sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kiitos Satakunnan Puutarhaseura

Kiitos aktiivisesta keskustelusta lauantain luennolla



 ja



  niin iki-ihanasta mustavariksesta! Voiko porilaisella on ihanampaa hahmoa puutarhuroinnin apurina??? 



Ei voi, tää on ihan paras! 






perjantai 29. maaliskuuta 2019

Fosfori ympäristön tuhoajako?


Leväpuuroa mökkirannassani


Aurinko porottaa kuumasti taivaalta, ja mielin uimaan mökillä. Uimapuku, pyyhe, sandaalit, makuualusta ja aurinkovoide sujahtavat kassiini, ja matka voi alkaa. Autoradiosta soi Mamban Vielä on kesää jäljellä -kappale, ja hyräillessäni kertosäettä tuskin maltan odottaa vilvoittavan rantaveden kosketusta varpailleni.

Jarrut muistuttavat unohtuneesta vuosihuollosta, kun viimein pääsen perille. Autossa lämpö on matkan aikana noussut pilviin. Nappaan vain kassin olalle ja juoksen oikopäätä rantaan. Olen kaatua nenilleni, kun äkkiseltään jarrutan juuri ennen vedenrajaa. Uinti ja jalkojen vilvoittelu rantavedessä jää tällä erää. Kirkkaan kimmeltävän järviveden sijaan edessäni velloo käsittämätön vihreä lieju, jonka sekaan ei enää teekään mieli pulahtaa.

Minun mökkirannassaniko sinilevää? Kyllä, siltä tämä näkymä näyttää. En jää miettimään, liekö tämä myrkyllistä vai myrkytöntä lajiketta. Aivan samantekevää, tuohon puuroon en sormellanikaan koske, en varmasti.


Onneksi tarina ei ole tosi, ainakaan vielä!





Mistä leväpuurossa on oikeastaan kyse?


Fosfori on kasveille hyvin tärkeä ravinne, sillä se on heti typen jälkeen seuraavaksi eniten kasvien kasvua rajoittava tekijä. Siksi se on niin usein puheenaiheena maanviljelyksen yhteydessä. Korkeat sadot takaavat viljelijälle kannattavan toiminnan. ”Varma on aina varmaa” -sanotaan, ja ehkä sanonnassa on osa totuutta myös fosforin osalta lannoituksessa. Viljelijä saattaa ajatella, että mitä enemmän lannoittaa peltoaan (lue: täysi määrä mitä asetukset sallivat), sitä suuremmaksi nousee myös sato.

Kasvit eivät kuitenkaan voi käyttää mitään ravinnetta maasta porilaisittain sanotusti ”määräänsä enempää”. Yltäkylläisessä fosforilannoituksessa jokin muu ravinne jää vuorostaan minimitekijäksi, eli kasvua rajoittavaksi tekijäksi. Tällöin osa lannoitefosforista jää valitettavasti käyttämättä kasvukaudella.

Maaperään jäänyt fosfori pidättyy maahiukkasen pintaan. Syksyn sateet kuitenkin huuhtovat pintoihin pidättynyttä fosforia ja valumisvedet kuljettavat fosforin ojien ja jokien kautta lopulta järviin ja meriin. Tulvavedet kuljettavat myös maata peltojen pinnoilta ja maahiukkasiin pidättynyt fosfori päätyy väljempiin vesiin, mikä johtaa entisestään fosforin liukenemista.

Maalla typpi ohittaa ravinteissa fosforin, kun verrataan kasvun rajoitteita, mutta vedessä tilanne on toinen. Vesistöissä fosfori on aina minimitekijä ja siksi pelloilta huuhtoutuva ylijäämäfosfori aiheuttaa vesistöjen rehevöitymisen ja näkemäsi leväkasvustot, joita vähän virheellisesti sanotaan kukinnoiksi.

Leväpuuro vesistöistä lautaselle


Ei, älä pelästy. En suunnittele vegaanista ruokavaliota suoraan rantavesistä, vaan tarkoitan fosforin kiertokulun hallintaa. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että fosfori pysyy pellolla ja lopulta tuottaa hyviä satotasoja viljelijälle. Sinä saat nauttia kotimaisista puuroista ja leivistä kirkkaiden rantavesien liplatellessa rantakivillä.

