Syyskylvöistä kohtalainen itävyys

 parantelin penkkiä Tanskalaisen maajussin opein

kuva

Rivit kuntoon

En ollut ennen tajunnut, että jos on esimerkiksi kahdessa rivissä samaa kasvia ja molemmissa on huono itävyys, voi taimettumisen jälkeen siirtää taimet yhteen riviin ja vapauttaa toinen rivi uuteen kylvöön. Hassua, että on paljon asioita, jotka ovat aivan yksinkertaisia, mutta jostain syystä "tarvitsee" toisen henkilön vinkkaamaan niistä. Vähän oikein harmittaa, että eikö tosiaan tämmöistä keksinyt itse monen vuoden jälkeen.

Hajakylvö mutta ryppäinä

Syksyllä kylvimme tilliä, sillä tilli itää usein tosi hitaasti, tai ainakin minulla on sellainen kokemus. Syyskylvö tehtiin eri tavalla kuin mitä yleensä kylvämme tillin. Yleensä teen jatkuvan rivin, mutta syyskylvöön laitettiin riviin tiheitä ryppäitä. Ajattelin, että siitä on sitten helppo napata niput ja laittaa pakkaseen. Viime talvena nimittäin meillä loppui pakastettu tilli ja perhe muistutti, että ensi talvena tällaista ei saa missään nimessä päästä tapahtumaan.

Keväällä laitoin lisää tilliä ja se on nyt kokonaan hajakylvö ilman mitään rivitystä. Siitä ei ole yhtä helppo ottaa nippuja, joten testaan, miten tällainen tapa toimii. Todennäköisesti laitan vielä uudenkin kylvön, jotta vajetta ei voi tulla. Kylvän vähän myöhemmin, niin saa myös keittiöön tuoretta tilliä kasvukaudella. Muutenhan käy niin, että puutarhasta löytyy enää kukkivia versoja loppukesästä.

Palsternakka

Porissa on poikkeuksellinen naakkayhdyskunta ja siksi kai kutsumme palsternakkaa perheessämme palsternaakka -nimellä. Jotenkin sopii paremmin suuhun kaksi vokaalia ennen kaksoiskonsonanttia. Yllätyin, miten hyvin se iti syyskylvöstä. Kevätkylvöt ovat nimittäin epäonnistuneet useana vuotena. Tänä vuonnakin on vähän kevätkylvöistä palsternakkaa, vielä en tiedä miten se onnistuu. Luin eräästä blogista, että palsternakkakylvös ei saa missään nimessä kuivua taimettumisen aikaan. Uskon, että se on keväällä ongelmana, kun monena vuonna on toukokuu ollut aivan valtavan kuiva. En ole myöskään kastellut. Syyskylvön etu on se, että siemenet saavat hyödykseen talven lumien sulamisvedet. 

Mustajuuri ei ole itänyt lainkaan

Laitoin vähän kokeilumielessä syksyllä mustajuurtakin. Siemenpussi oli jo vanha ja voi olla, että siemenet olivat jo menettäneet itävyytensä. Odottelen vielä pari päivää ja jos ei vieläkään näy mitään, niin istutan jotain esikasvatettua siihen kasvihuoneesta.

Heikko itävyys keltajuuressa

Taaimmaisena syyskylvöissä oli keltajuuri, joka on itänyt vain jonkin verran, tosin taimet ovat todella heikkoja ja huonoja, tuskin tulee satoa. Vika on ollut ehkä siemenissä tai keväällä on vahingossa kuljettu siitä ja tallottu kylvös. En ole koskaan ennen yrittänyt kasvattaa keltajuurta, joten ei ole myöskään kokemusta, miten vaikeaa itäminen on  ylipäätään sillä.

Luovat keinot käyttöön kun tila loppuu

 Niittikone on kätevä apuri

Tykkään tosi paljon ostamistani kaaliverkoista. Yksi asia niissä kuitenkin harmittaa, nimittäin leveys. En ymmärrä, miksi verkko myydään 2m *5 m paloina ja näkee, että kavennus on tehty ihan käsin leikkaamalla. 2 metriä on liian leveä sähköjohtojen suojaputkikaariin, eli jää reunasta paljon ryttyyn.

Pieni innovaatio auttaa

Tänään laitoin taas kasvihuoneesta esikasvatettuja taimia ulos. Aloitin maissien istuttamisella ja papujen kylvöllä, sillä en vielä siinä vaiheessa ollut keksinyt, mihin saisin istutettua parsakaalit. Sitten syntyi hauska idea: jos niittaa kaksi harsoa yhteen, tulee paljon tilavampi tunneli, sain nimittäin näin yhdistettyä kaksi erillistä tunnelia ja väliin jääneeseen käytävään sain istutettua parsakaalit.

Nyt voisin leventää istutusaluetta vielä vaikka kuinka paljon, sillä jouduin käärimään toisesta sivusta verkkoa paljon rullalle. Jostain pitäisi saada vielä ruohonleikkuusilppua, jotta parsakaalitkin saisivat katteen. Illalla kastelin penkit hyvin. Päivälle oli luvattu vaarallista ukkoskuuroa, mutta ei tullut kuin pari jyrinää ja pari vesipisaraa niin, että maa ei edes kastunut. Erillisiä pisaroita näkyi siellä ja täällä.

Neljäs salaattisato tulossa kaupan hevisalaatista

 Hinta tulee jo ihan maltilliseksi

Talvella, kun ostaa ruukkusalaattia, tulee käyttö  kohtalaisen kalliiksi. Yhdestä ruukusta ei kovin kauan riitä leivänpäällistä, saati salaatiksi asti.

Muistatko, että jatkokasvatan nämä ruukut? Toinen sato tulee sisällä ledin alla ja kolmas sato nousi aiemmin kasvihuoneessa, mutta tänä vuonna sain kolmannen sadon autotallissa, kun hankin esikasvatuksia varten kasvivalohyllykön. Siellä salaatitkin saivat hyvät kasvuolosuhteet. Nyt saan siis neljännenkin sadon, nimittäin laitoin salaatit vielä kerran uusiin multiin, parvekelaatikkoon, lähelle ovea. Puoliso nimittäin toivoi, että olisi mahdollisimman lähellä. Parvekelaatikkoon saa myös kivasti vettä säiliöön ja laitoin hyvät varastolannoitteet multaan, niin riittää pelkkä vedellä kastelu. Puoliso lupasi huolehtia veden riittävyydestä.

Naposteluretiisit

Lapsuudesta muistan herkulliset retiisit, maistuvat ja makeat. Pitkään ihmettelin, miksi ne eivät maistu enää lainkaan samoilta. Syy selvisi, kun ensimmäisen kerran kasvatin retiisiä kylmähkössä kasvihuoneessa keväällä. Jo vain tuli lapsuuden muistot mieleen. Toinen vastaavanlainen kokemus tuli, kun laitoin loppusyksystä tyhjentyneeseen kasvimaahan jäljelle jääneitä retiisin siemeniä. Niistä kasvoi valtavan suuria, mutta silti aivan hirmuisen makeita. Näissä molemmissa oli yhtenäistä se, että ilma oli viileä ja kosteutta runsaasti. Retiisin maku tulee polttavaksi, kun se kasvaa lämpimässä. Samalla on usein herkästi kosteudesta pulaa.

Tänä vuonna laitoin retiisit varhain kasvimaalle, mutta kevät oli niin tavattoman kylmää, ettei siemenet alkaneet itää lainkaan. Vihdoin taimia tuli pinnalle ja olen huolehtinut runsaasta kastelusta, sillä sää lämpeni ihan äärimmilleen saman tien. Eilen otin pieniä retiiseitä naposteltavaksi, sieviä pyöreitä. Yllätyin kovasti, että ovat silti vielä makeita, vaikka onkin ollut kuumaa. Kuori piti tosin poistaa, sillä ilmeisesti kuumuus tekee siitä paksumpaa ja vahvempaa. Noista syksyllä ja kasvihuoneessa kasvaneista ei ole tarvinnut edes ottaa kuorta pois, sillä kuori on jäänyt hyvin ohueksi ja miedoksi.

Kaalitunnelit uudella tavalla tänä vuonna

Harso ei ollut nimittäin hyvä vaihtoehto

Kaaliverkko avuksi

Monena vuonna on ollut ongelmana kaalikoit. Kun niitä tuli ensimmäisen kerran, taisi olla vain yksi sukupolvi, koska vioitusta tuli vain vähän. Sen jälkeen on kesät olleet niille niin suotuisia, että sukupolvia on ehtinyt olla useampia ja sato on mennyt lähes kokonaan pilalle. Tänä vuonna otin härkää sarvista ja selvitin, mitä torjuntakeinoja on kaalikoille. Aika nopeasti tuli selväksi, että paras keino on kaalikoiverkko, joten tilasin jo talvella verkot samassa lähetyksessä, kun tuli amerikanleppäpirkot sisäkasveille. Verkkojen koko on 2m*5m. Tilasin niitä kaksi, vähän kuin kokeilumielessä. En ole koskaan edes pidellyt sellaista verkkoa, joten en tiennyt, millaista materiaalia ne ovat. Aiemmat kokeilut versiot verkkotyyppisistä olivat olleet sellaista löysää materiaalia, joka imi runsaasti vettä sateella ja tämän vuoksi painui märkänä painavana kasvien päälle.

Näiden verkkojen materiaali muistuttaa ennemminkin vahvaa tylliä, jolla voisi kohottaa vaikka hameen helmoja. Verkko ei mene läjään eikä selvästikään ime vettä, sillä materiaali tuntuu samanlaiselta kuin vaikkapa olisi ohuesta kalaverkkosiimasta kudottu tiheä verkko.

Verkosta menee paljon paremmin valo ja ilma läpi, kuin harsosta. Verkko on kuvassa kädessäni kaksinkertaisen.

Tunnelit sähköputkilla

Kävin hakemassa luomupuutarhasta ennakkotilaamani taimet. En edes muistanut enää, mitä kaikkea tilasin, mutta se oli kirkkaana mielessä, että ruusukaalia ja kukkakaalia ainakin tilasin. Kukkakaalia en ole saanut onnistumaan kaalikoiden takia lainkaan ja ruusukaalitkin ovat olleet lähes syötyjä. Nyt päätin ottaa valmiit taimet, kun kerran verkkokin on jo olemassa. Lisäksi ostin aikaista ja tavallista keräkaalia. Kotona olen taimettanut parsakaalit, sillä niissä olen onnistunut aiemminkin. Esikasvatus on helppoa. Parsakaalit tukahtuivat viime vuonna harsotunnelissa valtoimeksi päässeiden maa-artisokkien takia. Harson läpi ei nähnyt kehitystä riittävästi ja sitten mursin häntäluuni, enkä pystynyt enää itse kyykkimään ja katsomaan tilannetta.

Rakentaessani vuosia sitten kasvihuoneeni, käytin siinä muovin tukikaarina näitä seinän sisään sähköjohtojen suojaksi tarkoitettua muoviputkia. Ostin niitä ylimääräisiä, koska halusin laittaa niitä myös kasvimaalle harsoa tukemaan. Ovat olleet nyt noin 7 vuotta jatkuvassa käytössä, eli ovat todella kestäviä, vaikka ovatkin hyvin halpoja.

Tilavasti

Usein sorrun istuttamaan taimia liian tiheään. Kasvatusaluetta on muutenkin liian vähän, niin ei millään meinaa malttaa laittaa riittävän tilavasti, vaikka tiedänkin, että pitäisi. Kasvit saavat paremmin kasvutilaa, ilma pääsee kulkemaan välistä ja auttaa pitämään kasvustoa terveenä, hoitaminen on helpompaa jne. Tänä vuonna päätin olla "mallioppilas" verkkoineni ja istutin harvempaan kuin koskaan. Lämpötila oli tosin liian kuuma istutushommiin. Maan pintakin tuntui kuumalta ja helle oli kuivattanut pintamullan ihan rutikuivaksi. Oli selvää, että taimia pitää kastella tosi paljon heti istutuksen jälkeen. Lopulta kastelin niitä kolmeen otteeseen, sillä muuten märkää kerrosta ei tullut riittävästi. Multa oli tosi kuivaa. Istutuskuoppiin ripottelin hieman rakeista luomuravinnetta, jotta kasvuvoimaa riittää pidempään.

Katetta suojaksi

Harrastan kateviljelyä, eli kasvukaudella ei ole multaa näkyvissä. Kylvöhetkellä multa näkyy, mutta taimettumisen jälkeen laitan katteen, samoin taimien istutuksen jälkeen on kateaika. Joskus, kun katetta on paljon saatavilla, laitan katteen koko alueelle jo keväällä ja siirrän katetta vain syrjään kylvöjä varten. Näin maassa pysyy kevään kosteus paljon pidempään. Nyt on kuitenkin ollut katteesta pulaa ja olen tehnyt muutoksia kasvimaissa, joten maat on ns. uudelleenrakennettuja ja multaa on kaikkialla näkyvissä.

Usein muistutetaan, että kompostin saa lämpenemään nopeasti ruohosilpulla. Tässä lämpötila oli jo yli 30 astetta, vaikka silppu oli ollut säkissä vasta vähän yli tunnin.

Naapurin roska on minulle aarre

En leikkaa koko kesänä nurmikkoa kuin ihan pieneltä alueelta pihasta. Muualla saa kasvaa luonnonkukat. Keväällä en leikkaa edes pihasta, jotta voikukat pysyy kimalaisten saatavilla. Nurmikkosilppukatetta ei siis tule itseltä. Onneksi satuin huomaamaan aamulla, että naapuri leikkasi heidän nurmikkoaan keräävällä ruohonleikkurilla ja näin, kun hän tyhjensi leikkurin säiliötä isoon jätesäkkiin. Riensin kiireesti sanomaan, että voisinko saada sen silpun. No tottahan heidän roskansa sain. Ajoitus oli aivan nappi, sillä sain eilen istuttamille taimille nyt katteen.

Valkosipulit saivat katteen ensimmäisenä. Melkoinen ero mulloksella olevan ja katetun maan välillä. Eikä kyse ole ainoastaan ulkonäöstä, vaan maan lämpötilasta. Multa multa kuumenee auringossa valtavan kuumaksi, mutta lämpötila pysyy vakaana katteen alla.

Katetta riitti myös vähän muuallekin onneksi

Pari päivää aiemmin olin laittanut latva-artisokkia ja inkiväärit avomaalle. Laitoin niillekin katteen, jotta niilläkin kosteus pysyy maassa paremmin, eikä maa kuumenisi liikaa paahteellakaan.

Luomupuutarhasta olin ostanut uusia timjamin taimia, sillä vanhat taimet eivät selvinneet viime talvesta. Timjamien paikalle laitoin ne uudet parsajuurakot, jotta kaikki parsat pääsivät samaan kohopenkkiin. Nyt on oikea parsa/viinirypäle -penkki. Uudeksi timjamipaikaksi tuli latva-artisokkien väliköt, sillä latva-artisokat kasvavat korkeiksi ja timjami pysyy matalana. Kuvaparista näkyy hyvin, miten paljon parempi ympäristö pienelle taimelle on katteiden keskellä, kuin paahtavan kuuman, tumman mullan kaverina.

Saven loistavat ominaisuudet hyödyksi

Leikattu nurmisilppu saattaa kuivuessaan muuttua vettä hylkiväksi. Siitä voi tulla sellainen tiivis patja, josta ei mene sade läpi. Tänä vuonna kokeilen uutta tekniikkaa. Ripottelin hienoa savijauhetta katteen päälle. Se paisuu kastuessaan ja kutistuu kuivuessaan, jolloin ajattelen nurmikkosilppuun raottuvan pienen pieniä rakoja vettä varten. Saas nähr kui käy, kuten porilainen asian toteaa.

