Varas jäi verekseltään kiinni - saalis kateissa

 

Tässä pitäisi olla runsaasti maa-artisokkamukuloita ympärillä, mutta kun ei niin ei. Olin jo ehtinyt laittaa asuinalueen Fb-ryhmään, että kuka haluaa sato. Halukkaita löytyi ja menimme apupuutarhurin kanssa nostamaan herkkuja maasta. Pettymys oli aikamoinen, kun ensimmäisellä talikolla tuloksena oli pulska ripeäkinttuinen myyrä. Ei ehditty kissaa sanoa saati ottaa kuvaa, kun oli jo vipeltänyt piiloon. Nuorempi koiristamme on kyllä ollut hajun perässä jo tovin, sillä melkoisia kaivuita on ilmestynyt kasvimaan aitauksen viereen. Nyt on kräpsät  ladatttu, jotta jäisi kiikkiin. Kyllä, laitan kräpsät, sillä en halua puutarhaani myyrätuhoja ensi talvena.

Myyrä siirteli viime talvena valkosipulin kynsiä ympäri pihaa, eli satoa tuli monesta paikasta. Odotamme mielenkiinnolla, missä meillä kasvaa maa-artisokkaa ensi vuonna. 

Nyt jouduin sitten laittaamaan viestit, että mitään jaettavaa ei olekaan. Yksi kuitenkin kysyi, pystyisikö itsekin niitä kasvattamaan. Noista juuritapeista saa kyllä pilkottua istutusta varten paloja, eli vein niitä kyselijälle. Ensi vuonna hänellä on sitten omaa satoa pihassaan.

Kevätmarkkinoilla

 Aamulla satoi vettä, rakeita ja räntää

Kovan tuuli ei suosinut katoksen laittamista.

Ei tuntunut ihan ykkösvaihtoehdolta sään puolesta, että ihmiset lähtisivät innokkaina markkinoille. Itse mietin, että mitä oikein laittaa päällensä, että tarkenee seistä monta tuntia näin koleassa säässä.

Kevätmarkkinat olivat Noormarkussa Taatan Tuvalla. Se on pieni pihapiiri, 1904 rakennetun työväentalon miljöö. Nykyään talo on yksityisomistuksessa ja vuokrataan juhliin ja  yksityistapahtumiin. 

Meillä tuli lähdössä kiire ja tietenkin osa tavaroista jäi kotiin, kuinkas muutenkaan. Tämä oli pitkästä aikaa ensimmäinen tapahtumalähtö ja ei ollut taas ihan rutiinina muistissa. Nyt on täydennetty muistettavien asioiden listaus, jotta ensi kerralla onnistuisi paremmin. Pitää myös teettää kunnon kyltit, sillä muutoin ihmisten on ilmeisesti vähän epämukavaa pysähtyä, kun ei tiedä, mihin pysähtyy.

Myynnissä piti olla soijaa, maissia, okraa, sitruuna- ja pesusienikurkkua, mutta tänä vuonna menetin taimeni pakkaselle. Niskavamman vuoksi ei ole pieni kasvihuone hevoskalämmityksessä ja lämpimien päivien en ollut ajan tasalla ja huomannut ennustetta yöpakkasesta.

Loppujen lopuksi markkinoilla kävi ihan kivasti väkeä, vaikka järjestäjätaho kyllä sanoi, että normaalisti on portilla koko ajan tulossa ja menossa väkeä ja sisätiloissa ei mahdu oikein kulkemaan, mutta nyt oli hyvin tilaa. Maa-artisokan mukulat tekivät hyvin kauppansa, joten ensi syksynä on taas useassa uudessa paikassa myöhään kukkivia maa-artisokkia pörriäisten iloksi.

Ihmisten kanssa on aina kiva keskustella, varsinkin jos aiheena on kompostointi, biojäte ja maan kasvukunto. Mukavia kohtaamisia ja toivottavasti uusia lukijoitakin blogiin.

Nyt pitäisi tulla riittävästi papua

Paljonkohan tarvitaan, että olisi omavarainen koko vuoden?

Olen jo monta vuotta toivonut, että saisin vähennettyä lihan syöntiä omien satojen avulla. En ole kummoinenkaan kokki tai ainakaan en saa resepteistä mitään irti. Kaikki ruuanlaittoni perustuu mutuun ja omasta päästä keitettyyn. Onneksi perheeni on hyvin tyytyväinen ja jopa priorisoivat äidin sotkuruuat usein ravintola-annosten yläpuolelle. Silti on hyvin vaikeaa saada suunniteltua ennalta ja ennakoitua asioita, kun ei kerran osaa käyttää reseptejä. Papujen menekki oli erityisen hyvä silloin, kun lapset olivat pieniä. Laitoin jauhelihakastikkeisiin papuja sekaan ja hyvin maistui. Nyttemmin härkäpapujen jauhomainen suutuntuma, varsinkin jos säilöntä on tehty kuivaamalla, on aiheuttanut vähän negatiivista palautetta keittiöväelle.

Borlotti, serpedor, flambo, rautakautinen, leikko, keitto, vaha, maxidor

Kyl o vaikeeta!!! Mikä ero on keitto- ja keittopavulla, entä vahapavulla jne. Olen lukenut kirjoista ohjeita, verrannut ja tuumannut. Edelleenkään en tiedä. Siemenpusseissa on ihan sama myyntikuva, mutta siemenen nimi on ihan eri. Taidetaan nykyään tehdä ihan samaa kuin viktoriaanisena aikana: samoja siemeniä laitettiin eri pusseihin ja niille annettiin toinen toistaan mielenkiintoisempia myyntinimiä. Menekki parani, puutarhureiden tyytyväisyys ei välttämättä niinkään.