Vesistöjen, niin järvien kuin merienkin, hyvinvointi on monien tutkimushankkeiden tavoite. Hyvä niin, sillä Itämeri ja tuhannet järvet ovat, paitsi osa suomalaista identiteettiä, myös elintärkeitä luonnon biodiversiteetin ylläpidon ja kotimaisen ruuantuotannon kannalta.

Hankkeissa hyödynnetään maaperäkemian tutkimustuloksia, jotka kertovat, miten fosforin pidättyy maaperässä, mitkä olosuhteet vaikuttavat pidättymisen voimakkuuteen ja miten näihin olosuhteisiin voidaan vaikuttaa.

Sinullakin on vaikutusmahdollisuus


Tuskin missään ongelmassa on vain yksi syyllinen. Ei siis ole mitenkään yllättävää, että maatalous ei ole yksinään vastuussa vesistöjen fosforikuormituksesta, teollisuus ja kaupungit ovat yhtälailla fosforipäästöjen aiheuttajia. Kotieläintilojen lanta ja yhdyskuntajätevesiliete ovat yhdessä niin fosforipitoisia, että niiden avulla voitaisiin lannoittaa kaikki Suomen pellot kasvukausittain. Ongelmina ovat kuitenkin esimerkiksi, että lanta ei ole maantieteellisesti tasaisesti jakautunut ja että jätevesilietteessä on myös haitta-aineita, kuten esimerkiksi raskasmetalleja ja lääkejäämiä.

Kuitenkin jokainen meistä voi omalta osaltaan tehdä fiksuja valintoja. Pyykinpesussa kannattaa käyttää yksinomaan fosfaatittomia pesuaineita ja mökillä kannattaa varmistaa, että ulkohuussista ei pääse valumaan vesistöihin mitään. Biojätteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan kierrättää itse kompostoimalla, jolloin ravinteet hyödyntävät oman kasvi- tai kukkamaan kasvua leväpuuron sijaan.

Kompostoivan vessan multa olisi luonnollisesti myös fosforirikasta, mutta sen käytössä pitää muistaa hygieniarajoitukset tautiongelmien välttämiseksi. Omana haaveenani on kompostoivan vessan käyttöönotto myös kaupunkiasunnolla. Pienillä teoilla saa lisättyä maanviljelijän peltoon laittaman fosforilannoitteen kierrätystä ja vähennettyä vesistöihin valuvia päästöjä.

Fosfori facts

  • toiseksi eniten kasvua rajoittava kasviravinne
  • louhittava mineraali, jonka varantojen arvellaan riittävän 50-100 vuodeksi
  • maaperän pH vaikuttaa fosforiyhdisteiden rakenteeseen ja pidättymiseen maahiukkasiin
  • maassa valitsevissa olosuhteissa useimmiten fosfaatti -muodossa eli PO4-
  • maahiukkasiin pidättynyttä fosfori liukenee lisää, kun maan vesipitoisuus kasvaa normaaliin verrattuna.
  • mitä enemmän vettä, sitä enemmän liukenee fosforia
  • vuotuisen lantamäärän sisältämä fosfori riittäisi kasvukauden ajalle kasvien lannoitustarpeeksi
  • lanta ei jakaudu maantieteellisesti tasaisesti ja sen kuljettaminen ei ole taloudellisti kannattavaa pitkiä matkoja
  • yhdyskuntajätevesiliete sisältää niin paljon fosforia, että alueellisesta lantafosforista vajaaksi jäävä määrä saataisiin katettua vuosittain


keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Tämä vuosi näyttää lupaavalta

Kaksi vuotta sitten oli vähän kylmempää tähän aikaan


Ei ollut myöskään kausarissa kylvöksiä.  Tällä tavalla tuumailin 2017 huhtikuun lopussa:

"Taivaalta sataa milloin vettä milloin rakeita ja välissä räntää tai lunta. Yritä tässä nyt aloittaa kevään työt. Eipä niitä paljon kateviljelyn ja kompostin multaan perustuvassa puutarhassa ole, mutta mikään ei idä ilman lämpöä ja kylmään maahan ei kannata siemeniä laittaa ennenaikojaan. Mädäntyvät vain!"



Kevät 2016 huhtikuussa näytti tältä.


Tänä vuonna kaikki on toisin, onneksi!

lumi on sulanut
kausari on lämmin
kylvöksiä on tehty
taimia jopa koulittu


Mitä diversiteetin ylläpito merkitsee ruuantuotannolle?

