Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa.
Yhtenä asiana
tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin
kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua
tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.
Itselleni riittävän hienoa on, kun
keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina
laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee.
Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja
muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.
Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?
Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.
Itse olen päättänyt olla välittämättä,
että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on
olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi.
On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä
hommia.
Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja
muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka
minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus,
jonka vuoksi katetta käytetään.
Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa
sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.
Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista.
Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta
puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi.
Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.
Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.
Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti,
mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi
harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa
sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.
Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla
kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan
helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa.
Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen
aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan
ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.
Huomionarvoista
on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen
nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi
työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin.