Miten kevään mittaan omavaraisuus etenee?
Tähän voi sanoa tällaisena lumisen talven keväänä, että hitaasti mutta varmasti.
Kausari oli tätä kirjoitusta aloittaessani vielä lumivallien takana varmassa turvassa, eikä kylvöstä kausariin ajoissa kannattanut edes haaveilla. Pari lämmintä auringonpaisteista päivää teki ihmeitä lumivalleihin ja kausari on nyt lämmityksessä hevoskan voimin, kuten kirjoittelin helmikuun puolella. Päivä päivältä sääennusteet muuttuvat hurjasta takatalvesta lämpimään kevääseen... mitäköhän oikeasti on tulossa? Optimistisena luotan, että kausarin lämmitys riittää ja saan taimet keväthoitoon sinne suunnitelman mukaan.
Keittiössä pakkanen alkaa näyttää melko tyhjältä, mikä kertoo varmaa viestiä ensi syksyn marjamäärien lisäämistarpeesta, suuresta tarpeesta. Kevään synttäreiksi ei riitä enää mansikoita täytteeseen. Mustikoita on muutamaan smoothieen ja pari pientä pussia mustia viinimarjoja. Vähiin käy ennen kuin loppuu -sanotaan, pitää paikkansa.
Keittiössä pakkanen alkaa näyttää melko tyhjältä, mikä kertoo varmaa viestiä ensi syksyn marjamäärien lisäämistarpeesta, suuresta tarpeesta. Kevään synttäreiksi ei riitä enää mansikoita täytteeseen. Mustikoita on muutamaan smoothieen ja pari pientä pussia mustia viinimarjoja. Vähiin käy ennen kuin loppuu -sanotaan, pitää paikkansa.
Pavut ovat vakiintuneet ruokavalioon ja suosikkini on pavut sipulin ja suppilovahveroiden kanssa hitaasti haudutettuina. Mausteiksi voit laittaa omia suosikkimausteitasi, olen nimittäin huomannut, että pavut ovat aika passeleita moneen sekoitukseen. Valkosipulia ja tavallista sipulia kun laittaa sopivasti, ei välttämättä edes tarvita muuta kuin vähän suolaa ja ripaus sokeria. Sopii välipalaksi, iltapalaksi ja vaikka minkälaiseksi palaksi.
Pinaattikeittoa varten pinaatteja on pakkasessa kahta kokkauskertaa varten enää.
Jingjangeja kasvatetaan ensi vuonnakin todennäköisesti. Helppo talvivarasto syntyy myös pensaspavuista, kun antaa palkojen tuleentua ja korjaa sitten kypsät pavut. Osan voi pakastaa tuorepapuina, kuten kesäkeitossa on käytössä, mutta pakkastilaa säästää tuleentuneena säilöminen.
Kesäkurpitsaa on onneksi vielä pakkasessa valmiiksi pilkottuna. Kätevä lisätä suoraan pataan.
Pinaattikeittoa varten pinaatteja on pakkasessa kahta kokkauskertaa varten enää.
Valkosipuleita riittää vielä, samoin tavallisia sipuleita. Porkkanoissa on varastohävikkiä tänä vuonna runsaasti, varasto on ollut liian lämmin valitettavasti. Ensi vuodeksi onneksi on sovittuna jo maakellarihyllytilaa lähipiiristä.
Omavaraisuutta voi toteuttaa tälläkin tavalla:
Ravinteiden kierrätystä omalla pihalla, maan rakenteen ylläpitoa omin voimin (tai siis lierojen voimin), kasvien juurille huokosten muodostamista, biojätteen hajottamista.
Mahdollisimman paljon kierrätystä, pois viedään vain syötävä sato ja takaisin tulee kaikki se, mitä ei syöty, kuten perkuujätteet. Naapureilta saadaan suuri tuki biojätteen keräämisessä, hakemateriaalin tuomisessa, sadostamme tehtyjen herkkujen maistelussa.