Vähän enemmän toivoa soijasta

 Runsas lämpö houkutteli itämään

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa soijan kasvattamista. Innostuin siitä katsoessani televisiosta Tanskalaista maajussia. Ajattelin, että ehkä oikein suojaisessa paikassa kasvatus voisi onnistua. Netistä löytyi lähinnä epäonnistumisia. Siementen itävyys oli yleisesti ottaen ollut aivan tavattoman huono. Toinen epäonnistuminen oli se, että sato ei ehtinyt valmistua. Kasvattajat arvelivat, että kasvukausi oli liian lyhyt, mutta tutkiessani asiaa enemmän, uskon syynä olevan meidän pitkä päivä eli liian pitkä valoisa aika, sillä soija on lyhyenpäivän kasvi. Kasvustoa pitänee pystyä suojaamaan valolta, jotta se tuottaa satoa. Samalla tavoin maissin kasvu kiihtyy syksyllä, kun päivä lyhenee.

Yllä olevassa kuvassa on ensimmäisenä kunnolla itänyt soija. Siihen on tullut jo useita lehtiä. Muutkin, myöhemmin itäneet, ovat vahvoja varreltaan. Ensimmäinen itänyt soija on aivan olematon pitkä soiro, tuskin pysyy hengissä.

Toistaiseksi en ole vielä keksinyt, miten saan varjostuksen toteutettua, mutta jotain pitää keksiä. Siemenpusseissa oli varmaankin käännösvirhe, sillä niissä kasvatusta suositeltiin Suomen pohjoisosiin. Jos nämä olisivat jotain todellakin pohjoisessa selviytyväksi jalostettua lajiketta, niin silloin ei luulisi olevan päivänpituus ongelmana Porissakaan. Ei tässä taida muu  auttaa, kuin kasvattaa ja ja katsoa, mitä tulee tulokseksi.

Vietyäni ruukut kasvihuoneeseen, alkoi itää enemmän. Uskon, että syynä on kasvihuoneessa jopa liian korkeaksi nouseva lämpö. Soijaahan kasvatetaan lämpimissä maissa.

Kasvihuoneessa ovat vahvistuneet myös latva-artisokat, sokerijuurikkaat ja parsakaalit. Istutin jo osan latva-artisokista ulos. Koska piha alkaa olla jo täysin käytetty, pitää ottaa loputkin nurmikosta istutuksille. Jäljelle jää tänä vuonna enää käytävät. En silti ole varma, että saan kaiken mahtumaan. Todennäköisesti joudun ottamaan myös kiipeilytelineiden turvahiekka-alueen kasvatuskäyttöön. Se vaatii vähän enemmän ponnisteluja, koska pelkässä turvahiekassa ei kasva mitään ja talven kompostia ei ole enää yhtään jäljellä, ei myöskään puolivalmista. On vain enää täyttökomposti, jota ei voi pistää vielä maahan jyrsijävaaran takia.

Parsakaali

Parsakaaleja ja muita kaalikasveja varten ostin hyönteisverkot jo talvella, jotta hyökkäystä ei tulisi. Nyt huomaan, että vaaraa on ollut jo nyt, kun tuuletuksen vuoksi on pidetty kasvihuoneen ikkunaa auki. Toivottavasti kasvit ovat vielä säästyneet tuholaisilta. En ole ehtinyt rakentamaan vielä verkkosuojaa oveen.

Pihalle päässyt latva-artisokka.

Kolmatta kesää oleva parsa, josta voisi nyt ottaa maistiaisia.

Matomoko?

 Ainakin matomolta se näyttää

Lierot ovat puutarhurin huipputärkeitä apulaisia. Lierot parantavat maan mururakennetta tekemällä sateenkestäviä muruja. Ravinteet ovat silti kasvien saatavilla murujen pinnoilta. Lierojen kaivuukäytävät auttaman parantamaan maan happipitoisuutta, jota kasvien juuret tarvitsevat sekä lisäävät maan vedenläpäisykykyä, sillä käytävät ovat niin isoja, että vesi valuu painovoimaisesti niistä alaspäin. Lierot myös hajottavat ahkerasti orgaanista jätettä ja näin auttavan ravinteiden kierrossa. Moni eläin tarvitsee lieroja ruuakseen ja toisaalta lierot kertovat maan kasvukunnosta. Lierot ovatkin avainlajeja ja indikaattorilajeja. Avainlaji tarkoittaa sitä, että jos lierot katoavat, katoaa myös iso määrä muita eliöitä. Indikaattorilaji tarkoittaa, että lierojen katoaminen tai saapuminen indikoi eli kertoo maan ominaisuuksien muutoksesta.

