perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lämpimän kevään odotusta

Taivaalta sataa milloin vettä milloin rakeita ja välissä räntää tai lunta. Yritä tässä nyt aloittaa kevään työt. Eipä niitä paljon kateviljelyn ja kompostin multaan perustuvassa puutarhassa ole, mutta mikään ei idä ilman lämpöä ja kylmään maahan ei kannata siemeniä laittaa ennenaikojaan. Mädäntyvät vain!


torstai 27. huhtikuuta 2017

Lieroille ja maaöttiäisille ruokaa

Pressuvaiheen jälkeen on kiire antaa lieroille ja muille maaöttiäisille ruokaa. Jyrsinnän mukana maahan hautautuneet kasvinosat eivät kauan riitä lieroille, maan muokkausarmeijalle ja siksi on syytä ruokkia näitä ahkeria puurtajia mitä pikimiten.

Ruuaksi annan kaikkea tarjolla olevaa. Omasta tuotannosta tarjoan keskeneräistä kompostia, kasvien perkuujätteitä kuten raparperinlehtiä, - varsia, naatteja, kuivia kukkia ja vaikka mitä sattuu olemaan. Ja sattuuhan sitä, kun vain juttelee naapureiden kanssa. Ennenkuin arvaatkaan, pihalle saapuu mitä moninaisempia puutarhaperkeitä. Kukin luopuu niistä suurella ilolla ja tuovat jopa kotiin saakka. Kaikki ovat tyytyväisiä, muut pääsevät roskistaan ja minä saan lieroarmeijalle ruokaa.

Perkeiden päälle levitän, jälleen naapureiden avustamana kerättyjä, sanomalehtiä, mitä paksummin sen parempi. Ja lopuksi maisemaa kaunistamaan olkipaaleista oljet. Samalla tulee asuinpaikkoja monille hyötyhyönteisille, jotka ilomielin avustavat seuraavana kasvukautena puutarhan sadontuotannossa. Tästä lisää myöhemmin...

Alussa mainitsemani perunat ovat jo melko terhakkaina ja rivien välissä olevasta merenrannan rakkolevästä ja korsista kerron ihan pian.

 Mikäpä muu kuin hunajakukka olisi pölyttäjille varhainen medenlähde. Tuoksullaan se huumaa kimalaiset ja meille palstalaisille se antaa silmänruokaa ja juurillaan se kuohkeuttaa kovaa savimaata. Taas kaikki voittavat!

Jotta ei ihan pelkkää olkea olisi, sopii raparperi mukavasti hunajakukan ja viimeisen pressualueen väliin. Isoine lehtinen se kattaa laajan maa-alueen eikä suosi rikkaruohoja allaan kasvamassa.

Kate kelpaa pihapuutarhassakin

Pieni vilkahdus pihapuutarhaan. Kate hallitsee sielläkin, tosin vähän eri tarkoituksessa. Marjapensaat rakastavat katetta juurillaan. Varsinkin mustaherukan marjat suurenevat ja maku mehevöityy. Kuvassa taustalla harson alla mansikat lämmittelemässä viileällä kevätilmalla.


Ensin oli juolavehnä, ohdake ja minä

Kolmen aarin kokoinen palstani oli aluksi hyvinkin hoitamatonta vanhaa pellonpohjaa, jossa ohdakkeet ja juolavehnä lukuisine muiden rikkaruohoineen olivat vallanneet jokaisen neliömillimetrinkin.

Alkutöikseni jouduin turvautumaan jyrsintään, vaikka periaatteessa maan jyrsintä on usein kovinkin haitallista juurilevinnäisiä rikkaruohoja täynnä olevalla alueella. Maa oli kuitenkin niin kovaa, että lapio ja kuokka -menetelmällä en saanut mitään otetta maahan.

Jyrsintää ennen leikkasin keräävällä ruohonleikkurilla kaikki kasvustot pois ja säkitin leikkuujätteen tulevaa käyttöä varten. Kyllä, todellakin kaikkine siemenineen päivineen.

Myllätyt mullat peitin pressulla, lukuunottamatta noin 30 neliömetriä, joihin päätin kylvää ensimmäisenä vuonna perunaa. Peruna on nimittäin tehokas rikkaruohojen estäjä varjostavalla kasvustollaan.



Pressu-peitto jäljellä vielä osassa kolmantena vuotena.
Pressu on valoa läpäisemätöntä ja estää rikkaruohojen itämisen. Joitain sitkeitä yrittäjiä löytyy, jos pressua kohottaa, mutta yrittäjät näivettyvät ennen pitkää valon puutteeseen. Sama käy juurilevinnäisille juolavehnälle ja ohdakkeelle. Maassa olevissa juurenpalasissa on alkuravinne kasvuunlähdölle, mutta pitkälle se ei riitä ja lopulta vaaleat hennot taimet kuolevat ja juuri on menettänyt voimansa.