30.4.2019

Varhaisia herneitä tiedossa

Harson suojassa avomaalla


Kasvihuoneessa taimetettuja hevoskan lämmössä, nyt siiretty ulos kasvimaalle.

herne
Kylvän myös suoraan avomaalle monessa erässä, jotta kaikki sato ei valmistu yhdellä kertaa. Viime talvena tein koepakastuksen omista herneistä ja maku oli niin makea, että tänä vuonna kasvatan myös pakastettavaksi omia herneitä. Ei ole edes vertailtavissa kaupan pakasteherne ja oma herne, niin on suuri ero maussa.

sokerimaissi
Maissi vaatii pitkän kasvuajan ja hyviä tuloksia olen saanut silloin kun olen itse kasvattanut siemenestä asti. Sanotaan, että maissi kärsii kovasti siirtelystä ja siksi yritän aina saada maahan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta juurtumiseen on runsaasti aikaa ja kasvuun riittää voimia, kun vartta on reilusti.



parsakaali
Parsakaalikokeilu oli myös niin herkullinen, että nyt on erittäin runsaasti taimia laitettuna jo maahan ja lisää kasvamassa kasvihuoneessa. Ihan meinasin unohtaa ruusukaalit kylvää, mutta nyt vappuna hoidan senkin kuntoon. Vesi herahtaa kielelle, kun edes muistelen, miten herkullista omat ruusu- ja parsakaalit ovat talven iltoina sulan voin ja oman valkosipulin kera.

25.4.2019

Aivan leväperäistä touhua....


Kevään siivousreissu tehty


Ja iso lasti rakkolevämerikaislasimpukkamörskää odottaa katteeksi pääsemistään. Levää kerätessään on hyvä muistaa, että myös rantakäärmeet tarvitsevat näitä kasoja, pesimiseen nimitäin, eli kasoja on hyvä jäädä rantoihinkin.





23.4.2019

Kevät keikkuen tulevi

Pihalla on kuulemma liian kuuma...

Totta se on, pihalla on kuumempi kuin muutama vuosi sitten koko kesänä.



Kasvit ottavat aimo harppauksen kasvussa. Paksun talvisuojauksen alla on valkosipuli intoutunut kasvamaan. Väri on vähän vaalea, sillä otin vasta nyt maton pois päältä. Kova on ollut hinku kasvaa.




Mustaherukat puskevat lehtiä ja osa joutuu suoraan herkkusuihin. Ovat todella mehukkaita lasten mielestä.





Mustikka on hieman hitaampi keväällä.




Päärynäpuu pullistaa jo silmuja. Jouduin leikkaamaan oksaa kulkuväylältä, vaikka muutoin hoitoleikkaus tehdään vasta syksyllä.





Vadelmat heräilevät talven jäljiltä.






Urostyrni "kukkii".






Tämä valkosipuli kasvaa istuttamatta. Mikälie jäänyt sipuli nostamatta viime vuonna. Annan kasvaa tietenkin.




21.4.2019

Pienille puutarhureille ajanvietettä


Puutarhurointi voi joskus lapsen silmin olla....


tylsää.

Yorkshire Dalesin matkalla löytyi eräs mainio myyntiartikkeli, jota en kyllä ostanut, ei mahtunut matkatavaroihin enää.  Nyt on tarkoitus tehdä itse vastaava samalla idealla. Tarvikkeet ovat yksinkertaiset ja kasseja on "nurkissa lojumassa yllin kyllin".

Lapsista on hauskaa retkeillä ja nauttia herkkuja, kun aikuiset puurtavat omissa touhuissaan. Päivä kuluu sutjakkaasti. Voihan näitä käyttää vaikka ihan kotipihassakin touhuilemiseen sateen sattuessa sateessa. 

 



19.4.2019

Miten pitkä voi olla kasvukausi?

Milloin keräsin viime vuonna vielä satoa?


Viikonloppuna ihailin onnistunutta kausikasvihuoneen lämmitystä hevoskalla ja mietin, että milloinkohan keräsin viime vuonna viimeiset rucolat kausaristani eli kausikasvihuoneesta. Onneksi valokuvissa on päivämäärät tallessa, joten kuvia selaamalla asia selvisi.

Tässäpä tämä kuva. Maku oli edelleen taivaallinen ja maukas! Kestää näiden herkkujen jälkeen aina melkoinen tovi, ennen kuin voi ostaa kaupasta yrttejä syötäväksi.


1.12.2018 rucola vielä poimintakunnossa.


Jos tänä vuonna onnistuu syksy yhtä hyvin kuin viime vuonna, tarkoittaa se kokonaisuutena 8 kuukauden kasvukautta, ilman sähkölämmitystä... ei paha, sanoisin Satakunnan korkeudella.



17.4.2019

Miten sadetus suojaa hallavaurioilta?

Vedellä on suuri ominaislämpökapasiteetti... eli siis?


Vesi on meille kaikille hyvin tuttu, mutta tunnetko veden oikeasti?


Vesimolekyyli on pieni ja kevyt ja hyvin nopealiikkeinen. Se koostuu yhdestä happiatomista ja kahdesta vetyatomista. Tuttu kuva koulusta, varmaankin.




Vesimolekyylissä on elektronit (atomin osia) ovat vähän epätasaisesti jakaantuneena, mikä aiheuttaa sille samanlaista ominaisuutta kuin mitä on magneetilla. Toisessa puolessa on miinusta (kuvassa punainen happiatomi ja toisessa plussaa (kuvassa siniset vetyatomit), eli kuten magneetit tarttuvat toisiinsa, samoin tekevät vesiatomit. Toisen atomin miinuspää ottaa toisen atomin plussasta kiinni ja ne pitävätkin muuten aika tiukasti toisistaan kiinni. Tämä liittyy siihen kapillaari-ilmiöön, josta vähän kirjoittelin jo aiemmin, ja kohta tulee lisää savimaan problematiikassa.



Entä se sadetus-juttu?


No, on vesimolekyylissä muutakin kuin tuo miinus-plussa -juttu. Vesi vaatii paljon energiaa, että sen saa kiehumaan tai toisaalta yleensäkin lämmitettyä. Sillä on siis suuri ominaislämpökapasiteetti. Sama vaikutus on toisinpäin, jäätyminen vapauttaa energiaa, siis sitä energiaa, jota on tarvittu alun perin lämmitykseen. 

Mitä tekemistä energialla on nyt sitten sadetuksen kanssa? Se, että jos ilmassa alkaa halla uhitella ja sadetat kasvustojasi hennolla sumulla, pienet sadepisarat alkavat jäätyä kasvisi lähellä ja samalla luovuttavat lämpöä, jota kasvisi tarvitsevat hallaa vastaan. Veden kanssa ei saa silti olla ylenpalttinen, jotta jää ja liika kosteus eivät ala omalta osaltaan tekemään vaurioita.



15.4.2019

Ei haitannut 12 asteen pakkanen

Taimet hengissä hevoskan lämmössä


Yöllinen pakkanen painui 12 asteeseen


Leppäkerttu työn touhussa ulkona.



Persilja terhakkaana  kasvussa.



Salaattia kohta valmiina syötäväksi.

Maissi ja parsakaali hyvässä alussa.






11.4.2019

Sata vuotta sitten osattiin


Puutarhaneuvojia tarvittu jo toistasataa vuotta




Aihe on ajankohtainen nyt, mutta ei ensimmäistä kertaa eikä varmasti viimeistäkään kertaa. Marttaliiton Marttaperinne-sivuilla on mukaansa tempaavasti kerrottu neuvojien ohjanneen puutarhanhoidossa koteja jo 1900-luvun alussa, siis viime vuosituhannella. Ihan samalla tavalla silloin todettiin ihmisten olevan vähän uusavuttomia ja heille piti kädestä pitäen opettaa ruuan kasvatusta ja laittoa. Sivuilla todetaan 1900-luvun ensimmäisestä kymmenestä vuodesta, että "Kotitalousneuvonta painottui puutarhanhoitoon, säilöntään, ruuanlaittoon ja käsitöihin".


Nukkuisinko olkipatjalla? Tekisinkö itse perunajauhot?


Ylen Elävä arkisto-sivuston uumenista voi ihailla myös Marttojen tuotoksia, mukavia vanhoja dokumentteja. On todella hauskaa seurata ohjeistusta, että pyykkejä ei pidä keittää kypsiksi, miten tehdä olkipatja ja ohjeita moniin muihin arkiaskareihin, kuten esimerkiksi perunajauhon tekoon. Ihan tekisi mieli kokeilla moista jauhon valmistusta joskus.

Omavaraisuus ei ollut tosin silloin oma tietoinen valinta, vaan olosuhteiden pakottamaa sodan jälkeisen puutteen vuoksi. Ohjelmat ovat hyväntuulisia, ihan hyvä vaihtoehto monelle jokaviikkoiselle reality-sarjalle..... realityjä nämäkin omalta ajaltaan. Tunnelma vaan ihan erilainen, mieluisampi.


Tavallaan näitä kaikkia voisi tehdä vieläkin kaupunkiympäristössä, vaikka ne helposti mieltääkin maalaismaisemaan.

4.4.2019

Viisaita valintoja(ko)?

Pieni ihminen suuressa maailmassa



lauloi porilainen yhtye aikoinaan. Siitähän tässä lopulta on kyse.


Annan sammakolle elintilaa.


Me suomalaiset puutarhuroijat, kotitarveviljelijät, luonnon huomioijat, olemme koko maapallon mittakaavassa vain pienen pieni ryhmittymä. Pyrimme toimimaan vastuullisesti ja luontoa kunnioittaen. Uutisia lukiessa kokee kuitenkin herkästi ahdistusta, mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Tutkimustulokset ja arjen uutiset kertovat surullista tarinaansa muovin haitoista. Milloin valas on kuollut muovipussien haittavaikutuksiin, milloin ruokalautasellemme päätyy mikromuovia.

Muovin kehitys ja kulku arkipäivän materiaaliksi on ollut ihmiskunnan historiassa nopeaa. On sanomattakin selvää, että vaikutukset alkavat näkyä vasta viiveellä, nyt. Kirjoitukseeni tulleen kommentin myötä istuin hetken ja mietin, mitä kaikkea muovista näen ympärilläni juuri nyt ja miten ne vaikuttavat luontoon.

Jalassani olevien kenkien pohjat ovat muovia, vaatteissani on keinokuituja, repussa on muovia, toimistotarvikemateriaalit ovat muovia, osa astioista on muovia... lista on loputon. Kengänpohjat kuluvat vuodessa silminnähtävän paljon eli paljon muovia hioutuu luontoon. Repun ja monen muun kassin kulmat kuluvat ja muovia rapisee luontoon. Tiskikoneessa todennäköisesti irtoaa löyhästi kiinni olevia muovihippusia vähitellen jätevesiin ja sitä kautta mahdollisesti luontoon. Pienen pieniä hiukkasia, niitä paljon puhuttuja mikromuoveja on ihan joka paikassa, kaikkialla.


Ojassa vain sammakonkutua ja saven sameutusta keväisin.


En pääse irti muovista, vaikka miten haluaisin. Voin tehdä viisaita valintoja, ostaa vähemmän uutta muovia, käyttää nykyisiä muovitavaroita mahdollisimman kauan, jotta uusia ei tarvitse valmistaa, joskin sekin sisältää negatiivisen kulumis-ilmiön.

Listaan plussia ja miinuksia paperille, pohdin, mietin, tuumailen. Päätän, että kaikesta huolimatta puutarhassani on vielä toistaiseksi muovisia tavaroita. Niille kaikille ei ole korvaavaa materiaalia vielä saatavana ollenkaan, riittävän kestävänä tai kohtuullisella hankintakustannuksella. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta - meillä on tapana sanoa kotona. Näinhän se on, aina ei voi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla kaikessa, mutta kun toteuttaa hyvin usein valinnoissaan kestävät ratkaisut, voi kuitenkin olla ihan hyvällä omatunnolla puutarhuroinnissaan. Pienistä teoista kasvaa suuri virta.






3.4.2019

Kevätsiivousta verhokaapista puutarhaan

Uuteen käyttöön vanhat valoverhot


Viime vuonna kaalin tuholaiset olivat sankoin joukoin liikkeellä. Jopa Ilmatieteenlaitos näki tuholaisparvet mittauksissaan. Ammattiviljelijätuttu kyseli, joko on kaalini syöty vai ovatko ne harson alla, mihin sanoin, että ei ole mitään tuholaisen haittoja näkyvissä. Saman päivänä töistä kotiin palattuani tein tavanomaisen kierroksen puutarhassa ja voi hirvitys, ruusukaaleihin oli kuin olikin mokoma kaalinkauhistus päässyt.

Tänä vuonna, vahingosta viisastuneena, ajattelin peittää kaikki kaalikasvit joko harsolla tai verkolla. Porkkanoiden suojausta jatkan edellisvuosien hyvien kokemusten kannustamana harsolla tai jos verhoja riittää, niin verhoilla.

Harsojen alla voi kuumuus nousta haitallisen korkeaksi ja siksi päätin kokeilla vanhojen valoverhojen tehoa korvaamaan kaupasta ostettavaa melko hintavaa verkkoa. En vielä päässyt varastoon asti ajatuksineni, mutta muutaman laatikon muistan vieneeni sinne täynnänsä valoverhoja. Nuorempi sukupolvi ei enää välttämättä edes tiedä, mitä valoverho on, joten kerrottakoon sen olevan yleensä valkoinen harsomainen keinokuitukangas, joka oli aikoinaan kaikilla ikkunassa sivulla olevien somistusverhojen lisäksi. Valoverho nimensä mukaisesti suodattaa ulkoa tulevaa liiallista auringonvaloa kesällä ja talvella estää näkymästä ulos kaikkea, kun ulkona on pimeää ja sisällä valot päällä.

Netistä löytyy kyllä toisenlainenkin merkitys valoverholle, optinen valoseinä, mutta sellaista en ole kyllä nyt puutarhaani suunnitellut. Vaikka toisaalta, olisihan se aika mahtavaa saada optinen valoseinä varottamaan tunkeilevistä öttiäisistä.

Tulee aika iäkäs olo netin syövereissä.... hakusanalla "valoverho" ei tule niitä vanhoja perinteisiä verhoja, vaan tyystin kaikkea muuta. Milläköhän vuosisadalla olenkaan syntynyt? Kirpputoreilla niitä kyllä sentään onneksi vielä on. 

Hieman pitää ensin "guuglailla", että minkä kokoinen verkon silmä saa enintään olla, jotta kaalikoit ja muut harmitukset pysyvät ulkona.

2.4.2019

Krookukset kukkivat ihan pian

Pari aurinkoisa päivää ja ensimmäisillä pölyttäjillä on jotain herkuteltavaa





Ei ole paljon eroa kahden vuoden takaiseen. kuvaan



Tulppaani pinnistää ja krookus avaa kukkansa ihan pian.



1.4.2019

Mitä maa merkitsee ruuantuotannolle ja minulle?

Omavaraisuuden perusta kaikkialla


Maaperä on ohut kerros maapallolla ja silti se ylläpitää meidän kaikkien elämää.

Blogissani kerron puutarhuroinnista, jossa pyrin huomioimaan mahdollisimman hyvin maaperän hyvinvoinnin ja sitä kautta luonnon monimuotoisuutta, eli myös luonnon omaa omavaraisuutta. Tuloksena maukasta omavaraisuutta mukavasti yhdessä tehden perheen kanssa.


Maailman kaiken omavaraisuuden perusta on viimekädessä maa, sillä ilman maata emme voi asua maapallolla eikä mikään kasva. Tässä pari erittäin usein lainattua tärkeää ajatelmaa.





Tässä suosikkini Youtuben videoissa:



Mother Nature


The Soil


Maaperän tehtävät ja merkitys:


  • Suodattaa juomamme veden ja varastoi vettä.
  • Kierrättää ravinteet.
  • Maassa kasvavat kasvit, jotka tuottavat hengittämämme hapen.
  • Maaperästä saamme rakennustarvikkeet sekä rakennusalan.
  • Energiantuotantoon tarvittavat biomateriaalit tuotetaan maaperän avulla.
  • Maaperässä varastoituu ja kiertää hiili.
  • Aineiden hävittäminen on paljolti hajottajien hartioilla.

Ruuantuotantomme perustuu maahan.




Ei siis ole aivan sama miten maata kohtelemme!



Muita tämän yhteiskirjoituskerran tuumailuja voit seurata alla olevilta linkeiltä: