Sipulit ja rucola hyvässä kasvussa

 Tänä vuonna alku näyttää tosi hyvältä

En muista pitkään aikaan näin kivaa kevättä. Ikään kuin kaikki olisi onnistumassa puutarhassa. Takapakkeja voi tietenkin vielä tulla, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä. Sipulit ovat valtavan pirteinä ja terhakoina. Katetta on nyt viimeistään saatava maan pinnalle. En muistanutkaan enää, mitä tarkoittaa, kun on tilanteessa, että koko kasvimaa on pelkkänä multana. Tämä siis johtuu siitä, että tyhjensin kasvihuoneesta kahden vuoden mullat yhdellä kertaa. Kasvimaalle tuli aimo kerros uutta multaa.

Ruohosilppukatteen levittämisen jälkeen näyttää tältä. Olen niin iloinen, että pikkuhiljaa saan tämän uuden kasvimaan pinnan kokonaan katettua. Musta multapinta harmittaa ihan hirveästi, kun siitä haihtuu kosteus, kasvien juuret joutuvat päivällä liian kuumaan, lierot pakenevat syvemmälle.

Rucola kylvettiin lyhyelle matkalle, hyvin tiheään, jotta siitä saa leikattua leivänpäällisiä helposti. Tästä voi jo kohta ottaa ensimmäiset herkut.

Tämäkin saa katteekseen ruohosilpun ensi viikolla.

Onnea koululaisille ja opiskelijoille

 On aika juhlan

Vuoden uurastus on takana ja tänään saat olla juhlien keskipiste. Juuri Sinä, sellaisena kuin olet. Mieti puutarhan kasveja. Kaikilla on oma merkityksensä, punaisilla, sinisillä, vihreillä, suurilla, pienillä, aikaisilla, myöhäisillä, rentovartisilla, puuvartisilla, ihan kaikilla. Jos kaikki olisivat samanlaisia, miten tylsältä puutarhassa näyttäisi. Samalta tylsältä näyttäisi maailma, jos kaikki olisivat samanlaisia. 

Älä vertaa itseäsi muihin, olet juuri oikeanlainen. Ja tärkeintä on, että voit itsellesi sanoa, tein parhaani, se riittää. Toiset kasvit pystyvät kasvattamaan juurensa tiukkaan saveen, toiset tarvitsevat löyhän multava maan. Niin me ihmisetkin tarvitsemme vähän erilaista tukea ja meillä on erilaiset mahdollisuudet. Kaikki ovat silti juuri oikeita ja sopivia.

Onnea juuri Sinulle ja Sinun suorituksellesi. Lämmintä kesää ja toivottavasti aikaa palautua vuodesta ja kerätä voimia uuteen koitokseen.

Nyt levitettiin puutarhassa juoruja urakalla

 Ihan hyväntahtoisia juoruja kuitenkin

Samalla kun siirsin sisäviidakon pihalle, karsin vähän kasvustoja. Monessa ruukussa juorut ulottuivat pitkälle maahan. Revin ne käsin poikki, sillä kesän aikana ne kasvavat moninkertaisesti takaisin, vaikka revin niitä uudelleen vielä.

Ei tästä nyt oikein enää tunnista, mutta valkosipulit siinä kasvavat. Toivottavasti mahdolliset tuhohyönteisetkin eksyvät. Toki valkosipulit ovat voimakastuoksuisia ja monet hyönteiset lentävät tuoksun perusteella. Revityistä juoruistakin lähtee silti melko voimakas tuoksu, ehkä se harhauttaa edes vähän.

Samalla sain siis valkosipuleille, jättikurpitsoille ja kesäkurpitsoille katetta. Leikkasin itusilmuista kasvatetuille valkosipuleille ruohonleikkuusilppua. Ne kasvavat nimittäin niin tiheästi, että juorut eivät mahdu väleihin vahingoittamatta taimia.

Hassua, että nyt kun silppu on paikoillaan ja otin kuvan, pienet varret näyttävät itse asiassa paljon isommilta kuin aiemmin. Ne ovat noita oranssin narun "takana" olevat varsia. Ilman katetta ne nimittäin näyttivät  ihan pikkuruisilta.

Kesäkurpitsa erottuu vähän paremmin. Tässä katteena ei ole juorut, vaan makeasinikuusaman lehtijäte, jota syntyi, kun pensaita piti leikata, etteivät tule mustikoiden ja perunoiden päälle liiaksi. Osa kurpitsoista sai juoruja ympärilleen. 

Muistatko juolavehnän 4 lehden säännön?

 Kompensaatiopistettä kannattaa hyödyntää

Talven jälkeen juurilevintäiset kasvit joutuvat käyttämään juuren varastoravinteita ensimmäisten lehtien kasvattamiseen. Riippuu kasvista, missä vaiheessa lehtiä on niin paljon, että niiden avulla se pystyy yhteyttämään auringosta voimaa juureensa. 

Juolavehnällä tämä on 4 lehden kohdalla. Kun sillä on enintään 4 lehteä, se on käyttänyt juuren voimia ja heikentänyt siis juuristoaan. Jos sen kitkee tässä vaiheessa, juuressa on vain vähän voimia uuden lehdistön kasvattamiseen. Kun sen jälleen kitkee ajoissa, näivettyy juuristo ja juolavehnä on voitettu. Jos maa on kateviljelty tai muuten saatu kuohkeaksi, kitkentä onnistuu sormin ja juuristo tulee ehjänä. Alla kuvia, kun kitkin valkosipulini ennen katteen lisäämistä. Jokaisessa varressa on enintään 4 lehteä.

Toinen valkosipulipenkin juuririkka oli tämä alla näkyvä, jonka nimeä en muista. Hyvin näkee, miten se on kasvattanut syksyllä multaan jääneistä juurenpaloista. Nämäkin lähtivät helposti ja jokaisesta juuresta on helppo tarkista, että niissä ei ole yhtään uutta katkaisupintaa, eli sain ne ehjinä pois. Tärkeimmän rikkaruohokitkentähetket ovat syksyllä myöhään, jolloin kannattaa olla tosi tarkka ja ahkera. Mitä huolellisemmin kitkennän tekee, sitä vähemmän on keväällä kasvua aloittelevia juuria. Toinen on nyt varhain keväällä, kun niiden juuret ovat todella heiveröiset, eivätkä pysty kiinnittymään maahan oikeastaan lainkaan.

Pihasta parempaa pöytään

 Hanke huomenna Eurassa Ruukinpuistossa

Hankkeella on tapahtumassa neuvontapiste ja olen siellä työni puolesta kertomassa kompostoinnista. Toivottavasti nähdään siellä. Otan mukaani kompostointiin liittyviä tarvikkeita ja kerron, miten varmasti onnistut kompostisi kanssa. Varmuuteni johtuu siitä, että olen ihan varma, että saat prosessin toimimaan, kun tiedät perusasiat, mitä kompostissa tapahtuu ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Sen jälkeen pystyt reagoimaan oikein kompostisi vaatimalla tavalla kussakin tilanteessa. Helppoa kuin heinänteko, sanotaan.... tosin en lainkaan ole varma, että heinänteko on helppoa, siitä minulla ei ole mitään kokemusta.

Näiden satojen voimana on ollut yksinomaan oman kompostin ravinteikas multa.

Ei ole mitään väliä, millainen kompostisi on, omatekoinen vai ostettu. Kaikissa on samat toimintaperiaatteet. Eroja löytyy siitä, onko se jyrsijäsuojattu ja onko se tarkoitettu toimimaan ympäri vuoden. Samat prosessit kompostoitumisen osalta on ihan kaikissa.

Nähdäänhän huomenna, Eurassa Ruukinmäellä 15:00 alkaen.

Tomaatit ja kurkut tihkukastelussa kasvihuoneessa

 Puutarhurin yksi parhaita apureita

Tihkukastelujärjestelmä on aivan välttämätön, mikäli haluaa kasvattaa jotain kasvihuoneessa ja olla vapaa päivittäisestä kastelusta. Luulin vuosia, että tihkukastelujärjestelmät ovat vaikeita, hankalia ja vain ammattilaisia varten. Joitakin vuosia sitten sisareni lopetti kasvihuonekasvatuksen ja kysyi, josko olisin kiinnostunut järjestelmästä. Onneksi päätin yrittää. Sen jälkeen kasvihuone on ollut todella vähätöinen ja huoltovapaa. Taimien liikoja lehtiä ja tomaattien varkaita toki pitää poistaa edelleen, mutta enää ei ole huolena epätasainen kosteus, joka pilaa sadon.

Järjestelmä rakentuu keraamisista, maahan laitettavista säätelijöistä, pienistä putkista, joista tihkuu vesi, sekä vedenkuljetusputkista. Nämä keraamiset säätelijät pitää imeyttää läpimäriksi ja täyttää vedellä. Kiinnitän tummanvihreän korkin aina ämpärissä veden alla, jotta tulee varmasti täyteen. Ohut ruskea letku on se, josta tihku tulee. Ruskealla nupilla tummanvihreässä korkissa säädellään tihkun tiheyttä. Oikeassa reunassa oleva musta osa liitetään vesiputkeen.

Vesiputkea myydään pitkänä tavarana ja siitä pätkitään omaan kasvihuoneeseen sopivat pätkät.

Kasvihuoneessani on nyt kaksi kirsikkatomaattia, kaksi runkotomaattia ja kaksi kasvihuonekurkkua. Enempää ei mahdu, vaikka nyt vielä näyttääkin tyhjältä.

Tänä vuonna laitoin jokaiselle taimelle kaksi tihkua.

Nurkassa kasvaa vielä lehtisalaattia, joka syödään pian pois.

Taimien välimatka määrittelee, miten pitkiä pätkiä letkusta tarvitaan.

Sisäviidakko siirtyi ulkoruokintaan

 Viherkasvini kesähtivät pihalla

Jos joku kerran voi talvehtia... niin kai sitten on olemassa myös sana kesähtiä. Kaikki viherkasvini nyt siis joka tapauksessa viettävät aikansa pihalla aina kesäkaudet. Siihen on monia syitä. Saan pestyä ikkunat ja tehtyä suursiivouksen sisällä, kasveista tulee hyvinvoivia, marraskaktukset kukkivat tauotta lokakuusta huhtikuuhun, sade huolehtii kastelusta ja linnut syövät mahdolliset öttiäiset.

Toivottavasti banaanit kasvavat nyt pituutta. En tiedä, voiko niistä koskaan saada satoa, mutta kiva olisi saada niistä isot "puut" sisälle. Tässä kuvia joistakin. Sää oli kivan pilvinen ja sade alkoi juuri sopivasti, kun olimme saaneet siirron valmiiksi. Talven tomut huuhtoutuivat heti pois.

Huomaat varmaan, että joka purkissa on useampaa kuin yhtä kasvia. Olen havainnut, että sekaistutukset voivat paljon paremmin. Kahvia en saanut viihtymään, ennen kuin istutin sen tuoksuvan lohikäärmepuun kanssa samaan ruukkuun. Amaryllikset viihtyvät hyvin marraskaktuksen kanssa samassa ruukussa. Rönsyliljaa, murattia ja juorua laitan ihan joka paikkaan. Niitä on helppo karsia, jos alkavat viihtyä liian hyvin. Eivät estä vieruskasvien kasvua silti. Ne pitävät ruukun pienilmaston kivan kosteana ja kasvit voivat paremmin.

 

Alavilla mailla hallavaara

 Onneksi kuulin töissä tärkeän uutisen

Meillä on töissä monta ammattiviljelijää, jotka tietävät pomminvarmasti kaikki varoitukset, mitä tulee säähän. Onneksi lounaalla puhuttiin sen verran kasvatuksista, että tuli puheeksi ensi yön hallan vaara. Tokihan huomasin ilman viilenneen, mutta en ajatellut hallaa tulevaksi.

Olisi ollut aivan hirveän harmillista, jos hyvin kasvuun lähteneet perunat olisivat saaneet hallaa. Siinä olisi mennyt juhannusperunatoiveet.

Nyt on paksulti harsoa, halla saa tulla, miten vain haluaa, perunoiden osalta.

Toiset kasvattaa perunoita ämpärissä.... onko tämän nyt jättikurpitsan kasvattamista ämpärissä? Pitää muistaa ottaa suojaukset aamulla pois, etteivät saa lämpöhalvausta, jos aurinko lämmittää.

Kuka popsii ukonhattujani?

Tällaisia löysin kukkapenkistäni

Tyrnien alla olevissa ukonhatuissa on nyt joku vierailemassa. En tiedä, onko kyse kutsumattomista vai keistä. Laitoin kysymyksen Facessa Leena Luodon ryhmään. Sieltä lähes aina saa vastaukset ja lisätiedot. Ja sainhan minä. Kyseessä on perhosen toukka. Eikä minkä tahansa perhosen, todella upean yökkösen https://www.perhoset.fi/historia/plusiinae/pol-moneta.htm nimittäin Rahayökkösen. En enää availe sykeröitä, kasvakoon rauhassa perhosiksi. Sitä vain mietin, että kun ovat tuon nimisiä, niin tuovatkohan sitten puutarhaan rahaa myös?

Veijarit eivät ole tiukasti kasvissa kiinni ja sykeröä avattaessa yleensä tippuivat maahan. Jätin näitä auki, jos vaikka pihamme lintuperheet löytäisivät näitä poikasten ravinnoksi. Meheviä proteiinipatukoita, nams ja rouskis. Ehkä jopa oravat voisivat popsia näitä lisäravinnokseen. Enempää en näitä siis linnuillekaan syötä, saati oraville. Moni olisi jo tarttunut ties mihin saippualiuokseen, valitettavasti. Ihan turhaa tai oikeastaan turha on väärä sana, ihan hirveän haitallista! 

Sykeröitä ei meinannut ensin huomata, sillä kasvava terve vierailijaton latva näytti hyvin samalta. Ainoa ero oli, että veijareiden majoittama latva on kallellaan sivullepäin

Kukinta varmaankin jää laimeammaksi, mutta ei se kokonaan katoa. Latvoja on paljon ja vain joissakin on näitä B&B majoittujia. 

Tiistaina treffit Huittisissa?

 Omasta maasta -hankkeessa tapahtuu

Työni kuljettaa taas kivaan tapahtumaan. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin saada töissä kertoa juuri siitä, mikä on itselle valtavan tärkeää: Kotitarveviljelyä, luonnonmukaista lannoittamista ja torjuntaa. Asioita käydään läpi kasvimaan reunalla, siis ihan oikeassa ympäristössä. Ei mitään webinaaritouhua, jossa puhuva pää selostaa powerpointista juttuja kuvien avulla.

Nähdäänhän Huittisissa? Voit laittaa viestiä, jos mielessäsi on jokin tietty kysymys, johon haluaisit vastauksen.

Näitä palstatreffejä on hankkeessa monissa eri paikoissa, kannattaa laittaa hanke seurantaan Facessa ja tulla mukaan.

Pölyttäjät, missä olette?