Nykyään on ollut ilmeisesti vähän muotia laittaa yritysten nimiin pääte -mo, -mö, -va. En tässä kuitenkaan toista ja mainosta yrityksiä, mutta siitä tuli mieleeni uusi sana Matomo, kun otin kasvimaasta multaa. Tyhjennän kasvimaata, joka on kohopenkki, uuden kasvihuoneen tieltä. Syksyllä osasta penkkiä otettiin multa muualle, täytettiin lähes kokonaan syksyn kasviperkuujätteillä, kuten esimerkiksi kurpitsoiden kasvustot, tomaatit ja kurkut kasvihuoneesta, maa-artisokkien varret jne. Päälle laitoin multaa sen verran, että kaikki tuore materiaali peittyi. Mullan otin kasvihuoneen pohjalta, jossa oli nyt maatuneena lämmityksessä käytetty hevoska sekä kasvumultakerros. Syksyllä lämmintä riitti pihassa melko pitkään, eli lierot ehtivät olla herkuttelemassa kauan. Talvella oli paksu lumikerros ja lumisuojaa riitti pitkälle kevääseen. 

Tässä video, jossa matomo näkyy. Pieniä punaisia lieroja luikertelemassa apulaisinani. Yläkuvassa näkyy ns. vanha liero ja pieni nuori lieri.

Tuoreen kalan kausi alkanut

 Kevään ensimmäinen iso ahven grillattu

Apupuutarhurini veistää vaappuja. Hän aloittaa työn puusta, suunnittelee muodon ja alkaa veistää. Eri kaloille, vesille ja vuodenajoille tarvitaan erilaisia vaappuja. Tiettyyn aikaa pitää olla vilkkaasti uivaa, joskus raukeammin vaappuvaa, paremmin näkyvää, syvemmällä tai lähempänä pintaa uivia ja vaikka mitä eroja pitää olla. Kevät sulatti järven jäät paljon myöhemmin kuin pitkään aikaan, mutta vihdoin voitiin laskea vene vesille. Tyypillisesti järvestämme saa kuhaa, haukea ja ahventa. Käytämme näitä kaikkia. Hauen jauhan myllyllä ja teen pihvejä. Kuha ja ahven valmistetaan joko kokonaisena grillaten tai fileoin ne nahattomaksi ja ruodottomaksi.

Usein ahvenet ovat liian pieniä ja ne päästetään takaisin järveen kasvamaan. Mätikalojakaan emme ota, jotta ne voivat kutea ja lisätä järven kalakantaa. Tämä kauden ensimmäinen ahven on liki puolikiloinen ja oli juuri sopiva herkutteluun.

Meillä on vain pieni soutuvene käytössämme, mihin olemme hankkineet sähkömoottorin. Nautimme sen äänettömyydestä. Kalastajamme pääsee onneksi mökkinaapurin kanssa isommalla moottoriveneellä kunnolla uistelemaan.

Tasapuolisuuden vuoksi rivitalo myös siileille

 Linturivari ollut jo monta vuotta

Opin koiraystävältä, eli koirien kautta tutuksi tulleelta ystävältä monta vuotta sitten, että varsinkin pikkuvarpuset osaavat pesiä lähekkäin olevissa pöntöissä. Silloin rakensimme ja asensimme talomme seinään linnuille rivitalon, joka on ollut ahkerassa majoituskäytössä joka vuosi. 

Tänä vuonna samainen ystävä laittoi alueemme Fb-ryhmään, että onko jollakin tarvetta siilirivitalolle, kun heiltä on siilit kadonneet. Mietimme hetken ja laitoimme viestin, että meille kyllä vielä yksi rivitalo mahtuisi vallan mainiosti. Tänään sitten teimme siirtokuljetuksen. Harvapa on rivitaloa kottikärryillä kuljettanut 😁.

Tiedämme, että lähistöllä on siilejä, sillä naapurimme ruokkii niitä myös kesäisin. Koiramme myös tuoksuttelee leikkimökin alustaa siihen malliin, että taitaa siilejä  tepastella. Toivottavasti ajoissa tuotu talvipesä houkuttelee talvehtijoita. Laitamme sinne pesätarvikkeita eli pehmikkeitä ja kuivikkeita. Alue pysyy aina kuivana, eli ei ole mahdollista kevättulvahäiriöt. Hopeakuusi myös suojaa varmaankin vähä kovimmilla pakkasilla.

Rivitalo on jykevää lautaa, eli kestää varmasti vuosia. Katto on hienosti vesitiivis huopakatto ja seinien alareunat on suojattu kosteudelta huopakattomateriaalilla. Sisällä on asianmukaisesti kaksi osastoa, kummassakin asunnossa, eli kaikki pitäisi olla kohdillaan. Nyt vain asukkeja odottelemaan.

Linturivitalo näyttää tältä. Vieressä on melko suuri kirsikkapuu, joka tarjoaa valtavasti hyönteisruokaa aivan pesän läheisyydessä. Samoin vieressä on kateviljellyt kasvimaat ja apupuutarhurin kukkapuutarha, eli hyönteistä löytyy myös maasta. Ehkä olosuhteet ovat olleet hyvät, sillä joka vuosi näissä on yleensä vähintään kolmessa pesässä asukkaat. Pihapiirissämme 30*30*30*30m2 tontillamme on nyt 14 pesää, eri linnuille mitoitettuna. Suuri asuntotarjonta lisää mahdollisuuksia erilaisiin asukkeihin. Tänä vuonna pesii ensimmäistä kertaa kirjosieppo. Aiemmin niitä on ollut vain pihassamme ruokailemassa.