Maaperän merkitys niin diversiteetin ylläpidolle kuin ruuan ravintoarvoille tulevat Gabe Brownin esityksessä hienosti esille (linkki alla sinisellä)


Maanpinnan suojaaminen ja monipuolinen viljelykasvisto




Suosittelen lämpimästi katsomaan videon, vaikka pituutta on tunti.



Esitys kannustaa ja innostaa jatkamaan valitsemallani menetelmällä, jota tässä blogissani peränkuulutan kaikissa valinnoissani.


tiistai 26. maaliskuuta 2019

Tulkoon halla, tulkoon pakkanen, ei haittaa lain!

Kevään kylvökset turvassa hallalta ja pakkaselta




Lämpöpatjalla on hyvä olla.

Kausarin eli kausikasvihuoneen lämmitys hevoskalla


näyttää onnistuvan tänä vuonna yli odotusten. Viikonloppuna pääsin koulimaan edelliset kylvökset ja ruukut pääsivät lämpöpedille kausariin. Samalla kylvin styrox-laatikoihin lisää herkkuja. Latva-artisokkaa, parsakaalia, salaatteja, rucolaa ja vaikka mitä. Niistä tarkemmin myöhemmin. Nyt kevään odotus on ihan huikeaa!!! Omat taimet näyttäisivät onnistuvan tällä kertaa tosi hyvin.


Indoor = ilman lämpötila
Outdoor = sensorin mittaama lämpötila hevoskamassassa.


Ihan hetikään ei sammu 44.3 asteisen patterin voima.



keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Lierokäytävä vesiputkena maassa

Oikea vastaus viikon kysymykseen on 10 000 putkea


Kysymys siis oli:



"Jos putken (huokonen maassa, esim. lieron kaivama tunneli) halkaisia on 10 mm eli sentti. Siinä mahtuu virtaamaan tietty määrä vettä.
Montako pientä putkea (esim. juuren tekemää huokosta) tarvitaan, jotta sama vesimäärä mahtuu menemään samassa ajassa, jos tällaisen pienen putken halkaisija on kymmesosa, eli 1 mm?"

Kasvimaalla kompostia ja katetta ja päällä matto eristämässä talven ajalla


Tämä ehkä herättää miettimään, että lierojen hyvinvoinnista kannattaa olla huolissaan. Ne tarvitsevat hyvään elämään happea ja ruokaa. Jos maa on veden kyllästämää, ei siellä ole lieroillakaan kivaa, eivät tosin kasvitkaan kasva, sillä niidenkin juuret tarvitsevat happea. Toisaalta, vaikka olisi paljon happea, kuten vaikka kevyessä hiekkamaassa, niin ilman ruokaa on kovin kurjaa.

Kateviljely


Katteilla saat ylläpidettyä maan kosteutta tasaisena, lämpötila ei vaihtele niin rajusti kuin ilman katetta. Näistä olen monesti kirjoitellut eri postauksissa. Kate on myös lieroille hyvää ruokaa. Sekin on tullut usein esille, mutta nyt kun tiedät, että tarvitaan 10 000 putkea, joiden halkaisija on yksi millimetri, jotta samassa ajassa menisi yhtä paljon vettä kuin yhdessä putkessa, jonka halkaisija on 10 mm eli yksi sentti, varmaankin säästät ensi kesänä kaikki lierot ja hoivaat niitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Eikä vesitaloudesta huolehtiminen ole se ainoa hyvä juttu. Muistat varmaan lieronkakan hyvät ominaisuudet.


Onko kaikki putket eli huokoset samanarvoisia, jos lukumäärä on riittävä?


Kaikki huokoset eivät ole saman arvoisia. Oikein pienet huokoset pitävät veden niin tiukasti kiinni, että kasvit eivät saa vettä käyttöönsä, näin voi olla savimaassa. Isot huokoset tyhjenevät painovoiman vaikutuksesta, eli taas vesi on poissa kasveilta. Tyhjeneviä ovat sellaiset, joiden halkaisia on 30 mikrometriä (1 millimetri on 1000 mikrometriä eli 30 mikrometriä on 0,03 millimetriä). Aika pieniä siis nekin silmälle.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Mitä on routa?

