perjantai 31. toukokuuta 2019

Maissi hyvässä kasvussa, ainoa harmi on katevaje


Varhainen istutus harson alle näyttää kannattaneen


Helteet koettelevat aivan ennenkokemattomalla tavalla. Aiemmin on ollut aina kate mullan päällä. Tänä vuonna on ns. krooninen katevaje, sillä nurmikko ei ole kasvanut riittävästi katetta ajatellen. Nyt pitää pohtia oikein toden teolla, mistä saan katteen näillekin taimille, muuten tulee kastelupulmaa myöhemmin. Onneksi ei ole rikkaruoho-ongelmaa näissä penkeissä, sitten olisikin jo ihan jättiharmitusta ilmoilla katevajeen vuoksi.












keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Vielä mahtuu kausarin käytävällä kasvamaan salaattia

Kaikki tila pitää hyödyntää


Nyt kun tomaatit ja parsakaalit ovat vielä pieniä, mahtuu jopa kulkukäytävälle kasvamaan vähän herkullista salaattia leivän päälle. Vähän pidempi askel vain kynnykseltä...





tiistai 28. toukokuuta 2019

Kevättyöt valmiina palstalla: perunat, sipulit ja pavut mullassa

Piti saada valmiiksi mansikkamaa...


Mutta niinhän se on, että suunnitelmat on tehty muutettaviksi. Mansikkamaan paikka siirtyi, samoin kuin aiottu perunapaikka. Uuden aarin pohjatyöt eivät ehtineet tälle päivälle ja halusin perunat maahan. Siispä peruin ajatuksen siitä, että uusi alue olisi ollut tämän vuoden perunamaa. Nyt siis vain leikkasin kasvustot lyhyeksi ja laitoin pressun päälle estämään kasvua jatkossa. Pohjan jyrsintä siirtyy eteenpäin.

Ennenkuin tämän huomasin ja ymmärsin, oli vanha maa nyt sitten jyrsitty, vaikka yleensä en sitä tee. Toisaalta se oli kyllä hyvä juttu, vaikka ei mansikkamaa siihen tulekaan. Maahan saatiin mullattua nyt kaikki loputkin oljet, mitä oli vielä vähän talven jäljiltä maan pinnalla.


Katteena vadelmien vieressä olevan maton alta löytyi kookas kaveri. Ei suurin löytämäni liero, mutta ihan mukavan kokoinen silti.





Nyt on siis mullassa perunat (siikli ja mozart), punasipuli, keltasipuli, pensanpapu keltainen (oli muuten silti mustavalkoiset siemenet...), vahapapu, härkäpapu ja vähän hernettä lisää.

Päätyihin laitoin verkot (ei linnuille vaaralliset) vähän tuulta rajoittamaan uutena kokeiluna. Katteet odottavat vielä kuvan oikeassa reunassa hieman pilkistävässä pressuläjässä. Sitä ei ehditty vielä tehdä tänään.




Uuden aarin suojaus pressuilla.




Marjapensaiden juurille laitettiin mattoja estämään rikkaruohoja ja haihdutusta.




Raparperit jatkavat kasvuaan. Poimin satoa hyvän  ystäväni äidin hoivakotia varten. Itse en näitä mitenkään ehdi kaikkea käyttää, varsinkin kun raparperia on kotipihassa myös. Tummat läjät juurilla ovat kevään siivouksessa kerätyt viime vuotiset kuolleet lehdet, jotka siirsin ensin sivuun uuden kasvun tieltä ja nyt palautin juurelle. Samoin leikkaamani lehdet ovat kuvassa vasemmalla olevan puskan juurella.


Kuka hän on ja mitä ruokaa mahtaa syödä hän?

Tällaista tervehdin marjasinikuusamassamme


Tunnetko hänet? Hyvis, pahis vai siltä väliltä?




Lienevätkö näiden lehtikääreiden sisällä olevat pienet vihreät kirvat sen herkkua? Pari muurahaista taapersi lehdillä ainakin.



maanantai 27. toukokuuta 2019

Parsakaalit ryöpähtivät kasvuun valoverho-oven asennuksen jälkeen


Taisi olla yhteyttämiseen jo liian kuuma aiemmin harso-oven aikana




Avomaalla suojattuna olevat eivät ole lainkaan yhtä suuria vielä.

Olen kyllä iki-onnellinen kausaristani! (hm.... pitääköhän laajentaa.....)


Tomaatitkin ovat todella tukevarunkoisia, ikinä ennen ei ole ollut näin hyviä tomaattikasvustoja minulla toukokuussa. Istutin ne silloin alussa hyvin syvään eli viistoon multaan, jolloin taimivaiheen alkuvarsi jäi mullan alle kasvattamaan juuristoa

 Ja kyllä, muistan ravistella kukkia!!!





perjantai 24. toukokuuta 2019

Merkitseekö tämä mahdollisesti ensimmäisiä viinirypäleitä syksyllä?


Viinirypäle yllätti ja talvehti


ja nyt se yllätti todella! Onko meillä mahdollisesti omia rypäleitä syksyllä? Jos vastaus on kyllä, niin ehdottomasti rakennan suojan sadon kypsymisaikaa lisätäkseni sekä syksyn tuiverruksia ja talven pakkasia varten. Nyt kyllä harmittaa, että kameran zoomi on todella todella huono!!!! Jottain tarttis tehrä!


Uusi kate-kokeilu: poistovillaa lampurilta

Nyt on jännittävää!


Sain lampuriystävältäni Marjolta kokeilua varten kaksi säkillistä villaa, jota ei kehrätä langaksi epäpuhtauksien vuoksi. Kiitos Marjo!!!

Villahan on tunnetusti aito luonnonmateriaali, mutta yleensä hiukset ja eläinten karvat maatuvat kovin hitaasti. Nyt ensi kasvukautena ajattelin kokeille, miten villa toimii puutarhassa katteena.

Leikkasin juuri pensaasta valtavasti oksia, jotta uudet alut pääsevät hyvin kasvamaan keskeltä. Villa näyttää vähän ohuelta kerrokselta kuvassa, mutta sitä on kyllä melkoisen paksusti.

Ahomansikat kasvavat hakkeella vapaasti marjapensasalueella.




Villallahan on loistava ominaisuus kosteuden pidättäjänä. Samasta ominaisuudesta saa nauttia villapaidan ja lapasten kanssa. Vaikka vettä olisi kertynyt jo melkoinen määrä hikoilun tai lumipallojen teon vuoksi, tuntuu materiaali vielä kuivalta. Mitenkähän tämä toimii kasvien kanssa? Ainakin luulisin sen tasoittavan pinnan kosteustilannetta. Ei pääse kuivumaan herkästi. Toisaalta hidas maatuminen auttaa, että katetta ei tarvitse laittaa alinomaa lisää. 

torstai 23. toukokuuta 2019

Papupäivitystä: Walesin siemenet pilkistävät mullasta jo sirkkalehdillään


No nyt on papua!



 Vasemmalla rautakautiset pavut (vain kaksi jäänyt itämättä!) ja oikealla vanha herne (5 jäänyt itämättä) Walesin reissulta




Tavallisia pensaspapuja odottamassa ulos siirtämistään.




Maatalouskonemessuilta luvallisesti ryövättyjä Sampo-härkäpapuja.




Tuholaistorjunnalle investoitu yksiöitä ilmaiseen käyttöön ruokapalkalla

Asensimme siis lisää linnunpönttöjä tontillemme


Koirankarvavarastot on käytetty taas loppuun. En edes muista montako kertaa olen telineet jo täyttänyt. Tänään laitoin vielä lisää trimmauksen jäljltä, jospa vaikka mattimyöhäiset ovat vasta nyt sisustamassa kotiaan.

Jos pihapiirissä on paljon lintuja, on todennäköisempää, että mahdollinen etanainvaasio jää tulematta ja sadevesitynnyreissä pesivät inhat hyttyset eivät pääse runsastumaan liiaksi.







Eräässä luonto-ohjelmassa oli hauskannäköinen orava, joka keräsi sammalta pesäänsä poikasille kuivikkeeksi. Sammalta kuilui paljon, sillä kuivikkeet pitää luonnollisesti vaihtaa aika-ajoin. Mahtaakohan oravat käyttää koirankarvaa, meillä nimittäin on oravia pihapiirissä. Toivottavasti eivät käy kuitenkaan rosvoamassa linnunmunia tai -poikasia.



keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Parsakaalien suojana valoverho harson sijaan

Aurinko paahtaa ja uhkaa kypsentää sadon jo maassa



Aiemmin jo kerroin aikeistani laittaa valoverhoja harsojen sijaan ötökkäsuojaksi puutarhaan. Nyt, kun varjossakin on liki 30 astetta ja harson alla "ainakin 100 astetta", huomaan, että valoverho on kyllä oiva juttu. Ilma pääsee kiertämään niin hyvin, että tuulikaan ei riepottele peitettä samalla tavoin kuin harsoja.

