30.11.2018

Tarvittavan sadon määrä?

Paljonko on paljon, riittävästi tai liian vähän?




Aina silloin tällöin illan hämärinä tunteina mietiskelen, että paljonko perheeni oikeasti syö? Entä miten paljon voi satoa saada per aari? Millainen kasviyhdistelmä olisi tehokkain, jotta nelihenkinen perhe saisi mahdollisimman paljon satoa vuoden tarpeiksi?

Jos syö kerran päivässä lämpimän aterian, perunaa + lisuketta... mitä se tarkoittaa määrissä?

Mietitäänpä:


Keskivertoperuna painaa 60 g ja aikuinen syö ehkä 3 perunaa kerrallaan, jolloin
saadaan vuosikulutukseksi

3 perunaa * 365 päivää * 0,06 kg yhden perunan paino = 65,7 kg perunaa vuodessa, jos syö joka päivä samaa.

Tarkastin tilastokeskuksesta ja 2016 vuonna perunan keskikulutus oli 22 kg/vuosi/hlö, eli joka kolmas päivä menee peruna-ateria keskimäärin.


Nelihenkisessä perheessä, jossa asustaa 2 aikuista ja 2 lasta (ei teini-iän kasvussa) voinee kerroin olla 2,5, eli lapset syövät puolet aikuisen määrästä. Vuositasolla perunaa kuluisi siis 55 kg. Toki kerroin tekee virheen, kun vuosikeskikulutus on laskettu lapset mukana täysimääräisinä... mutta tämä ei olekaan mikään tieteellinen tutkimus, vaan omaa pohdintaa.

Keskikulutus perheellä 2016 tilastokeskuksen taulukoiden avulla


Juurikasveja kulutettiin samana vuonan 7 kg/hlö => perheelle 17,5 kg
Marjoja 13 kg => perheelle 32,5 kg
Lihaa 56 kg => perheelle 140 kg
Kalaa 11 kg => perheelle 27,5 kg
Sipuleita 6 kg => perheelle 15 kg

Kaikki kulutus ei tapahdu kotona, vaan arjen ruuista osa syödään koulussa, työpaikoilla, ravintoloissa jne.

Nyt kun mietin, mitä meillä syödään verrattuna keskiarvolukuihin, emme taida ihan sopia keskiarvomuottiin.

Marjoista pelkästään mansikoita menee jo 25 kg, mustikoita lisäksi 20 kg ja vadelmia kaikki mitä pensaista irtoaa, helposti kaikkinensa 20 kg hyvänä vuonna. Yhteensä marjoja 65 kg, siis tuplat keskivertoon.

Entä juurikasveja sitten? Porkkanoita voin kuoria ja pilkkoa sormiruuaksi helposti kilon ja purkki on tyhjä parissa tunnissa. Näitä menee yksistään jo melkein tuo 17 kg vuoden aikana ja lisäksi tulevat vielä kaikki ruuanlaitossa tarvittavat juurekset ja joulun lanttu-, punajuuri- ja porkkanalaatikot.

Sipuleita (kepa, punasipuli ja sellainen vaalea lajike) tuli tänä vuonna sadoksi 30 kg ja kohta on syöty jo puolet + valkosipulia.

Mitä nämä luvut tarkoittavat kylvettävänä satona?


Perunasta sanotaan, että keskisato on 20 000 kg/ha eli 200 kg/aari. Omalla perunamaallani nämä luvut eivät pidä paikkansa, sillä riviväli on pienempi ja istutustiheys suurempi. Laitan 4 kpl 10 metrin riviä, 22 taimea per rivi -> jos otetaan keskisadoksi 600 g, tulee kokonaissadoksi 52,8 kg.

Pitääkin punnita ensi vuonna perunan kokonaissato, sillä se on kyllä enemmän kuin 53 kg. Sanoisin jopa liki tuplat. Nämä 4 riviä vievät tilaa noin 3 metriä, sillä riviväli on 50 cm. Kasvatan tiheästi, jotta rikkakasvit eivät saa valoa. Käytän perunaa aina pioneerikasvina, kun laitan jollekin alueelle ensi kertaa kasvustoa. Näillä mitoilla hehtaarisadoksi tulisi 24000kg. Viime kesänä sato oli kyllä tosi iso, joten mitäköhän hehtaareiksi muutettuna se olisi ollut. Perunasato on siis kunnossa, kuten on toki huomattukin käytössä.

Paavo Ahvenniemi Helsingin Yliopistosta pitää perunasivustoa, jossa on niin sanotusti kaikki tieto perunasta, jos mietit kylvö- tai lajikeohjeita tai ihan mitä tahansa perunasta.

Sipulit tulivatkin jo edellä laskettua ja se on ihan hyvä määrä sellaisenaan.

Porkkanat ovat myös aika tavalla kunnossa, kasvatan 4 riviä* 10 m, taimiväli ehkä noin 4 cm + porkkanataimen tila 3 cm. Porkkanan keskikoko 65 g, tarkoittaa noin 9,3 kg per rivi * 4 riviä = 37 kiloa porkkanaa. Satoa on tullut niin paljon, että riittää pitkälle kevääksi, vaikka keskikoosta en osaa sanoa mitään omissa porkkanoissani. Porkkanaahan ei sovi käyttää ylivuotisena ruokamyrkytysten välttämiseksi. Kesänaposteluporkkanat ovat edellä mainitun lisäksi kotipihassa.

Kysymykseksi jäävät lähinnä lihan ja kalan osittainen korvaaminen kasviksilla. Mikähän on muunnoskerroin? Vegaaniliiton sivuilla annetaan yhdeksi ohjeeksi pavuista 1 dl valmistettuja papuja päivässä. Eli jos miettisi, että korvaa viikossa 3 päivän liha- tai kalaruuan kasviksilla, vaikka pavuilla, se tarkoittaisi 52 viikkoa * 3 päivää * 4 hlö * 0,3 dl (eli 1 dl valmista) = 187,2 dl papuja. Aika tavalla. Tosin joulunaikaan ja kesällä varmaan jää viikkoja väliin muun ruuan vuoksi, joten jos vähennämme vaikka 10 viikkoa kokonaiskulutuksesta: 151,2 dl olisi uusi ennuste.

Nyt pitäisi tietää, paljonko yhdestä pensaspavusta tulee satoa. Onpa harmi, etten ole näitä yhtään mitannut. Netistäkään en näitä tietoja ainakaan vielä löytänyt. Jos kuvitellaan, että yhdestä pensaasta tulisi vaikka 2 dl tuleentuneita eli sellaisia kuivia papuja, tarvittaisiin 76 taimea. Jos taimiväli on 20 cm ja riviväli 50 cm, veisi tämä tilaa noin kaksi riviä eli reilu metri.

Tältä yksi aari eli 10*10 nyt näyttää, tiheältä, mutta niin on puutarhani käytännössäkin. En käytä rivien välissä mitään ylimääräisiä polkuja, ovat turhia rikkaruohoja kerääviä tai lisäkatetta vaativia juttuja. Lisäsin vielä myös pinaattia/magnoldia kaksi riviä ja perunoille laitoin varoiksi yhden lisärivin ja valkosipulit ovat mukana muiden sipulien kanssa. Vasemmalta oikealle peruna, porkkana, sipulit, pavut ja pinaatti/magnoldi.




Toki omavaraisuus sanana herättää paljon keskustelua, mutta tässä mietin lähinnä, että miten paljon ruokaa kuluu ja paljonko siitä voi oikeasti itse kasvattaa omaksi iloksi.


28.11.2018

Alasatakunnan Viherpeukaloille kiitos kivasta illasta!



Kiitos ihanalle yleisölle maanantaina 26.11. Kauttualla!

Illan aikana oli mukavaa keskustelua ja esititte mielenkiintoisia kysymyksiä.

Rauhallista joulun odotusta kaikille puutarhureille ja puutarhatontuille.


27.11.2018

Rakenna kompostori talvella kuntoon

Puutarhassa on taukoa töistä, joten nyt on enemmän aikaa valmistella rakentamista vaativia juttuja.

Iltalukemista Sinulle osiossa esitellyssä Kotikomposti -kirjassa on toimivan kompostorin ohjeet. Itselläni on ohjetta muokattu sen verran, että routalevyt ovat kaksinkertaiset seinässä ja kannessa ja rakenne on kiinteä, niitä ei siis pureta tyhjennettäessä.

Sisäpinta on vanhemmassa kompostorissa puretun kylmiön seinää ja uudemmassa on romuttamolta ostettua ruostumatonta terästä. Pohjalla molemmissa 0,5 cm rei'illä ruostumatonta terästä, myös romuttamolta ostettua. Kompostorien kulmien alla on laatat, jotta ilmaa menee riittävästi sisään. Seiniä en ole rei'ittänyt mitenkään. Talvella tilkitsen lumella aukot edestä ja sivusta, joten takaa pääsee talon läheltä vähän ulkoilmaa lämpimämpää ilmaa sisään. Hiiret pääsevät sisään, jos reiät ovat isompia kuin 0,5 cm. Tosin 70 asteen lämpö ei ehkä ihan houkuttele oikeasti jyrsijöitä, mutta jyrsijätorjunnasta on huolehdittava joka tapauksessa riittävästi.

Mittasuhteissa kannattaa ottaa huomioon käyttäjän pituus, jotta yltää tyhjentämään säiliön myös pohjalta. Tyhjennyksessä käytettävän talikon mitat myös vaikuttavat siihen, miten leveä on kätevä. Pystysuorassahan massaa ei oikein pysty nostamaan.

Kirjassa neuvotaan, että kompostilla pitää olla maayhteys, mutta itse olen todennut, että tämä korotettu malli toimii paremmin. Mikrobeja on myös kyllä riittävästi käytetyssä kompostorissa.