Jokakeväisiä uutisia ovat toteamukset teiden routavaurioista


Mitä se tarkoittaa että maa routii?


Maassa on aina enemmän tai vähemmän vettä, mutta siis jonkin verran kuitenkin aina. Routa tarkoittaa sitä, että maahuokosissa, niissä maassa olevissa onkaloissa, vesi jäätyy ja aiheuttaa maan jäykistymistä ja pintakerroksen kovettumista.


Mistä routiminen johtuu?


Routimisessa maassa oleva vesi jäätyy ja sulaa vuoronperään ja siitä aiheutuu maan pinnan liikkeitä ja rakenteen muutoksia. Routiminen on siis se keväisin teitä möykkystävä ilmiö.

Routa nostaa maan syvyyksistä kiviä ylös.


Miten syvältä maa jäätyy?


Maan jäätyminen alkaa maan pinnalta. Maa ei jäädy pohjiaan myöten metritolkulla syvälle, vaan routaraja on jonkin verran maanpinnan alapuolella. Kuinka paljon, riippuu pakkasesta, maan ominaisuuksista ja kosteudesta. Maan sulaminen sijaan tapahtuu sekä maan pinnalta, että routarajan kohdalta samaan aikaan.


Routivatko kaikki maat?


Kaikki maat eivät roudi ja sitä käytetään hyväksi rakennustekniikassa. Maalajitteet, jotka ovat raekooltaan (ne maan pienimmät osat, joita et saa mitenkään murskattua) 0,2 - 0,06 mm, eivät roudi, sillä maat ovat helposti kuivuvia. Sen sijaan maalajitteet, joissa on 0,02-0,002 mm raekoko, routivat tosi paljon. Jos raekoko on vielä tätä pienempää, niin routiminen taas loppuu, sillä vesi on siinä niin tiukasti kiinni, että veden liikkeitä ei samalla tavalla pääse tapahtumaan, kuin tuossa edellisessä raekoossa.


Miksi vesi ja jää eivät mahdu samankokoiseen purkkiin?


Veden tiheys (eli paljonko tietty vesimassa vie tilaa) on suurinpiirtein sellainen, että litra vettä painaa noin kilon. Kun sama vesimäärä jäätyy, se ei mahdu enää samaiseen litran kannuun vaan pursuu pois ja useimmiten halkaisee kannun (tai talveksi ulos unohtuneen vesisaavin), jää on siis vähemmän tiheätä. Tilavuus kasvaa 10 % eli sama vesimäärä jäätyneenä tarvitsisi itselleen 1,1 litraisen kannun. Tämän vuoksi jätät mehuja pakastaessasikin pulloon jäätymistilan.


Pitääkö routaa estää kasvimaalla?


Routaantunut maa voi olla hyvä juttu. Jos kasvimaassasi on mururakenne kunnossa ja se sisältää hienojakoista (=pieni raekoko) maa-ainesta, jäätyminen tapahtuu onkaloiden eli huokosien seinämissä ja tuloksena on murustunutta maata keväällä. Et tarvitse paljoakaan työtä aloittaessasi taas kevään kasvatustouhut.

Jos kasvimaasi on sen sijaan tiukkaan pakkautunutta savipitoista maata, voi jäätyminen ensin murentaa maata, mutta sulamisvedet ja sateet rikkovat murut ja tuloksena on taas huonorakenteinen, tiivistyvä maa.


Mitä tarkoittavat maalaji ja  maalajite?


Maan pienimmät muruset (=raekoko=, joita et saa murskattua vaikkapa huhmareessa, määrittävät, millä nimellä maata kutsutaan. Maassa on aina monenlaista raekokoa ja se, mitä on eniten, määrittää koko maalajin eli maalajitteiden yhdistelmän nimen. Jos sinua kiinnostaa tämä, niin voit ottaa kasvimaaltasi maata, kuivata sitä uunissa yön yli 100 asteessa, murskaat huhmareessa ja otat erikokoisia sihtejä ja sihtaat maan. Tuloksesta näet, että millaisia raekokoja sinulla on kasvimaallasi.


Maalajitteiden kokojakaumat


Saves on kaikkien hienojakoisinta, alle 0,002 mm, hirmuisen pientä siis.
Hiesu on seuraavaksi pienintä, 0,002-0,02 mm, jonka jälkeen tulee
Hieta 0,02-0,2 mm
Hiekka on jo 0,2-2 mm eli ihan sormiin tuntuvia hippusia.

