torstai 10. toukokuuta 2018


Hitaasti mutta varmasti, etana liukuu kohti puutarhasi herkkuja, ennemmin tai myöhemmin. Muista kuitenkin, että etanoita on monenlaisia ja kaikki eivät ole ihan yhtä pahoja tuholaisia. Oma lukunsa on espanjansiruetana, joka ehdottomasti pitää poistaa aina kun sellaisen näkee. Myös puutarhan ulkopuolelta pyöräteiltä ja julkisilta viheralueita. Niitä emme toivota tervetulleiksi!

Nämä lehtokotilot, jotka kantavat kotinsa selässään sekä "kodittomat" eli ne pehmeät etanat, saa pidettyä aisoissa melko vähällä työllä. Ainakin useimmiten. Tärkeää on syksyllä kääntää kaikki pintakivet, lautojen aluset, ruukut, purkit ja muut piilopaikat ja poistaa talvehtimaan paenneet etanat. Ne kaivautuvat syksyllä pintamaahan, joten pieni muokkaus maan jäädyttyä voi myös joskus auttaa vähentämisessä. Palellutat ne nimittäin hengiltä kääntämällä pintamaata muutaman sentin syvyydeltä.

Jokainen syksyllä poistettu etana tarkoittaa suurta hyötyä kevään taistoon. Jos sen sijaan syksyllä järjestät lokoisat talvehtimisolot, voit olla varma keväällä tapahtuvasta väestöräjähdyksestä, tosin huomaat sen vasta loppukesästä kun satosi on rei'itettyä ja sinulle jää vain murto-osa kokonaissadosta syötäväksi.

Pidä nurmikko lyhyenä kasvimaan lähettyviltä ja tee iltaisin pieni tarkistuskierros kasvimaalla lehtien alapinnoilta. Ei tarvitse koko puutarhaa aina kiertää, kunhan jatkuvasti tarkistat jonkin osan, ei pääse mikään kulma yllättämään suurtuholla yhtäkkiä.

Sammakot ja kontiaiset ovat etanoiden suurkuluttajia, eivätkä harakat, varikset ja naakat sen vähempiarvoisia ole. Linnut voivat sotkea muuten ja olla vähemmän tervetulleita marjarosvoina, mutta sammakot ja kontiaiset, niitä kannattaa paijata ja kutsua asukeiksi. Siilit herkuttelevat myös etanoilla ja talvipesä saattaa houkutella siilin asustelemaan pihapiirissäsi.

Kontiaisethan eivät ole myyriä, eivätkä syö satoasi eivätkä kukkasipuleita. Kontiaiset ovat lihansyöjiä ja lisäksi rauhoitettuja!!! Sillä on söpö pitkuliainen nenu ja kaivuujalat, niitä et löydä myyrältä. Erotat aivan helposti, kummasta on kysymys.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Vielä ehtii

Innostuitko puutarhasta liian myöhään? Menikö siemenpusseissa mainitut kylvöajat jo ohi?

Ei haittaa, vielä ehdit tehdä monenmoista. Voit valita useita suoraan maahan kylvettäviä, jos esikasvatusaika on ohi. Puutarhat onneksi aloittavat taimikasvatuksensa aina alussa ja meitä mattimyöhäisiä lohduttaa suuresti, että muutaman kurkku- ja tomaattitaimen ehtii vielä noutaa lähipuutarhasta.

Herkkuja leivälle

Oletko kyllästynyt tavalliseen lötköön lehtisalaattiin tai mauttomaan jäävuorisalaattiin leivälläsi? Kokeilemisen arvoisia ovat monet miniversot, jotka kasvavat hurjan nopeasti, jos vain lämpöä ja valoa riittää. Valo tulee taivaalta ja lämpöä voit houkutella peittämällä kylvökset harsolla tai jopa pienellä kasvutunnelilla. Taivutat vain pienet metalliset kaaret kylvöriviin ja levität huokeaa kasvihuonemuovia päälle. Ei tarvitse ostaa kallista laatua, riittää sellainen määrämuotoon leikattu, jota myydään pienkasvihuoneita varten. Kestää silti useita vuosia, kokemusta on!

Retiisi, nauris, kaskinauris ja monet muut

Leivälle erityisesti sopivat nopeakasvuisen reitiisin pienet versot. Kaikki, mitä harvennat, kannattaa säästää jääkaapissa pienessä pussissa, jossa hieman vettä, käyttöön asti. Samoin nauriin ja eritoten kaskinauriin pienet taimet rapsahtavat mukavasti suussa ja maku on kuin juureksen ikään. Retiisin lehdet maistuvat retiisille, polttamatta suuta kuitenkaan. Kaskinauris on maukasta, rucolan korvaavaa leivällä ja salaatissa.

Kevään ensi kukkanen... siis rikkaruoho

Kukkapenkki herää vähitellen eloon ja penkin reunoilla kurottelee ensimmäiset voikukan lehtiruusukkeet. Hennot juuret eivät pidättele ruusuketta tiukast, vaan kevyellä nyppäisyllä saat sen kokonaan maasta. Napsaise juuri pois ja nakkaa lehdet suuhun. Ennen kuin ne tummuvat ja paksuuntuvat kesän edetessä, maku on mieto ja hauska. Samalla kun kukkamaa siistiytyy, saat vitamiineja ja muita ravinteita pienellä vaivalla. Nokkoset kannattaa kuivata ja jauhaa hienoksi. Mainio ravinnelisä ruokaan! Makua ei tule jauhosta, mutta ravinteet tulevat kyllä. Toki voit tehdä kevyesti ryöppäämällä myös nokkoskeittoa tai lettuja, herkkuja ja terveellisiä. Nam!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Maa oli jäässä vielä muutama viikko sitten. Pinnasta vähän kokeillen löytyi talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Nyt aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Ei ole mennyt hukkaan lisätty komposti ja hevoska!

Talven jäljiltä tarkastettiin ensin tuhojen laajuus palstalla. Aina vähän jännittää, ovatko pitkäkorvat nakertaneet vadelman taimet tyngiksi talven aikana. Liekö ollut muuta ruokaa riittävästi, sillä menneenä talvena vadelmat saivat olla aivan rauhassa, jopa myöhään syksyllä istuttamani uuden lajikkeen syysvadelman taimet. Ne ovat siitä oivallisia, että satoa tulee varteen jo ensimmäisenä vuotena, ei siis vasta toisena, kuten kesävadelmalla. Sato myös valmistuu hieman myöhemmin, joten vadelmakausi pitenee, mikäs sen mukavampaa.

Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake on mukavasti pitänyt kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanssa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.

Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehti kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.