 Hedelmäpuiden kukinta suurinta vuosiin

Luumu-, päärynä- ja kirsikkapuu ovat jo lopetelleet kukintaansa, tai aivan loppuvaiheessa. Perheomenapuussa monet lajikkeet tekevät kukinta-ajasta pidemmän. Aiemmin kirjoitin jo, että mustikat kukkivat runsaasti. Tänään ovat keittiön ikkunan edessä olevien lajikkeiden kukat puhjenneet täyteen voimaansa. En saa taltioitua kuvaan runsautta enkä kukkaryppään suuruutta haluamallani tavalla. Kun puuta katsoo, kukat ovat samanlaisina palloina kuin lumipalloheisin kukat. Aiemmin olen samoista oksista ihmetellyt, kun pienen pieni orava, varmastikin viime vuoden poikanen, kävi syömässä kukkia. Ihan totta, sain seurata ikkunan takaa pitkän aikaa kun se naposteli kukkanuppuja. En ymmärrä miksi niitä söi, ehkä siellä oli jotain proteiinipitoista mukana, mitä en vain nähnyt.

Kukkia on runsaasti, mutta pölyttäjiä ei ole. Puutarhassani on paljon kukkivia kasveja, varhaisista krookuksista ja narsisseista alkaen. En käytä mitään torjunta-aineita. En tiedä, mitä voisin enempää asian hyväksi itse tehdä, omassa pihassani. Leikattavaa nurmikkoa ei ole enää kuin yksi pieni polku, joka on välttämätön kulkemiselle.

Osaisiko joku neuvoa, miten vaaleaa taivastaustaa vasten saisi kuvan?

Muuten yritän vaikuttaa asenteisiin ja jakaa oikeaa tietoa. Kannustan ihmisiä sietämään voikukkia, ymmärtämään, miksi tontinomistajan hoitovastuulla oleva kaupungin viheraluenurmikko on meidän kohdallamme täynnä voikukkia tällä hetkellä ja lopun vuotta monenlaisia luonnon kukkia. Siellä on myös paljon istutettuja perennoja, jotta kukkia olisi mahdollisimman paljon. Kuten Tanskalaisen maajussin vetämässä tanskalaisessa Haluamme luonnon takaisin-hankkeessa eräässä kyltissä sanotaan: sorry the weeds, we are feeding the bees. Taidan teettää itsellenikin tuon kyltin, olen siihen niin ihastunut.

Tältä meidän nurmikkomme näyttää. Ei ole perinteinen siisti 7 mm leikkuujälki. Minun mielestäni hurjan paljon kauniimpi.

Marjapensaiden ympärys on täynnä ahomansikkaa maanpeittokasvina. Kukinta kestää pitkään pölyttäjien iloksi. Jonkun mielestä en varmaankaan oikein hoida puutarhaani ja olen laiska ja kaikki näyttää epäsiistiltä. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan.

Tavismansikka amppelissa

 Talvehtiminen kätevää ja kastelu helppoa

Ostin monia vuosia sitten amppeleita, joissa on todella iso multatila ja vesisäiliö. Suurimman osan myin pois pari vuotta sitten kirpputorilla säilytystilapuutteen vuoksi. Nyt tietenkin harmittaa. Joitain oli silloin käytössä ja jäivät, onneksi, myymättä. Yksi amppelikasvini on tavallinen mansikka. Lajikkeesta ei ole enää tässä vaiheessa mitään tietoa, muuta kuin, että hyvältä maistuu. Mahtaisiko joku tunnistaa lajikkeita lehtien muodon perusteella? Tai sitten myöhemmin satomarjan avulla?

Mansikka kasvaa siis amppelissa, vaikka amppeli ei ole sinänsä roikkumassa missään. Saan siirrettyä kasvia aina sopivaan paikkaan, ja mikä parasta, talvehtimaan suuren makeasinikuusaman suojaan. Suuri kastelusäiliö mahdollistaa tasaisen kosteuden koko kasvukautena, jolloin marjoistakin tulee kookkaita, säästä riippumatta.

Yritin saada kuvaan näkymään, huonolla menestyksellä, että yksi kukka on jo kasvamassa, eli ainakin jotain satoa on tulossa.

