Näytetään tekstit, joissa on tunniste self-sufficiency. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste self-sufficiency. Näytä kaikki tekstit

2.7.2020

Lehtisellerin kasvatus ei sovi kiiruiselle sadonodottajalle



200-240 päivää


Niin kauan kestää, että lehtisellerin sato on valmista. Ehkä tämä tieto olisi kannattanut tarkistaa jo viime kesänä, kun ihmettelin, että ruodit olivat surkean pieniä. Mikä ihme se on, jos satoa havitteli 60 päivän kuluttua?

Koska tapanani ei ole luovuttaa yhdestä epäonnistumisesta, laitoin tänä vuonna oikein paljon lehtiselleriä. Siis mikä logiikka? Muutaman epäonnistuneen taimen jälkeen moninkertaistetaan heti määrä? Ei mikään, näin vain sattuu joskus käymään, kun on päättänyt, että omaa satoa on saatava jotain tietystä kasviksesta!


Siispä kasvihuoneessa ja osittain avomaalla on runsaasti taimia, kasvihuoneessa ne täyttävät tomaattien väliin jäävät alueet. Tyhjäähän ei kannata jättää arvokkaaseen kasvualaan.

Nyt taimet ovat 30-40 senttisiä, mutta ruodit perin ohuita. Näin sen kuuluukin olla.... tähän aikaan. Elokuusta alkaen alkaa kuulemma sitten tapahtua enemmän ja vahvuutta tulee mukaan varsiin.






Lavat kotipihassa täyttyivät vasta kesäkuun puolivälissä, kun tyhjentelin kastuneita hakkeita säkistä, puolivalmista kompostia ja kaikenlaista mörskää pihansiivouksesta niihin. Istuttamatta oli vielä muutama maissin- ja kurpitsan taimi, joten ne pääsivät lavakasvatukseen. Sateen piristäminä ne näyttävät ihan hyviltä kasvussaan.




1.7.2019

Hellettä, kuivaa, kylmää, sadetta, ainakin on ollut vaihtelevaa

Kesäkuun sää on ollut yllätyksiä täynnä

Taas on nopeasti aika kulunut ja heinäkuun yhteiskirjoitussarja jatkuu. Kirjoittelemme kauden etenemisestä ja resepteistä mahdollisesti.


Suojaisinko harsolla, pitääkö käydä kastelemassa kasvihuoneessa, onko sadevesitynnyrit taas täynnä, pitääkö laittaa valoverhoa verkoksi.... 

Monenlaista suojausta on tarvittu tänä vuonna, ja silti on päässyt vahinkoja syntymään. Moni puhuu ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Ei voi tietää kaikkien luonnonoikkujen syytä kulloinkin, mutta selkeästi ovat vuodet erilaisia. Palstanaapurin kanssa juuri tänään juteltiin, että tuulisuus on jotenkin lisääntynyt. Tuuliseinien ja -katkojen tekeminen on tullut ihan välttämättömäksi. Itsekin taidan tehdä vielä toisen raparperiseinän pysäyttämään tuulia ja muodostamaan suosiollista mikroilmastoa.

Onneksi kuitenkin päällimmäisenä pysyy hyvä mieli omasta sadosta ja mukavasta tekemisestä. Niin kauan kuin ei harmita puutarhurointi, niin kauan sitä kannattaa jatkaa.

Usein näkee ohjeena, että ei kannata kerätä nurmikolta leikkuujätettä, sillä se köyhdyttää nurmikon. Olen sen kyllä todennut ihan käytännössäkin todeksi, mutta jostain syystä palstalla ei käytävät näivety, ei sitten millään. Olen monet vuodet kerännyt kaiken kasvun katteeksi. Leikkaan käytävät todella lyhyiksi, ja silti kasvu on ihan hurjaa. Milloinkahan ne näivettyvät?????

Nyt näyttää palstalla jo vähän tutummalta. En ole tuntenut maita omakseni, kun katetta ei ole ollut riittävästi, vaan kasvustot ovat olleet liikaa mulloksella. Olen syyttänyt mullosta ötökkäharmeista mielessäni, mutta ilmeisesti nyt on ötökkäinen vuosi.


Sipuleilla oli kesäkuun puolivälissä hyvässä mallissa katetilanne.




Ja kohta edellisen kuvan jälkeen sain levätkin leviteltyä, näkyy kuvassa alapuolella.






Perunat on kylvetty harvempaan kuin aiemmin ja käytävillä oli kesäkuun puolivälissä vielä katevajetta. Taimilla oli katetta kohtuullisesti. Ja onneksi vielä levääkin riitti osalle niistä.




Levää levitettynä.





Epätoivoinen yritys  harhauttaa sitä hernekärsäkästä ruohosilpulla.... vaikka herneet taisivat olla menetettyjä jo tässä vaiheessa.




'Harhautus ehkä onnistui osittain, sillä joitakin taimia lähti kasvuun tämän jälkeen. Taimen takana näkyy levää levitettynä porkkanoiden riviväleihin.





Tein kyllä silti täydennyskylvön "mansikkamaan" kohdalle hajakylvönä, tai siis siihen, johon piti tulla mansikkamaa. Tavoitteena sekä peittää kasvustolla maa, että kerätä typpeä typensitojien avulla jo valmiiksi maahan mansikoita varten.


Vadelmasato näyttää tulevan ihan hyväksi.




Täältä löydät muut kirjoittajat taas tälläkin kertaa:





6.6.2019

Papupäivitystä: loput taimet pelastettu kausarista avomaalle

28 asteen helle ja kausarin täydeltä papuja


on yhdistelmä, josta pitää päästä nopeasti eroon. Kasvu oli niin hurjaa, että kasvatuslaatikot eivät enää riittäneet mitenkään juuristolle ja maanpäällisille osille.

Kuten jo kerroinkin, muuttunut suunnitelma palstalla uhkasi romuttaa haaveet papusadosta. Papujen kasvatusala meni ajattelemattomuuttani (=kylvöinnostuksissani) perunalle ja uuden alueen jyrsintään ei ollut aikaa... eikä se olisi edes soveltunut ensimmäisenä vuotena pavuille. Hätä keinot keksii, sanotaan ja niin tälläkin kertaa. Kotipihan nurmi sai luvan väistyä arvokkaille pavuntaimille. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Walesta tuoduista pavun- ja herneensiemenistä, Maatalouskonemessuilta saaduista Sampo-pavuista ja 20 pensaspavun taimea olisi mennyt suoraan kompostiin esikasvatuksesta. Papujen osalta pitäisi omavaraisuus olla täydellinen ensi talvena. Palstalla on nimittäin vielä lisää papua ja hernettä.



Pavut ovat nyt valvovan silmän alla kotipihassa, ehkä lopulta parempi niin, jotta puput tai muut eläimet eivät pääse yllättämään. En käy palstalla joka päivä tarkistelemassa kasvustoja.

Taimia olisi pitänyt karaista aurinkoon vähän kauemmin, joten varoiksi suojasin ne verkoilla nyt aluksi. En tiedä toimiiko... mutta yritän kuitenkin. Ihan karmean ruman näköinen kokonaisuus on tällä hetkellä, mutta onneksi tilanne on vain väliaikainen....

Yllättävää oli, miten märkää nurmikko oli helteistä huolimatta. Meillä on Porissa vahva vanhan merenpohjan savipatja maan syvyyksissä, joten vesi jää sen yläpuolelle. Tontin maa on multavaa, vedenpidätysominaisuudet ovat ihan hyvät ja rakennekin on kunnossa. Teimme vain ihan kevyen muokkauksen, lähinnä rikoimme pintamaata, jotta taimet sai istutettua. Nyt yritän haalia katetta väleihin, jotta kosteus ei kaikkoa muokatusta maasta.





3.6.2019

Hillot, hyytelöt, pakastemarjat ja muut herkut mielessä

Kuningatarhillo ja vaniljajäätelö


on talvella lyömätön yhdistelmä. Nyt kesän korvalla ei vielä hilloja kaipaa, mutta vähän pitää (=pitäisi) kaikenlaista tehdä, jotta ensi talvena on (olisi) hilloja tarjolla.

Kuten jo varmaan luit menneellä viikolla, tuli pieni moka kylvöissä. Peruna siirtyi väärään paikkaan vieden muilta kasvualaa. Nyt on iso harmitus ilmassa. Kasvihuoneen pavut tarvitsevat tosi pian jonkun paikan juurilleen ja kauan odotettu mansikkamaa on edelleen tekemättä. Tänään jyrsin ei käynnistynyt, joten mansikkamaan pohjaa ei saanut muokattua. Huomenna siis korjaamoon koko vehje! Tällaista tämä välillä on, ei mene hommat niinkuin suunnittelee, mutta eipä sen sovi antaa mieltä masentaa. Kuitenkaan kyse ei ole mistään vakavasta asiasta, eikä kukaan vahingoitu.





Omassa pihassa mustikat kukkivat, onneksi. Niistä ei hilloihin riitä, mutta naposteltavaa riittää niin paljon, että loppusyksystä meinaa jäädä jo vähän marjojakin pensaisiin. Pakkaseen menevät metsämustikat. Kunhan pensaat vähän kasvavat, niistä on tarkoitus saada pakkaseen talven mustikat. Lueskelin juuri lampuriystäväni kirjoitusta uudesta tosi hienosta mustikkamaastaan ja  kommenttikentässä selvisi, että mustikat voivat olla jopa 25 vuotiaina satoisia ja kasvavat Suuriksi! Sitä en tiennyt näitä pensaita istuttaessani. Aiemmin olin lukenut, että paras satokausi on 5 vuodesta eteenpäin ja jotenkin luulin, että satovuosia on noin 5. No, onneksi tuokin selvisi, ja ehkä siirrän taimia vähän harvempaan nyt kun ovat vielä sen verran pieniä, että siirtoja voi tehdä.


Naapurilta olen saanut vanhan kannan ahomansikan, joka on nyt levinnyt ihanasti mustaherukoiden väliin katekasviksi. Niitä syödessä muistuu lapsuuden kesät mieleen ja mansikkamaito.




Kasvimaan nurkkaan on jäänyt aikoinaan pieni rönsytaimi ja nyt se kukkii. Tällä hetkellä on vain näitä eksyneitä taimia niin kukkien väleissä, kohopenkkien takana ja siellä sun täällä, lähinnä naposteluherkkuja tarjoamassa.... se mansikkamaa on ihan Must!!!! Pakko saada!!!





Punaherukka on nyt tänä vuonna niin täynnä raakileita, että ei mitenkään pystytä käyttämään itse koko satoa. Viime vuonnakin tuli paljon punaherukkaa, mutta tänä vuonna tuntuu tulevan vielä enemmän. Onneksi voi viedä naapuriin lastenlasten vispipuuroa varten.











Tämänkertaisen omavairaisuusbloggaajien yhteiskirjoitussarjan aarteita pääset lukemaan suoraan alta. Kullakin on hyvin erilaiset ympäristöt ja mahdollisuudet omavaraisuuden kasvattamiseen. Löydät varmastikin omiisi olosuhteisiin sopivia ajatuksia niistä.

Sorakukka

Puutarhahetki - Suurten unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Tsajut

Palokankaan pientila

Kohti laadukkaampaa elämää

Metsäläisten elämää

Elämää korvessa

Pienen pieni farmi

Korkeala

Torpan tyttö

Riippumattomammaksi

Maalaiskaupungin piha

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Laura eli Javis

Iso-Orvokkiniitty

Jovelassa/Omavarainen

Luomulaakso

Ku ite tekee




10.5.2019

Kulttuurihistoriaa säilyttämässä Victorian ajalta

Beans and Peas from Victorian Farm


Oletko kuullut ihastuttavasta BBC:n dokumenttisarjasta, jossa kuvataan vuoden kierto jollain maatilalla jollakin vuosikymmenellä tai -sadalla?

Sain ensimmäisen DVD:ni sarjasta useita vuosia sitten joululahjaksi Victorian Garden. Koko perhe ihastui sen tarinankerrontatyyliin. Ei haitannut, vaikka kaikki on englanniksi, eivätkä lapset ymmärtäneet puhuttua. Ohjelma vangitsi silti katsojansa. Sen jälkeen sarja on täydentynyt kirjahyllyssämme ja yhtenä on Victorian Farm.

Olin superonnekas viime kesänä, kun Walesin matkasuunnitelmaan mahtui käynti tuolla nimenomaisella maatilalla, joka siis on luonnollisesti turisteille avoin. Tämän matkan satoa kylvin tänään esikasvatukseen kasvihuoneeseeni. Toivottavasti taimet onnistuvat ja sato valmistuu. Hurjan hienoa kasvattaa näin vanhoja lajikkeita!


Tilamyymälästä ostin rauta-ajan papuja  IRON AGE BROAD BEANS



Sekä puutarhassa maistamiamme KABUKI PEAS herneitä. Olivat todella makeita.



Sekä tilasta kertovan kirjan.



Sarja on todella mukaansa tempaava. Sopii niin aikuisille kuin lapsillekin. Omavaraisuutta niissä on 100 % kaikki toiminta, sillä "ennen vanhaan" ei ollut marketteja. On ihastuttavaa oppia vanhoista apteekkituotteista, joulun valmisteluista, lampaiden hoitamisesta, ruuanlaitosta, kanoista, lehmistä, hevosista, sepän töistä ja vaikka mistä. YouTubessa on osa nähtävissä. Tässä teille linkkejä, lisää löytyy hauilla Victorian Garden, Victorian Farm jne
















6.5.2019

Maa ratkaisee onnistumisesi

Palstaviljely ja kotitarveviljely keksitään aina uudelleen



kevään ensipinaatit kohta sopassa



Omavaraisuudesta kertovan yhteiskirjoitussarjan tiimoilta nousee esille paljon uusia omavaraisuuksia, joita kirjoittajat ovat kokeilleet tai aikovat kokeilla. Itse mietin paljon nimenomaan blogini aihealueen, eli kaupunkiviljelyn näkökulman ajankohtaisuutta. On mukavaa saada palautetta, että aihe on keskustelua ja mielenkiintoa herättävä.

Idea ei kuitenkaan ole mikään uusi eikä ainutlaatuinen. Aika ajoin itse kasvatetusta ruuasta innostutaan uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti tällä kertaa trendi ei ole lyhytkestoinen, vaan jäisi nuorten avulla pysyväksi toimintatavaksi.

Tämän kirjoituskerran teemana on maan kasvukunnon parantaminen. Linkitän tekstiini sinisellä korostettuihin sanoihin aiemmin kirjoittamiani osioita, niin sinun helppo palata niihin suoraan tältä sivulta. Maan kasvukunnon parantaminen ja ylläpito ovat kantavia teemoja blogissani koko ajan, joten tässä lähinnä koosteena asioita.





Maa ratkaisee, mitä ravinteita saat syödessäsi


Maan kasvukunto ja maan sisältämät ravinteet ratkaisevat, miten siinä kasvavat kasvit voivat ja mitä ravinteita ne voivat sisältää. Mikäli maassasi on jonkin ravinteen osalta puutosta tai suurta epätasapainoa, ei kasviinkaan voi niitä ihanteellisesti kertyä.

Ravinteiden osalta maassa ratkaisee kasvin kasvun osalta se ravinne, josta kasville tulee ensimmäisenä puutosta. Ei auta, vaikka muita ravinteita olisi yllin kyllin, jos kasvua tai kehitystä ei pääse tapahtumaan jonkin muun ravinteen puutteen vuoksi.

Alla kerron tarkemmin, miksi on oikein tärkeää, että lisäät maahan jatkuvasti orgaanista ainesta, katetta tai kompostia ja ettet tiivistä märkää maata liian tiukaksi paketiksi.

Maan rakenne


Maan rakenne on tärkeää ymmärtää. Se ratkaisee pitkälti, miten kasvien juuret pääsevät etenemään kasvaessaan, onko juurilla happea hengitettävänään, miten sade imeytyy maahan, paljonko pohjamaasta pääsee kapillaarisesti nousemaan vettä kasvien käyttöön, liejuuntuuko maa sateella jne.

Maan rakenteen osalta huokoisuus eli esimerkiksi lierojen käytävät, juurien kasvuaukot ja muut kolot ratkaisevat, miten nopeasti sateen jälkeen maa kuivuu ja vesi imeytyy maahan. Jos putket ovat  hyvin hyvin pieniä, vesi ei pääse valumaan nopeasti maahan vaan maan pinnalle jää lammikkoja pitkiksi ajoiksi sateen jälkeen. Hyvin pienet putket ovat hyviä nostamaan pohjamaasta vettä kapillaarisesti ylöspäin. Tosin, erittäin pienet putket tekevät sen niin hitaasti, että siitä ei ole paljoa hyötyä.

Mururakenne eli millaisessa koostumuksessa maa on, on hyvin tärkeä kasvien kannalta. Huono rakenne on sellainen, jossa maa on kovin tiivistä, sellaista mitä näet usein savipelloilla kyntämisen jäljiltä. Kokkareet ovat isoja, kulmikkaita ja teräväsärmäisiä. Hyvä mururakenne on sellaista, jossa murut ovat irtonaisia ja pyöreitä. Sellaisessa maassa, jossa on huono rakenne, sateen jälkeen savinen maa muuttuu mutaliejuksi ja kuivuttuaan kovaksi koppuraksi. Oikein hyvärakenteinen maa sietää pitkiä aikoja seisovaa vettä eikä vesi muutu sameaksi, eivätkä murut liukene.

Maan multavuus ja HUMUS


Maassa on kivennäisaineksen lisäksi yleensä jonkin verran ainakin orgaanista ainesta, eli eloperäisestä lähteestä olevaa materiaalia. Tällaista ovat kuolleiden kasvien jäänteen, komposti ja kuolleet pieneliöt. Karkeasti voi sanoa, että mitä enemmän orgaanista ainesta on, sitä paremmaksi maan ominaisuudet muodostuvat kasvien kannalta.

Orgaaninen aines maatuu mullaksi ja lopulta humukseksi. Kaikki orgaaninen aines ei ole  humusta, mutta kaikki humus on orgaanista ainesta. Siis... kun vaikka komposti on ollut maassa riittävän kauan, siinä ei tapahdu enää sanottavaa muutosta ja se on hyvin vakaata. Tässä vaiheessa sitä kutsutaan humukseksi. Jos sitten maan olosuhteet muuttuvat tavanomaisesta, esimerkiksi kosteus lisääntyy ja lämpötila nousee, jatkuu kompostin maatuminen ja humus muuntuu. Lopulta uutta vakiintunutta olomuotoa eli humusta on vähemmän kuin aiemmin.

Humus on ihan huippu juttu ominaisuuksiltaan. Se kykenee pidättämään runsaasti kosteutta, eli sateen jälkeen maan vesipitoisuus pystyy nousemaan korkeaksi ja vesi on kasvien käytettävissä. Ravinteiden osalta humuksessa on myös hyvin paljon paikkoja, joihin ravinteet voivat kiinnittyä. Tästä on sellainen hyöty, että ravinteet eivät huuhtoudu sateen mukana pois kasvimaaltasi, mutta silti kasvit voivat ottaa ne käyttöönsä. Humus on vähän kuin iso lompakko, jossa setelit ja kolikot eli vesi ja ravinteet pysyvät säilössä, mutta ne saa otettua tarvittaessa pois.

Orgaaninen aines auttaa myös maan mururakenteen muodostumisessa ja ylläpitää monipuolista mikrobistoa. Mikrobit puolestaan vapauttavat kivennäismaasta ja orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita kasveillesi ja yleensäkin hajottavat orgaanista ainesta, muuten ei syntyisi uutta multaa.

Nyt tiedät, miksi sinun pitää lisätä kompostia ja eloperäistä katetta kasvimaallesi jatkuvasti. Tässä tosin käy vähän oravanpyörämäisesti.. mitä enemmän lisäät orgaanista materiaalia, sitä tehokkaammin mikrobit toimivat ja sitä nopeammin orgaaninen aines katoaa. Mutta älä lannistu, ei tätä loputtomiin jatku, vaan jokaisella maalla on tasapainotila, johon hajotustoiminta vakiintuu.

Kaiken tämän vuoksi, on ensiarvoisen tärkeä ylläpitää maan multavuutta, sillä jos sen päästää laskemaan alhaiseksi, on hyvin hidasta saada se takaisin alkuperäiseen tasoonsa


Ravinteiden pidätyskyky


Edellä jo vähän kerroin, että humus pystyy pidättämään paljon ravinteita ja silti kasvit voivat ottaa ne tarvittaessa käyttöönsä. Määrää, jonka verran ravinteita tai tarkasti sanottuna kationeja (useat ravinteet ovat positiivisesti varautuneita ioneita eli kationeja) maa pystyy pidättämään sellaisessa muodossa, että ne voidaan tarvittaessa ottaa käyttöönsä, sanotaan maan kationinvaihtokapasiteetiksi eli KVK:ksi. Olet ehkä nähnyt tämän sanan joissain puutarhalehdissä tai -kirjoissa.

Humuksessa tämä KVK:n suuruus riippuu maan pH:sta. Kun pH nousee eli maa on vähemmän hapanta, on näitä ravinteiden säilöpaikkoja enemmän. Mikäli maassa on paljon savesta eli kansankielisesti savea (niitä oikein oikein pieniä maapartikkeleita), on niissäkin paljon näitä ravinteiden säilöpaikkoja.  Saveksen osalta maan pH:lla ei ole vaikutusta samalla tavalla kuin humuksessa. Kuitenkin sinun on hyvä huolehtia, että kasvimaasi ei ole liian hapanta.

Entä biohiili?


Biohiili valmistetaan polttamalla orgaanista lähtöainesta vähähappisissa korkealämpöisissä olosuhteissa. Tuloksena on hyvin kestävä hiili, joka pysyy maassa erittäin kauan muuttumattomana.

Biohiilen eriomaisiin ominaisuuksiin kuuluu sen suuri pinta-ala, sehän on huokoinen materiaali. Kasvimaassasi tällä voi olla sekä hyviä että huonoja vaikutuksia, mikä riippuu biohiilen murusten suuruudesta ja käsittelystä, Biohiili saattaa sitoa ravinteet maasta ensimmäisenä vuotena ja siksi biohiili on hyvä joko liottaa ravinneliuoksessa ennen maahan laittamista. Seuraavina vuosina ravinteet vapautuvat pikkuhiljaa kasvien käyttöön.

Vedenpidätyksen osalta biohiilellä on merkitsevä parantava vaikutus. Oikein kuivissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi päiväntasaajalla tätä hyödynnetään, mutta meidän olosuhteissa vettä on yleensä enemmän käytettävissä.

Itse panostan mieluummin orgaanisen aineen ylläpitoon ja lisäämiseen omilla viljelytoiminnoillani. Tavoitteena on kuitenkin myös kustannusten hillitseminen ja ostopanosten välttäminen. Tilanteet toki vaihtelevat eri kasvattajilla ja valintakriteerit toimintavaihtoehdoissa sen myötä.


Maailmanlaajuisesta perspektiivistä ratkaistavaa tällä videolla.


Lue mitä muut ovat tuumanneet tämän kerran aiheesta omissa blogeissaan:



Tsajut     Sarin puutarhat      Metsäläisten elämää     Puutarhahetki - Suurten unelmien puutarhablogi       Kohti laadukkaampaa elämää     Palokankaan pientila      Elämää korvessa      Korkeala      Maalaiskaupungin piha      Alussa oli Vehkosuo     Riippumattomammaksi       Laura eli Javis       Torpan tyttö      Sorakukka       Villa Koira      Ku ite tekee      Maatiaiskanasen elämää      Luomulaakso      Stellan kolmas luonto       Talopäiväkirja      Rakkautta ja maan antimia    Harmaa torppa






1.4.2019

Mitä maa merkitsee ruuantuotannolle ja minulle?

Omavaraisuuden perusta kaikkialla


Maaperä on ohut kerros maapallolla ja silti se ylläpitää meidän kaikkien elämää.

Blogissani kerron puutarhuroinnista, jossa pyrin huomioimaan mahdollisimman hyvin maaperän hyvinvoinnin ja sitä kautta luonnon monimuotoisuutta, eli myös luonnon omaa omavaraisuutta. Tuloksena maukasta omavaraisuutta mukavasti yhdessä tehden perheen kanssa.


Maailman kaiken omavaraisuuden perusta on viimekädessä maa, sillä ilman maata emme voi asua maapallolla eikä mikään kasva. Tässä pari erittäin usein lainattua tärkeää ajatelmaa.





Tässä suosikkini Youtuben videoissa:



Mother Nature


The Soil


Maaperän tehtävät ja merkitys:


  • Suodattaa juomamme veden ja varastoi vettä.
  • Kierrättää ravinteet.
  • Maassa kasvavat kasvit, jotka tuottavat hengittämämme hapen.
  • Maaperästä saamme rakennustarvikkeet sekä rakennusalan.
  • Energiantuotantoon tarvittavat biomateriaalit tuotetaan maaperän avulla.
  • Maaperässä varastoituu ja kiertää hiili.
  • Aineiden hävittäminen on paljolti hajottajien hartioilla.

Ruuantuotantomme perustuu maahan.




Ei siis ole aivan sama miten maata kohtelemme!



Muita tämän yhteiskirjoituskerran tuumailuja voit seurata alla olevilta linkeiltä:
















4.3.2019

Omavaraisuus ja me sekä tietenkin lierot

Miten kevään mittaan omavaraisuus etenee?


Tähän voi sanoa tällaisena lumisen talven keväänä, että hitaasti mutta varmasti.


Kausari oli tätä kirjoitusta aloittaessani vielä lumivallien takana varmassa turvassa, eikä kylvöstä kausariin ajoissa kannattanut edes haaveilla. Pari lämmintä auringonpaisteista päivää teki ihmeitä lumivalleihin ja kausari on nyt lämmityksessä hevoskan voimin, kuten kirjoittelin helmikuun puolella. Päivä päivältä sääennusteet muuttuvat hurjasta takatalvesta lämpimään kevääseen... mitäköhän oikeasti on tulossa? Optimistisena luotan, että kausarin lämmitys riittää ja saan taimet keväthoitoon sinne suunnitelman mukaan.




Keittiössä pakkanen alkaa näyttää melko tyhjältä, mikä kertoo varmaa viestiä ensi syksyn marjamäärien lisäämistarpeesta, suuresta tarpeesta. Kevään synttäreiksi ei riitä enää mansikoita täytteeseen. Mustikoita on muutamaan smoothieen ja pari pientä pussia mustia viinimarjoja. Vähiin käy ennen kuin loppuu -sanotaan, pitää paikkansa.




Pavut ovat vakiintuneet ruokavalioon ja suosikkini on pavut sipulin ja suppilovahveroiden kanssa hitaasti haudutettuina. Mausteiksi voit laittaa omia suosikkimausteitasi, olen nimittäin huomannut, että pavut ovat aika passeleita moneen sekoitukseen. Valkosipulia ja tavallista sipulia kun laittaa sopivasti, ei välttämättä edes tarvita muuta kuin vähän suolaa ja ripaus sokeria. Sopii välipalaksi, iltapalaksi ja vaikka minkälaiseksi palaksi.




Jingjangeja kasvatetaan ensi vuonnakin todennäköisesti. Helppo talvivarasto syntyy myös pensaspavuista, kun antaa palkojen tuleentua ja korjaa sitten kypsät pavut. Osan voi pakastaa tuorepapuina, kuten kesäkeitossa on käytössä, mutta pakkastilaa säästää tuleentuneena säilöminen.



Kesäkurpitsaa on onneksi vielä pakkasessa valmiiksi pilkottuna. Kätevä lisätä suoraan pataan.


Pinaattikeittoa varten pinaatteja on pakkasessa kahta kokkauskertaa varten enää.


Valkosipuleita riittää vielä, samoin tavallisia sipuleita. Porkkanoissa on varastohävikkiä tänä vuonna runsaasti, varasto on ollut liian lämmin valitettavasti. Ensi vuodeksi onneksi on sovittuna jo maakellarihyllytilaa lähipiiristä.



Omavaraisuutta voi toteuttaa tälläkin tavalla:


Ravinteiden kierrätystä omalla pihalla, maan rakenteen ylläpitoa omin voimin (tai siis lierojen voimin), kasvien juurille huokosten muodostamista, biojätteen hajottamista.

Mahdollisimman paljon kierrätystä, pois viedään vain syötävä sato ja takaisin tulee kaikki se, mitä ei syöty, kuten perkuujätteet. Naapureilta saadaan suuri tuki biojätteen keräämisessä, hakemateriaalin tuomisessa, sadostamme tehtyjen herkkujen maistelussa.

Omavaraisuutta on myös, että voi ilahduttaa lähipiiriä oman sadon tuotteilla. Monesti on paljon mukavampaa saada oman pellon herkkua lahjaksi, kuin jokin kippo tai kuppi kaupasta.

Omavaraisuutta ei kaupungin taajamassa saa samaan mittakaavaan kuin ihanilla maaseututonteilla lampaineen ja maakellareineen. Niistä unelmoin vielä, siihen lottovoittoonasti varmaankin ainakin (pitäisi varmaan lotota....) Onneksi on muita, joilla nämä ovat jo mahdollisia ja me muut voimme ihailla heidän työnsä tuloksia blogeista ja vaikkapa vierailemalla lähitilalla.


Keitä me olemme?

Kaupunkilaisperhe 86tuhannen ihmisen taajamassa. Pyrimme noudattamaan kulutuksessamme ympäristöystävällisiä ja kotimaisia tuotteita mahdollisimman paljon. Ruokavalioon mahtuvat niin lihat, kalat kuin kasviksetkin, joskin oman maan antimet lisäävät aina kasvispainotteisuutta. Kasvuvyöhykkeensä on Porin seutu, eli lähellä merta olematta meren rannalla. Puutarhaa paranneltu liki 20 vuotta omalla tontilla ja lisänä kaupungilta vuokratut monivuotisten kasvustojen aaripalstat. Omassa pihassa kasvatetaan  pikanaposteltavaa ja huoltoa vaativaa, ja palstalla kasvatetaan varastoitavat, vähemmän hoitoa vaativat.


Muiden, omavaraisuudesta kirjoittavien, linkkejä löydät alta. Niistä löytää hurmaavia kertomuksia mehiläisistä, kanoista, lampaista, maaseudusta, kaupungista ja vaikka mistä. 

Kannattaa ehdottomasti kurkata!



























#suuntanaomavaraisuus

4.2.2019

Omasta maasta omalle perheelle

Omavaraisuus on monessa esillä. Perhe voi olla omavarainen erilaisissa asioissa ja käytännössä tämä voi tarkoittaa ihan eri asiaa eri perheissä, mutta silti sanalla on jokin tietty kaiku jokaiselle meistä.

Käyn tässä läpi ruuantuotannon omavaraisuutta meidän perheessä. Omavaraisuus ei välttämättä tarkoita ympärivuotista tilannetta, vaan jotain omavaraisuutta voi olla vain kasvukauden ajan tai vain syksyn ajan.


 Herkku Mozarteja viime kesältä. Takaamassa omavaraisuusastetta korkeaksi talven ajalle myös.


Pensaspavut hyvässä alussa viime toukokuulla. Näiden osalta haluan lisätä omavaraisuutta ensi vuodeksi, koko talven ajalle.

Mitä minulle ja perheelleni omavaraisuus merkitsee?

  • Omassa kompostimullassa, omassa pihassa tai palstalla kasvatettua ruokaa, johon ei ole laitettu mitään teollisia väkilannoitteita, ei ole torjuttu kemiallisesti tuholaisia eikä tauteja. En voi käyttää termiä "luomu", sillä en ole rekisteröitynyt luomutuottaja, mutta samoilla menetelmillä ja rajoituksilla pyrin kasvatusta tekemään. Joitain eroja on lisäysaineistossa ja siemenissä, sillä kaikesta ei ole luomua sopivasti saatavilla jne.
  • Vuoden tarpeiksi yrttejä, perunoita, porkkanoita, kelta-, puna- ja valkosipuleita.
  • Pakkaseen herukoita, karviaisia ja vadelmia.
  • Hilloiksi omenoita, luumuja ja  kriikunoita.

Mikä omavaraisuudessa koukuttaa?


  • Riippumattomuus muiden toiminnasta.
  • Säästyvä raha.
  • Maukkaat tuotteet.
  • Varmuus tuotantomenetelmistä ja ruuan puhtaudesta.
  • Mukava yhdessätekeminen perheen kanssa.

Mitä uutta ensi kasvukaudella suunnitelmissa omavaraisuuden suhteen?

  • Enemmän papuja. Säilöntä tuleentuneina, kuivina papuina.
  • Pakkaseen myös herneitä.
  • Enemmän keltasipuleita.
  • Mansikkamaan perustaminen, jotta omat mansikat pakkaseen jatkossa.