Leppäkerttu on tuiki tärkeä apulainen
Kemialliset aineet eivät ole tarkkoja kohteissaan
Torjunta‑aineet ovat epäspesifejä. Ne eivät vaikuta vain yhteen rikkaruohoon tai yhteen tuholaislajiin, vaan samalla kärsivät monet muutkin eliöt – myös ne, joista olisi puutarhalle hyötyä.
Hyötyeliöiden väheneminen voi näkyä esimerkiksi pölytyksen heikkenemisenä tai hajottajaeliöiden vähenemisenä.
Maaperän reaktiot ovat monimutkaisia
Maaperä ei ole laboratorio. Siellä on jatkuvasti käynnissä lukemattomia kemiallisia ja biologisia reaktioita, joihin torjunta‑aineet voivat osallistua tavoilla, joita ei täysin tunneta.
Vaikka aineita testataan paljon, todelliset olosuhteet vaihtelevat niin suuresti, että kaikkia mahdollisia reaktioita ei voida ennustaa.
Osa aineista muuttuu matkan varrella haitallisemmiksi
Kaikki kemialliset aineet eivät hajoa suoraan harmittomiksi. Osa muodostaa välituotteita, jotka voivat olla alkuperäistä ainetta myrkyllisempiä.
Tämä vaihe jää helposti huomaamatta, koska välituotteet eivät näy valmiissa tuoteselosteissa, mutta ne voivat vaikuttaa maaperän eliöihin pitkään.
Suomen ilmasto hidastaa hajoamista
Laboratoriokokeet eivät vastaa Suomen olosuhteita. Meillä on:
vetinen ja viileä syksy
pitkä kylmä talvi
sulamisvesien kevät
Kylmä ja märkä maa hidastaa kemiallista hajoamista. Aineet voivat pysyä maassa huomattavasti pidempään kuin testitulokset antavat ymmärtää.
Mitä tapahtuu, kun maaperän hajottajat kärsivät?
Kun torjunta‑aineet osuvat hajottajaeliöihin, seuraukset näkyvät nopeasti:
Maatuminen hidastuu.
Kasvijätteet eivät hajoa normaalisti.
Ravinteet eivät vapaudu kasvien käyttöön.
Tarvitaan enemmän ostolannoitteita.
Kasvijätteet voivat alkaa mädäntyä ja tuottaa haitallisia yhdisteitä.
Taudit voivat säilyä kasvijätteissä ja tartuttaa uutta kasvustoa.
Ravintoketju kärsii: hajottajia syövät eliöt vähenevät, ja niiden perässä kärsivät sammakot, linnut, jyrsijät ja monet muut.
Pienessäkin puutarhassa vaikutus voi olla yllättävän laaja.
| Liero ja sarvikuonokkaan toukka. |