Toinen vakioamppelikasvi on muratti, joka kesällä roikkuu milloin missäkin ja talvet on sisällä olohuoneessa. En enää muista, kumpi muratti se on alun perin ollut, sisälle ostettu viherkasvi vai pihaan ostettu puutarhakasvi. Amppelielämää on jatkunut jo todella monta vuotta. Multaakaan en ole vaihtanut. Lierot huolehtivat kuolleista kasvinosista ja uutta multa laitan, kun kasvi vajoaa alaspäin, eli ruukkuun tulee tyhjää. Tänä vuonna jaan juurakon ja teen perusparannuksen, sillä amppelin muoviosat ovat hapertuneet.

Pihlaja taivutellen somisteeksi

 Kuusi pihlajaa alun perin palmikoitu

Keräsin 17 vuotta sitten marjoista levinneitä pihlajantaimia ja istutin ne ruukkuun. Kun ne oli vähän kasvaneet, laitoin ne yhteen suurempaan ruukkuun ja palmikoin varret. Aikaa kului ja puut kasvoivat liian suuriksi ruukkuun. Silloin siirsin ne kukkapenkkiin, jossa ne ovat edelleen, tosin nykyään niin kasvaneet yhteen, että enää siinä näyttää kasvavan yksi puu muhkuraisella varrella.

Joka vuosi leikkaan runsaasti uutta kasvustoa ja pujottelen osan kaariksi. Kaaria on moneen suuntaan. Nyt lehtien puhjettua rakenne ei oikein enää näy. Tänä vuonna jatkan punomista ylöspäin ja alan tehdä uuttaa kaarirakennelmaa edellisen yläpuolelle.

Puun kasvua pitää rajoittaa koko ajan, sillä isoa puuta tuohon kohtaan ei mahdu

Jättikurpitsat uhkarohkeasti jo avomaalla

 Esikasvatus tehtiin kasvihuoneessa

Viime vuonna epäonnistui jättikurpitsan kasvattaminen. Ensimmäinen kylvö ei itänyt lainkaan. Sää kylmeni heti kylvön jälkeen, eikä juuri mitään itänyt. Toinen kylvö onnistui vähän paremmin, mutta aikaa ehti mennä hukkaan ja sadontuotanto käynnistyi kovin myöhään. 

Ehkä aika olisi vielä johonkin satoon riittänyt, mutta en ehtinyt huolehtia raakileiden karsinnasta ajoissa, joten kasvuvoimaa haaskaantui turhan moneen kurpitsaan. Viimeinen niitti sadolle oli, kun vihdoin menin karsimaan liikoja varsia, katkaisin sen SUURIMMAN kurpitsan varren. Kyllä harmitti aivan vietävästi, varsinkin, kun taimi ei ollut suoranaisesti omani, vaan poikani. 

Nyt yritän suoriutua omasta osuudestani paremmin. Kasvukuoppa vahvistettiin kompostilla ja olen muistanut kastellakin.  Kohta voi laittaa katteita ja suojella maata kuivumiselta.

Mustikoissa runsaasti kukkia

 Sato näyttää lupaavalta

Pihassamme on runsaasti pensasmustikoita. Osa on jo monta vuotta vanhoja ja osa ihan nuoria. Lajikkeitakin on monia, sillä luin aikoinaan lajikemäärän lisäävän satoa kaikissa lajikkeissa, myös niissä, joissa riittää yksi pensas sadontuotantoon. 

Ikävä kyllä en ole merkinnyt mitenkään lajikkeita, joten ei ole enää mitään muistikuvaa, mitä kaikkea löytyy. Osa tuottaa isoja laakeita mustikoita ja osa sellaisia metsämustikan kokoisia. Yleensä, jos mustikka on iso, ne eivät ole ryppäinä, mutta jos mustikan koko on pieni, marjat ovat enemmän ryppäinä.

Meillä lapset tykkäävät mustikan kukkien mausta ja joudunkin aina vähän toppuuttelemaan, etteivät syö kaikkia kukkia. Haluan mustikoita!!!

Puutarhaharrastus tutustuttaa kivoihin ihmisiin

Puutarhaseuran kautta monessa mukana

Nyt viikonloppuna on museoiden superviikonloppu. Lauantaina Porissa museoiden ympärillä on monenmoista kivaa tapahtumaa. Satakunnan puutarhaseura, jonka toiminnassa olen mukana, oli Porin kaupungin kanssa yhdessä järjestämässä Kulttuuritalo Toivon pihassa tapahtumaa. Tuulikki Kiilo piti esityksen Pihat, portit, aidat -teemasta. Itse pidin alla näkyvän oman ennalta sovitun luennon ja pioniluennon peruunnuttua lisäsin aiheita kompostointiin ja No Soap in Garden-teemaan. Aika kului aivan siivillä. Tupa oli täynnä kuulijoita ja oli oikein mielenkiintoisia kysymyksiä. Itsekin aina innostuu vielä lisää, kun kuulijat ovat hengessä mukana näin voimakkaasti. Kaksi tuntia putkeen täyttä asiaa ja silti oli kivaa. 

Itselläni oli myös myytävänä perennojen jakotaimia. Myyntikin sujui kivasti. En ole koskaan aiemmin myynyt kasveja. Nyt innostuin siitä toden teolla. Minulle on nimittäin ihan mahdoton ajatus, että heittäisin taimia pois, kun niitä pitää jakaa kukkapenkissä. Tutuilla on jo kaikkea riittävästi, eli heillekään ei voi enää niitä tyrkyttää. Nyt olen alkanut ruukuttamaan niitä ja ensi kertaa sain myyntiin ne. Syksyllä on taas seuran peräkonttikirppis ja aion valmistaa sinne myyntiartikkeleita lisää. Tosi hauskaa. Aion kunnostaa nimittäin kukkapenkkini tänä vuonna. Niiden lautareunukset ovat aivan lahonneet ja rikki. Samalla jakotaimia tulee runsaasti ja on kiva, kun ei tarvitse edes miettiä, mitä niillä tekisi. Ruukkuun vaan.

Kaalikasvien taimet istutettu ja harsotettu

 Ötököiden on turha yrittää hyökkäystä!

Viime vuonna kylvin lehtikaalin kolmeen kertaan, kun ne tulivat syödyiksi jonkun öttiäisen toimesta. En koskaan tunnistanut niitä varmaksi, mutta ilmeisesti kirpat olivat asialla. Kolmas kylvökerta onnistui ja satoa tuli hyvin. Ruusukaaleja enkä parsakaalia kasvattanut viime vuonna lainkaan. Nyt esikasvatin kaikki kausarissa verkon alla ja lauantaina istutettiin taimet maahan.

Tänä vuonna päätin onnistua näissä kaikissa kolmessa, loppuun asti, lisäksi myös lantussa. Eli huolellinen esikasvatus verkon alla ja tänään taimet suojattiin korkeilla kaarilla ja harsolla.

Kaaret ovat niin korkeita, että kasvit mahtuvat olemaan siellä loppuun asti. Kirjoitin aiemmin siitä, miten herkullista on itse kasvatettu parsakaali. Samaa voi sanoa myös ruusukaalista. Ruusukaalit ovat harvojen mielestä herkullisia. Itse olen tykännyt niistä aina, mutta itse kasvatettuja sain myös perheeni syömään. En osaa sanoa, mitä on suurin vaikuttava tekijä makuun. Maan ominaisuudet luonnollisesti vaikuttavat aina, mutta uskon tässä olevan muutakin. Ehkä se, että en käytä väkilannoitteita, vaan kompostimultaani, on kasvutahti maltillisempia ja aromien kehittyminen erilaista kuin nopeasti väkilannoitteilla kasvatetuilla.

