Mehiläispesän kesärytmi – tilaa, tarkkailua ja kuningattaren kruunaus

 Mehiläispesää hoidetaan säännöllisesti, mutta ei jatkuvasti. Kesän aikana tärkeintä on varmistaa, että pesässä on riittävästi tilaa ja että kuningattaren kasvatus pysyy hallinnassa. Tässä osassa mehiläiskirjoitussarjaa käyn läpi, miten pesä elää, laajenee ja miksi kuningattaren “prameammat asuinolot” ovat koko yhdyskunnan kohtalonkysymys.

Mehiläiset rakentavat villirakennetta kehien alareunoihin, kun tilaa tai vahapohjuketta on niukasti. Rakenteet poistetaan pesätarkastusten yhteydessä.

Mehiläispesä elää koko ajan – mutta ei koko ajan hoitoa vaadita

Mehiläisyhdyskunta varautuu jatkuvasti mahdollisiin muutoksiin. Kesällä tärkein tehtävä on huolehtia, että pesässä on riittävästi tilaa jälkikasvulle. Ahtaus lisää parveilun riskiä ja voi käynnistää uuden kuningattaren kasvatuksen. Pesällä on käytävä vähintään 9 päivän välein.

Kurssilaiset pukevat suojavarusteita ennen pesätarkastusta. Suojapuvut ja rauhallinen työskentely ovat osa mehiläistarhauksen perusrutiineja. Minä olen kuvassa sinisessä puserossa.

Kurssilaiset keräävät tarvikkeita pesäkäynnin jälkeen. Varusteiden huolellinen pakkaaminen kuuluu mehiläistarhauksen perusrutiineihin.

Kuningattaren synty ei ole sukukysymys – ruokavalio ratkaisee

Mehiläisillä kuningattaret eivät polveudu tietyistä sukuhaaroista. Ratkaisevaa on ruokavalio: kuningattareksi valittu toukka saa erityistä ravintoa ja tarvitsee myös tavallista prameammat asuinolot. Siksi kuningatarkenno rakennetaan pitkänomaiseksi suppiloksi, usein kehän alareunaan. Taviskennossa ei näin jalo yksilö viihdy.

Parveilun logiikka: kuka lähtee ja kuka jää?

Jos pesässä tulee ahdasta, kuningatar voi lähteä osan mehiläisistä kanssa etsimään uutta kotia. Tällöin pesään kasvatetaan uusi kuningatar. Joskus taas uusi kuningatar kasvatetaan muuten vain, ja silloin jompikumpi kuningattarista poistuu takavasemmalle – eli joutuu etsimään uuden majapaikan.

Avonaisessa pesässä näkyy mehiläisiä ja villirakennetta.

Villikennoa syntyy, kun on tilaa tai pohjuketta on liian vähän

Kehien alareunoihin mehiläiset rakentavat villikennoa, samoin silloin kun vahapohjuke on liian kapea. Villikennoja poistetaan pesätarkastusten yhteydessä, jotta rakenne pysyy selkeänä ja hoito helpottuu.

Pesistä poistettu villirakenne kerätään talteen. Rakenteet sulatetaan ja käytetään uudelleen vahapohjukkeiden valmistukseen tai mehiläisvahakynttilöihin.

Savun käyttö jakaa mielipiteitä

Pesälle mentäessä voidaan käyttää savua rauhoittamaan mehiläisiä. Osa tarhaajista ei käytä savua lainkaan, kun taas toiset pitävät sitä välttämättömänä. Mehiläisissä on eroja: toiset ovat rauhallisia, toiset kiukkuisempia.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana. Savu auttaa pitämään mehiläiset tyyninä tarkastuksen ajan.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline avattuna. Sisäosat mahdollistavat tasaisen savuntuoton, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana.

Varroapunkki – pesän sitkein tuholainen

Mehiläisten merkittävin tuholainen on varroapunkki, jota torjutaan torjunta-aineilla. Varroapunkki voi lisätä mehiläisten kiukkuisuutta ja aiheuttaa pesäkuolemia, joten sen seuranta on osa jokaisen tarhaajan perusrutiinia.

Mehiläinen kuljettaa siitepölyä takajalkojensa siitepölyvasuissa. Siitepöly on tärkeä proteiinin lähde pesän toukille.

Kehien rakentamisen salat – ja miksi tämä vaihe vei minut mukanaan

Mehiläispesän sisällä on oma pieni maailmansa, ja sen perustana ovat kehät, jotka me ihmiset rakennamme. Vasta vahapohjukkeen päälle mehiläiset tekevät sen todellisen taidonnäytteen: täydelliset, symmetriset kennot, jotka ovat luonnon insinööritaidon huippua.

Mistä kehät tulevat – ja miksi aloittelija etsii käytettyä

Kehä valmiina pesään: vahapohjuke kiinnitetty ja tukirakenne näkyy selkeästi.

Kehät voi ostaa uutena kaupasta, tilata mehiläishoitajien keskusteluryhmistä tai koota itse valmiista osista. Minä taidan aloittaa harrastuksen hieman kevyemmällä budjetilla ja etsiä käytettyjä tarvikkeita.

Käytetyissä on kuitenkin yksi tärkeä huomio: ne pitää putsata huolellisesti, jotta pesään ei kulkeudu tauteja. Mehiläiset ovat tarkkoja, ja niin pitää olla hoitajankin.

Kehien rakentaminen – kuin pienen laatikon tekisi

Kehät kootaan muotoilluista puurimoista, vähän kuin rakentaisi pienen laatikon ilman seiniä. Pohja ei ole puuta, vaan vahaa. Rimat naputellaan kiinni pienillä nauloilla, ja siinä on jotain yllättävän meditatiivista.

Kun sain ensimmäisen kehyksen kasaan, tajusin, että tämä on juuri sellaista käsillä tekemistä, jota olen kaivannut ja jota voi tehdä apupuutarhurin kanssa vaappupajan vieressä.

Metallilanka, vahapohjuke ja pieni sähköinen taika

Jotta vahapohjuke saadaan kiinnitettyä tukevasti, kehään vedetään ohut metallilanka. Lepaalla oli tehty tähän tarkoitukseen omia työkaluja — ja veikkaan, että apupuutarhurin kanssa teemme samanlaiset kotiin.

Vahapohjuke kiinnitetään lämmön avulla metallilankoihin. Lämpö tuotetaan sähköllä, ja kun vahapohjuke “sulaa kiinni”.

Ja tästä alkaa mehiläisten oma työ: ne muokkaavat vahapohjukkeen täydellisiksi kennoiksi, joihin ne varastoivat hunajaa, siitepölyä ja kasvatettavia toukkia. Se on heidän taidonnäytteensä — meidän tehtävämme on vain rakentaa hyvä pohja.

Ritilikkö ja pesän eri “osastot”

Pesän kerrosten väliin tulee ritilikkö, joka pitää emon omalla alueellaan. Näin hunajantuotanto ja muninta pysyvät siististi erillään. Pesä on kuin pieni tehdas, jossa jokaisella on oma työpisteensä.

Alin kerros on erilainen: siinä on lentoaukko, josta mehiläiset kulkevat sisään ja ulos. Ihan pohjalle voidaan laittaa myös levy, josta seurataan varroapunkkien määrää. Varroapunkeista kerron myöhemmin lisää — se on oma tarinansa.

Mitä opin tästä vaiheesta?

Kehien rakentaminen avasi minulle uuden näkökulman mehiläisten maailmaan. Me rakennamme rungon — mutta mehiläiset tekevät siitä elävän, hengittävän kokonaisuuden. Jokainen valmis kehä tuntuu pieneltä lupaukselta tulevasta.

Rakastatko sinäkin tällaista pientä näpertelyä, jossa kädet tekevät ja mieli rauhoittuu?

Pöydällä pino rimoja valmiina kehyksiksi.

Työkalu rimojen tukemiseen metallilankojen asennuksessa 🐝

Kehä koottuna ja naulat asennuksessa.

Lähikuva kehyksen naulaamisesta.

Metallirenkaat paikoillaan kehyksen päädyssä ennen lankojen pujotusta.

Kehän päätyreikiin tulevat metallirenkaat ennen lankojen pujotusta.

Kehyksen metallilangat paikoillaan ja valmiina kiristettäväksi.

Sähkö johdetaan tukilankojen läpi, jotta vahapohjuke kiinnittyy kehyksen lankoihin.

Kehä valmiina: vahapohjuke kiinnitetty ja tukilangat näkyvissä.

Laatikko täynnä valmiiksi koottuja kehiä.

Kaksi pesäkerrosta ja niiden välissä erotteluritilikkö.

Ritilän rakenne lähietäisyydeltä kuvattuna.

Pesän alin osa, johon muut kerrokset asetetaan.