Mehiläispesää hoidetaan säännöllisesti, mutta ei jatkuvasti. Kesän aikana tärkeintä on varmistaa, että pesässä on riittävästi tilaa ja että kuningattaren kasvatus pysyy hallinnassa. Tässä osassa mehiläiskirjoitussarjaa käyn läpi, miten pesä elää, laajenee ja miksi kuningattaren “prameammat asuinolot” ovat koko yhdyskunnan kohtalonkysymys.
 |
| Mehiläiset rakentavat villirakennetta kehien alareunoihin, kun tilaa tai vahapohjuketta on niukasti. Rakenteet poistetaan pesätarkastusten yhteydessä. |
Mehiläispesä elää koko ajan – mutta ei koko ajan hoitoa vaadita
Mehiläisyhdyskunta varautuu jatkuvasti mahdollisiin muutoksiin. Kesällä tärkein tehtävä on huolehtia, että pesässä on riittävästi tilaa jälkikasvulle. Ahtaus lisää parveilun riskiä ja voi käynnistää uuden kuningattaren kasvatuksen. Pesällä on käytävä vähintään 9 päivän välein.
 |
| Kurssilaiset pukevat suojavarusteita ennen pesätarkastusta. Suojapuvut ja rauhallinen työskentely ovat osa mehiläistarhauksen perusrutiineja. Minä olen kuvassa sinisessä puserossa. |
 |
| Kurssilaiset keräävät tarvikkeita pesäkäynnin jälkeen. Varusteiden huolellinen pakkaaminen kuuluu mehiläistarhauksen perusrutiineihin. |
Kuningattaren synty ei ole sukukysymys – ruokavalio ratkaisee
Mehiläisillä kuningattaret eivät polveudu tietyistä sukuhaaroista. Ratkaisevaa on ruokavalio: kuningattareksi valittu toukka saa erityistä ravintoa ja tarvitsee myös tavallista prameammat asuinolot. Siksi kuningatarkenno rakennetaan pitkänomaiseksi suppiloksi, usein kehän alareunaan. Taviskennossa ei näin jalo yksilö viihdy.
Parveilun logiikka: kuka lähtee ja kuka jää?
Jos pesässä tulee ahdasta, kuningatar voi lähteä osan mehiläisistä kanssa etsimään uutta kotia. Tällöin pesään kasvatetaan uusi kuningatar. Joskus taas uusi kuningatar kasvatetaan muuten vain, ja silloin jompikumpi kuningattarista poistuu takavasemmalle – eli joutuu etsimään uuden majapaikan.
 |
| Avonaisessa pesässä näkyy mehiläisiä ja villirakennetta. |
Villikennoa syntyy, kun on tilaa tai pohjuketta on liian vähän
Kehien alareunoihin mehiläiset rakentavat villikennoa, samoin silloin kun vahapohjuke on liian kapea. Villikennoja poistetaan pesätarkastusten yhteydessä, jotta rakenne pysyy selkeänä ja hoito helpottuu.
 |
| Pesistä poistettu villirakenne kerätään talteen. Rakenteet sulatetaan ja käytetään uudelleen vahapohjukkeiden valmistukseen tai mehiläisvahakynttilöihin. |
Savun käyttö jakaa mielipiteitä
Pesälle mentäessä voidaan käyttää savua rauhoittamaan mehiläisiä. Osa tarhaajista ei käytä savua lainkaan, kun taas toiset pitävät sitä välttämättömänä. Mehiläisissä on eroja: toiset ovat rauhallisia, toiset kiukkuisempia.
 |
| Savuntuottamiseen tarkoitettu väline, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana. Savu auttaa pitämään mehiläiset tyyninä tarkastuksen ajan. |
 |
| Savuntuottamiseen tarkoitettu väline avattuna. Sisäosat mahdollistavat tasaisen savuntuoton, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana. |
Varroapunkki – pesän sitkein tuholainen
Mehiläisten merkittävin tuholainen on varroapunkki, jota torjutaan torjunta-aineilla. Varroapunkki voi lisätä mehiläisten kiukkuisuutta ja aiheuttaa pesäkuolemia, joten sen seuranta on osa jokaisen tarhaajan perusrutiinia.
 |
| Mehiläinen kuljettaa siitepölyä takajalkojensa siitepölyvasuissa. Siitepöly on tärkeä proteiinin lähde pesän toukille. |