Hylje sylkee maitohorsmaa

 luonnonkukkapenkissäni

Edesmennyt anoppini oli savitaiteilija. Meillä on pihassa paljon savesta tehtyjä eläimiä. Tämä hylje kuuluisi oikeasti olla vesiaiheessa sylkemässä vettä, mutta meillä hän istuu maitohorsmakukkapenkissä. Tänä vuonna horsma on päättänyt kasvaa siis suusta ulos. En vain ymmärrä, miten sen alle on voinut mennä siemeniä, sillä se on ollut paikallaan koko ajan. 

Takana on lehvätyttö, jonka hattu kuuluisi olla myös vesiaiheessa suihkulähteenä, mutta meillä se on nyt näemmä maitohorsmalähde.

Maissia pakkaseen ensi talveksi

 Esikasvatus alkanut

Oletko kasvattanut koskaan maissia? Nyt kannattaa kokeilla. Olen pakastanut useana vuotena maissia ja se on todellakin vaivan arvoinen. Oma maissi on riittävän makeata vaikka suoraan korjattuna, ilman käsittelyjä. Toki pitää odottaa, että se on täysin kypsynyt ensin. Talveksi pakastan maissit käsittelemättä mitenkään, pusseissa. Voi laittaa monta tähkää samaan pussiin ja ottaa sitten haluamansa määrä käyttöön. Riippuen ajasta, sulatan ensin pöydällä tai laitan jäisenä uuniin. Joskus kiedon folioon ja laitan voinokareen kääröön. Joskus kypsennän uunissa ritilävuoassa ja laitan voisulaa päälle muutaman kerran. Syömme ne joko haukkaamalla tai riivin siemenet veitsellä, jolloin jyvät voi syödä haarukalla muun ruuan ohessa. Alla vanhoja satokuvia pari.

Olen kirjoittanut aiemmin maissikasvatuksistani. 

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/08/maissin-tahkat-alkavat-jo-tayttya.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/07/maissi-kasvaa-ja-vetta-onneksi-riittaa.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/06/maissin-kehitys-hyvin-varhaista-tana.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/06/maissi-sai-katteen-ja-vahan-muutkin.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/05/maissi-hyvassa-kasvussa-ainoa-harmi-on.html

Oravalle pesäpehmikkeitä

 osmankäämistä

Moni on varmaankin lukenut uutisia, miten hiukset, langat ja pitkä koirankarvat voivat olla vaarallisia linnuille. Sittemmin luin, että nämä tapaturmat ovat tosi harvinaisia. Meidän koiran karva on onneksi niin jäykkää, nyppien trimmattava, että sitä ei saa kietoutumaan edes yrittämällä. Monesti käy niin, että kun yhdessä mediassa on tällainen varoitusuutinen, se leviää kulovalkean tavoin ja lopulta tulee olo, että lähes joka pesässä poikaset kuolevat hiuksiin kietoutuneena.

Tykkään talvella osmankäämeistä. Ne ovat jotenkin hienoja koristeita talvisilla ojilla, varsinkin kaupunkialueella, kun oikein muita talventörröttäjiä ei jää pystyy julkisille alueille. Käymme koiran kanssa paljon lenkeillä peltojen reunoilla, joissa on paljon nimenomaan osmankäämiä. Muistelin, että ne räjähtävät valtavaksi pumpuliksi aikanaan. Keräsimme pihaamme nipun näitä patukoita. Ajattelin ensin, että siemenistä olisi linnuille ruuaksi, mutta ei niitä kukaan käynyt syömässä. Nyt keväällä, kun sade ja tuuli on moukaroinut patukoita, ne ovat nyt räjähtäneet ihan pumpuliksi. Istuin aamiaisella, kun huomasin oravan ahertavan. Pesä on ilmeisesti aika lähellä, koska kerätty aines kulkeutui nopsasti pesään ja orava saapui aina uudelle hakumatkalle. Tässä video paketoinnista.

Ruukkutomaattien taimetus näyttää onnistuneen

 fb-ryhmästä ostetuilla siemenillä

Kasvatin nuorena minitomaatteja ja 40 vuotta olen niitä muistellut. Nyt tänä keväänä löysin fb-ryhmän, jossa on tomaatinkasvatuksen harrastajia ja todella taitavia konkareita. Siellä tuli esille ruukkutomaatit, jotka näyttävät niiltä minitomaateilta, joita kasvatin nuoren. Ostin siemenet silloisesta Anttilasta ja todellakin pussissa luki minitomaatti. Ei kai siihen aikaan oltu niin kovin tarkkoja, mitä siemenpussin päällä luki. En ymmärtänyt mitään lannoittamisesta, joten satoa ei tullut vallan paljon. Ne muutamat tomaatit, mitä 14 taimesta saatiin, olivat kuitenkin niin hyviä, että todellakin 40 vuotta olen niitä muistellut.

Nämä ovat vielä ihan pikkiriikkisiä. 

Ostin yksityishenkilöltä hänen itse keräämiään siemeniä. Itävyys oli valtavan hyvä. Kasvu oli alussa hirmuisen hidasta, eikä se kiihtynyt, vaikka sain vietyä taimet kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Viikonloppuna siirsin ne suurempiin ruukkuihin ja taas kävi samalla tavalla, mikä tuntuu tapahtuva aina, kun kasvin siirtää isompaan ruukkuun. Kasvi levittää lehdet heti laajemmalle, kasvi näyttää kasvavan ihan silmissä.

Maasta se pienikin ponnistaa.

Toki vielä voi mennä paljonkin asioita vikana, mutta tällä hetkellä on odotusarvo tosi hyvä, että taimista tulee jotain kunnollista. Varsinaiset, normaalikokoiset tomaattilajikkeet, ostan valmiina luomupuutarhasta. 

Tein tarkasti merkinnät eri lajikkeista kylväessäni, mutta suurempiin ruukkuihin siirtäessäni tein virheen ja taimet menivät sekaisin. Nyt pitää vain odottaa satoa ja tehdä tunnistus myyjän kuvien perusteella. Hän oli tehnyt hyvät kuvat eri lajikkeista.

Talven kompostituotos vadelmilla ja sidontaohje

 katteena ja lierojen ruuaksi

Olen monessa fb-ryhmässä kertonut, että keskeneräinen kompostimassa ei saa kuivua, sillä se muuttuu silloin vettä hylkiväksi. Tämä on todella tärkeää muistaa, sillä muuten voi olla seurauksena sadevarjo kasvimaalle. Talven aikana valmistunut kompostimassa on riittävän valmista ja sen voi jo laittaa katteeksi vadelmille. Viime vuonna laitoin penkit uusiksi ja asettelin taimet siististi riviin ja jaettu väljemmin. Laitoin penkkeihin myös ladattua biohiiltä parantamaan kosteudensitomiskykyä ja luovuttamaan ravinteita pitkällä aikavälillä.

Muutama mansikkakarkulainen saa jäädä vadelmien juurelle kasvamaan.

Vadelmat sidon aina V-mallilla, jolloin keskellä jää tilaa uudelle kasvulla ja marjat on helppo poimia ulkoreunoilta. Sitomisessa käytän näppäriä muoviklipsuja, jotka kestävät monta vuotta.

Näitä tulee ostettaessa iso pussillinen, riittää myös ns. kavereille.

Narujen tilalla oli joitain vuosia metallinen lanka, mutta nyt taidan siirtyä takaisin naruun. Metallin paikalleen laittaminen oli hankalaa ja sitä piti kiristää erityisillä kiristysvälipaloilla. Narun kanssa toimiminen on paljon helpompaa.

Tässä syömäpuikon kanssa näytetty klipsun sidontamenetelmä.

Keväällä on helppo napsia klipsut auki, leikata vanha kasvusto pois ja sitoa samalla uudet varret naruihin. Aiemmin, kun laitoin lyhyillä naruilla varret tukinaruihin, oli niiden poisottaminen aivan hirveää. Haketusta ei voinut tehdä, ennen kuin kaikki narut oli pois. Aikaa kului, sormet jäätyi ja kramppasi nysväyksestä. Videolla näkyy miten sen saa paikalleen yhdellä kädellä.

Kerro kommenteissa, mitä keinoja sinä olet todennut hyviksi vadelmien sitomisessa.

Lahjoitusnarsisseja

 Portinpielessä naapureilta yllätyksiä

Olen jo monena vuonna laittanut pääsiäisen jälkeen naapureiden narsisseja aidan ulkopuolelle nurmikolle jatkokasvatukseen. Moni ei ole tullut ajatelleeksi, että ruukussa olevat pienet narsissit eivät ole kertakäyttöisiä. Jotkut kertovat, että ovat yrittäneet niitä saada kukkimaan uudelleen, mutta eivät ole onnistuneet. Olen miettinyt kovasti, että missä on mennyt vikaan ja tullut siihen lopputulokseen, että maan pitää olla multavaa ja ravinteikasta, jotta niiden kanssa onnistuu.

Portin pieleen ilmestyneitä lahjoitusnarsisseja.

 

Laitoin asuinalueemme fb-ryhmään jo ennakkoon viestin, että roskiksen tai kompostin sijaan kuihtuneet kukat voi tuoda meille portin pieleen. Nyt ilmeisesti pääsiäisestä on kulunut sopivasti aikaa ja useammalla on narsissit tiensä päässä. Eilen sain ensin lähinaapurilta, roskikseen jo menneet kukat. Hän oli ajatellut, että tarkoitan jotain isoja narsisseja. Onneksi satuin paikalle ja sain 7 ruukullista sipuleita, sekä tilalle istutettujen orvokkien ruukut. Niihin tulee taas apupuutarhurin kanssa myyntiin meneviä perennojen jakotaimia.

Viikonloppuna laitoin jo kaikki talven aikana valmistuneet kompostimullat kasvihuoneeseen ja vadelmapenkkeihin, joten nyt pitää laittaa vähän vähemmän ravinteikasta multaa kasvimaasta. Rekrytoin mieheni kaivamaan, niin säästyy oma selkä vähän pidempään kevään töissä.

Ensimmäinen kesä uudelleen istutettuna.

 

Tässä näkyy kokoero: pienet ovat ensimmäistä kesää ja oikeassa reunassa olevat jo vanhempia narsisseja. Kukkivat selkeästi myöhemmin.

Ensimmäinen vuosi istutuksen jälkeen on yleensä erityisen hauska, sillä narsisseista tulee ihan miniatyyrisiä. Yläpuolella olevasta kuvasta kokoero näkyy tosi selvästi. Sen jälkeen kasvi on jo tavallisen kokoinen. Jaoin juuri viime syksynä äitini pihassa valtavan narsissiryppään, joka on vuosien aikana jakaantuneiden pääsiäiskukkien kasvua ja laitoin muutaman uuden pääsiäisnarsissin.. Sipuleita tuli toista sataa ja nyt ne on väljemmin istutettuna ja niillä on tilaa jakaantua edelleen.

#suuntanaomavaraisuus 5 2024

 Ilmastonhaltijana puutarhassa

Aika raflaavasti sanottu, vai mitä. Eihän puutarhailija säälle mitään voi tietenkään, mutta on tosi paljon juttuja, joihin voi vaikuttaa. Kyse on kasvien kasvuolosuhteista ja niihin vaikuttamisesta ja säiden vaikutuksen tasaamista.

Isot raparperit estävät tuulen vaikutuksen.

Moni ihmettelee, miksi "naapuri onnistuu, mutta oma yritys ei". Kyse on monien yhteensattumien vaikutuksesta, mitkä kuitenkaan ei ole välttämättä sattumaa lainkaan, vaan harkiten rakennettu kokonaisuus.

Tämän juttusarjan, #suuntanaomavaisuus, blogit on jaoteltu kasvuvyöhykkeittäin, jotta lukijan olisi helpompi hahmottaa, miten kirjoittajan puutarha sijoittuu Suomen kartalla ja millaiset kasvuolosuhteet siellä vallitsevat. Kasvuvyöhykkeitä voi kuitenkin vähän huijata omalla pihalla.

https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kasvuvyohykkeet

Kasvin kasvuolosuhteisiin vaikuttaa ensinnäkin maaperä. Mitä materiaalia se on? Savista, hiekkaista, turpeista vai multaista? Miten tiivistä se on, millainen vedenläpäisykyky siinä on, entä vedenpidätyskyky? Onko maaperäeliöitä, mikrobeja ja muita hajottajia? Onko puutarha rinteessä? Mihin ilmansuuntaan se on? Onko ympärillä metsää vai avonaista peltoa? Millainen puutarha itsessään on? Onko se avoimessa maassa, kasvilavoissa, rakennuksen suojassa, rakennusten välissä? Mistä kasveista on kysymys? Varmastikaan ei ole kahta puutarhaa, joissa olisi samat olosuhteet.

Maissi viihtyy runsasravinteisessa maassa ja vaatii paljon kosteutta.

Säidenhaltija puutarhassa tekee asioita, joilla tasoitetaan erilaisten säiden vaikutuksia. Huolehditaan siitä, että tuulinen ilma ei kuivata ja polta kasveja, Kuiva poutajakso ei aiheuta vedenvähyyttä, rankat ukkoskaatosateet eivät upota  puutarhaa. Pelkkä savi tekee maasta vaikeasti muokattavaa, se liettyy sateella ja kuivuu kivikovaksi poudalla. Savella on kuitenkin erittäin hyviä ominaisuuksia. Se pidättää erittäin paljon vettä ja ravinteita, mutta vesi voi jäädä kasvien ulottumattomiin, jos maassa ei ole saven lisäksi muuta. Savimaa kannattaa parantaa kompostimullalla, jolloin muodostuu loistava yhdistelmä. Pidättää kosteutta ja ravinteita, on helposti muokattavaa, kestää poutaa ja kaatosadetta ja vesi sekä ravinteet ovat kasvien ulottuvilla.

 

Varjostusta liialta auringonporotukselta.

Aurinko on elinehto kasveille, mutta liiallisena se polttaa. Kasvi ei ehkä saa maasta riittävästi vettä haihtuneen tilalle ja kasvi kuivuu. Yhteyttäminenkin voi mennä ns. överiksi, eli kasvi joutuu suojelemaan solujaan liialta kuumenemiselta, jolloin yhteyttämistä vähennetään. Suojaa voi tehdä ihan verkoilla tai toisilla, aurinkoa paremmin kestävillä kasveilla.

Kateviljelyssä rakennettaan maata pikku hiljaa ja hyödynnetään maaperäeliöitä. Lierot ja muut hajottajat sekoittava maata, vapauttavat ravinteita katteesta ja parantavan maan vedenläpäisykykyä ja sateenkestävyyttä. Lierot murustava maata ja lierojen tekemät murut ovat erittäin laadukkaita muruja, ne eivät rikkoudu sateenkaan vaikutuksesta, mutta kasveille niistä vapautuu ravinteita.

Kate estää haihtumista ja auttaa sadetta imeytymään maahan sekä tasaa lämpötilavaihteluita aurinkoisella säällä.

Maaperän hyvällä hoidolla saadaan lisättyä sen poudansietokykyä. Multava maa ei kuoretu poudalla, ei lennä tuulen mukana naapuriin, imee kaatosateetkin helposti ja pidättää kuivana kautena paljon kosteutta kasvien juurten ulottuville.

Maaperän ominaisuuksista olen kirjoittanut ihan omalle sivulleen pysyvän tekstin. Kompostoimalla saa kierrätettyä sekä ravinteita, että autettua maaperän säänkestävyyttä.

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/05/suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2024-saa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/05/haasteena-pitkat-sateettomat-jaksot.html

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/05/matkalla.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-5/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18343

Kasvuvyöhyke 6

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/05/05/touko-24-tunne-kasvimaasi/