Pajukorit rakenteilla

 Harjoitelmia pajusta

Rottingista ja pajusta punominen on todella erilaista. Rottinki kastellaan aina uudelleen märäksi punontaa varten. Työtä on helppo jatkaa tauon jälkeen, sillä soirot vettyvät hyvin nopeasti lämpimässä vedessä. Vettynyt rottinki on melko helppoa käsitellä. Se taipuu helposti, sen voi leikata tavallisilla saksilla ja se on melko tasalaatuista jo valmiiksi.

Pajuissa jokainen varsi on yksilö eli paksuus ja väri vaihtelevat, vaikka olisikin samaa lajia. Pajun ostan aina valmiiksi käsiteltynä eli liotettuna, sillä itselläni ei ole niin pitkää kaukaloa, että voisin pajua liottaa. Liotettuja pajuja säilytetään muovipussissa, jotta kosteus säilyy, mutta punottaessa soirot kuivuvat mielestäni liian nopeasti. Tällaisella vasta-alkajalla homma ei nimittäin suju kovin nopeasti. Kuivaa pajua ei pysty taivuttamaan katkeamatta. Tähän tarvin vielä vähän opastusta lisää.

Nyt kokeilen tekniikkaa, jossa pohjaksi tulee vanerilevy. Työ on ihan alkuvaiheessa, sillä jouduin jättämään sen viikonloppuna kesken. Yllättävän kauan tähänkin meni. Pajut piti taivuttaa pohjan alapuolella aina edellisen pajun alle. Paksut kannat olivat tosi raskaita taivutettavia, niitä olisi ehkä pitänyt liottaa lisää tai leikata tai jotain... tai sitten en vain osannut oikeaa tekniikkaa. Hankalaa oli joka tapauksessa.

Muovipussissa varastossa liotetut pajut.

Perinteinen pajutyö, jossa pohjalla on tukikepit ja punonta tehdään niiden lomaan. Seuraavaksi pujotetaan niiden lomaan pitkät pajut, jotka sitten taivutetaan sivuiksi ja punonta jatkuu niiden lomaan. Kaksi pitkää on jo laitettuna, kuvassa "kello 10:ssä" ja "kello 16:ssa". Tässä näkyy jo kivasti värivaihtelu eri pajunoksien välillä, vaikka kaikki ovatkin samaa lajia.

Sadonkorjuukori rottingista

Itse tehtävä, kun kaupasta ei saa

Olen vuosikausia katsellut brittiläisissä puutarhaohjelmissa sellaista ihanaa aakeaa laakeaa sadonkorjuukoria. Siinä on matalat laidat, joille saa helposti sadon naatit ja sato-osa jää koriin. Kerran näin Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen kaupassa sellaisen, somisteena. Eivät myyneet, vaikka olisin ostanut. Kyllä harmitti. Suomessa sellaisia ei kerta kaikkiaan ole kaupan. Suomalainen muovituotevalmistaja on tehnyt oman versionsa siitä, mutta se on todella ruma, liian iso ja muutenkin mielestäni hirvittävä. Oikea irvikuva alkuperäisestä. Anteeksi vain suunnittelija, mutta et taida itse harrastaa puutarhurointia.

Olin eilen Porin Taitokeskuksen järjestämällä rottinkikorikurssilla. Muut tekevät heksagon-koria, minä omanlaistani. Sain luvan lähettää korista kuvan järjestäjälle etukäteen, hän teki testipunonnan ja nyt minä saan tehdä omani. Ei siitä tietenkään yhtä hienoa tule, kuin ihan oikeasta alkuperäisestä mallita, mutta ei haittaa. Pääasia on käytännöllisyyys.

Aiemmin olen tehnyt kaksi harjoitelmaa pajusta, kun osallistuin  Satakunnanpuutarhaseuran pajukorikurssille, jossa Sunniemen pajutilan emäntä Seija Viitanen toimi kouluttajana. Sielläkin muut tekivät yhteisiä juttuja.... minä suunnittelin koria. Korin aloitin kuitenkin vasta kotona ja niitä syntyi kaksi versiota, joista toinen alakuvassa. Ei se nätti ole, mutta ihan valtavan hyvä. Raoista rapisee mullat ja juurekset voi huuhtoa puutarhasuihkulla suoraan korissa. Olen ollut siihen tavattoman tyytyväinen. Nyt työn alla oleva rottinkinen tulee olemaan isompi ja siihen tulee kantokahva.