Mehiläispesän kesärytmi – tilaa, tarkkailua ja kuningattaren kruunaus

 Mehiläispesää hoidetaan säännöllisesti, mutta ei jatkuvasti. Kesän aikana tärkeintä on varmistaa, että pesässä on riittävästi tilaa ja että kuningattaren kasvatus pysyy hallinnassa. Tässä osassa mehiläiskirjoitussarjaa käyn läpi, miten pesä elää, laajenee ja miksi kuningattaren “prameammat asuinolot” ovat koko yhdyskunnan kohtalonkysymys.

Mehiläiset rakentavat villirakennetta kehien alareunoihin, kun tilaa tai vahapohjuketta on niukasti. Rakenteet poistetaan pesätarkastusten yhteydessä.

Mehiläispesä elää koko ajan – mutta ei koko ajan hoitoa vaadita

Mehiläisyhdyskunta varautuu jatkuvasti mahdollisiin muutoksiin. Kesällä tärkein tehtävä on huolehtia, että pesässä on riittävästi tilaa jälkikasvulle. Ahtaus lisää parveilun riskiä ja voi käynnistää uuden kuningattaren kasvatuksen. Pesällä on käytävä vähintään 9 päivän välein.

Kurssilaiset pukevat suojavarusteita ennen pesätarkastusta. Suojapuvut ja rauhallinen työskentely ovat osa mehiläistarhauksen perusrutiineja. Minä olen kuvassa sinisessä puserossa.

Kurssilaiset keräävät tarvikkeita pesäkäynnin jälkeen. Varusteiden huolellinen pakkaaminen kuuluu mehiläistarhauksen perusrutiineihin.

Kuningattaren synty ei ole sukukysymys – ruokavalio ratkaisee

Mehiläisillä kuningattaret eivät polveudu tietyistä sukuhaaroista. Ratkaisevaa on ruokavalio: kuningattareksi valittu toukka saa erityistä ravintoa ja tarvitsee myös tavallista prameammat asuinolot. Siksi kuningatarkenno rakennetaan pitkänomaiseksi suppiloksi, usein kehän alareunaan. Taviskennossa ei näin jalo yksilö viihdy.

Parveilun logiikka: kuka lähtee ja kuka jää?

Jos pesässä tulee ahdasta, kuningatar voi lähteä osan mehiläisistä kanssa etsimään uutta kotia. Tällöin pesään kasvatetaan uusi kuningatar. Joskus taas uusi kuningatar kasvatetaan muuten vain, ja silloin jompikumpi kuningattarista poistuu takavasemmalle – eli joutuu etsimään uuden majapaikan.

Avonaisessa pesässä näkyy mehiläisiä ja villirakennetta.

Villikennoa syntyy, kun on tilaa tai pohjuketta on liian vähän

Kehien alareunoihin mehiläiset rakentavat villikennoa, samoin silloin kun vahapohjuke on liian kapea. Villikennoja poistetaan pesätarkastusten yhteydessä, jotta rakenne pysyy selkeänä ja hoito helpottuu.

Pesistä poistettu villirakenne kerätään talteen. Rakenteet sulatetaan ja käytetään uudelleen vahapohjukkeiden valmistukseen tai mehiläisvahakynttilöihin.

Savun käyttö jakaa mielipiteitä

Pesälle mentäessä voidaan käyttää savua rauhoittamaan mehiläisiä. Osa tarhaajista ei käytä savua lainkaan, kun taas toiset pitävät sitä välttämättömänä. Mehiläisissä on eroja: toiset ovat rauhallisia, toiset kiukkuisempia.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana. Savu auttaa pitämään mehiläiset tyyninä tarkastuksen ajan.

Savuntuottamiseen tarkoitettu väline avattuna. Sisäosat mahdollistavat tasaisen savuntuoton, jota käytetään mehiläisten rauhoittamiseen pesäkäynnin aikana.

Varroapunkki – pesän sitkein tuholainen

Mehiläisten merkittävin tuholainen on varroapunkki, jota torjutaan torjunta-aineilla. Varroapunkki voi lisätä mehiläisten kiukkuisuutta ja aiheuttaa pesäkuolemia, joten sen seuranta on osa jokaisen tarhaajan perusrutiinia.

Mehiläinen kuljettaa siitepölyä takajalkojensa siitepölyvasuissa. Siitepöly on tärkeä proteiinin lähde pesän toukille.

Apua, hukkasin kuningattaren

 Eikä ole mikään vitsi

Mehiläiset "juttelevat" eli siirtävät mettä toisilleen, kunnes se on sopivaa laitettavaksi kennoihin ja kertovat kukkien sijainnista.

Mehiläishoidon peruskurssi

Mehiläishoitokurssini Lepaalla jatkui taas viime lauantaina. Aamun teoriaosuuden jälkeen menimme jälleen pesille toteuttamaan oppimaamme. Päivän tärkein oppi oli, miten vähentää parveiluhalukkuutta ja muutenkin taas opettelimme tunnistamaan pesän rakenteista ja mehiläisten touhuja.

Pesän tutkiskeluun kuuluu aina tarkistaa, että onko "poikastuotantoa" eli sikiöintiä. Avosikiöt ovat uusia ja peittosikiöt pidemmälle kehittyneitä. Jos on sikiöintiä, voi olla varma, että kuningatar on pesässä. Silti kuningatar on syytä löytää, ettei epähuomiossa kehiä nostellessa tule kadottaneeksi sitä. Opettelimme pyydystämään kuningattaren sellaiseen pieneen klipsijuttuun. Kurssikaveri yritti ottaa kuvaa ja siinä sitten kääntelin ja vääntelin klipsiä, jolloin tulin puristaneeni leuat auki ja kuningatarpoloinen tippui. Todellakin tippui, sillä tässä vaiheessa ne ovat liian pulskia lentämään. Jos parvi lähtee parveilemaan eli uuden pesän hakuun, ne laihduttavat kuningatarta sen verran, että se jaksaa lentää. Vähän hassun kuuloista, eikö totta?

Vangittu kuningatar, jonka pudotin. Onneksi löytyi. Ylemmässä kuvassa näkyy vihreä värimerkintä.

Siitepölyn väri vaihtelee

Siitepölyä jalkavasuissa. 

Joillakin mehiläisillä, ei osunut kuvaan, oli kirkkaan keltaista siitepölyä. Opettaja kertoi, että se on voikukan siitepölyä ja että hunaja maistuu silloin villasukalta. Meillä oli edellisellä kerralla hunajamaistiaiset ja siinä huomasi, että ihmiset tykkäävät ihan eri asioista. Ne hunajat, jotka olivat monen mielestä tunkkaisia villasukan makuisia, oli minun mielestäni parhaita. Ehkä pidän siis villasukan mausta, mene ja tiedä. En ole sukkia kyllä koskaan maistanut, eli en tiedä, miltä ne maistuvat.

Kuningatarkennoja, ihan vain varmuuden vuoksi

Pesässä rakennetaan aina myös hätäkuningatarkennoja, eli jos kuningatar menehtyy, on aina kennot valmiina uuden kuningattaren kasvattamiseen. Kuhnurikennot ovat isoreikäisiä, pulleita rakennelmia ja kuningatarkennot jollain tapaa suippoja pitkänomaisia rakennelmia.

Kuningatarkenno

Avosikiö, peittosikiö, kuhnuerikenno

Rikkoutunut kuhnurikenno.

Kennorakennelmaa.

Paljon puuhaa ja monta työntekijää.

Avosikiö, eli tuo valkoinen kennossa ja vieressä peittosikiö, eli keltaisella kannella oleva.

Hurmaavia ahkeroitsijoita.

Tärkeitä uutisia kerrottavana.

Paljon kavereita kyydissä

Jostain syystä mehiläisiä kertyy aina minuun kaikkein eniten. Olenko makea tyyppi? :)

Pesän tutkiskelua.

Kehiä nostellaan ja kaavitaan kuhnurikennorakenteet pois.

Tarkkana pitää olla koko ajan.

Itse en pysty ottamaan puhelimellani kuvia, kun hanskat eivät toimi kosketusnäytössä. Kaikki nyt julkaistut kuvat ovat kurssikaverini Teemun.  Parveiluhalukkuuden estämisessä on ydin siinä, että mehiläisten pitää tuntea olevansa riittävän väljästi. Tänä vuonna on ollut kai vähän enemmän haasteita, koska leudon talven jäljiltä oli paljon selvinnyttä populaatiota, mutta kylmä kevät on estänyt normaalit lentotoimet ja pesässä alkaa olla tunkua.

Milloinkahan saan oman pesän?

Muutamalla kurssilaisella on jo omat pesät, yksi tilasi kurssipäivän aikana omansa. Meillä ei pesiä ole vielä, pitää opetella ensin vähän enemmän, ennen kuin rohkaistun. Toisaalta, kotipihaan taajamassa ei edes voisi pesää laittaa ja yksi puutarha, josta kysyin pesäpaikkaa, oli jo ostanut pölytyspalvelua toiselta tarhaajalta.

Kuhnurit turhakkeitako?

Kuhnureilla ei ole muuta tehtävää, kuin parittelulento. Ne ovat selkeästi suurempia kuin muut mehiläiset. Kuningattaren peräpää taasen on pidempi ja suipompi kuin muilla. Kuningatar tosin kyllä merkitään värillä, jotta sen löytää helpommin. Joka vuodella on oma värinsä, joten värikoodin perusteella tietää, miten monta vuotta vanha se on.

Kuhnurit kasvavat myös erimuotoisissa kennoissa. Niitä yritetään kasvattaa ihan tarkoituksella, vaikka kuhnureilla ei tavallaan ole tehtävää. Ne ovat nimittäin varroapunkin suosiossa. Varroapunkki on mehiläispesän haittaeläin ja kun kasvattaa kuhnureita, punkit menevät niiden kennoihin. Kennot leikataan pois ja punkit poistuvat samalla. Kätevää, eikö totta?

Kuhnurit ovat nykyään hittiruokaa, kun ovat punasilmävaiheessa. Paistetaan kuulemma paistinpannulla. Ilmeisesti melkoisen työn takana, koska toukat pitää jotenkin noukkia kennoista yksitellen.