Mahdollisimman paljon kierrätystä, pois viedään vain syötävä sato ja takaisin tulee kaikki se, mitä ei syöty, kuten perkuujätteet. Naapureilta saadaan suuri tuki biojätteen keräämisessä, hakemateriaalin tuomisessa, sadostamme tehtyjen herkkujen maistelussa.
Omavaraisuutta on myös, että voi ilahduttaa lähipiiriä oman sadon tuotteilla. Monesti on paljon mukavampaa saada oman pellon herkkua lahjaksi, kuin jokin kippo tai kuppi kaupasta.
Omavaraisuutta ei kaupungin taajamassa saa samaan mittakaavaan kuin ihanilla maaseututonteilla lampaineen ja maakellareineen. Niistä unelmoin vielä, siihen lottovoittoonasti varmaankin ainakin (pitäisi varmaan lotota....) Onneksi on muita, joilla nämä ovat jo mahdollisia ja me muut voimme ihailla heidän työnsä tuloksia blogeista ja vaikkapa vierailemalla lähitilalla.
Keitä me olemme?
Kaupunkilaisperhe 86tuhannen ihmisen taajamassa. Pyrimme noudattamaan kulutuksessamme ympäristöystävällisiä ja kotimaisia tuotteita mahdollisimman paljon. Ruokavalioon mahtuvat niin lihat, kalat kuin kasviksetkin, joskin oman maan antimet lisäävät aina kasvispainotteisuutta. Kasvuvyöhykkeensä on Porin seutu, eli lähellä merta olematta meren rannalla. Puutarhaa paranneltu liki 20 vuotta omalla tontilla ja lisänä kaupungilta vuokratut monivuotisten kasvustojen aaripalstat. Omassa pihassa kasvatetaan pikanaposteltavaa ja huoltoa vaativaa, ja palstalla kasvatetaan varastoitavat, vähemmän hoitoa vaativat.
Muiden, omavaraisuudesta kirjoittavien, linkkejä löydät alta. Niistä löytää hurmaavia kertomuksia mehiläisistä, kanoista, lampaista, maaseudusta, kaupungista ja vaikka mistä.
Kannattaa ehdottomasti kurkata!
#suuntanaomavaraisuus
On teillä hienot varastot ruokaa. Hyvä, että olette saaneet oman palstan ja saatte sitä hyödynnettyä. Olenko ymmärtänyt väärin vai onko noihin palstoihin hirmuiset jonot?
VastaaPoistaPorissa periaatteessa kaikki kaupungin aarit on vuokrattuina, mutta suuri ongelma on palstojen huono hoito. Itselläni on naapurina esimerkiksi aari, jota ei ole hoidettu kertaakaan sen jälkeen kun minä aloitin. Rikkaruohot leviävät, varsinkin juurilevinnäiset todella harmillisesti ja koivuntaimet kasvavat melkoisesti mittaa joka vuosi. Teorissa kaupungin pitäisi irtisanoa vuokrasopimus, mikä alaa ei hoideta, mutta jostain syystä niin ei käy ainakaan kovin helposti.
VastaaPoistaHienosti on omavarisuutenne edennyt, kaupunkiolosuhteissä. Harmillista, jos palstoja ei hoideta, kun varmasti on sellaisiakin jotka hoitaisivat.
VastaaPoistaSepä se, aina on kuitenkin tulijoita, joita kovasti harmittaa, ettei varausjono etene.
PoistaMukava lueskella blogiasi. Viljellä voi muuallakin, kun maalla.
VastaaPoistaHassua, että välillä vähän unohtaa, että on kaupungissa ja haaveilee jutuista, joita voi tehdä vain maalla... Olen kuitenkin iloinen tästäkin mahdollisuudesta.
PoistaTeilläpä on ollut upea sato, kun varasto on riittänyt näin pitkälle! Tuollaisesta meillä vasta haaveillaan. Kaupunkiomavaraisuus on minusta jotenkin tosi kiehtovaa, juttujasi lueskellessa huomaa hyvin, että sielläkin kyllä pystyy vaikka ja mihin, kun vain viitsii ja käyttää kekseliäisyyttä!