Vanhemman laudat ovat kotipihan tammesta tehtyä lankkua, eivätkä ne ole lahonneet vielä 16 vuoden aikanakaan. Routalevyt pitää kohta tosin uusia, sillä ne toimivat myös hyönteishotellina ja reikiä on syntynyt jo melkoisen monta.

Seosaine on kannellisessa tynnyrissä täytettävän kompostorin vieressä. Täyttörytmi menee niin, että oikeanpuoleiseen laitetaan uudet tavarat ja kun kompostori täyttyy, on aika siirtää muhinut kompostimassa vasemmanpuoleisesta suursäkkiin odottamaan käyttöä ja oikeanpuoleinen siirretään tyhjennettyyn vasemmanpuoleiseen. Muuta kääntämistä ei tarvita, jos seosaine sisältää myös niitä karkeita kappaleita, esimerkiksi oksahaketta vähän isommastakin oksasta.








21.11.2018

Kaupunkiviljely lepoa mielelle

Kaupunkiviljelyn saattaa joku ohittaa olankohautuksella, että "kaikenmaailman viherpiipertäjää maailmaan mahtuukin". Mietintään ihan pieni hetki, onko todella tämä meille niin tärkeä toiminta vain jotain turhanpäiväistä näpertelyä.

Uusvanhaa


Kaupungeissa viljely on löydetty uudelleen moneen kertaan. Viime vuosisadan alulta ihania tarinoita voi lukea  Marttaperinteen sivuilta. Samoin voi helposti nettiä selailemalla todeta ilmiön olevan yleismaailmallinen yhteiskuntaluokasta riippumatonta. Yhtä lailla Kiinassa tai Intiassa köyhyyden pakottamana kaupunkilaiset pyrkivät viljelemään itselleen ruokaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kuin Yhdysvalloissa arvostetuilla asuinalueilla, kuten Manhattanilla, kattopuutarhoissa tuotetaan hunajaa ja vihanneksia.

Rentoutumista ja lepoa


Mikä saa ihmiset näkemään tämän kaiken vaivan? Tässä kysymyksessä on itse asiassa jo yksi väittämä, joka pitäisi ensin miettiä. Onko puutarhurointi vaivaa? Itse aina totean palstanaapureille, että siinä vaiheessa, kun tämä homma alkaa tuntua liikaa työltä, se ei ole enää harrastus ja on aiheellista pohtia sen jatkamista. Harrastus ei ole vaiva eikä työ. Harrastus on keino palautua arjen rasituksista, vapaaehtoinen valinta ja itselle mieluista toimintaa.

Siispä takaisin kysymykseen eri tavalla muotoiltuna: Miksi vuodesta toiseen ihmiset jatkavat puutarhurointia ja löytävät sen vuosien saatossa aina uudelleen trendikkääksi toiminnaksi? Syitä ja perusteluja on varmasti monia. Kokoan alle omia motivaationi lähteitä ja palauttelen muutamia kuvia muistoista, joissa nämä kertomani asiat ovat näkyneet kirjoituksissani. 

Herkkuja yhdessä


Itselleni mullan kanssa touhuilu on ollut lapsesta asti mieluista. Olen aina kasvattanut jotain, joko purkissa sisällä tai ulkona tai maassa ulkona. Isommin koko touhu käynnistyi, sanoisinko "lähti lapasesta" toisen lapsen ruoka-aineallergioiden myötä. Koska mausteet aiheuttivat oireita, aloin kasvattaa omat yrtit. Ja koska pieni sato sitä sun tätä oli aina maistuvampaa kuin kaupasta ostettu, piti aina lisätä kasvualaa seuraavana vuonna. 


Ja lopulta löysin kaupungin vuokra-palstat, jotka mahdollistivat lopulta riittävän sadon perheelle. En tietenkään näin olisi tehnyt, jos en nauttisi jokaisesta hetkestä niin paljon. Oman suolansa harrastukseen tuovat ihanat apulaiset, jotka ahertavat palstalla kanssani.




Myös merkitystä luonnon monimuotoisuudelle


Erittäin tärkeä vaikutus puutarhoillamme on monille eliöille, sillä tuotantopeltojen koko kasvaa koko ajan. Piennaralueet vähenevät ja kasvatettavat kasvilajit yksipuolistuvat. Monilla eliöillä on vaikeuksia löytää enää sopivia elinympäristöjä pesäpaikkoineen ja ruoanlähteineen. Jotkin haittaeläimet pääsevät lisääntymään, koska luontaisia vihollisia puuttuu. Meidän puutarhat, niityt, kukkapenkit, hedelmäpuut, koristepajut, pensasaidat, kasvimaat, kompostit, risuläjät, kateviljelyt ja monet muut asiat palauttavat eliöille kadonneita elinalueita ja ruuanlähteitä.



Olemme myös tärkeitä vaikka touhuammekin omaksi iloksemme!