Jos maassa on orgaanista ainesta eli eloperäisestä lähtöaineksesta olevaa ainetta alle 20%, sanotaan, että maa on kivennäismaata.

Multamaa on sellaista, jossa orgaanista ainesta on 20-40 %.


Onko väliä kumpi tapahtuu ensin, maan jäätyminen vai tulee lumipeite?


Jos maan pinta jäätyy ensin ja vasta sitten tulee lumipeite, kevään sulamisvedet eivät pääse herkästi imeytymään maahan ja tuloksena on vesilammikot ja vedenvirtaukset, jotka kuljettavat mukanaan hienojakoista maata ja ravinteita.





Jos maahan sataa ensin hyvä lumipeite eikä maa ole ehtinyt jäätyä syvältä, eristää lumi koko talven maata ja jäätyminen on vähäisempää myöhemminkin. Kevään sulamisvedet parhaimmillaan imeytyvät maahan samalla tavalla kuin normaalisti sulan maan aikaan.








sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kuivemmaksi vai märemmäksi?

Miten voin vaikuttaa haihtumiseen?


Kun miettii haihtumista ja sen säätelyä, niin pitäisi ensin tietää, että haluaako haihtumista lisätä vai vähentää. Molemmat tilanteet voivat tulla puutarhassa vastaan. Keväällä saattaa maa olla ihan liejuna sulamisvesistä ja kesällä kasvimaa voi muistuttaa kuivaa korppua.

Liejutilanteessa toivoo yleensä nopeampaa kuivumista ja korppuvaiheessa suurempaa kosteutta. Ei ole sinällään väliä, kumpi tilanne on kun opettelee periaatteita. Jos  ymmärtää, mistä on kyse, osaa ratkaista pulman jatkossa oikealla tavalla tai ainakin pienentää mahdollisesti ongelmaa tulevina vuosina.


Rakkolevän alla maa pysyy koko ajan märkänä.


Maan pinnan muotoihin


Isot kaivannot eli kyntöurien tyyppinen muokkaus lapiolla tai äestys eli pinnan haraaminen tasaiseksi vaikuttavat eri tavoin vesimäärään. Isot muodot keräävät vettä lammikoiksi, mikäli maa ei pysty imeyttämään vettä riittävän nopeasti. Jos maa on kaltevaa, voi varsinkin kyntöurien mallisista syntyä virtauksia ja vesi kuljettaa maata ja ravinteita mukanaan. Pienet muodot eivät kerää suuria lammikoita ja vedenvirtailu on nopeammin mahdollista. Tärkeää onkin huolehtia maan rakenteesta ja murujen kestävyydestä. 


Huonorakenteinen, tiivistynyt maa.

Hyvä mururakenne.

Maan pintamateriaalin ominaisuuksiin vaikuttaminen


Katemateriaalin karkeus


Karkea katekerros esimerkiksi oljista, maamuruista tai sorasta vähentää haihtumista maan pinnasta. Soran pitää olla halkaisijaltaan 1-5 mm. Haihtuminen vähenee, koska säteily maan pinnasta vähenee ja tuuli ei pääse vaikuttamaan niin voimakkaasti ihan maanrajassa. Tällainen karkea aines ei myöskään alunperin pidätä kovin paljon vettä eikä nosta kapillaarisesti (mehupilli-ilmiö) vettä syvemmältä maan pintaan, joten niin sanotusti ei ole mitä haihtuisi pois. Sateella tästä on myös hyötyä, saapuva vesi imeytyy nopeasti syvemmälle maahan suojaan.

Jos materiaali on todella karkeaa, esimerkiksi sora edellämainittua isompaa, lisääntyy tuulen vaikutus. Tuuli alkaa pyörteillä ihan maan pinnassa ja se puolestaan lisää haihtumista. Haihduttavaa pintaa on myös tällaisessa tapauksessa enemmän.


Olkipinta estää haihtumista. ja antaa lieroille työrauhan.


Katemateriaalin väri


Tumma pinta imee enemmän auringonsäteilyä ja lämmin maa haihduttaa enemmän myös vettä. Vaalea sitä vastoin pitää pinnan viileämpänä ja haihtuminen on vähäisempää. Väri ei tietenkään vaikuta sateen imeytymiseen mitenkään.

Katemateriaalin aine


Katemateriaali voi itsessään sitoa kovasti vettä, kuten materiaalin karkeudessa vähän vihjasinkin jo. Mitä märempi pinta, sitä enemmän siitä on mahdollista haihtua vettä poiskin. Siksi kannattaa kosteutta sitovan katteen päälle levittää aina vähän karkeampaa, jotta vesi pysyy suojassa haihtumiselta, eikä tee kasvimaalleen karhunpalvelusta katteellaan.


Paljonko kuuluu kastella kerralla?


Karkeilla mailla 20-30 mm, hyvin vettä pidättävillä mailla, jossa suuret juuristosyvyydet, 40-50 mm. Kauden alussa voi olla vähäisempää, ei kuitenkaan koskaan alle 10-15 mm.


Kasteluveden määrää kuvastaa seuraava laskuesimerkki: perunan kastelutarve kuivana vuotena on 1500 m3/hehtaari, eli sademillimetreinä ilmaistuna 150 mm. Kun tämän muuttaa litroiksi neliömetriä kohden, on helpompi ymmärtää, mitä se tarkoittaa omalla kasvimaalla. Määrä on 150 litraa/neliömetri! Siis todella paljon vettä kannettavaksi ja näin suurta vesimäärää ei voi kovin nopeasti edes kaataa maahan. Imeytyminen pitää olla yhtä nopeaa kuin kaadettava vesimäärä, jotta vesi ei valu noroina pintaa pitkin pois. Tyypillinen kertakastelumäärä ammattiviljelijöillä on 30 mm/tunnissa eli 3 litraa/neliömetri/tunti. Viisi tuntia siis kuluisi kasteluun.... No, tässä laskelmassahan oli onneksi koko kasvukauden vedestä kyse, eli ei kerralla annettavasta määrästä. Silti koko kasvukaudelle tarvittava määrä on huikea ja yleensä kasvimaa on suurempi kuin yksi neliömetri. Kolme kertaa kolme metriä olevaan kasvimaahan eli yhdeksän neliön alueelle tämä merkitsee 9*150 litraa = 1350 litraa vettä kasvukaudella.

Nyt on helpompi ymmärtää, että mitä paremmin saa estettyä turhaa haihtumista, hoidettua maan rakennetta niin, että vesi ei valu liian nopeasti alaspäin ja nousee mahdollisimman hyvin kapillaarisesti ylöspäin, sitä vähemmän on kastelun tarvetta.

Kastelulla voi olla myös muita tarkoituksia kuin pelkkä kasvin vedentarpeen kattaminen. Esimerkiksi savimailla ja savisilla hiesumailla maan kuivuminen aiheuttaa kovettumista ja kasveilla on vaikeuksia kasvattaa juuriaan. Kastelulla ylläpidetään maan pehmeyttä jo alkukesästä, jolloin muuten vettä voisi olla vielä riittävästi kasvien käyttöön.


Käytetyt lähteet:

  • Linnér, H. Maatalousmaan kastelu 351-372. Teoksessa. Paasonen-Kivekäs, M., Peltomaa, R. & Vakkilainen. 2016. Äijö, H. (toim.) Man vesi- ja ravinnetalous, Ojitus, kastelu ja ympäristö 2. painos. Salaojayhdistys ry.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Omavaraisuus ja me sekä tietenkin lierot

Miten kevään mittaan omavaraisuus etenee?


Tähän voi sanoa tällaisena lumisen talven keväänä, että hitaasti mutta varmasti.


Kausari oli tätä kirjoitusta aloittaessani vielä lumivallien takana varmassa turvassa, eikä kylvöstä kausariin ajoissa kannattanut edes haaveilla. Pari lämmintä auringonpaisteista päivää teki ihmeitä lumivalleihin ja kausari on nyt lämmityksessä hevoskan voimin, kuten kirjoittelin helmikuun puolella. Päivä päivältä sääennusteet muuttuvat hurjasta takatalvesta lämpimään kevääseen... mitäköhän oikeasti on tulossa? Optimistisena luotan, että kausarin lämmitys riittää ja saan taimet keväthoitoon sinne suunnitelman mukaan.




