Kotipuutarhoilla on suuri merkitys

 2 miljoonaa puutarhaa on paljon

Kasvattamasi sato tarvitsee kasvualustan, joko tavanomaisen maaperän tai jonkun muun, esimerkiksi vesiviljelylaitteiston. Kasvatukseen tarvitaan taimet tai siemenet, lannoitteita ja vettä. Saatu sato vaikuttaa ostokorisi sisältöön. Tässä luettelen vain joitakin asioita, joihin vaikutat ja joista on keskusteltu Riikka Aron Ruokakansalaisuus-tutkimuksessa. Maaperässä vaikutat muun muassa luontoon, luonnon monimuotoisuuteen ja ravinteiden kierrätykseen. Kasteluveden käytössä voi olla periaatteena hyödyntää mahdollisimman paljon kerättyä sadevettä tai vesijohtovettä. Kaikilla valinnoillasi on vaikutusta muiden toimintaan, palveluntuottajiin ja tavaroiden valmistajiin. Kotipuutarhureita on pari miljoonaa, niin meidän vaikutuksemme on oikeasti todella suurta.

Mietipä, jos jokainen kotipuutarhuri kasvattaisi kesän syömisiä varten omat porkkanat ja vaikkapa saisi vielä joulun porkkanalaatikkoporkkanat soseutettua pakkaseen. Montako porkkanapussia jäisi myymättä kaupoissa ja montako valmisporkkanalaatikkoa jäisi kylmätiskiin? Tuskin tuottajat osaisivat siihen varautua. Yhdessä perheessä syöty porkkanamäärä ei ole varmastikaan huima, mutta 2 miljoonassa kodissa syödyt määrät ovat jo tosi suuria laskettuna yhteen.

Tai jos kotipuutarhurit eivät ostaisi lainkaan kevään uusia perunoita ja kesäperunatkin otettaisiin omasta maasta. Se olisi aika iso perunamäärä vai mitä? Uudet biojätteiden erilliskeräysmääräykset voivat parhaimmillaan mullistaa multakaupan. Omasta kompostista voi saada niin paljon multaa, että kaupasta jää ostettavaksi vain kylvömullat. Kahden miljoonan puutarhan multapusseista tulee jo aika monta rekkalastillista, vai mitä?

Tein ihan huvikseni ChatGPT:lle kysymyksen kotitarvepuutarhan hyödyistä. Aika hienosti se koosti samoja ajatuksia, kuin mitä ruokakansalaisuus-tutkimuksessakin on tullut esille. Tällaisen vastauksen sain:

Kotitarvepuutarhan ylläpitämisellä on monia hyötyjä, jotka kattavat terveyden, ympäristön, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat. Tässä on joitakin keskeisiä etuja:

1. Tuoreet ja Ravinteikkaat Kasvikset:

• Kotitarvepuutarhasta saatavat vihannekset ja hedelmät ovat yleensä tuoreempia ja ravinteikkaampia kuin kaupan ostettavat. Voit nauttia tuoreista sadonkorjuista, jotka ovat täynnä vitamiineja, kivennäisaineita ja muita ravinteita.

2. Säästöt Ruokakustannuksissa:

• Kotitarvepuutarha voi auttaa säästämään ruokakustannuksissa pitkällä aikavälillä, sillä kotona kasvatetut tuotteet vähentävät tarvetta ostaa niitä kaupasta.

3. Ympäristöystävällisyys:

• Kotitarvepuutarhan ylläpito voi olla ympäristöystävällinen vaihtoehto, sillä se vähentää ruoan kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä ja tukee paikallista kestävyyttä.

4. Maku ja Laatu:

• Omat kasvit voivat tarjota parhaimman mahdollisen maun ja laadun, kun voit valita lajikkeet, joita kaupan valikoimasta ei aina löydy. Voit myös vaikuttaa kasvatusolosuhteisiin, kuten maaperän ja kastelun, parantaaksesi makua.

5. Liikunta ja Vapaa-aika:

• Puutarhanhoito tarjoaa liikuntaa ja ulkoilmaa, mikä on hyväksi fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle. Puutarhanhoito voi myös olla rentouttavaa ja stressiä lievittävää toimintaa.

6. Oppiminen ja Taitojen Kehto:

• Kotitarvepuutarhan ylläpitäminen antaa mahdollisuuden oppia uusia taitoja ja kasvattaa puutarhuri-tietämystä. Se voi olla innostava ja opettavainen kokemus, etenkin jos olet aloittelija.

7. Yhteisöllisyys:

• Puutarhanhoito voi luoda mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen. Voit vaihtaa ideoita, kasveja ja kokemuksia muiden puutarhureiden kanssa, mikä voi vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

8. Harrastus ja Stressinlievitys:

• Puutarhanhoito voi olla mielekäs harrastus, joka tarjoaa mielihyvää ja stressinlievitystä. Kasvien hoitaminen ja näiden kasvun seuraaminen voi olla tyydyttävää ja motivoivaa.

9. Itsensä Riippumattomuus:

• Kasvattamalla omia ruoka-aineitasi voit tuntea itsesi riippumattomammaksi ruokajärjestelmän suhteen ja olla enemmän omavarainen.

10. Visuaalinen Kauneus:

• Kotitarvepuutarha voi lisätä visuaalista kauneutta ympäristöösi. Värikkäät kukat ja terveet kasvit voivat tehdä puutarhastasi kauniin ja miellyttävän paikan.

Nämä hyödyt korostavat, kuinka kotitarvepuutarhan hoitaminen voi vaikuttaa myönteisesti elämääsi monin tavoin. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa henkilökohtaiseen terveyteen, ympäristöön ja yhteisöön.

Ruokakansalaisuus-tutkimuksessa mukana

etnografisessa tarkastelussa

 

Olen aika monessa jutussa mukana tällä hetkellä tämän harrastukseni kautta. Riikka Aro, etnologi (FM) ja sosiologi (YTT), tekee ruokakansalaisuus-tutkimusta, josta kerroin jo jonkin verran aiemmin. Muovin kierrätyshankkeen ohessa tämä luo nyt todella kivan kokonaisuuden harrastukseni ympärille. Molemmissa on itselleni valtavan tärkeät teemat, asioihin pureudutaan pintaa syvemmältä ja itsekin oppii uutta. Ihan aluksi olen tutustunut Riikan käyttämään terminologiaan, sillä monet ovat itselleni uusia. Meitä  puutarhureita/kotitarveviljelijöitä on mukana 23, eli mukavan kokoinen ryhmä. Emme tiedä toisistamme, vaikka on sallittua kertoa olevansa tutkimuksessa mukaan. En ole toistaiseksi törmännyt somessa  muihin, jotka olivat asiasta kertoneet. Tutkimusote on etnografinen: "Se on tutkimusote, joka perustuu arkielämän ilmiöiden käsitteellistämiseen ja teoretisointiin tutkimuskohteessa elämisen, olemisen ja työskentelyn kautta. Kerään aineistoa havainnoiden ja haastatellen ja näin tuotettujen aineistojen avulla pyrin kuvailemaan, selittämään ja ymmärtämään tutkimuskohteena olevaa ilmiötä. (ks. Hämeenaho & Koskinen-Koivisto, 2014)".

Maissien kasvatus on hauskaa ja todella kannattavaa. Saa varmasti torjunta-ainejäämätöntä  herkkua pakkaseen talveksi.

Nelivuotisen tutkimuksen alussa Riikka kävi kylässä tutustumassa puutarhaani ja tekemisiini. Jutustelussa vierähti useampi tunti valtavan nopeasti. Riikka nauhoittaa kaikki keskustelut, joten hänen on helppo palata asioihin  myöhemmin, eikä keskustelun aikana tarvitse tehdä tarkkoja muistiinpanoja, mikä hidastaisi  keskustelurytmiä. Riikan kanssa on tosi  kiva keskustella. Hänellä on aivan hurja taustatietomäärä, joten asiasta kuin asiasta syntyy polveileva keskustelu, josta Riikka pitää kuitenkin narut tiukasti käsissään, jottei hairahduta sivuraiteille. Nyt keväällä 2024 oli etäpalaveri, jossa muun muassa käytiin näitä asioita läpi:

Riika jakoi ennen palaveria hyvin kattavan materiaalin kysymyksineen, joiden avulla pystyi valmistautumaan ja virittymään keskusteluun valmiiksi. Jokainen osa-alue on niin mielenkiintoinen, että olisimme voineen Riikan kanssa jutella yksittäisistäkin kysymyksistä tunti tolkulla. Aikaa ei tietenkään ole kuitenkaan loputtomiin, vaan on tiivistettävä viesti.

Luonnon monimuotoisuus, nokkosperhosen toukat nokkosessa puutarhassa.

Ilman Riikan tutkimusta, en olisi ehkä koskaan tullut pohtineeksi niin järjestelmällisesti, miten puutarhailu vaikuttaa omaan ja perheeni elämään, arvoihin ja maailmankuvaan. Lopulta ei ole kysymys vain ruuan kasvattamisesta tai harrastuksesta, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntavasta, josta heijastuu vaikutteita ihan kaikkeen, mitä teemme. Toki monia näitä asioita on tullut esille eri paikoissa, mutta kokonaiskuvaa niistä ei ole tullut muodostettua. Maaperän hoitaminen, ekosysteemipalvelut, luonnon monimuotoisuus, allergiat, fyysinen- ja psyykkinen hyvinvointi, torjunta-aineettomuus, raaka-aineiden kierrätys, kotimaisen ruuan arvostus, lähiruoan hyödyntäminen, villikasvikset, kulutuksen vähentäminen, muutamia asioita luetellakseni. Näihin kaikkiin vaikuttaa, kun perheessä harrastetaan puutarhanhoitoa ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita.

Riikan tutkimus on saanut apurahan Koneen säätiöltä, ja sen sisältö kuvataan näin:

"Tässä tutkimuksessa paneudun pienimuotoisen viljelyn rooleihin ja mahdollisuuksiin kestävässä ja reilussa ruokamurroksessa ruokakansalaisuuden näkökulmasta. Tutkimuskohteenani ovat kumppanuus- ja kotitarveviljelmät, joiden tavoitteissa ja toiminnassa tunnustetaan vallitsevan ruokajärjestelmän muutospyrkimys. Tarkastelen näissä toimimista kansalaisuutena ruokajärjestelmän kontekstissa. Ruokakansalaisuudella tarkoitan kansalaisten ruokaan ja ruokajärjestelmiin liittyvää toimijuutta, osallisuutta, ymmärrystä, tietoja ja taitoja sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa ruokaan liittyvään päätöksentekoon. Näillä resursseilla on avainrooli kriisitilanteissa selviämisessä liittyen sekä käytännön ymmärrykseen ja osaamiseen että ns. henkiseen kriisinsietokykyyn. Reilu ruokamurros puolestaan tarkoittaa oikeudenmukaista siirtymää kohti kestäviä, ilmastoviisaita ja terveellisiä ruokajärjestelmiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten ruokakansalaisuus rakentuu tutkimuskohteena olevissa pienimuotoisen viljelyn muodoissa, millainen merkitys näillä ja niitä harjoittavilla ruokakansalaisilla on nykyisessä ruokajärjestelmässä ja toisaalta, millainen niiden rooli niillä voisi olla tulevassa ja väistämättömässä ruokamurroksessa."

Miksi pitäisi sotkea käsiä multaan?

Ihan uskomattomia uusia tietoja

Facessa tuli vastaan Luomuliiton kevätpäivien uutisessa videolinkki Youtubeen. Aika harvoin alan katsella, koska yleensä olen Facea katsellessani paikassa, jossa ei voi pitää ääniä päällä ja videoissa ei ole tekstityksiä. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus kuunnella, onneksi, sillä esitys oli todella mielenkiintoinen käynnissä olevasta tutkimuksesta.

Olen sairastanut tosi vähän sen jälkeen, kun muutimme kerrostalosta Helsingistä Poriin omakotitaloon ja sain kompostin sekä kasvimaan. Voi tietenkin olla ihan sattumaa, että en saa tartuntoja, mutta sen jälkeen on toteutunut pari asiaa, joista tutkimuksissa on todettu olevan hyötyä terveydelle. Olen palellut ja ollut maan kanssa tekemisissä. Paleleminen liittyy siihen, että menen koiramme kanssa ulos pihaan pelkissä sisävaatteissa, myös talvipakkasella. Samoin kompostille mennessäni jätän ulkovaatteet pois. Koiran kanssa joutuu joskus menemään yölläkin ulos yöpaidassa. Maa ja multa ovat jatkuvasti esillä ja käsissä, sillä kompostoin ympärivuotisesti ja sisällä on isot viherkasvit tai kuten monet sanovat, meillä on viidakko sisällä.

Nyt on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään monen eri asian vaikutusta suoliston mikrobistoon. Minusta erittäin mielenkiintoista oli se, että jo mullan pitely auttoi, eli ihon läpi saatiin hyödyllisiä vaikutuksia. Toivon niin kovasti, että kaikilla päiväkotilapsilla olisi multaleikkeihin mahdollisuus. Ainakin Helsingissä on paljon päiväkoteja kerrostalojen alakerroksissa ja ulkoilualue on asfaltoitu piha. Voi kun olisi edes yksi lavakaulus, jossa viljeltäisiin lapsille mieluisia asioita. Tutkimuksessa esillä olevaa kunttapihaa ei ole kaikkialle mahdollista muodostaa taloudellisista syistä, eikä tilaakaan välttämättä ole pienissä pihoissa.

Kun lapset olivat pieniä, meillä oli kevään synttäreillä yhteisohjelmana usein jonkin kasvin kylväminen. Välillä laitettiin multiin tomaattia, välillä auringonkukkaa. Lapset saivat ruukut ja kasvatusohjeet mukaansa lähtiessään. En yhtään tiedä, miten moni kasvatti kasvin isoksi asti. Toivottavasti edes yksi lapsi sai kasvatustartunnan ja innostui puutarhailusta. Lasten vieraillessa pihassamme satokaudella, moni oli ihan haltioissaan, että kaupunkipihassa voi kasvaa niin monenmoista. Kaikille ei ollut tuttua edes porkkanan naatit, eli eivät tunnistaneet porkkanan maanpäällistä osaa ja kun porkkana nostettiin maasta, ihmettelivät, että onko porkkanassa tällaiset lehdet. Pussiporkkana-lapset eivät näe tällaisia asioita. Olisi tavattoman helppoa kasvattaa päiväkodeissa edes näitä tavanomaisia kasviksia ja tutustuttaa lapset ruuan alkuperään.

Näiden isojen kasvien juurella kasvatan keväällä usein herneitä. Siellä ne sitten versovat omia aikojaan ja ne syödään napsien herkkuina. Jos onnistuu, juurinystyröissä muodostuu typpeä ja typpi jää kasvin käyttöön myöhemmin.

En vaihda ruukkuihin multaa, ennen kuin ruukku tulee oikeasti pieneksi. Pohjalle laitan aina keskeneräistä kompostia, joka sitten aikanaan muuttuu muhevaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi. Hajottajina käytän kaikissa ruukuissa lieroja. Ne syövät kuolleet juuret pois, joten vanhoista juurista ei ole sanottavasti haittaa. Komposti on monessa mukana ja sen mikrobit monipuolistamassa elämäämme.

Alla näkyvässä pullojukassa vaihtuu ruukku aina siinä vaiheessa, kun pullovarsi ei mahdu enää ruukkuun. Tänä keväänä on aika vaihtaa ruukku. Välillä käy niin, että vaihtoaika olisi pimeimpänä aikana ja ruukku ehtii haljeta, jolloin sidon sen sitten ilmastointiteipillä kasaan odottamaan kevättä.

Koiramme maha ei saa mitään ongelmia, vaikka tulee herkuttelemaan keskeneräisellä kompostilla, mutta kaupassa myytävät koiranherkut aiheuttavat lähes aina mahanväänteitä. Tästä voi tulla monia asioita mieleen, ja itse ajattelen, että kompostissa on paljon hyötymikrobeja, jotka vahvistavat suoliston toimintaa, mutta prosessoidussa koiranherkussa on ravinteet ja raaka-aineet muuttuneet erittäin vaikeasti sulavaan muotoon.

Toki pesemme kätemme aina kotiin tullessamme kaupasta tai muista menoista ja aina kun tulemme sisälle pihahommista. Tutkimuksen mukaan silti hyödyt tulevat. Emme käytä desinfioivia pesuaineita käsienpesussa emmekä keittiössä, ne tuhoavat hyödyllisetkin mikrobit iholta.

Kotitarvepuutarhurointi ja omavaraisuus

Riika Aro tutkii ruokakansalaisuutta

Somessa on tullut monessa eri kanavassa vastaan Riikka Aron tutkimus. Osallistun tutkimukseen, koska tutkimuskohde on todella lähellä sydäntäni. Termi ruokakansalaisuus on itselleni uusi ja opiskelen ymmärtämään sitä lisää. Kotitarveviljely sen sijaan on ihan oma juttuni, vaikka en olekaan omavarainen. Riikan neljän vuoden tutkimuksen aikana ruokakansalaisuus-tietoisuuteni varmasti syvenee, mutta nyt jo heti ensimmäisen tapaamisemme jälkeen huomaan, että on syntynyt paljon ajatuksia. 

Palasin pitkästä aikaa Omavarainen vegaani sivuille. Stella on tehnyt tosi hyviä koonteja omavaraisuudesta, kirjallisuudesta ja vaikka mistä. Nyt, kun inflaatio on nostanut ruuan hintaa aivan hirveästi, on monella varmasti valinnan paikka talvella, ostaako vain perusruokaa, vai laittaako mukaan esimerkiksi tuoreyrttejä ruukusta. Yrttiruukku maksaa useita euroja, eli sen osuus ruuan kokonaiskustannuksista tulee olennaiseksi prosentuaalisesti ja myös euroissa niistä kasvaa ajan mittaan paljon.

Poikani lapsuudenallergia, joka käynnisti puutarhuroinnin laajentumisen, opetti, että yrttien säilöminen pakastamalla on todella helppoa ja maku on huumaavan hyvä talvellakin. Perunat ja muut peruselintarvikkeet eivät ole kovin kalliita ja niiden säilömistä ei voine perustella rahalla. Makuasiat ovat erikseen ja niiden takia itse olen varastoinut myös perunoita, sipuleita yms.

Perheelleni tärkeimmät pakastettavat yrtit ovat basilika, timjami ja tilli. Kaksi ensimmäistä pakastan varsineen pussiin ja murusta lehdet jäisinä ruokaan, ja loppupussi takaisin pakkaseen. Tillin silppuan osittain valmiiksi ja osittain varsineen, leikattavaksi myöhemmin jäisenä. 

Ruokakansalaisuus-termi on laajempi kuin omavaraisuus. Seuraa blogiani, jossa  kerron tutkimusmatkasta väliaikatietoja.