Olemme auttamassa omalta osaltamme uutisissa mainittua kuudennen sukupuuttoaallon hidastamista. Pieniä tekoja, suuria vaikutuksia.






20.11.2018

Ikkunan välissä ötököitä, eikä! Eikun KIVA!!!

Tämä tulee nyt vähän ehkä myöhässä, sillä yöpakkasia oli jo lyhykäisesti ajat sitten ja hyönteiset ehkä yllättäen jäivät pakkasen kouriin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo suomalainen sananlasku, siispä tässäpä tämä. Ja oikeastaan, nyt on varsin oiva hetki katsella ihan uusin silmin vanhoja tuttuja asioita.

Ikkunanraot, ikkunansuojalaudat, ikkunoiden metallilevyjen aluset, tiiliseinien kolot jne. Listaa voi jatkaa varmasti loputtomiin, kysehän on kaikenlaisista pienistä koloista asumusten liepeillä, johon talven kovimmat pakkaset eivät ihan yllä.

Näissä pienissä koloissa talvehtii moni, meille tärkeä, hyönteinen. Leppäkertut ja harsosääsket haluan mainita ihan erityisesti, sillä niiden molempien toukat ovat aivan hirmuisia ahmatteja. Popsivat suihinsa sellaisen määrän kirvoja, että tehokkaampaa torjuajaa on vaikea hetikään keksiä.

Älä siis siivoa liian innokkaasti jouluksi kaikkia ikkunankarmeja ja suojapeltejä (ellet vietä jouluasi niissä....)!

Harsosääski on se vaaleanvihreä, pitkuliainen hyönteinen, jolla on läpikuultavat harsomaiset siivet. Kuvia löytää netistä, mutta en liitä tähän toisten kuvia tekijänoikeudellisista syistä. Omassa kuvapankissani ei valitettavasti ole vielä itse otettua kuvaa. Leppäkertun jokainen varmasti tunnistaa.

Leppäkertun toukasta sitä vastoin minulla on kuvia. Otin ne aikanaan härkäpavun lehdeltä, jotta sain lähetettyä kuvat tunnistajalle. Leppäkertun, tai oikeammin sanottuna leppäpirkon, toukka on varsin pelottavan näköinen ens'alkuun. Tummanharmaa, selkeät jalat ja oranssit pisteen selässä, kunhan on kasvanut kuvassa näkyvästä toukkavaiheesta vähän vielä. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy väritys päältä tässä varhaisemmassa toukkavaiheessa. Sitten myöhemmin, esimerkiksi kasvimaalla liikkuvana, toukka on pitkänsuikea, tummaa harmaata on paljon enemmän kuin väriä (oranssit pilkut) ja jalat ovat hyvin selkeästi erottuvat. Pitääkin muistaa ottaa ensi kesänä siitä kuvia myös.


Tämä alempi kuva on valitettavasti vähän epäselvä, mutta sen tarkoitus on vain näyttää, miten tämä toukkavaihe on lehdessä kiinni ihan kiinteästi.



Tässä vielä teille tuomikirvan kuvia, jota sitten nuo edellämainitut vaikka saattavat popsia. (Annika W. ottanut, julkaisuun saatu lupa)




Tässä tuomikirva juoksentelee ottamassani videossa.






19.11.2018

Sinun marraskuusi

Onko marraskuu synkkää vai ihana jännityksen tiivistäjä, jonka jälkeen joulun aika alkaa?


Olen miettinyt viime päivien otsikoita, joissa yhteen ääneen kerrotaan, miten masentavaa ja synkkää aikaa elämme tällä hetkellä.

Tulee herkästi mieleen sama ajatus, kuin jota aina välillä pohdin kokeillessani mitä kummallisemmalta kuulostavia materiaaleja kasvimaanpohjalle. Lasken leikkiä ja kerron, että "shhh.. ei saa sanoa ääneen, että tämä ei ole ohjeiden mukaan toimivaa, koska meidän puutarhassa kasvit ja maaperäeliöt eivät osaa niitä itse lukea".

Jos otsikot tuputtavat masennusta ja musta synkkyyttä, niin johan mieli menee alas. Ei siis ole aina hyvä juttu lukea kaikenlaista negatiivista.



Marraskuu aloittaa matkan jouluun. Tunnelmaa voi alkaa luoda pikkuhiljaa, suunnittelemalla ja kokeilemalla. Laatikot voi hyvin valmistaa jo nyt pakkaseen. Mieli kevenee, kun tehtävää on vähemmän ja joulunalusaikaan vapautuu mukavaa yhdessäoloa ystävien ja perheen kanssa. Joulukoristeidenkin laittamiseen jää enemmän aikaa sitten joulukuussa.

Voimme itse vaikuttaa hyvin paljon siihen, miltä aamun jälkeen päivä näyttää. Ei se aina onnistu, mutta ainahan kannattaa yrittää. Kerro ääneen itsellesi, että "Kylläpäs on upea keli lieroille ja muilla maaperäeliöille, saan kasvimaalle enemmän ravinteita käyttöön ensi kesänä kuin tavallisesti." Työaikaa on paljon pidempään maan alla. Pakkanen ei pauku eikä eliöt vetäydy levolle tai syvälle maahan routaa pakoon.

Jos näyttää kurjalta, synkältä ja pimeältä pihamaalla, voit laittaa pienen lyhdyn palamaan ja katsella, miten moninaisia sävyjä voi lehdistä ja märästä maasta löytää. Oikeastaan aika kaunista, kun tarkasti katsoo. Valokuvaan en saanut vivahteita näkyviin lehdistä, joten nyt on kuvassa valoa laatoilla



Joulun valmistelut täyttävät kivasti kompostoria. Perunalaatikko, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, etikkapunajuuret, lohipatee jne. jne. Kaikkien näiden ruokien valmistuksesta tulee kohtalaisen paljon biojätettä, ensikasvukauden mustaa kultaa. Taas yksi ilon aihe! Paljon herkkuja, paljon multaa!

Kinkkurasva, jota ei saa laittaa viemäriin kovettumaan lujaksi tulpaksi, kannattaa imeyttää ja viedä jyrsijäsuojattuun kompostoriin. Multaa siitäkin tulee.

Marraskuu on oikeastaan ihan kivaa aikaa, lumella tai ilman. Viimeisiä syksyn askareita tehdään pihalla ja odotellaan joulunajan alkamista.

Mietipäs, jos ei ole olisi marraskuuta, olisi aika kiire heti lokakuun jälkeen aloittaa joulun valmistelut!



18.11.2018

Uusi härkäpapukokeilu ensi kesäksi varmistettu

Alkuperäinen suunnitelma oli, että perheen miehet menevät Maatalouskonemessuille Helsingin Messukeskukseen ja naisväki touhuilee omiaan samaan aikaan. No, kuten suunnitelmilla on usein tapana, ne muuttuivat tälläkin kertaa. Siispä koko perheen voimin matkasimme 9 ratikalla keskustasta Pasilaan.

Tunti jos toinenkin vierähti, itse asiassa ihan koko päivä, niin hauskaa meillä oli. Kukapa uskoisi, että tuntitolkulla kuluu aikaa, vaikka koneista ei ymmärrä tuon taivaallista.

Onneksi koneiden lisäksi siellä oli erittäin mielenkiintoiset standit maanparannukseen liittyen sekä tietenkin siemenosastoja. Ja nyt pääsen itse asiaan, härkäpapuihin. Pienistä laareista oli ihanaa hypistellä eri viljoja, eri lajikkeita ja muitakin siemeniä. Harvoin on yhtä aikaa katseltavana monenlaista. Parasta tällä kertaa oli päästä kokeilemaan Sampo-härkäpapua, josta esite mainosti että "pataan tai rehuun". Itse olen tietenkin tuolla pata-osastolla. Harmittelin, että ei näitä tällaisia myydä tavispuutarhureille ja kyselin kaikenlaista kylvöohjeisiin liittyen. Aikani juteltuani, sanoin rohkeasti ääneen: "ryövään tästä kourallisen siemeniä, kun muualta ei saa." 😊

Eivät moittineet eivätkä kieltäneet. Nyt siis pussissa odottaa Sammot ensi kevättä ja kylvöaikaa. Laitan omaan pihaan, jotta hoidan ja hoivaan ja saan lisättyä siemenmäärää seuraavaa kesää varten. Yhteen palkoon tulee kuulemma vain 2 siementä, mutta palkoja voi olla 15 per kasvi. Ei kuulosta paljolta, kun aiemmin viljelemilläni härkäpapulajikkeilla on 5-6 papua palossa ja palkoja voi olla yhtä lailla 15 per kasvi. Tämä Sampo on sellainen pieni pyöreä papu. Mausta en tiedä mitään, mutta kokeilen ja kerron sitten tulokset.



Kaiken kaikkiaan messuilla oli positiivinen tunnelma. Esittelijät olivat kiinnostuneita kävijöistä ja monien kanssa rupateltiin todella pitkään. Erään esittelijän kanssa päästiin rikkasiementen erottelijassa olevan sinisen valon hometorjuntavaikutuksesta avaruuden neuroneihin ja antimateriaan. Kyllä... näin voi käydä konemessuilla. Ei häntä haitannut, vaikka sanoin, ettei meillä ole maatilaa eikä tarvetta rikkasiementen erottelijalle, saati homeentorjuntaan sinisellä valolla siemenistä. Olimme ihan yhtä arvokas messukävijä hänen mielestään silti ja laite tuli esitellyksi (oli mielenkiintoinen, vaikka en sellaista tarvitsekaan) ja juttelu oli hirmu mukavaa.


12.11.2018

Katetta ja lieroja sisäkukillekin


Syksy on onneksi pitkä, kostea ja lämmin tänä vuonna. Ehtii tehdä monenlaista. Pudonneita lehtiäkin löytyy varmasti vielä, vaikka olisitkin haravoinut oman pihan puhtaaksi lehdistä, joten vielä voit tehdä tämän syystoimen.

Ota lehtiä ämpäriin ja kaiva kasvimaasta lieroja. Älä kaiva kovin syvältä, jotta saat pinnalla viihtyvää lajia.

Laita sisäkukille ruukkuun mullan pinnalle kerros märkiä lehtiä, muutama liero ja vähän multaa päälle, jotta lehdet painuvat melko tiiviisti ja pysyvät kosteina. Ennen pitkää lierot ovat syöneet kaikki lehdet ja etenevät alaspäin rouskuttamaan kuolleita juuria. Palkaksi maittavista ruuista ne antavat kukillesi loistavaa madonkakkaa, joka on hyvin ravinteikasta, sekä kaivavat käytäviä, joihin uusien juurien on helppo kasvaa ja joissa pysyy ilmaa juuria varten.

Kuvasta näkee, että lehden juuri alkaa jo halkeilemaan kahtia, koska varren ympärysmitta kasvaa koko ajan ja levittää lehden alkua. Juurella on Metsämörri ja pari silkkikukkaa, koska viherkasvini eivät luonnollisesti kuki hehkein kukkasin.

Olen ylläpitänyt lierokantaa omissa sisäkukissani jo 7 vuotta ja sinä aikana ovat jukkapalmu ja lohikäärmepuu lopettaneet kokonaan alalehtien pudottamisen. Ennen aina talvikautena alimpia lehtiä kuivui ja tuloksena oli ruma lehdetön varsi, jonka päässä on tylsä lehtitupsu. Nyt siis lehdet pysyvät koko varren mitalla elinvoimaisena. Mikään muu ei ole muuttunut hoidossani, vain lierot ja lehtikate syksyisin.

11.11.2018

Muista tyhjentää kompostori!




Tyhjennän tässä vaiheessa aina kompostorin, jotta sinne ehtii kertyä uutta massaa vielä ennen pakkasia. Jos kompostorissa oleva massa on liian valmista siinä vaiheessa, kun tammikuun pakkaset paukkuvat, on riskinä kompostin jäätyminen ja tilan loppuminen kesken ennen kevättä. Jäässä olevaa kompostia on nimittäin ihan mahdotonta tyhjentää. Uuden massan kompostoituminen käynnistyy hyvään vaiheeseen, eikä ulkoilman viilentyminen haittaa enää mitään. Lämpötilaeroa voi olla 90 astetta: ulkona 20 astetta pakkasta ja kompostorissa 70 astetta lämpöä.

Tyhjennettävän massan voi vaikka säkittää vahvoihin mustiin jätesäkkeihin. Pistelet pussin kylkiin reikiä, jotta massa saa ilmaa eikä ala mädäntyä. Pussittamisen edellytyksenä on tietenkin, että siihen ei laiteta niitä ihan uusimpia kerroksia, joista rotat ja muut jyrsijät ovat myös kiinnostuneita.

Musta jätesäkki lämpenee kevään auringossa varhain ja kompostoituminen jatkuu rauhassa. Rikkaruohojen siemenet eivät myöskään pääse pussiin ja multa pysyy rikkaruohottomana, vaikka et heti ehtisikään sitä käyttää.

Kevään kylvöksiähän ei tuoreeseen kompostimultaan voi laittaa, koska se on taimille liian ravinteikasta eli voimakasta. Voit esimerkiksi vetää uran kylvörivin kohdalle, laittaa pohjalle kompostimultaa ja sen päälle kerroksen vähäravinteista vanhaa multaa, johon sitten kylvät siemenet. Siemenen on helppo itää ja kun taimi on päässyt hyvään kasvuvauhtiin, yltävät sen juuret kompostimultaan ja kasvuvoima tulee juuri oikeaan aikaan taimen käyttöön. Porkkanat voi kylvää vaikka jo nyt syksyllä, joten ei tarvitse välttämättä lainkaan säkittää vaan saat sisällön heti käyttöön. 

PS. muista varata seosainetta lähelle kompostia jo nyt syksyllä, jotta talvella ei tarvitse kaivella tynnyreitä lumen alta. Itselläni on isoissa 250 litran saaveissa lehtipuuhaketta, jota käytän seosaineena. Tämänhetkinen hake on tehty lehdellisistä koivun oksista. Lehdet murustuvat pieneksi sutuksi, joka kerää keittiöjätteen kosteuden tehokkaasti. Isommat oksanpalaset pitävät massan ilmavana ja koivu myös kompostoituu nopeasti. Tämä on selkeästi kaikkein paras seosaine minun mielestäni. Seuraavaksi parasta on lehdettömistä oksista tehty hake, johon lisää sahajauhoa keräämään kosteutta. Joissakin oppaissa sanotaan, ettei saa laittaa sahajauhoa, ei saa laittaa havupuita jne. Oksahake on milloin kuusesta, milloin männystä milloin mistäkin, riippuu ennen kaikkea siitä, mitä naapureilta olen saanut. Ja aina on seos toiminut ihan hyvin. Ihanat naapurit!!! pitävät hakemäärän kunnossa.