Keittiössä pakkanen alkaa näyttää melko tyhjältä, mikä kertoo varmaa viestiä ensi syksyn marjamäärien lisäämistarpeesta, suuresta tarpeesta. Kevään synttäreiksi ei riitä enää mansikoita täytteeseen. Mustikoita on muutamaan smoothieen ja pari pientä pussia mustia viinimarjoja. Vähiin käy ennen kuin loppuu -sanotaan, pitää paikkansa.




Pavut ovat vakiintuneet ruokavalioon ja suosikkini on pavut sipulin ja suppilovahveroiden kanssa hitaasti haudutettuina. Mausteiksi voit laittaa omia suosikkimausteitasi, olen nimittäin huomannut, että pavut ovat aika passeleita moneen sekoitukseen. Valkosipulia ja tavallista sipulia kun laittaa sopivasti, ei välttämättä edes tarvita muuta kuin vähän suolaa ja ripaus sokeria. Sopii välipalaksi, iltapalaksi ja vaikka minkälaiseksi palaksi.




Jingjangeja kasvatetaan ensi vuonnakin todennäköisesti. Helppo talvivarasto syntyy myös pensaspavuista, kun antaa palkojen tuleentua ja korjaa sitten kypsät pavut. Osan voi pakastaa tuorepapuina, kuten kesäkeitossa on käytössä, mutta pakkastilaa säästää tuleentuneena säilöminen.



Kesäkurpitsaa on onneksi vielä pakkasessa valmiiksi pilkottuna. Kätevä lisätä suoraan pataan.


Pinaattikeittoa varten pinaatteja on pakkasessa kahta kokkauskertaa varten enää.


Valkosipuleita riittää vielä, samoin tavallisia sipuleita. Porkkanoissa on varastohävikkiä tänä vuonna runsaasti, varasto on ollut liian lämmin valitettavasti. Ensi vuodeksi onneksi on sovittuna jo maakellarihyllytilaa lähipiiristä.



Omavaraisuutta voi toteuttaa tälläkin tavalla:


Ravinteiden kierrätystä omalla pihalla, maan rakenteen ylläpitoa omin voimin (tai siis lierojen voimin), kasvien juurille huokosten muodostamista, biojätteen hajottamista.

Mahdollisimman paljon kierrätystä, pois viedään vain syötävä sato ja takaisin tulee kaikki se, mitä ei syöty, kuten perkuujätteet. Naapureilta saadaan suuri tuki biojätteen keräämisessä, hakemateriaalin tuomisessa, sadostamme tehtyjen herkkujen maistelussa.

Omavaraisuutta on myös, että voi ilahduttaa lähipiiriä oman sadon tuotteilla. Monesti on paljon mukavampaa saada oman pellon herkkua lahjaksi, kuin jokin kippo tai kuppi kaupasta.

Omavaraisuutta ei kaupungin taajamassa saa samaan mittakaavaan kuin ihanilla maaseututonteilla lampaineen ja maakellareineen. Niistä unelmoin vielä, siihen lottovoittoonasti varmaankin ainakin (pitäisi varmaan lotota....) Onneksi on muita, joilla nämä ovat jo mahdollisia ja me muut voimme ihailla heidän työnsä tuloksia blogeista ja vaikkapa vierailemalla lähitilalla.


Keitä me olemme?

Kaupunkilaisperhe 86tuhannen ihmisen taajamassa. Pyrimme noudattamaan kulutuksessamme ympäristöystävällisiä ja kotimaisia tuotteita mahdollisimman paljon. Ruokavalioon mahtuvat niin lihat, kalat kuin kasviksetkin, joskin oman maan antimet lisäävät aina kasvispainotteisuutta. Kasvuvyöhykkeensä on Porin seutu, eli lähellä merta olematta meren rannalla. Puutarhaa paranneltu liki 20 vuotta omalla tontilla ja lisänä kaupungilta vuokratut monivuotisten kasvustojen aaripalstat. Omassa pihassa kasvatetaan  pikanaposteltavaa ja huoltoa vaativaa, ja palstalla kasvatetaan varastoitavat, vähemmän hoitoa vaativat.


Muiden, omavaraisuudesta kirjoittavien, linkkejä löydät alta. Niistä löytää hurmaavia kertomuksia mehiläisistä, kanoista, lampaista, maaseudusta, kaupungista ja vaikka mistä. 

Kannattaa ehdottomasti kurkata!



























#suuntanaomavaraisuus