VastaaPoistaUsein mietin, että sadot per pinta-alayksikkö voivat vaihdella todella paljon eri ohjeissa. Itse viljelen aika tiiviisti, auttaa torjumaan rikkaruohoja samalla. Toki maan pitää olla hyvin ravinteikasta, jotta eivät kärsi ravinnepulasta. Vaikka paljon saadaan jo nyt kasvatettua itse, haaveilen kai silti vielä enemmästä ja monipuolisemmasta.
VastaaPoistaMahtavasti olet saanut säilöttyä, kertoisitko enemmän miten ja missä? Minä yritän saada tulevana syksynä mahdollisimman paljon ympättyä tänne kerrostaloYKSIÖÖN ja esimerkiksi toi papujen säilöminen kuivana oli hyvä idea. Pakkasessa on tilanpuutetta enemmän kuin kuivakaapeissa. Ja tuo, että jaksat lähteä vielä palstallekin viljelemään on asia jolle nostan hattua.
VastaaPoistapavut säilön muuten tuleentuneina eli kuivina, paitsi härkäpavut kevyesti keitettyinä pakkasessa. juurekset ovat varastossa, joka liian kylmä ja kuiva, eli varastotappioita tulee liikaa. sipulit säilyvät siellä hyvin. yrtit pakastan mukaan luettuna basilika. pinaatti, magnoldi ja vastaavat pakastan kevyesti ryöpättyinä. marjat pakastan. kuivattuina olen säilönyt mustajuurta ja kaurajuurta, toimii tosi hyvin: mukava lisä esimerkiksi jauhelikastikkeeseen talvella. purjon pakastan valmiiksi silputtuna, kätevä murentaa pussista suoraan ruoanlaittoon. kesäkurpitsan pakastan kuutioituna, valmiiksi laitettavissa ruokaan. ruusukaalin pakastin ryöpättynä, samoin herneet. ens vuonna niitä olisi tarkoitus saada enemmän säilöön, tarvii todennäköisesti lisätä pakastustilaa, muuten ei mahdu. tulikohan nyt suurin osa jo listattua.
VastaaPoistaIhailtavaa omavaraisuutta kaupunkiolosuhteissa - nostan kyllä hattua! Hyvä esimerkki siitä, että omavaraisuus ei edellytä välttämättä sitä punaista tupaa ja perunamaata.
VastaaPoistaToivon, että blogini kannustaa muitakin kasvattamaan pienissä tiloissa ruokaa. Moni toteaa pihassamme, ettei tiennyt kaupungissa voivan kasvattaa oikeasti montaa sorttia.
VastaaPoistaToivottavasti pikku hiljaa kaupungeissa herätään kattoviljelyn ja muiden "uusien" ratkaisujen lisäämiseen. Maa-ala on muutenkin kortilla ja tarkkaan kaavoitettua, mutta pintaa löytyisi käytettäväksi vaikka sieltä kerrostalojen katoilta :)
VastaaPoistaSanoit taikasanan "kattoviljely". Se kiinnostaa todella paljon ja olenkin lukenut siitä jonkin verran, haasteista ja mahdollisuuksista. Sen lisäksi, että se lisää omavaraisuutta, sillä on valtavan suuri merkitys veden kiertokulussa kaupungeissa. Asfaltilla katetut maat eivät ime vettä ja sadevedet johdetaan viemäreitä pitkin alueelta pois. Maahan imeytynyt vesi vähenee ja vaikuttaa esimerkiksi ilmaan haihtuva veden määrään myöhemmin. Yhteen johdetut sadevedet aiheuttavat tulvia jne. Kattoviljelmillä tai yleensäkin elävillä katoilla sadeveden imeytys on tosi tulevaisuuden juttu! Jostain luin, että olisi jopa suunnitteilla säännös, jossa määrättäisiin tietty osa katoista kasvipeitteisiksi. Ei ihan helposti toteutettavissa, kantavuuslaskelmat yms. rajoittavat. Hauska idea kuitenkin.