Kausarin oveen vaihdoin myös harson tilalle valoverhon. Ei tule niin kuuma, mutta myöskään tuholaiset eivät pääse siellä olevien kaalien kimppuun. Haihtuminen ei ole ihan niin isoa kuin ilman mitään ovea, ja selkeästi kausarin ilma pysyy kivan kosteana sisällä.

Valoverho sinällään pitäisi olla melko hyvin aurinkoa kestävää, sillä muutoin ne hapertuisivat ikkunoissakin liian nopeasti.



Kaupunkipuutarhurin onnen hetki: siili muuttanut leikkimökin alle

Valtava tuhina kuului leikkimökin viereltä



Kummastelin, että mikä ihme siellä touhuaa. Olen niin kovin monta vuotta odottanut, että meille muuttaisi siili (lähitaloissa niitä on ollut jo aiemmin) ja nyt näyttää vihdoin meillekin tulleen uusia asukkeja tontille.

Olen aikonut monena vuonna tehdä siiliä varten talvikotia (jäänyt toteuttamatta vielä), mutta onneksi olen samalla panostanut erilaisten luonnonmukaisten paikkojen säilyttämiseen. On ns. siivoamattomia nurkkia, joissa on luonnon materiaaleja kuivissa olosuhteissa. En kuitenkaan ollut edes ymmärtänyt, että leikkimökin alunen on varmastikin varsin mieluisa talvehtimispaikka. Suojaisa ympäristö, johon ei mene valumavesiä, tuuli ei tuiverra ja paljon kaikenlaista katemateriaalia pesätarpeiksi. Laitoin heti vesikupin. Toivottavasti saan vielä teille kuvankin hänestä. Mökillämme on ollut kauan aikaa sitten siiliä, mutta näin isoa, minkä näin äsken, en ole kyllä koskaan ennen nähnyt, ehkäpä hän on Siili Herra.

Naapurilta kuulin, että ovat monet vuodet ruokkineet siiliä silakoilla. Nyt tiedän mihin onkisaalissärjet pääsevät jatkossa. Eivät enää kompostiin vaan Siili Herralle ja perheelleen ateriaksi.

ps. Kalat olivat kiinnostuneempia meidän madoista kuin ongenkoukusta, mutta saatiin sentään pieni sintti siileille paloiteltavaksi. Nyt kävin ostamassa paremmat koukut, joista matoa ei noin vain imaistakaan ilman koukkuun tarttumista. 

torstai 16. toukokuuta 2019

Luonnon monimuotoisuuden ylläpito tarvitsee myös luomueläimiä


Aiemmissa tutkimuksissa on jo tullut näitä esille:

* 3600 lintulajia maailman 10 000 linnusta on maatalousympäristön lajeja
* euroopan linnuista 173 lajilla ensisijainen elinympäristö on maatalousmaa
* Suomessa 30% lajeista ylipäätään ovat maatalousmaahan liittyviä ja ne kattavat 7% maa-alasta


Nyt on tutkittu lisää, nimenomaan Suomessa ja huomattiin lintujen ja luomulihantuotannon välillä selkeä yhteys.

Kuten Helsingin Yliopistosta Iryna Herzon toteaa: "Much less meat is a must. But what we still consume should come from production that is most human for the animals and benefits nature." 


Lue hänen ja kollegoidensa uunituoreesta julkaisusta tarkemmin, miksi luomulihan tuotanto on niin tärkeää lintujen kannalta. Jotta luomulihaa voi tuottaa, tarvitaan sille myös syöjät.






tiistai 14. toukokuuta 2019

Sama kasvi kolmessa eri maassa voi olla todella eri kokoinen

Raparperin koko voi vaihdella hurjasti



Jos mietit, että onkohan sinun lajikkeesi erilainen kuin mitä näkyi aiemmassa kirjoituksissani, joissa raparperini ovat melkoisen suuria.