8.11.2018

Mitä tekisin kesältä jääneillä siemenillä?

Muistuttelen mahdollisuudesta kasvattaa siemenistä niitä samoja babyleaf:ja, joita myydään kalliisti kaupoissa.

Retiisin versot maistuvat retiisille ja niitä voi laittaa salaattiin tai leivälle.



Herneet, pavut, auringonkukat -> kaikki versot tosi maukkaita.

Mangoldi, salaatti, pinaatti, ja muut lehtivihannekset -> maukkaita pieninäkin.

Valo voi olla kasvua rajoittava tekijä, mutta prismat/cittarit/terrat jne. myyvät pitkuliaista kasvilamppua, jonka mukana tulee kannatin. Sen avulla kasvatus onnistuu ihan kivasti.


Itse idätän siemenet mieluummin syötäväksi kuin säästän seuraavaan kasvukauteen. Itävyys huononee koko ajan ja kesällä sitten harmittaa kovasti, jos kaiken työn jälkeen sato ei onnistu liian vanhojen siemenien vuoksi.

Herneet laitan kasvamaan olohuoneessa viherkasvien juurelle. Eivät vaadi erityistä huolenpitoa, kun muutenkin pitää kukkia kastella. Lisäksi, jos hyvin käy, herne typensitojakasvina saattaa parantaa viherkasvin ravinnetilaa.

(typensitojakasvi tarkoittaa kasvia, joka kykenee ottamaan tarvitsemansa typen suoraan ilmasta, juurissaan olevien typensitojabakteerien avustamana)



7.11.2018

Miksi ei saa käyttää kemikaaleja tappamaan tuholaisia ja rikkaruohoja?


 

Moni varmasti miettii, että pitäisikö vai eikö pitäisi käyttää kemikaaleja torjumaan puutarhasta rikkaruohoja ja tuholaisötököitä.

Otan tässä esille muutamia näkökulmia, joista jokainen voi sitten päättää, että antaako niiden vaikuttaa päätöksentekoon ensi kerralla.

1) Kemialliset aineet ovat niin sanotusti epäspesifejä. Tämä tarkoittaa, että ne eivät kykene toimimaan vain ja ainoastaan siinä yhdessä rikkaruohossa tai ötökässä, vaan samalla kuolee paljon muitakin. Ne muut saattavat erittäin hyödyllisiä.

2) Kemialliset aineet reagoivat maaperässä monen muun aineen kanssa. Huolimatta lukuisista kokeista, tutkimuksista ja analyyseistä, maaperän olosuhteet ovat hyvin moninaiset, eikä todellista reaktiota kaikissa olosuhteissa tiedetä.

3) Osa kemiallisista aineista muuntuu edellä mainittujen reaktioiden avulla nopeasti haitattomiksi, mutta valitettavasti osalla käy niin, että välimuodot jotka ovat olemassa ennen lopullista poistumista maasta, ovat paljon myrkyllisempiä kuin se alkuperäinen aine, jota ruiskutit.

4) Kaikki ruiskutetut aineet eivät poistu luonnossa/meidän kasvimaalla samalla tavalla kuin laboratoriokokeissa, koska meillä Suomessa on vetinen viileä syksy, kylmä talvi ja sulamisvetinen kevät. Kylmät märät olosuhteet hidastavat useimpien aineiden hajoamista. Hajoaminen tarkoittaa sitä kemiallista muuntumista erilaisiksi osiksi ja lopulta alkuaineiksi.


Esimerkiksi näin voi käydä:

Maassa olevat hajottajat, eli ne jotka muuntavat kasvijätteet lopulta mullaksi, kärsivät myös, vaikka tavoitteena olisi tappaa rikkaruoho tai joku harmillinen ötökkä.

Kun hajottajat kärsivät, maassa hidastuu maatuminen.

Kun maatuminen hidastuu, ei kasvijätteet poistu maasta tehokkaasti.

Kun kasvijätteet eivät poistu, eli niille ei tapahdu hajoamista, niissä olevat ravinteet eivät myöskään vapaudu uusien kasvien käyttöön.

Kun ravinteet eivät vapaudu, pitää kasveja lannoittaa esimerkiksi ostetulla (rahaa kuluu lisää sen myrkyn lisäksi) lannoitteella ja toisaalta kasvijätteet voivat alkaa aiheuttaa uusia ongelmia: 1) ne voivat mädäntyä ja aiheuttaa kasvaville kasveille haitallisia kaasumaisia yhdisteitä, 2) niissä olevat taudit eivät poistu niin helposti, vaan tauti jää tartuttamaan uutta kasvustoa, 3) hajottajia syövät muut eliöt kärsivät nälästä ja niitä syövät kärsivät myös nälästä jne. jolloin lopulta sammakoilla, linnuilla, jyrsijöillä jne. ei välttämättä ole riittävästi ruokaa.



4.11.2018

Nyt saa talvi tulla

Lämmin syksy on toisaalta harmillinen ja toisaalta aivan ihana asia. Harmillinen sikäli, ett kasvustot eivät osaa aloittaa lepotilaa, mutta ihana sen vuoksi, että itselle jää enemmän aikaa tehdä talvivalmisteluja.

Nyt on hyvä mieli. Palstalla enää jyrsintää vaativat jutut tekemätä, mutta niiden osalta ei ole enää kiire, sillä multa-alueet on suojattu presulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka jyrsintää mansikkamaan perustamista varten ei ehtisikään tehdä, ei rikkaruohot pääse valtaamaan aluetta keväällä. Tilanne ei siis pääse muuttumaan rikkaruohojen osalta huonoksi viivästymän vuoksi.

Tältä nyt näyttä, kun on kolme 6*10 m pressua perä perää. Viime postauksessa käytin kokomainintaa 5*10, sillä sellaiseksi mitat muistin. Pressut ovat 6 vuotta vanhoja ja näin se muisti saattaa pettää. Nyt piti ottaa pussista ihan uusi yksilö (samaa ostoerää), ja siinä sitten tuoteseloste sanoi, että 6 m on leveys ja 10 m pituus. Että silleen. En väitä vastaan ; )


Aiemmin kaadetuista koivuista jääneitä oksia pinottiin vähän hyönteishotellin päälle. Osa, paksummat oksat, jätettiin odottamaan kevättä. Pääsevät varmaan johonkin tukipuiksi. Jonkin verran ohuita oksia ja varisseet lehdet jätettiin ilmavaksi kasaksi suojaamaan siilejä ja muita talvehtijoita. Oksat pitävät lehdet ilmavana, eikä kasasta tulee tiivistä jääpaakkua.



Tehdyn työn jälkeen on mukava istahtaa hetkeksi lämpimälle kahville. Mikäs sen ihanampaa kuin aurinkoinen sää ja maistuva kahvikupponen nenän alla.


2.11.2018

Miksi savimaata pitää kastella, vaikka maassa olisi syvällä paljon vettä?

Savimaa eli maa, jossa on paljon hyvin pieniä kivennäismaan partikkeleita, siis sitä sormiin tuntuvaa pehmeää materiaalia, on ominaisuuksiltaan erilaista, kuin multava maa.

Mutta miksi savimaa ei saa kuivua?


Syitä on monia ja perustietoa (teoriaa) kerron yläpalkeissa Maaperässä tapahtuu yksityiskohtaisemmin talven aikana. Tässä haluan tuoda esille valmiiksi mietintään ensi kevään kylvöhetkiä. Savimaa, joka kyllä kykenee pidättämään paljon vettä, voi myös kuivua hyvin tiukaksi, kovaksi. Kasvien kannalta se merkitsee, että jos juurien alueelle muodostuu tällainen kova kerros, ne eivät kykene kasvamaan syvemmälle kohti kosteampaa maata.

Tästä syystä, savimaa ei saa päästä kuivumaan kylvösyvyydeltä. Pienten taimien hennot juuret ovat erityisen herkkiä kärsimään kuivuudesta ja hyvin alkanut taimettuminen pysähtyy kuin seinään.

Miten välttää tämä kuivuminen?


Nyt päästään asian ytimeen. Kateviljelyn yksi olennainen etu on vähentää maan pinnalta tapahtuvaa haihtumista ja esimerkiksi savimaan kovettumia ei pääse niin herkästi syntymään.

1.11.2018

Katetta kerrakseen


Nyt ei ole kyse kateviljelystä niin kuin muissa postauksissa, vaan rahallisesta katteesta.

Jos teillä on perheessä tai jollain lähipiirissä lemmikkinä jyrsijöitä, on sinulla niin sanotusti tuhannen taalan paikka saada tuhtia tuntipalkkaa puutarhuroinnista:

Jyrsijöille myydään kuivattuna:

    • Karhunvatukat 396,60 €/kg
    • Mansikka 238,00 €/kg
    • Punajuuri 39,60 €/kg
    • Punaviinimarja 148,75 €/kg
    • Palsternakka 39,60 €/kg
    • Juuripersilja 39,60 €/kg
    • Porkkana 39,60 €/kg
    • Nokkonen varsineen 39,60 €/kg
    • Punahattu varsineen 39,60 €/kg
    • Vadelmanlehti 47,60 €/kg
Nokkosia saa moni kitkeä kyllästymiseen asti. Vadelmanlehtiä on ihan tavattoman nopea kerätä.

=> laitapa kuivumaan ja anna tutun hamsterille, marsulle tai kanille. Ovat huipputerveellistä ruokaa, sanoivat kaupassa. Marjoja kuulemma pitää antaa vähän varoen, jottei poloinen pääse lihoamaan.