Viljelykierto, miksi ja miten?

Nyt kun on talven pimein aika ja illat pitkiä, on oiva hetki miettiä ensi kasvukautta.

Ennen kuin edes avaat sitä ihka uutta siemenopasta, joka tipahtaa postiluukkuun, käytä pieni hetki miettien, mitä puutarhassasi on tapahtunut aiempina vuosina.

Oliko sinulla palkokasveja, juureksia, lehtivihanneksia vai mitä kasvimaassasi kasvoi?

 Kaalikasveja? Muista, esimerkiksi kaalikasveja herkästi vaivaava möhöjuuri on maaperässä viipyvä ja siksi kaalin jälkeen ei uutta kaalikasvia seuraavana vuonna.

 Viherlannoitusta? Hunajakukka on pölyttäjien suosikki, parantaa satosi määrää ja laatua houkuttelemalla pölyttäjiä puutarhaasi. Toimii myös viherkesantona eli taukovuosikasvina, jolloin maa saa levätä.

Pensaspapua?

Ruusupapua tai muita palkokasveja, jotka kykenevät sitomaan ilmassa olevaa typpeä juuribakteeriensa avulla ja parantamaan maan ravinnetasoa.

Juureksia, kuten porkkanaa tai perunaa?

Ei haittaa, vaikka sinulla olisi vain pieni maa, silti tämä  pohdinta kannattaa tehdä.

Maan kuluminen

Ravinteet

Eri kasveilla on erilaiset ravinnetarpeet ja -vaatimukset. Jos viljelet jatkuvasti samaa samalla kohdalla, vähenee maasta juuri sen kasvin tarvitsemat ravinteet. Samoin maasta vähenee eloperäinen aines tiettyjen kasvien vuoksi, alla asiasta tarkemmin.

Kasvitaudit ja tuholaiset

Kasveilla on myös erilaiset tuholaiset ja taudit, jotka niitä vaivaavat. Pitkään samaa kasvia kasvattamalla, nämä tuholaiset ja taudit saattavat kertyä maaperään. Moni eliö ja tautibakteeri pysyy maassa pitkiäkin aikoja. Kaalikasveja vaivaa möhöjuuri ja kaalikärpänen, porkkanalla porkkanakemppi ja porkkanakärpänen. Möhöjuuri säilyy maassa, kemppi talvehtii kuusessa, kaalikärpänen koteloina maassa jne. Eli vaihtelua on riippuen kasvista.

Maan orgaaninen aines eli eloperäinen aines

Sadonkorjuu vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten paljon sinulle jää eloperäistä ainesta maahan. Peruna ja muut juurekset ovat maata kuluttavia, sillä niistä ei jää juuristoa jäljelle, sehän kerätään nimenomaan satona pois. Härkäpavusta, jos poimii vain palot ja jättää juuret ja varret maahan, jää maahan melko paljon ainesta. Mitä puisempia kasvinosia kasvimaalle jää, sitä kauemmin se on ylläpitämässä maan eloperäisen aineksen osuutta eli multavuutta.

Kateviljely auttaa erittäin paljon myös tähän asiaan. Eloperäinen kate maatuu paikoilleen ja lisää maan multavuutta. Kuten edellä kerron, puiset kasvinosat viipyvät kauemmin ja niistä muodostuu enemmän sitä erittäin pitkäkestoista orgaanista ainesta eli humusta. Humus on maan ominaisuuksien kannalta yksi olennaisimmista asioista. Komposti lisää maaperän mikrobitoiminaa, mikä lisää kasveille käyttökelpoisten ravinteiden määrää.

Mustaherukan taimi olkikatteessa ja kompostimultaa lannoitteena.

Pitkät juuret tekevät maahan hyviä reikiä, joita pitkin liika vesi pääsee valumaan pois. Toki ne voivat aiheuttaa myös ravinteiden huuhtoutumista, mutta siihen auttaa eloperäisen aineksen suuri osuus. Se auttaa nimittäin sitomaan ravinteet maahan. Juurionkalot parantavat myös maan happitilannetta, kasvien juurethan tarvitsevat  happea. Monet ravinteet, esimerkiksi typpi, on erilaisessa kemiallisessa muodossa maassa riippuen siitä, onko maan happitilanne hyvä vai huono. Jos se on huono, typpeä poistuu maasta ja se on kasveille käyttökelvottomassa muodossa.

Runsaat ja haaroittuneet juuret monivuotisissa kasveissa, esimerkiksi nurmikasvit, auttavat hyvän mururakenteen muodostamisessa. Juurien tuottamat eritteet vaikuttavat maahan siten, että ne muruset pysyvät murusina, vaikka tulisi kaatosade. Maa ei liety, ei altistu vesieroosielle, eli kulkeudu veden mukana pois eikä tuulieroosiolle, eli kulkeudu tuulen mukana pois.

Typpeä sitovat kasvit

Palkokasveilla on ainutlaatuinen kyky ottaa suoraan ilmasta typpeä. Typpi on kasveilla eniten kasvua rajoittava ravinne, eli palkokasvit ovat aivan erityisasemassa tässä suhteessa. Yksin ne eivät toki sitä tee, vaan juuristossa asuvien rhizobium-bakteerien avulla. Tämä sidottu typpi jää maahan auttamaan seuraavaa kasvia, ellet kerää koko kasvustoa juurineen pois.

Miten kierrättää eli tehdä viljelykiertoa?

Vuorottele syväjuuria ja pienijuurisia. Älä laita kaalikasveja peräkkäisinä vuosina samaan kohtaan. Laita välillä typensitojia. 

Jos viljelyala on kovin pieni, voit myös kokeilla sekaviljelyä. Et laitakaan aina yhtä kasvia riveihin vierekkäin, vaan yhdistelet niin, että eri kasvi on joka toisessa rivissä tai jopa joka toinen taimi. Typensitojakasvi tavallisen kasvin lomassa auttaa jo heti kasvuvuonna naapurikasvia typen saannissa.

Puutarhakirjoissa, kuten lempikirjassani Kotikomposti-kirjassa on myös viljelykiertoesimerkkejä. Malleissa on otettu vielä huomioon, että jotkut kasvit tarvitsevat vain vähän ravinteita ja jotkin tarvitsevat niitä todella paljon. Riippuen muusta lannoituksesta, ensin laitetaan yleensä ravinnesyöppö ja sen jälkeen vähään tyytyvä. Itse kun laitan joka vuosi kompostimultaa, niin ravinteiden kannalta en kiertoja suunnittele.

Voit tehdä itsellesi pienen viljelykokeen. Laitat kahteen laatikkoon samaa multaa. Toisessa viljelet peräkkäin muutaman vuoden perunaa ja toisessa pidät nurmikkoa kasvamassa ja lisäät vähän lieroja. Älä lannoita muulla kuin nestemäisellä lannoitteella, älä lisää mitään katetta tai muuta ainesta. Miltä maa näyttää parin kasvukauden jälkeen? Paljonko maa on vähentynyt laatikosta?