joku ohittaa olankohautuksella, että "kaikenmaailman viherpiipertäjää maailmaan mahtuukin". Mietintään ihan pieni hetki, onko todella tämä meille niin tärkeä toiminta vain jotain turhanpäiväistä näpertelyä.

Uusvanhaa


Kaupungeissa viljely on löydetty uudelleen moneen kertaan. Viime vuosisadan alulta ihania tarinoita voi lukea  Marttaperinteen sivuilta. Samoin voi helposti nettiä selailemalla todeta ilmiön olevan yleismaailmallinen yhteiskuntaluokasta riippumatonta. Yhtä lailla Kiinassa tai Intiassa köyhyyden pakottamana kaupunkilaiset pyrkivät viljelemään itselleen ruokaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kuin Yhdysvalloissa arvostetuilla asuinalueilla, kuten Manhattanilla, kattopuutarhoissa tuotetaan hunajaa ja vihanneksia.

Rentoutumista ja lepoa


Mikä saa ihmiset näkemään tämän kaiken vaivan? Tässä kysymyksessä on itse asiassa jo yksi väittämä, joka pitäisi ensin miettiä. Onko puutarhurointi vaivaa? Itse aina totean palstanaapureille, että siinä vaiheessa, kun tämä homma alkaa tuntua liikaa työltä, se ei ole enää harrastus ja on aiheellista pohtia sen jatkamista. Harrastus ei ole vaiva eikä työ. Harrastus on keino palautua arjen rasituksista, vapaaehtoinen valinta ja itselle mieluista toimintaa.

Siispä takaisin kysymykseen eri tavalla muotoiltuna: Miksi vuodesta toiseen ihmiset jatkavat puutarhurointia ja löytävät sen vuosien saatossa aina uudelleen trendikkääksi toiminnaksi? Syitä ja perusteluja on varmasti monia. Kokoan alle omia motivaationi lähteitä ja palauttelen muutamia kuvia muistoista, joissa nämä kertomani asiat ovat näkyneet kirjoituksissani. 

Herkkuja yhdessä


Itselleni mullan kanssa touhuilu on ollut lapsesta asti mieluista. Olen aina kasvattanut jotain, joko purkissa sisällä tai ulkona tai maassa ulkona. Isommin koko touhu käynnistyi, sanoisinko "lähti lapasesta" toisen lapsen ruoka-aineallergioiden myötä. Koska mausteet aiheuttivat oireita, aloin kasvattaa omat yrtit. Ja koska pieni sato sitä sun tätä oli aina maistuvampaa kuin kaupasta ostettu, piti aina lisätä kasvualaa seuraavana vuonna. 


Ja lopulta löysin kaupungin vuokra-palstat, jotka mahdollistivat lopulta riittävän sadon perheelle. En tietenkään näin olisi tehnyt, jos en nauttisi jokaisesta hetkestä niin paljon. Oman suolansa harrastukseen tuovat ihanat apulaiset, jotka ahertavat palstalla kanssani.




Myös merkitystä luonnon monimuotoisuudelle


Erittäin tärkeä vaikutus puutarhoillamme on monille eliöille, sillä tuotantopeltojen koko kasvaa koko ajan. Piennaralueet vähenevät ja kasvatettavat kasvilajit yksipuolistuvat. Monilla eliöillä on vaikeuksia löytää enää sopivia elinympäristöjä pesäpaikkoineen ja ruoanlähteineen. Jotkin haittaeläimet pääsevät lisääntymään, koska luontaisia vihollisia puuttuu. Meidän puutarhat, niityt, kukkapenkit, hedelmäpuut, koristepajut, pensasaidat, kasvimaat, kompostit, risuläjät, kateviljelyt ja monet muut asiat palauttavat eliöille kadonneita elinalueita ja ruuanlähteitä.



Olemme myös tärkeitä vaikka touhuammekin omaksi iloksemme!

Olemme auttamassa omalta osaltamme uutisissa mainittua kuudennen sukupuuttoaallon hidastamista. Pieniä tekoja, suuria vaikutuksia.






tiistai 20. marraskuuta 2018

Ikkunan välissä ötököitä, eikä! Eikun KIVA!!!

Tämä tulee nyt vähän ehkä myöhässä, sillä yöpakkasia oli jo lyhykäisesti ajat sitten ja hyönteiset ehkä yllättäen jäivät pakkasen kouriin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo suomalainen sananlasku, siispä tässäpä tämä. Ja oikeastaan, nyt on varsin oiva hetki katsella ihan uusin silmin vanhoja tuttuja asioita.

Ikkunanraot, ikkunansuojalaudat, ikkunoiden metallilevyjen aluset, tiiliseinien kolot jne. Listaa voi jatkaa varmasti loputtomiin, kysehän on kaikenlaisista pienistä koloista asumusten liepeillä, johon talven kovimmat pakkaset eivät ihan yllä.

Näissä pienissä koloissa talvehtii moni, meille tärkeä, hyönteinen. Leppäkertut ja harsosääsket haluan mainita ihan erityisesti, sillä niiden molempien toukat ovat aivan hirmuisia ahmatteja. Popsivat suihinsa sellaisen määrän kirvoja, että tehokkaampaa torjuajaa on vaikea hetikään keksiä.

Älä siis siivoa liian innokkaasti jouluksi kaikkia ikkunankarmeja ja suojapeltejä (ellet vietä jouluasi niissä....)!

Harsosääski on se vaaleanvihreä, pitkuliainen hyönteinen, jolla on läpikuultavat harsomaiset siivet. Kuvia löytää netistä, mutta en liitä tähän toisten kuvia tekijänoikeudellisista syistä. Omassa kuvapankissani ei valitettavasti ole vielä itse otettua kuvaa. Leppäkertun jokainen varmasti tunnistaa.

Leppäkertun toukasta sitä vastoin minulla on kuvia. Otin ne aikanaan härkäpavun lehdeltä, jotta sain lähetettyä kuvat tunnistajalle. Leppäkertun, tai oikeammin sanottuna leppäpirkon, toukka on varsin pelottavan näköinen ens'alkuun. Tummanharmaa, selkeät jalat ja oranssit pisteen selässä, kunhan on kasvanut kuvassa näkyvästä toukkavaiheesta vähän vielä. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy väritys päältä tässä varhaisemmassa toukkavaiheessa. Sitten myöhemmin, esimerkiksi kasvimaalla liikkuvana, toukka on pitkänsuikea, tummaa harmaata on paljon enemmän kuin väriä (oranssit pilkut) ja jalat ovat hyvin selkeästi erottuvat. Pitääkin muistaa ottaa ensi kesänä siitä kuvia myös.


Tämä alempi kuva on valitettavasti vähän epäselvä, mutta sen tarkoitus on vain näyttää, miten tämä toukkavaihe on lehdessä kiinni ihan kiinteästi.



Tässä vielä teille tuomikirvan kuvia, jota sitten nuo edellämainitut vaikka saattavat popsia. (Annika W. ottanut, julkaisuun saatu lupa)




Tässä tuomikirva juoksentelee ottamassani videossa.






maanantai 19. marraskuuta 2018

Sinun marraskuusi

Onko marraskuu synkkää vai ihana jännityksen tiivistäjä, jonka jälkeen joulun aika alkaa?


Olen miettinyt viime päivien otsikoita, joissa yhteen ääneen kerrotaan, miten masentavaa ja synkkää aikaa elämme tällä hetkellä.

Tulee herkästi mieleen sama ajatus, kuin jota aina välillä pohdin kokeillessani mitä kummallisemmalta kuulostavia materiaaleja kasvimaanpohjalle. Lasken leikkiä ja kerron, että "shhh.. ei saa sanoa ääneen, että tämä ei ole ohjeiden mukaan toimivaa, koska meidän puutarhassa kasvit ja maaperäeliöt eivät osaa niitä itse lukea".

Jos otsikot tuputtavat masennusta ja musta synkkyyttä, niin johan mieli menee alas. Ei siis ole aina hyvä juttu lukea kaikenlaista negatiivista.



Marraskuu aloittaa matkan jouluun. Tunnelmaa voi alkaa luoda pikkuhiljaa, suunnittelemalla ja kokeilemalla. Laatikot voi hyvin valmistaa jo nyt pakkaseen. Mieli kevenee, kun tehtävää on vähemmän ja joulunalusaikaan vapautuu mukavaa yhdessäoloa ystävien ja perheen kanssa. Joulukoristeidenkin laittamiseen jää enemmän aikaa sitten joulukuussa.

Voimme itse vaikuttaa hyvin paljon siihen, miltä aamun jälkeen päivä näyttää. Ei se aina onnistu, mutta ainahan kannattaa yrittää. Kerro ääneen itsellesi, että "Kylläpäs on upea keli lieroille ja muilla maaperäeliöille, saan kasvimaalle enemmän ravinteita käyttöön ensi kesänä kuin tavallisesti." Työaikaa on paljon pidempään maan alla. Pakkanen ei pauku eikä eliöt vetäydy levolle tai syvälle maahan routaa pakoon.

Jos näyttää kurjalta, synkältä ja pimeältä pihamaalla, voit laittaa pienen lyhdyn palamaan ja katsella, miten moninaisia sävyjä voi lehdistä ja märästä maasta löytää. Oikeastaan aika kaunista, kun tarkasti katsoo. Valokuvaan en saanut vivahteita näkyviin lehdistä, joten nyt on kuvassa valoa laatoilla



Joulun valmistelut täyttävät kivasti kompostoria. Perunalaatikko, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, etikkapunajuuret, lohipatee jne. jne. Kaikkien näiden ruokien valmistuksesta tulee kohtalaisen paljon biojätettä, ensikasvukauden mustaa kultaa. Taas yksi ilon aihe! Paljon herkkuja, paljon multaa!

Kinkkurasva, jota ei saa laittaa viemäriin kovettumaan lujaksi tulpaksi, kannattaa imeyttää ja viedä jyrsijäsuojattuun kompostoriin. Multaa siitäkin tulee.

Marraskuu on oikeastaan ihan kivaa aikaa, lumella tai ilman. Viimeisiä syksyn askareita tehdään pihalla ja odotellaan joulunajan alkamista.

Mietipäs, jos ei ole olisi marraskuuta, olisi aika kiire heti lokakuun jälkeen aloittaa joulun valmistelut!