maanantai 4. helmikuuta 2019

Omasta maasta omalle perheelle

Omavaraisuus on monessa esillä. Perhe voi olla omavarainen erilaisissa asioissa ja käytännössä tämä voi tarkoittaa ihan eri asiaa eri perheissä, mutta silti sanalla on jokin tietty kaiku jokaiselle meistä.

Käyn tässä läpi ruuantuotannon omavaraisuutta meidän perheessä. Omavaraisuus ei välttämättä tarkoita ympärivuotista tilannetta, vaan jotain omavaraisuutta voi olla vain kasvukauden ajan tai vain syksyn ajan.


 Herkku Mozarteja viime kesältä. Takaamassa omavaraisuusastetta korkeaksi talven ajalle myös.


Pensaspavut hyvässä alussa viime toukokuulla. Näiden osalta haluan lisätä omavaraisuutta ensi vuodeksi, koko talven ajalle.

Mitä minulle ja perheelleni omavaraisuus merkitsee?

  • Omassa kompostimullassa, omassa pihassa tai palstalla kasvatettua ruokaa, johon ei ole laitettu mitään teollisia väkilannoitteita, ei ole torjuttu kemiallisesti tuholaisia eikä tauteja. En voi käyttää termiä "luomu", sillä en ole rekisteröitynyt luomutuottaja, mutta samoilla menetelmillä ja rajoituksilla pyrin kasvatusta tekemään. Joitain eroja on lisäysaineistossa ja siemenissä, sillä kaikesta ei ole luomua sopivasti saatavilla jne.
  • Vuoden tarpeiksi yrttejä, perunoita, porkkanoita, kelta-, puna- ja valkosipuleita.
  • Pakkaseen herukoita, karviaisia ja vadelmia.
  • Hilloiksi omenoita, luumuja ja  kriikunoita.

Mikä omavaraisuudessa koukuttaa?


  • Riippumattomuus muiden toiminnasta.
  • Säästyvä raha.
  • Maukkaat tuotteet.
  • Varmuus tuotantomenetelmistä ja ruuan puhtaudesta.
  • Mukava yhdessätekeminen perheen kanssa.

Mitä uutta ensi kasvukaudella suunnitelmissa omavaraisuuden suhteen?

  • Enemmän papuja. Säilöntä tuleentuneina, kuivina papuina.
  • Pakkaseen myös herneitä.
  • Enemmän keltasipuleita.
  • Mansikkamaan perustaminen, jotta omat mansikat pakkaseen jatkossa.

11 kommenttia:

  1. Upean kuuloisia suunnitelmia, jään innolla seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on suunnitelmien aikaa.... kesällä toteutellaan... ja syksyllä ihmetellään, mihin se kesä ehti mennä ja ihastellaan satoa (onnistui tai ei).

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Oma mansikkamaa kuulostaa kyllä upealta tavoitteelta! Eivätkä muutkaan suunnitelmat pahalta kuulosta :)
    Tämä blogi onkin mulle aivan uusi tuttavuus, hauska päästä tutustumaan paremmin.

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa! Eiköhän kevään mittaan tutustuta puolin ja toisin paremmin. Huikeita blogeja kaikilla ja vielä huikeampia suunnielmia.

    VastaaPoista
  5. Alkuperäinen kommentti meni tuuleen. Muista kuitenkin, että halajan jatkossa papu tietoutta.😋

    VastaaPoista
  6. Kiitos uusinakommentista! ehdottomasti pavut pomppivat postaukseen jatkossakin.

    VastaaPoista
  7. Jokin estää nyt taas uusia kommentteja näkymästä. tilaston mukaan niitä on tullut vielä paljon lisää. Kiitos teille kaikille, vaikka nyt en niitä pääse lukemaan mitenkään ja siksi en vastaile.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pääsin vastailemaan puhelimella, mutta vastaamisen jälkeen viestit eivät näy edes puhelimella. Jos joku osaa neuvoa, mistä vika johtuu, niin kiitollisena otan neuvon vastaan.

      Poista
  8. Pavut on itselleni iso mysteeri. Kahtena vuonna olen kokeillut ja molempina vuosina sato on ollut pari palkoa. Samaan aikaan sitten hernettä tulee niin paljon, että on jo ylituotantoa, ja molemmat kasvaa ihan samanlaisissa olosuhteissa. Mikä on papujen onnistuneen sadon salaisuus?

    VastaaPoista
  9. Hei,

    Onko sinulla itämisessä ongelma vai vain sadon määrässä per taimi? Itämisessä alkukosteus ja lähtötyppi ovat tärkeitä. Alkuun päästyään palkokasvit tuottavat oman typen itse juuristossaan rizobium-bakteerien avulla. Olen itse huomannut, että maan on syytä olla kuohkeaa kompostimullalla parannettua kasvualustaa, silloin omat satoni ovat olleet suurimmat.

    Toivotaan sinulle papuonnea ensi kasvukaudelle! 😊

    VastaaPoista

Kerro mitä ajatuksia teksti herätti sinulla.