30.1.2020

Ehkä paras tapa saada tekemään jotain on kieltää se.....

Vapuksi omia perunoita


Pakkohan se on kokeilla, niin hauskalta idealta tämä kuulostaa


Kotipuutarhurin perunaopas on idean ilmiantaja


ja toki hän kyllä kielsi, että älkää kokeiltu tätä kotona. No, sehän tuntuu melkein haasteelta, varsinkin tällaiselle uusia juttuja innokkaasti kokeilevalle puutarhuroijalle. Innostusta ei suinkaan vähennä se, että on itäneitä siemenperunoita tallessa. Niiden oli muutenkin tarkoitus mennä keväällä varhaisperunoiksi, mutta en tiennyt, että jopa talviperunoita voisi kasvattaa, tai ainakin yrittää kasvattaa.

Kausari, eli teoriassa lämmittämätön kasvihuone pääsee nyt kokeiluun mukaan. Sen pinta-alasta voin varata kahdelle perunalle sopivan alan, ja silti voin keväällä käynnistää lämmityksen hevoskalla tuttuun tapaan.


Vapuksi omia perunoita -projekti käynnistyi 26.1.2020


Teoriassa 8 viikon jälkeen on satoa, mutta en ole ihan niin optimistinen kasvukauden noudattavan normaalia kehitystä, vaan uskon siihen menevän pidempään. Hurjan hauskaa tämä kokeilu, sillä Kotipuutarhurin perunaopas on alan taitaja, hän tietää ihan kaiken mahdollisen perunasta, ja minä taasen ihan tavallinen tossuntallaaja peruna-asioissa.




Siinä ne nyt ovat, kaksi voimakkaasti itänyttä perunaa.




Päälle runsaasti viime vuonna käytössä ollutta multaa, kolminkertainen styrox-suojaus pakkasen varalta. Viikon päästä korjaan vielä vähän. Laitan kirkkaat muovit alimmaiseksi kaarituettuina, jotta kasvuvaiheessa saan valoa taimille ja kuitenkin pysyvät koko ajan suojattuina. Tämä riittänee nyt viikoksi, jotta maa ei pääse kylmenemään enempää. Lopuksi laitan sitten vielä pressun tiiviisti kaiken päälle, reunoista hyvin maahan kiinnittäen, jottei ilma pääse karkaamaan sisään tai ulos.



27.1.2020

Mistä tiedän mitä pitää korjata puutarhassani?

Sinä ole puutarhasi olosuhteiden paras asiantuntija!



Kuivuiko maa karrelle, kun vettä ei satanut moneen viikkoon? Pitikö hyppiä lammikoiden yli syyssateissa? Nuukahtaako puutarhasi, kun tulee kuuma hellepäivä? Kaatuivatko taimet kumoon tuulisilla säillä? Oliko sadonkorjuu tuskaista liian kovan maan vuoksi? Katkesivatko porkkanat tai purjosipulit, vai olivatko porkkanat kenties lyhyitä pönäköitä tai kiemuroita vänkyräsääriä? Oliko pienten taimien vaikeaa kasvaa ensialkuun? Vai kenties jotain aivan muunlaista juttua harmittelit?


Jos et ole huomannut miettiä näitä aiemmin, niin nyt uuden kasvukauden kynnyksellä kannattaa aloittaa jokin muistiinpanovihko, johon teet havaintoja. Seurannastasi tulee näin systemaattista eli järjestelmällistä. Muisti pakkaa pettämään ja puolen vuoden päästä ei ole enää lainkaan niin selvää, mitä tapahtui missäkin puutarhankolkassa ja nurkassa.






Havainnot ovat siis seuraus jostain mahdollisesta ongelmasta. Vielä ei tiedetä, mitä pitäisi tehdä toisin. Joskus käy niin, että sama seuraus tai oire voi olla monesta eri asiasta ja tekeekin korjausliikkeen itse asiassa ihan väärään juttuun. No, korjausliike ei välttämättä ole silti mikään huono asia, mutta ei korjaa olemassa olevaa ongelmaa. Jos näin käy, pitää miettiä uudelleen, että mistäköhän tässä nyt on ihan oikeasti kyse. 

Voit laittaa minulle vaikka viestiä, niin mietitään yhdessä.



Millaiset asiat puskuroivat eli tasoittavat muutoksia? Se on seuraavan kerran aiheena.


25.1.2020

Inkiväärinkasvatusta ilmassa tai siis monella mielessä

Inkivääriä omasta puutarhasta?


Minäkin aion yrittää vielä kerran


Olen kerran aiemmin kasvattanut inkivääriä, ja kirjoitin siitä blogissani, lyhyesti hauskana kokeiluna. En ajattelut, että se olisi oikeasti mahdollista, siis saada omaa satoa. Keittiössä oli juuri alkanut kasvamaan ja tuikkasin sen multiin, kuten kaiken kasvavan.

Nyt on inkivääri ankkuroitunut makumaailmaani niin voimakkaasti, että on kovasti alkanut harmittamaan kaupassa olevien inkiväärinjuurien epätasalaatuisuus niin tuoreudessa kuin maussakin. Joskus on maistuvaa makeaa, joskus mautonta juurta ja joskus polttavaa mautonta. Ja kaikkea näiden makujen väliltä.


Miten kasvatetaan inkivääriä?


Hitaasti, se on nyt tullut selväksi, kun olen tutustunut aiheeseen. Sain hyvä videovinkin, jossa oikein hienosti näytetään jakaminen ja kasvatus. Sen ohjeilla aloitan nyt oman inkiväärintuottamisen.


1) paloittelen kaupasta ostamani luomuinkiväärijuurakon

2) multaan kasvatuslaatikkoon melko tiheään

3) kastellaan läpikotaisin

4) annetaan kuivua kuivaksi

5) kastellaan jaksoittain kasvatuksen aikana.



Siispä tuumasta toimeen



Inkiväärit paloiteltu



 Tiiviisti multaan




Multaa päälle ja lopuksi kastelu runsaalla kädellä.



Ja sitten vain malttia ja odottelua!




20.1.2020

Miksi on niin monenlaisia neuvoja puutarhaan?

Kastele, älä kastele, tee sitä taikka tätä tai älä tee sittenkään


Tuntuuko tutulta? Luet eri blogeja ja puutarhalehtiä ja monista asioista tulee joko täysin erilaisia tai vähän erilaisia ohjeita. Miten se voi olla mahdollista? Eikö perunaa kasvateta aina samalla tavalla? Eikö kasvin vaatimukset ole aina samat?




Tuulensuojaa, kosteuttajaa, lämmittävä ympäristö vai millaiset olosuhteet


Luonto on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Sama koskee puutarhaa. Jokaisessa puutarhassa on aivan omanlaiset olosuhteet. Tietty lämpötila, kosteus, eliöstä, kasvisto, maapohjan ominaisuudet jne. Puhutaan puutarhan tai pihan mikroilmastosta. Rakennukset ovat eri materiaalia, toinen kerää lämpöä ehkä enemmän kuin toinen. Rakennukset voivat sijaita eri tavalla suhteessa puutarhaan. Voi muodostua ihan tuulensuoja tai tuulitunneli, joka voimistaa entisestään tuulen kuivattavaa vaikutusta. Puita ja pensaita on erilainen määrä, ne ovat eri kokoisia, eri lajeja ja niiden yleiskunto voi olla erilainen. Naapurilla on ehkä jokin vesiaihe ja sinulla ei, tai toisinpäin. Sinulla on ehkä pölyttäjiä varten runsas kukkaloisto mesikasveista, mutta naapurilla on aavaa nurmikkoa silmänkantamattomiin. Näitä eroavuuksia voi jatkaa loputtomiin. Sait varmaankin ajatuksesta kiinni, mistä mikroilmastossa on kyse.


Kasvin kasvuun vaikuttaa kaikki ympärillä tapahtuva ja itse kasviyksilötkin ovat keskenään erilaisia, kuten me ihmisetkin. Siksi joku asia, mikä toimii naapurilla jollain tietyllä tavalla, voi vaikuttaa sinulla eri tavalla. Täysin sattumankauppaa tapahtumat eivät onneksi kuitenkaan ole, vaan on tiettyjä pääsääntöjä, joita ilmiöt noudattavat. Luonnossa, kuten puutarhassasi, on kuitenkin myös sellaisia asioita, jotka joko voimistavat jotain toista ilmiötä tai estävät sitä. Nämä ovat niin sanottuja puskuroivia tekijöitä ja niidenkään vuoksi asiat eivät aina mene samalla tavalla.







Mistä tiedän, mitä pitäisi korjata puutarhassani?

Jutellaan siitä seuraavaksi.



17.1.2020

Mikä vaikuttaa viherkatteesta maahan jäävien ravinteiden määrään?

Kasvin tärkein, kasvuun vaikuttava, ravinne on typpi






Olet varmastikin huomannut monessa keskustelussa erilaisia näkemyksiä, jääkö vihermassasta paljon vai vähän typpeä kasvin käyttöön seuraavaksi kasvukaudeksi. Varsinkin luomuviljelyssä käytetään eri lohkoilla viherkesantoa ja kasvin jäänteen kynnetään maahan. Näin äkkiseltään voisi luulla, että johan siitä jää paljonkin typpeä maahan, mutta asia ei ole ihan näin suoraviivainen.


Mitä tapahtuu kasvinosille maassa?


Maassa elää lukuisa määrä monenlaisia hajottajaeliöitä ja mikrobeja. Ne käyttävät kasvinosia ravinnokseen. Kuten meidän ihmistenkin syömästä ruuasta, osa päätyy omaan kasvuun tai lihoamiseen, osa hengitetään hiilidioksidina ulos ja osa menee sinne jätteidenkäsittelylaitokselle. Eivät mikrobit ja hajottajaeliöt sen kummempia ole, paitsi että niillä ei ole vessaa...

Sopivasti vai liikaa ruokaa tarjolla?


Kasvinosat siis alkavat hajota eli suuremmat molekyylit hajoavat pienemmiksi. Esimerkiksi proteiinit, jotka ovat melko suuria molekyylejä ja sisältävät typpeä, hajoavat ja vapauttavat typen sellaiseksi, jota kasvitkin voivat käyttää, eli nitraatiksi ja ammoniumiksi. Jos hajottajamikrobit ja maaperäeliöt voivat käyttää kaiken saatavilla olevan typen, jää kasveille maahan vain vähäsen tai ei yhtään typpeä. Jos taas kasvimassaa on ylenmäärin ja pieneliöitä vain vähäsen, voi typpeä jäädä enemmän. Ikävä kyllä näin ruusuiselta tilanne ei oikeasti näytä, sillä jos mikrobeja on kovin vähän, ei hajoamistakaan tapahdu nopeassa tahdissa ja sekin typpi, joka vapautuu, saattaa huuhtoutua veden mukana pois kasvimaaltasi. Karkeasti voi sanoa, että pehmeät vihreät kasvinosat ovat helposti käytettävissä mikrobien ja maaperäeliöiden toimesta ja niistä jää kovin vähän ravinteita tai multavuutta lisäävää ainesta maahan.






Onko maassa ilmaa riittävästi?

Entä hiiltä ja mihin sitä nyt sitten tarvitaan?


Terve ja toimiva maaperä sisältää riittävästi, noin 25 % ilmaa huokosissa eli maamurujen väleissä ja lierojen onkaloissa. Se takaa hajotustoiminnalle hyvät olosuhteet ja typenkin osalta tapahtuu nitrifikaatiota (hieno sana, johon törmää monesti). Tämä on se hyvisjuttu, joka liittyy typpeen, kun se "ei niin hyvä juttu" on denitrifikaatio, joka tapahtuu hapettomissa märissä olosuhteissa ja aiheuttaa typen tappioita kasvimaallesi. Hiili on olennainen tekijä, jotta koko prosessi toimii maassa. Jos hiili/typpi -suhde ei ole sopiva, niin  kasvinosat eivät hajoa optimaalisesti eli parhaalla mahdollisella nopeudella.




Lisäksi vaikuttaa lämpötila, kosteus, lähtöaineksen tyyppi yms yms


Eli kuten huomaat, asia on monisyinen ja eri asiat voivat olla samaan aikaa hyviä tai huonoja kasvinosien hajotuksen kannalta. Siksi ei ole mitenkään yksiselitteistä, että aina täsmälleen tapahtuisi tietyllä tavalla. Kotipuutarhurille riittää, kun muistaa huolehtia multavuudesta, ei tapa mikrobeja ja pieneliöitä torjunta-aineilla ja lisää katetta koko ajan, kun edellinen on maatunut. Kosteutta pitää olla sopivasti. Sateen jälkeen ei saa olla lammikkoja pitkiä aikoja maan päällä ja poutapäivinä maa ei saa kuivua korpuksi. Näistä kun huolehtii, on hyvät edellytykset elävälle maalle ja vaikka lisätystä aineksesta ei typpejä jäisikään paljoa maahan, tulee mikrobitoiminnan avulla maassa jo olevasta orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita koko ajan.


Pidä siis pyörät pyörimässä eli mikrobitoiminta vilkkaana!





9.1.2020

Huomasithan muuttuneet tuontimääräykset?

Meillä jokaisella on yhtäläinen vastuu kasvisairauksien ja tuholaisten torjunnassa


"Ei omenaakaan EU:n ulkopuolelta" -uutisoi Tulli!





Kotitarveviljelijät, puutarhaharrastajat ja moni näihin lukeutumaton matkaaja, saattaa ajattelemattomuuttaan tuoda maahan uuden kasvitaudin tai -tuholaisen. Koska etukäteen ei voi tietää ilman tutkimusta, onko tuotavaksi aiottu siemen/kasvi/hedelmä terve tai vapaa tuholaisista, on nyt säännöksiä tiukennettu. Tämä voi tulla monelle vähän yllätyksenä, että matkalaukussa ei voi tuoda Thaimaan tuliaisena kivoja koristekasvin siemeniä, pistokkaista tai edes eväsomenaa. Itselleni tämä on iso juttu Brexitiin liittyen. Muistatko vielä papukokeiluni viime kesältä?

Muuttuva ilmasto on osasyy näihin uusiin säännöksiin todennäköisesti. Tauti tai tuholainen, joka ei ole aiemmin kyennyt talvehtimaan pohjoisissa oloissa, ei enää kuolekaan leutojen talvien vuoksi tai jos leviää kasvukaudella alueellemme, kykeneekin nykyään tuottamaan uusia sukupolvia kasvukauden aikana, vaikka ei silti talvehtisikaan. Tällainen voi tuhota sadon ja tuottaa suuria tappioita ruoantuotantoomme, myös ihan omassa puutarhassamme!

MTT kasvintuotannon tutkimus/Päivi Parikka, Saara Karhu ja Tarja Hiekkaranta ovat tehneet erään esityksen asiasta "Kasvintuhoojat muuttavassa ilmastossa". Esitys on saatavilla verkossa.

Ollaan yhdessä tarkkana!


Ennakkoon varovaisuus on paljon helpomaa, kuin luontoon tai tuotantokasveihin tarttuneen sairauden tai levinneen tuholaisen poistaminen.

Muistatko vielä nämä uutiset?



Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että niinkin arkinen kasvi/juures kuin peruna, tarvitsee ensin sen siemenperunan. Jos siemenperuna on tautinen, siirtyy tauti eteenpäin. Terveen siemenperunan tuotanto on tämän vuoksi kansantaloudellisesti erittäin merkittävä asia. Suomessa on poikkeuksellisen hyvä tilanne vielä toistaiseksi ja meillä on siksi EU:n myöntämänä suoja-alueita tiettyjen tautien osalta. Näin pystymme säätämään tiukennuksia kansallisesti tuontirajoituksiin. Rajoituksilla ei pyritä hankaloittamaan toimintaa, vaan nimenomaan turvaamaan hyvä tilanne jatkossakin. Perunan osalta meillä on erityinen korkelaatuisen siemenperunan tuotantoalue, jossa on voimassa vielä tiukemmat rajoitukset kuin muualla maassa.


Tässä linkit Tullin sivuille uusista säännöksistä tuonnissa.


5.1.2020

Omavarainen puutarhan maan parantaminen, miten se onnistuu?

Aurinko sen kertoi viikonloppuna, kevättä kohden olemme menossa


Seuraavan kasvukauden valmistelujen touhu täytti perheen päivän


Mikäpä sen tärkeämpää voisi olla kasvukautta ajatellen, kuin maan parantaminen. Se on muutenkin lähellä sydäntäni, ja tänä vuonna aihe on punaisena lankana tiiviimmin kuin aiemmin blogissani. Käyn hyvän maan ominaisuuksia pikku hiljaa läpi ja kerron, miten sitä voit omassa puutarhassasi huomioida. Yritän välttää liian raskaita kertapläjäyksiä, ettei tule ihan ähkyä lukiessa. Jonkin verran tulee tietenkin kertausta, jos olet seurannut blogiani jo aiemmin, mutta nyt kun asioita käydään läpi vähän rauhallisemmin, niin uskon kaikille tulevan jotain uutta ja helpotuksia omaan puutarhaan.


Kompostin hoitaminen ja seosaineen tynnyreihin täyttäminen


Syksyllä saimme onneksemme taas ihanilta naapureilta paljon oksia ja risuja haketusta varten. Hakettahan käytän todella monessa paikassa puutarhassani. Suurin jatkuva kulutus on kuitenkin kompostorin seosaineena, sillä teen itse kaiken tarvitsemani seosaineet. Harmiksemme vuosia palvellut suurin hakettimemme meni rikki, ja työt jäivät vähän kesken. Jäi myös osa tehty hake vielä säkkeihin odottamaan tynnyreihin siirtämistä, sillä tynnyreissä se pysyy kuivana ja on myös kätevää säilyttää aina yhtä käyttötynnyriä kompostorin vieressä. Tänään vihdoin tyhjensimme loput suursäkit, ja nyt on tynnyrit täynnänsä haketta.

Kompostoreja on käytössäni kaksi, kuten olen kertonutkin. Tänään tyhjensin muhimassa olevan suursäkkiin odottamaan kesän käyttöä ja täyttökompostorin käänsin muhimiskompostoriin. Ihan samanlaisia kompostoreita molemmat ovat, mutta tällainen kääntö tekee hyvää massalle ja auttaa tasalaatuisen kompostimullan valmistamisessa. Vaivatonta, sillä muuta kääntämistä kompostorit eivät tarvitse, kunhan on huolehtinut riittävästi seosaineesta säännöllisesti ja on levittänyt biojätepussien sisällöt kerroksittain. Kompostimassa kannattaa säilyttää säkeissä suojassa sateelta ja kevään lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä. Myöskään ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan, kun sade ei piiskaa massaa.


Miksi tämä työ kannattaa tehdä?


On valtavan mielenkiintoista nähdä, miten paljon multaa syntyy lapsiperheen ja lähipiirin biojätteistä vuosittain. Tällä hetkellä minulla on 800 litran suursäkki täynnä viime kasvukauden jälkeen kompostissa syntynyttä uutta massaa. Siis ns. talvikauden aikana! Aika paljon siis. Kompostiin eivät riitä täytteeksi oman perheemme biojätteet, vaan saamme "avustusta" lähipiiristämme. Mietipä, mitä maksaisi sen ostaminen. Pitäisi ostaa paljon enemmän kaupan multaa, jotta saisi saman määrän orgaanista ainesta, sillä tässä ei ole lainkaan hiekkaa sekoitettuna. Myöskään ei-uusiutuvaksi määriteltyä turvetta ei tällöin tule käytetyksi mullan täyteaineena. Kompostimassa on myös ravinteikasta, sillä keittiöjätteen mukana niitä tulee melko paljon. Ravinteiden määrän olen todennut suurista sadoista, sillä vuosikausia kompostimulta oli ainoa ravinnelähde puutarhassani. Olen kyllä miettinyt massan ravinnearvojen mittauttamista joskus.





Nyt viljelykset ovat laajentuneet niin paljon, että multa ei riitä enää yksinomaan lannoitteeksi ja joudun käyttämään jonkin verran ostettua orgaanista luomulannoitetta, merileväkanankakkarakeita. Enää en nimittäin pysty vahvistamaan riittävästi kasvualustoja uudella kompostimullalla vuosittain, että se riittäisi ravinteiden antajaksi täysimääräisesti kaikkiin alueisiin. Vadelmat ja marjapensaat ovat nykyään joutuneet tottumaan ostolannoitteeseen.

Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa multaa. Maan pieneliöt rakastavat tällaista ainesta ja maa pysyy elävänä, mikä tarkoittaa tehokasta ravinteiden kiertoa. Maassa olevista muistakin aineksista kuin annetusta kompostista, vapautuu tällöin ravinteita. Lierojen määrä lisääntyy ja niiden kaivamat reiät pitävät maan happitilannetta kunnossa, ne kakkaavat ravinteikkaita papanoita ja muodostavat kestäviä maanmuruja, jotka eivät liejuunnu kovallakaan sateella.

Kerron näistä tutuista aiheista vähän tarkemmin vuoden kuluessa. Jos sinulla on jokin tietty asia, joka askarruttaa, niin laita kommenttikenttään kysymys tai lähetä se yksityisviestillä. Käyn kysymyksien aiheita sitten läpi.



Ja ruoka kasvaa sydämellä!


Tämä on osa yhteiskirjoitussarjaa ja alla kirjoitukset kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuina.
Kasvuvyöhyke 1 

Kasvuvyöhyke 2

Kasvuvyöhyke 3

Kasvuvyöhyke 4

Kasvuvyöhyke 5

2.1.2020

Kohta se alkaa taas! Kirjoitussarja usean bloggaajan yhteistyönä omavaraistelusta


Kolmas kausi on ihan käsillä, pysy siis kuulolla!



Suuntana omavaraisuus sarjan esittely


Kunkin kuukauden

ensimmäisenä maanantaina 

aamulla 9:00

julkaistaan kirjoitukset