PoistaJoo, hulevedet vaan halutaan äkkiä pois kaupunkimaastosta eivätkä jää sitten kasvien ja ilman kosteutta tuomaan. Useammassa kaupungissa on nyt rakenteilla tai vastikään valmistunut uusia kaupunginosia/asuinalueita, joissa kokeillaan kaikenlaisia "uusia" juttuja ja kuulemani mukaan myös juurikin kattoviljelyä, viherseiniä yms mikä lisäisi viljeltävän pinnan määrää urbaanissa miljöössä. Mielenkiinnolla seurailen niitäkin uutisia kaupunkirakentamisessa!
PoistaJoo! Tosi hienolta kuulostaa. Kaupunkivuljelyyn pitäisi olla kaikilla halukkailla mahdollisuus. Tilanpuute on tietysti ymmärrettävää, mutta siksi tuollainen turhien neliöiden hukkaan heittäminen tuntuu oudolta.
VastaaPoistaJa häh, miksi en ole tiennyt, että pensaspapujakin voi kuivattaa. Olen ajatellut, että ne pilaantuu palkoihin.
Kun papu kehittyy se tuleentuu (esim. viljan tähkä muuttuu keltaiseksi kun se tuleentuu ja valmistuu puitavaksi). Samalla kun siemen tuleentuu, sen kosteuspitoisuus laskee. Ihan kuivia ne eivät ole vielä palosta otettaessa, mutta levitän ne pellille tai muulle laakealle alustalle loppukuivatukseen ja säilön pimäessä paperipussissa.
PoistaInnostuin viime yövuoroputken aikaan lukemaan koko blogin läpi. Todella hyvää faktatietoa, josta aion poimia omaan käyttöön suuren osan.
VastaaPoistaMukava kuulla, ettei alkanut nukuttamaan teksti silti. Olisi sinulla mielessä jotain, mikä jäi kaipaamaan lisää tietoa?
PoistaKaupunkiviljely on mielenkiintoista ja palstoilla on monesti kiva yhteishenki. Minulla oli pitkään oma palsta, mutta tuvan hankittuamme luovuimme siitä. Joskus kaipaan sitä yhteisöllisyyttä ja naapuripalstalaisten kanssa rupattelua.
VastaaPoistaItse olen positiivisesti yllättynyt, että niinkin vähänpuheisessa paikassa kuin Porissa ihmiset keskustelevat keskenään ja jakavat auliisti neuvojaan. Palstalaisia on niin monenlaisia, kuka viljelee pelkkiä kukkia kuka pelkkiä hyötyjuttuja ja kaikkea siltä väliltä. Ja voi silti olla ihan hiljaakin ja touhuta omiaan, ei aina tarvits jaksaa höpistä. Tervehdys on kuitenkin se tärkein juttu!
PoistaNyökyttelin kovasti lukiessa, erityisesti tuossa tuliaisten viemisestä kertovassa kohdassa! Minulla myös tapana viedä kylään mennessä viemiset omasta puutarhasta - mielummin kuin vaikka se perinteinen kahvipaketti kaupasta - ja 'lahjakassiin' hupsahtaa kesän vaiheesta riippuen kaikkea salaateista sipuleihin, kesäkurpitsoista perunoihin tai vaikka kukkakimppu omasta puutarhasta!
VastaaPoistaSerkku totesi välillä, että on käymässä "maalaisserkun luona" kaupungissa. 😁
PoistaTodella pitkään olette saaneet nauttia omista vihanneksista! Tuo on tavoitteeni ensi vuodelle!
VastaaPoistaToki kysymys on käytön säännöstelystä tai suunnittelusta, miten vain asian haluaa miettiä. Enemmän pitää saada taas ensi vuodeksi omaa säilöön....
PoistaTeillä on hyvin riittänyt satoa pitkään, vaikka olettekin kaupunkiviljelijöitä ;) Minäkin pidän pavuista, koska ne on helppoja kasvattaa ja niin täyttäviä, ja tietysti terveellisiä. Tai oikeastaan vahapapu on suosikkini. Sen maku kun on niin ihanan mieto ja pehmeä.