Kuha ois kiva kala

 Näillä sanoilla kalastajat saattelin matkaan

Taas on se aika vuodesta, kun paistinpannulle saa pyyntituoretta kalaa. Tällä kertaa se on kuhaa. Talven aikana oli fileointirutiini päässyt ruostumaan. Tuoreen kalan fileointi on onneksi paljon helpompaa kuin kaupan tiskiltä ostetun vanhemman kalan. En tiedä syytä, mutta näin sen olen kokenut.

Loppukesästä nämä näyttävät varmasti taas paremmilta, kun rutiini palautuu.

Tällä kerralla kalastaja saa syödä kaiken iltapalaksi, ansaittua saalistaan. Mausteeksi ei tule kuin suolaa ja paistaminen runsaassa voissa.

Toivottavasti näistä saadaan nauttia monet kerrat nyt alkaneella kalastuskaudella. Hauesta tulee muuten aivan hurjan herkulliset murekepihvit. Kunhan hauki nappaa, kuulette siitäkin.

Mutta tänään siis "paistettua kuhaa eli kuistettua pahaa" 😁.

Tätä odotettiin jo kovasti

 Kaatosade ollutkaan kuin pieni kostea hönkäys

Jos sade tulee täysin kosteutta imemättömälle pinnalle, syntyy helposti vaikutelma runsaasta sateesta. Kaikki satanut vesi jää näkyviin. Jos pinta on lisäksi sellaista, että vesi jää pisaroiksi, vesi näkyy todella selvästi.

Kun sama vesimäärä sataa savesta sisältävälle multavalle kasvimaalle, lopputulos on aivan toinen. Maan vedenpidätyskapasiteetti on niin suuri, että kaikki sade pystyi imeytymään ihan pintaan. Siirsin pinnalta ihan ohuesti multaa ja alla oli kaikki ihan vielä kuivaa. Tämä on hyvä esimerkki myös siitä, että jos kastelee kukkamaita tai kasvimaita, pitäisi kerralla antaa runsaasti vettä, jotta maa kastuu oikeasti syvälle. Muutoin kasvit kasvattavat juuria vain pintaan ja ovat alttiita kuivumiselle. No, sateen määrälle ei voi mitään, eli joskus voi käydä näin. Onneksi samana päivänä vähän myöhemmin satoi vielä runsaasti ja pitkän aikaa. Maa kastui kunnolla.

Oman kasvimaan vedenpidätys- ja -läpäisykykyä voi vähän testailla. Kaataa kerrallaan runsaasti maahan ja seuraa, miten nopeasti vesi imeytyy ja toisaalta, miten syvälle vettä riitti. Jos vesi imeytyy ihan yläkerroksiin, maassa on hyvä pidätyskyky, jos imeytyy tosi hitaasti, on huono läpäisykyky, ja jos solahtaa kuin viemäristä, on hyvä läpäisykyky ja todennäköisesti huono pidätyskyky. Tähän on olemassa ihan oikeita peltomaan laatutestejä, joita voisi myös kotipuutarhuroijat käyttää, mutta meille ei ole niin tärkeää saada tarkkoja mittaustuloksia.

Nämä vedenpidätys- ja -läpäisykyvyt riippuvat maan rakenteesta, maan multavuudesta ja savespitoisuudesta. Näistä on ollut blogissani monia kirjoituksia. 

Maan rakenne puutarhassa

Miten tasoittaa maan olosuhteita

Mistä saa tasoittavia aineita

Maan merkitys puutarhassa onnistumiseen

Kosteuden hallinta

Saven hyvistä ominaisuuksista

Naamiaisiin menossa?

 Hyönteiset ovat saapuneet

Tämä naamiaisiin menossa oleva perhonen on mielestäni hurmaava. Ihana maski silmillään se tutkaili sinimarjakuusaman kukkia.

Kuva: Karo Koskinen

Lentäessä on tärkeää pitää jalat yhdessä ja siivet linjassa.

Kuva. Karo Koskinen

Herkuttelua kieli pitkällä kukkasessa.

Kuva: Karo Koskinen