sadonkorjuukori on nyt valmis

 Olen kyllä tavattoman tyytyväinen

En olisi ikinä uskonut, että saan näin onnistuneen lopputuloksen, omastakin mielestäni. Palaute kurssillakin oli opettajalta tosi kannustava ja muut kurssilaiset totesivat, että haluavat tehdä samanlaisen.

Koria ei voinut ottaa vielä kotiin, sillä materiaalin pitää ensin kuivua, minkä jälkeen kori punnitaan ja materiaalien maksu suoritetaan painon mukaan. Tein tarkoituksella pari soiroa vaaleasta rottingista, vaikka muut ovat tuota vaaleaa, eli reunat ja kahva on vaaleasta. Kahvaan tuli punos ympärille, samoin kuin ihan ylimpään reunaan, joten niistä vaalea väri ei näy niin hyvin, kuin ajattelin. Ei se silti haittaa. Eihän tuo vaaleana kauan pysy, kun multaiset porkkanat ja perunat likaavat pohjan. Luonnontuotteena kori on helposti pestävissä.

Kurssikertoja on vielä yksi jäljellä. Silloin teen pienen heksagon-korin, sellaisen, jonka muut tekivät päätyönään, isona korina. Haluan vain oppia sen tekniikan. Opetus maksaa 45 euroa ja materiaalit siis maksetaan kuivapainon mukaan. Kilohintaa en tiedä.

Sadonkorjuukori rottingista

Itse tehtävä, kun kaupasta ei saa

Olen vuosikausia katsellut brittiläisissä puutarhaohjelmissa sellaista ihanaa aakeaa laakeaa sadonkorjuukoria. Siinä on matalat laidat, joille saa helposti sadon naatit ja sato-osa jää koriin. Kerran näin Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen kaupassa sellaisen, somisteena. Eivät myyneet, vaikka olisin ostanut. Kyllä harmitti. Suomessa sellaisia ei kerta kaikkiaan ole kaupan. Suomalainen muovituotevalmistaja on tehnyt oman versionsa siitä, mutta se on todella ruma, liian iso ja muutenkin mielestäni hirvittävä. Oikea irvikuva alkuperäisestä. Anteeksi vain suunnittelija, mutta et taida itse harrastaa puutarhurointia.

Olin eilen Porin Taitokeskuksen järjestämällä rottinkikorikurssilla. Muut tekevät heksagon-koria, minä omanlaistani. Sain luvan lähettää korista kuvan järjestäjälle etukäteen, hän teki testipunonnan ja nyt minä saan tehdä omani. Ei siitä tietenkään yhtä hienoa tule, kuin ihan oikeasta alkuperäisestä mallita, mutta ei haittaa. Pääasia on käytännöllisyyys.

Aiemmin olen tehnyt kaksi harjoitelmaa pajusta, kun osallistuin  Satakunnanpuutarhaseuran pajukorikurssille, jossa Sunniemen pajutilan emäntä Seija Viitanen toimi kouluttajana. Sielläkin muut tekivät yhteisiä juttuja.... minä suunnittelin koria. Korin aloitin kuitenkin vasta kotona ja niitä syntyi kaksi versiota, joista toinen alakuvassa. Ei se nätti ole, mutta ihan valtavan hyvä. Raoista rapisee mullat ja juurekset voi huuhtoa puutarhasuihkulla suoraan korissa. Olen ollut siihen tavattoman tyytyväinen. Nyt työn alla oleva rottinkinen tulee olemaan isompi ja siihen tulee kantokahva.