Tässä on hauska kuvaparivertailu. Samasta kantaraparperista eri paikkoihin laitetut yksilöt ovat aivan erilaisia.






Tässä lähikuva kotipihassa, kompostilla lannoitetussa maassa kasvaneesta yksilöstä, sama kantajuurikasvi lähtönä. Kasvupaikka varjoinen, vain ilta-aurinko pääsee paistamaan. Lehden pituus 98 cm..




Tiukkaan tallattuun nurmikkoon laittamani raparperi sinnittelee ja on tällaista pientä kasvustoa kasvattava yksilö. Tästä ei voi edes satoa kerätä, muuten näivettyisi.




Tässä on palstalla, kateviljelyllä ja kompostilla lannoitettu yksilö tänä keväänä 1.5. Kuten huomaat, kasvusto on aivan eri mittaluokkaa. 



Nämä kaikki siis alunperin samasta juurakosta otettuja lähtöjä, eli geneettisesti samaa kasvia.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Tomaattia ja parsakaalia kausarissa kasvamassa

Suurin osa parsakaaleista on avomaalla,


mutta 8 taimea pääsi kausariin varhaisempaa tuottamaan.

Tässä kaksi niistä, näyttävät kovin pieniltä, sillä istutin kovin syvään vahvistumaan.

(ps. pidän visusti harson ovensuussa, vaikka muuten "ovi auki", ettei kaalikoit ja muut inhokit hyökkää)




Tomaatti alkaa jo avata kukkiaan. Tänä vuonna muistan käydä täristelemässä taimia, jotta pölyttyy hyvin. Syvään laitoin tomaatitkin, jotta juuret kasvavat varsiosaan ja kasvilla on laaja juuristo veden ja ravinteiden ottoa varten.



perjantai 10. toukokuuta 2019

Kulttuurihistoriaa säilyttämässä Victorian ajalta

Beans and Peas from Victorian Farm


Oletko kuullut ihastuttavasta BBC:n dokumenttisarjasta, jossa kuvataan vuoden kierto jollain maatilalla jollakin vuosikymmenellä tai -sadalla?

Sain ensimmäisen DVD:ni sarjasta useita vuosia sitten joululahjaksi Victorian Garden. Koko perhe ihastui sen tarinankerrontatyyliin. Ei haitannut, vaikka kaikki on englanniksi, eivätkä lapset ymmärtäneet puhuttua. Ohjelma vangitsi silti katsojansa. Sen jälkeen sarja on täydentynyt kirjahyllyssämme ja yhtenä on Victorian Farm.

Olin superonnekas viime kesänä, kun Walesin matkasuunnitelmaan mahtui käynti tuolla nimenomaisella maatilalla, joka siis on luonnollisesti turisteille avoin. Tämän matkan satoa kylvin tänään esikasvatukseen kasvihuoneeseeni. Toivottavasti taimet onnistuvat ja sato valmistuu. Hurjan hienoa kasvattaa näin vanhoja lajikkeita!


Tilamyymälästä ostin rauta-ajan papuja  IRON AGE BROAD BEANS



Sekä puutarhassa maistamiamme KABUKI PEAS herneitä. Olivat todella makeita.



Sekä tilasta kertovan kirjan.



Sarja on todella mukaansa tempaava. Sopii niin aikuisille kuin lapsillekin. Omavaraisuutta niissä on 100 % kaikki toiminta, sillä "ennen vanhaan" ei ollut marketteja. On ihastuttavaa oppia vanhoista apteekkituotteista, joulun valmisteluista, lampaiden hoitamisesta, ruuanlaitosta, kanoista, lehmistä, hevosista, sepän töistä ja vaikka mistä. YouTubessa on osa nähtävissä. Tässä teille linkkejä, lisää löytyy hauilla Victorian Garden, Victorian Farm jne
















torstai 9. toukokuuta 2019

Pian ensimmäiset retiisit valmiita nautittaviksi

Sitkeästi, pihalla paukkuvista yöpakkasista huolimatta, retiisit kasvavat ihan kausarin nurkassa "hukkatilassa"








keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Erilaisia kukkijoita monenmoisia

Kevät on ihanien pienten kukintojen aikaa



On hauskaa kiertää puutarhassa ja katsoa, mitä uutta näkyy pensaissa ja puissa. Kullakin kasvilla on juuri sille tyypilliset kukinnot, vaikka voisi kuvitella, että marjapensaat muistuttavat toisiaan ja puut toisiaan.



