Harjoitelmia pajusta
Rottingista ja pajusta punominen on todella erilaista. Rottinki kastellaan aina uudelleen märäksi punontaa varten. Työtä on helppo jatkaa tauon jälkeen, sillä soirot vettyvät hyvin nopeasti lämpimässä vedessä. Vettynyt rottinki on melko helppoa käsitellä. Se taipuu helposti, sen voi leikata tavallisilla saksilla ja se on melko tasalaatuista jo valmiiksi.
Pajuissa jokainen varsi on yksilö eli paksuus ja väri vaihtelevat, vaikka olisikin samaa lajia. Pajun ostan aina valmiiksi käsiteltynä eli liotettuna, sillä itselläni ei ole niin pitkää kaukaloa, että voisin pajua liottaa. Liotettuja pajuja säilytetään muovipussissa, jotta kosteus säilyy, mutta punottaessa soirot kuivuvat mielestäni liian nopeasti. Tällaisella vasta-alkajalla homma ei nimittäin suju kovin nopeasti. Kuivaa pajua ei pysty taivuttamaan katkeamatta. Tähän tarvin vielä vähän opastusta lisää.
Nyt kokeilen tekniikkaa, jossa pohjaksi tulee vanerilevy. Työ on ihan alkuvaiheessa, sillä jouduin jättämään sen viikonloppuna kesken. Yllättävän kauan tähänkin meni. Pajut piti taivuttaa pohjan alapuolella aina edellisen pajun alle. Paksut kannat olivat tosi raskaita taivutettavia, niitä olisi ehkä pitänyt liottaa lisää tai leikata tai jotain... tai sitten en vain osannut oikeaa tekniikkaa. Hankalaa oli joka tapauksessa.