VastaaPoistaMikä ero vahapavulla ja pensaspavulla käytännössä, osaatko sanoa?
PoistaVahapavut taitavat yleensä olla keltaisia sekä maultaan miedompia ja pensaspavut vihreitä. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin vahapavut ovat tarhapavun lajikkeita ja pensaspavut taasen tarhapavun muunnoksia.
PoistaKiitos, taas oppii uutta. Pavut ovat hyviä, mutta nimikkeet ja lajikkeet menevät herkästi sekaisin.
PoistaMeillä on paljon papuja kasvamassa kesäisin. Palkoina pakastan, kevyesti ensin ryöppään. Monena vuonna olen ajatellut, että kuivaan papuja. Mutta ei ne ikinä ehdi tuleentua! Tai sitten mä vaan en tajua, koska ne pitää korjata pois...
VastaaPoistaHuomaat tuleentumisen tapahtuneen kun ovat kuivia koppuroita palot. Mitä papuja sinulla on? Mikä on suosikkisi?
PoistaItsekin pidän pavuista ja syksyllä niitä päätyy pakastimeen niin omalta maalta kuin REKOstakin. Pääasiassa kasvattelen vihreitä papuja, mutta jonkin verran myös härkäpapua - riippu aina vähän siitä mitä muuta laitellaan kasvamaan. Mukava blogi sinulla!
VastaaPoistaKummat härkäpavut sinun mielestäsi ovat parempia: punaiset vai vihreät?
PoistaOnpa upeaa toimintaa. Haaveilen omasta kasvimaasta, josta saisi satoa koko vuodeksi ja tietäisi tarkkaan, mitä suuhunsa pistää. Satoisaa viljelykevättä!
VastaaPoistaTuo "tietää mitä suuhunsa pistää" oli vuosia sitten syy, että aloin viljellä yrttejä. Pojan allergiat estivät valmismausteiden käytön kokonaan. Siksi rosmariini, sitruunalesissa, salvia, ranskanrakuuna, basilika, oregano ja monet muut jäivät pysyviksi asukeiksi pihaamme. Nyttemmin aromikkaaseen makuun on niin tottunut, että kun timjami loppui pakkasesta ja joutui turvautumaan kaupan tuoreyrtteihin pettymys oli suuri. Kasvihuoneessa talvella aromit eivät vahvistu ja syvenny samoinkuin auringossa kesällä.
PoistaHaha, mulla meni hetki ennen kun tajusin, mitä kausari tarkoittaa :D Olen kuullut joidenkin käyttävän kausikortista sanaa kausari ja kasvihuoneesta kasvari ja ansari. Uusi sana siis itselle :)
VastaaPoistaJa komppaan muita tuossa tuliaisasiassa! On ihanaa saada ja antaa oman maan kasvatteja. Meillä on annettu muille erityisesti yrttejä kuivattuna, vihtoina ja jopa multapaakkuinen, koska niitä tulee joka vuosi niin paljon.
Mistäköhän olen sanan aikoinaan kaapannut? Eilen hain vähän lisää lämmikkeitä hevostallilta. Jäiset pohjoistuulet eivtä nyt ole ihan mun kavereita tänä keväänä.
PoistaOman maan antimet ovat kyllä ihania tuliaisia; olen itse niistä todella iloinen niitä saadessani, ja vien myös itse niitä mielelläni tuliaiseksi :) Sinulla on täällä paljon asiapitoista tekstiä, joten tulen tutustumaan myöhemmin paremmin. Kiitos ajatuksistasi blogini kommenttibokseissa <3
VastaaPoistaKiitos itsellesi ihanista blogiteksteistä. Niitä on ihana lueskella. Mielelläni otan palautetta, että olisiko jostain asiasta tarpeen selittää lisää jne, tai onko jotain, mistä haluaisi lukea mielellään.
Poista