Punaherukalla kukinnot ovat ikään kuin pieniä viinirypäleen terttuja.





Mustaherukalla kukinnot ovat enemmän irrallaan, vähän kuin nukkapintaisia luumuja tai nektariineja.

 


 Päärynäpuun kukka on soihtumainen, usean kukan rypäs.




Marjasinikuusaman kukat ovat suuria, roikkuvia kelloja. 





maanantai 6. toukokuuta 2019

Kuun vaikutus kasveihin

Aika ajoin Steiner tulee vastaan


Moneen kertaan olen yrittänyt sisäistää Steinerin oppeja, huonolla menestyksellä, sillä asia tuntuu hieman hankalalta ymmärtää.

Kuva.Pixapay, vapaa käyttö.

Ihan muita juttuja tehdessäni tuli kuitenkin tänään vastaan vuodelta 2015 oleva Tekniikka&Talous artikkeli, jota en ole aiemmin lukenut, ja siinä kerrotaan kuun vaikutuksista, joita on tutkittu erilaisin kasvatuskokein.


Onneksi on valmiita kalentereita, joissa on valmiiksi kerrottu milloin mitäkin pitää tehdä, jos haluaa ottaa huomioon kuun vaikutuksen, vaikka ei itse teoriaa osaisikaan.

Maa ratkaisee onnistumisesi

Palstaviljely ja kotitarveviljely keksitään aina uudelleen



kevään ensipinaatit kohta sopassa



Omavaraisuudesta kertovan yhteiskirjoitussarjan tiimoilta nousee esille paljon uusia omavaraisuuksia, joita kirjoittajat ovat kokeilleet tai aikovat kokeilla. Itse mietin paljon nimenomaan blogini aihealueen, eli kaupunkiviljelyn näkökulman ajankohtaisuutta. On mukavaa saada palautetta, että aihe on keskustelua ja mielenkiintoa herättävä.

Idea ei kuitenkaan ole mikään uusi eikä ainutlaatuinen. Aika ajoin itse kasvatetusta ruuasta innostutaan uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti tällä kertaa trendi ei ole lyhytkestoinen, vaan jäisi nuorten avulla pysyväksi toimintatavaksi.

Tämän kirjoituskerran teemana on maan kasvukunnon parantaminen. Linkitän tekstiini sinisellä korostettuihin sanoihin aiemmin kirjoittamiani osioita, niin sinun helppo palata niihin suoraan tältä sivulta. Maan kasvukunnon parantaminen ja ylläpito ovat kantavia teemoja blogissani koko ajan, joten tässä lähinnä koosteena asioita.





Maa ratkaisee, mitä ravinteita saat syödessäsi


Maan kasvukunto ja maan sisältämät ravinteet ratkaisevat, miten siinä kasvavat kasvit voivat ja mitä ravinteita ne voivat sisältää. Mikäli maassasi on jonkin ravinteen osalta puutosta tai suurta epätasapainoa, ei kasviinkaan voi niitä ihanteellisesti kertyä.

Ravinteiden osalta maassa ratkaisee kasvin kasvun osalta se ravinne, josta kasville tulee ensimmäisenä puutosta. Ei auta, vaikka muita ravinteita olisi yllin kyllin, jos kasvua tai kehitystä ei pääse tapahtumaan jonkin muun ravinteen puutteen vuoksi.

Alla kerron tarkemmin, miksi on oikein tärkeää, että lisäät maahan jatkuvasti orgaanista ainesta, katetta tai kompostia ja ettet tiivistä märkää maata liian tiukaksi paketiksi.

Maan rakenne


Maan rakenne on tärkeää ymmärtää. Se ratkaisee pitkälti, miten kasvien juuret pääsevät etenemään kasvaessaan, onko juurilla happea hengitettävänään, miten sade imeytyy maahan, paljonko pohjamaasta pääsee kapillaarisesti nousemaan vettä kasvien käyttöön, liejuuntuuko maa sateella jne.

Maan rakenteen osalta huokoisuus eli esimerkiksi lierojen käytävät, juurien kasvuaukot ja muut kolot ratkaisevat, miten nopeasti sateen jälkeen maa kuivuu ja vesi imeytyy maahan. Jos putket ovat  hyvin hyvin pieniä, vesi ei pääse valumaan nopeasti maahan vaan maan pinnalle jää lammikkoja pitkiksi ajoiksi sateen jälkeen. Hyvin pienet putket ovat hyviä nostamaan pohjamaasta vettä kapillaarisesti ylöspäin. Tosin, erittäin pienet putket tekevät sen niin hitaasti, että siitä ei ole paljoa hyötyä.

Mururakenne eli millaisessa koostumuksessa maa on, on hyvin tärkeä kasvien kannalta. Huono rakenne on sellainen, jossa maa on kovin tiivistä, sellaista mitä näet usein savipelloilla kyntämisen jäljiltä. Kokkareet ovat isoja, kulmikkaita ja teräväsärmäisiä. Hyvä mururakenne on sellaista, jossa murut ovat irtonaisia ja pyöreitä. Sellaisessa maassa, jossa on huono rakenne, sateen jälkeen savinen maa muuttuu mutaliejuksi ja kuivuttuaan kovaksi koppuraksi. Oikein hyvärakenteinen maa sietää pitkiä aikoja seisovaa vettä eikä vesi muutu sameaksi, eivätkä murut liukene.

Maan multavuus ja HUMUS


Maassa on kivennäisaineksen lisäksi yleensä jonkin verran ainakin orgaanista ainesta, eli eloperäisestä lähteestä olevaa materiaalia. Tällaista ovat kuolleiden kasvien jäänteen, komposti ja kuolleet pieneliöt. Karkeasti voi sanoa, että mitä enemmän orgaanista ainesta on, sitä paremmaksi maan ominaisuudet muodostuvat kasvien kannalta.

Orgaaninen aines maatuu mullaksi ja lopulta humukseksi. Kaikki orgaaninen aines ei ole  humusta, mutta kaikki humus on orgaanista ainesta. Siis... kun vaikka komposti on ollut maassa riittävän kauan, siinä ei tapahdu enää sanottavaa muutosta ja se on hyvin vakaata. Tässä vaiheessa sitä kutsutaan humukseksi. Jos sitten maan olosuhteet muuttuvat tavanomaisesta, esimerkiksi kosteus lisääntyy ja lämpötila nousee, jatkuu kompostin maatuminen ja humus muuntuu. Lopulta uutta vakiintunutta olomuotoa eli humusta on vähemmän kuin aiemmin.

Humus on ihan huippu juttu ominaisuuksiltaan. Se kykenee pidättämään runsaasti kosteutta, eli sateen jälkeen maan vesipitoisuus pystyy nousemaan korkeaksi ja vesi on kasvien käytettävissä. Ravinteiden osalta humuksessa on myös hyvin paljon paikkoja, joihin ravinteet voivat kiinnittyä. Tästä on sellainen hyöty, että ravinteet eivät huuhtoudu sateen mukana pois kasvimaaltasi, mutta silti kasvit voivat ottaa ne käyttöönsä. Humus on vähän kuin iso lompakko, jossa setelit ja kolikot eli vesi ja ravinteet pysyvät säilössä, mutta ne saa otettua tarvittaessa pois.

Orgaaninen aines auttaa myös maan mururakenteen muodostumisessa ja ylläpitää monipuolista mikrobistoa. Mikrobit puolestaan vapauttavat kivennäismaasta ja orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita kasveillesi ja yleensäkin hajottavat orgaanista ainesta, muuten ei syntyisi uutta multaa.

Nyt tiedät, miksi sinun pitää lisätä kompostia ja eloperäistä katetta kasvimaallesi jatkuvasti. Tässä tosin käy vähän oravanpyörämäisesti.. mitä enemmän lisäät orgaanista materiaalia, sitä tehokkaammin mikrobit toimivat ja sitä nopeammin orgaaninen aines katoaa. Mutta älä lannistu, ei tätä loputtomiin jatku, vaan jokaisella maalla on tasapainotila, johon hajotustoiminta vakiintuu.

Kaiken tämän vuoksi, on ensiarvoisen tärkeä ylläpitää maan multavuutta, sillä jos sen päästää laskemaan alhaiseksi, on hyvin hidasta saada se takaisin alkuperäiseen tasoonsa


Ravinteiden pidätyskyky


Edellä jo vähän kerroin, että humus pystyy pidättämään paljon ravinteita ja silti kasvit voivat ottaa ne tarvittaessa käyttöönsä. Määrää, jonka verran ravinteita tai tarkasti sanottuna kationeja (useat ravinteet ovat positiivisesti varautuneita ioneita eli kationeja) maa pystyy pidättämään sellaisessa muodossa, että ne voidaan tarvittaessa ottaa käyttöönsä, sanotaan maan kationinvaihtokapasiteetiksi eli KVK:ksi. Olet ehkä nähnyt tämän sanan joissain puutarhalehdissä tai -kirjoissa.

Humuksessa tämä KVK:n suuruus riippuu maan pH:sta. Kun pH nousee eli maa on vähemmän hapanta, on näitä ravinteiden säilöpaikkoja enemmän. Mikäli maassa on paljon savesta eli kansankielisesti savea (niitä oikein oikein pieniä maapartikkeleita), on niissäkin paljon näitä ravinteiden säilöpaikkoja.  Saveksen osalta maan pH:lla ei ole vaikutusta samalla tavalla kuin humuksessa. Kuitenkin sinun on hyvä huolehtia, että kasvimaasi ei ole liian hapanta.

Entä biohiili?


Biohiili valmistetaan polttamalla orgaanista lähtöainesta vähähappisissa korkealämpöisissä olosuhteissa. Tuloksena on hyvin kestävä hiili, joka pysyy maassa erittäin kauan muuttumattomana.

Biohiilen eriomaisiin ominaisuuksiin kuuluu sen suuri pinta-ala, sehän on huokoinen materiaali. Kasvimaassasi tällä voi olla sekä hyviä että huonoja vaikutuksia, mikä riippuu biohiilen murusten suuruudesta ja käsittelystä, Biohiili saattaa sitoa ravinteet maasta ensimmäisenä vuotena ja siksi biohiili on hyvä joko liottaa ravinneliuoksessa ennen maahan laittamista. Seuraavina vuosina ravinteet vapautuvat pikkuhiljaa kasvien käyttöön.

Vedenpidätyksen osalta biohiilellä on merkitsevä parantava vaikutus. Oikein kuivissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi päiväntasaajalla tätä hyödynnetään, mutta meidän olosuhteissa vettä on yleensä enemmän käytettävissä.

Itse panostan mieluummin orgaanisen aineen ylläpitoon ja lisäämiseen omilla viljelytoiminnoillani. Tavoitteena on kuitenkin myös kustannusten hillitseminen ja ostopanosten välttäminen. Tilanteet toki vaihtelevat eri kasvattajilla ja valintakriteerit toimintavaihtoehdoissa sen myötä.


Maailmanlaajuisesta perspektiivistä ratkaistavaa tällä videolla.


Lue mitä muut ovat tuumanneet tämän kerran aiheesta omissa blogeissaan:



Tsajut     Sarin puutarhat      Metsäläisten elämää     Puutarhahetki - Suurten unelmien puutarhablogi       Kohti laadukkaampaa elämää     Palokankaan pientila      Elämää korvessa      Korkeala      Maalaiskaupungin piha      Alussa oli Vehkosuo     Riippumattomammaksi       Laura eli Javis       Torpan tyttö      Sorakukka       Villa Koira      Ku ite tekee      Maatiaiskanasen elämää      Luomulaakso      Stellan kolmas luonto       Talopäiväkirja      Rakkautta ja maan antimia    Harmaa torppa






torstai 2. toukokuuta 2019

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kevään kukkaloistoa?

Sipuli siellä toinen täällä...


En malta heittää joulun amarylliksia koskaan roskiin joulun jälkeen, vaan tuikkaan niitä sisäkukkien ruukkuihin. Unohtuvat monesti, joskus kuolevat, joskus yllättävät, kuten tällä kerralla huonearalian ruukussa kasvaneet edellisvuoden amaryllikset. Käsi osoittamassa mittakaavaa, eli sekä amarylliksen kukka että huonearalin lehti ovat molemmat varsin kookkaita. Ruukut kasveillani ovat niin isoja, ettei voi siirtää kuvausta varten ja kasveja paljon, joten en saanut sellaista kuvaa, jossa kasvit näkyisivät kokonaan, toinen kasvi menee aina eteen, jos otan kuvan kauempaa.