Papuja kasvaa jo nyt vaikka missä. Maissirivien välissä, perunarivien jälkeen, aukkopaikoissa siellä sun täällä. Kyyhkyt napsivat joistain riveistä enemmistön ennen kuin ehtivät edes itää ja toisissa riveissä kävivät tuorerehulla itäneillä taimilla. Laitoin jo aukkoihin täydennyskylvöjä. Enää eivät päde huolellisesti tekemäni kylvömuistiinpanot. Täydennystä on vaikka mitä lajiketta, tuskin sitä, mitä on muu osa rivistä.

Hallittu lisäkylvö, tai vähemmän hallittu

Koska olen nyt vakaasti siis päättänyt, että meillä syödään ensi talvena omia papuja, kylvettiin vielä lisää. Osan kuivaan, osan pakastan ja osan umpioin, jos nyt saan somemaailman taitajilta jotain apua painekattilan valinnassa. Tähän mennessä kukaan ei ole antanut mitään vinkkiä.

Tuohon vakaaseen päättämiseen nyt liittyy se, että ostin lisää siemeniä ja äsken apupuutarhurin kanssa tehtiin hallittu esikasvatuskylvö lokerikkoihin, huolellisin merkinnöin. Merkinnät ovat tarkat siihen asti, kun minä astuin kuvaan. Keräsin nimittäin kaikki vanhat pavut ja laitoin ne myös lokerikkoihin. Osa on Walesista ostettuja rautakautisen pavun siemeniä, osa on eurooppalaisen papututkimuksen siemeniä, joita en ehtinyt tutkimusvuonna kasvattaa ja osa on vanhaa omaa satoa ja saattaapa jokunen olla kandiharjoittelupaikkani pavuistakin saatua siemensatoa. Lajikkeista ei ole enää mitään tietoa. Sampo-papujani en löydä enää mistään.

Nyt on 292 papua lisää mullassa... ja vielä jäi kylvettävää. Jos nyt ei riitä sato, niin sitten olen dieetillä! (tai sitten en ole).

Matalalta näkyy hyvin

Maa-artisokka on hyvä pölyttäjäkasvi ja on se hieno satokasvinakin. Sain työmatkalla maa-artisokkasellerisosokeittoa, joka oli hyvää, en vain uskaltanut ottaa isoa annosta, koska aiemmin maa-artisokka on aiheuttanut melkoiset mahanväänteet. En uskaltanut riskeerata loppupäivän kokousta mahankivistyksillä. Kasvimaassani oli edelliskesänä maa-artisokkaa, josta nyt yritän saada kasvimaata puhtaaksi. Huolellisesta mukulankeruusta huolimatta se häiritsi viime vuonna kaalimaata ihan haitaksi asti. Syksyllä keräsimme uudelleen erittäin huolellisesti kaikki mukulat maasta ja päälle tuli vielä 30 senttiä uutta maata kasvihuoneen tyhjennyksestä, mutta ei vain auta. Olen napsinut pinnalle tulleita alkuja poikki ahkerasti, mutta tuntuu että mukulat vain naureskelevat minulle. Kun napsaisen yhden alun, tulee tilalle puska alkuja. Äsken kun kylvimme papuja, työ tehtiin maassa, sillä vieläkään ei ole sitä kylvöpöytää, hiukan nostin katsettani ja siellä ne irvailivat suorastaan, ne maa-artisokka-alut. Yritän niille sanoa, että "älä rupee mun kanssa!" Ei auta, varmasti taas ylihuomenna napselen alkuja.

Leveälehtiset basilikat pääsivät vihdoin isoihin ruukkuihin

Kasvustot ovat jo selkeästi aivan näännyksissä liian pienissä kylvölaatikoissa pelkällä vedellä kasteltuna. Yhdessä kylvöruudussa oli aina 3 taimea ja yhteen ruukkuun laitettiin 2 spottia, eli jokaiseen ruukkuun tuli 6 taimea. Niistä pitäisi nyt kyllä tulla riittävästi satoa, myös pakkaseen, kun latvotuista latvoista tulee paljon haaroja.

Kaalitunnelin suojaus myös tärkeää

 30 asteen helle tukahduttaa ihan kaiken

Tunnelissa tuhoeläimet eivät ole päässeet parsakaalien ja ruusukaalien kimppuun. Toistaiseksi taimet näyttävät hyvin kasvaneilta ja terhakoilta. Viime vuonna samassa kohdassa kasvoi maa-artisokkia, mikä tarkoittaa sitä, että niitä tulee tänäkin vuonna. Vaikka keräisi sadon miten tarkkaan, aina jää jokin pieni juurenpalanen josta tulee seuraavana vuonna uusi kasvi.

Juhannukseksi luvataan sadetta. Nyt kastelen kerätyllä sadevedellä kaalitunnelin maan hyvin märäksi. 1000 L tankista vesi valuu painovoimaisesti, eli jätän väin letkun maahan valumaan. Se on hyvä tekniikka, koska silloin ei tarvitse nosta harsoa lainkaan pois. Letkun saa ujutettua harson alitse päädystä.

Pitää muistaa kastella muutkin maat torstaina, jotta sadevesi imeytyy sitten tehokkaasti. Ihan kuivaan maahan sade ei ala heti imeytymään.

Nättiä vai helppoa ja tuottoisaa?

Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa. 

Yhtenä asiana tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.

Itselleni riittävän hienoa on, kun keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee. Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.

Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?

Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.

Itse olen päättänyt olla välittämättä, että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi. On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä hommia.

Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus, jonka vuoksi katetta käytetään.

Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.

Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista. Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi. 

Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.

Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti, mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.

Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa. Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.

Huomionarvoista on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin.