Miksi kemialliset torjunta‑aineet eivät ole ongelmattomia puutarhassa

Leppäkerttu on tuiki tärkeä apulainen

Moni pohtii, pitäisikö puutarhassa käyttää kemiallisia torjunta‑aineita rikkaruohojen ja tuholaisten hallintaan. Tässä muutamia näkökulmia, jotka auttavat arvioimaan, mitä kaikkea kemikaalien käyttö voi aiheuttaa maaperässä ja koko pienessä ekosysteemissä.

Kemialliset aineet eivät ole tarkkoja kohteissaan 

Torjunta‑aineet ovat epäspesifejä. Ne eivät vaikuta vain yhteen rikkaruohoon tai yhteen tuholaislajiin, vaan samalla kärsivät monet muutkin eliöt – myös ne, joista olisi puutarhalle hyötyä.

Hyötyeliöiden väheneminen voi näkyä esimerkiksi pölytyksen heikkenemisenä tai hajottajaeliöiden vähenemisenä.

Moni varmasti miettii, että pitäisikö vai eikö pitäisi käyttää kemikaaleja torjumaan puutarhasta rikkaruohoja ja tuholaisötököitä. Otan tässä esille muutamia näkökulmia, joista jokainen voi sitten päättää, että antaako niiden vaikuttaa päätöksentekoon ensi kerralla.

Maaperän reaktiot ovat monimutkaisia

Maaperä ei ole laboratorio. Siellä on jatkuvasti käynnissä lukemattomia kemiallisia ja biologisia reaktioita, joihin torjunta‑aineet voivat osallistua tavoilla, joita ei täysin tunneta.

Vaikka aineita testataan paljon, todelliset olosuhteet vaihtelevat niin suuresti, että kaikkia mahdollisia reaktioita ei voida ennustaa.

Osa aineista muuttuu matkan varrella haitallisemmiksi

Kaikki kemialliset aineet eivät hajoa suoraan harmittomiksi. Osa muodostaa välituotteita, jotka voivat olla alkuperäistä ainetta myrkyllisempiä.

Tämä vaihe jää helposti huomaamatta, koska välituotteet eivät näy valmiissa tuoteselosteissa, mutta ne voivat vaikuttaa maaperän eliöihin pitkään.

Suomen ilmasto hidastaa hajoamista

Laboratoriokokeet eivät vastaa Suomen olosuhteita. Meillä on:

• vetinen ja viileä syksy

• pitkä kylmä talvi

• sulamisvesien kevät

Kylmä ja märkä maa hidastaa kemiallista hajoamista. Aineet voivat pysyä maassa huomattavasti pidempään kuin testitulokset antavat ymmärtää.

Mitä tapahtuu, kun maaperän hajottajat kärsivät?

Kun torjunta‑aineet osuvat hajottajaeliöihin, seuraukset näkyvät nopeasti:

• Maatuminen hidastuu.

• Kasvijätteet eivät hajoa normaalisti.

• Ravinteet eivät vapaudu kasvien käyttöön.

• Tarvitaan enemmän ostolannoitteita.

• Kasvijätteet voivat alkaa mädäntyä ja tuottaa haitallisia yhdisteitä.

• Taudit voivat säilyä kasvijätteissä ja tartuttaa uutta kasvustoa.

• Ravintoketju kärsii: hajottajia syövät eliöt vähenevät, ja niiden perässä kärsivät sammakot, linnut, jyrsijät ja monet muut.

Pienessäkin puutarhassa vaikutus voi olla yllättävän laaja.

Liero ja sarvikuonokkaan toukka.