Miksi pitäisi sotkea käsiä multaan?

Ihan uskomattomia uusia tietoja

Facessa tuli vastaan Luomuliiton kevätpäivien uutisessa videolinkki Youtubeen. Aika harvoin alan katsella, koska yleensä olen Facea katsellessani paikassa, jossa ei voi pitää ääniä päällä ja videoissa ei ole tekstityksiä. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus kuunnella, onneksi, sillä esitys oli todella mielenkiintoinen käynnissä olevasta tutkimuksesta.

Olen sairastanut tosi vähän sen jälkeen, kun muutimme kerrostalosta Helsingistä Poriin omakotitaloon ja sain kompostin sekä kasvimaan. Voi tietenkin olla ihan sattumaa, että en saa tartuntoja, mutta sen jälkeen on toteutunut pari asiaa, joista tutkimuksissa on todettu olevan hyötyä terveydelle. Olen palellut ja ollut maan kanssa tekemisissä. Paleleminen liittyy siihen, että menen koiramme kanssa ulos pihaan pelkissä sisävaatteissa, myös talvipakkasella. Samoin kompostille mennessäni jätän ulkovaatteet pois. Koiran kanssa joutuu joskus menemään yölläkin ulos yöpaidassa. Maa ja multa ovat jatkuvasti esillä ja käsissä, sillä kompostoin ympärivuotisesti ja sisällä on isot viherkasvit tai kuten monet sanovat, meillä on viidakko sisällä.

Nyt on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään monen eri asian vaikutusta suoliston mikrobistoon. Minusta erittäin mielenkiintoista oli se, että jo mullan pitely auttoi, eli ihon läpi saatiin hyödyllisiä vaikutuksia. Toivon niin kovasti, että kaikilla päiväkotilapsilla olisi multaleikkeihin mahdollisuus. Ainakin Helsingissä on paljon päiväkoteja kerrostalojen alakerroksissa ja ulkoilualue on asfaltoitu piha. Voi kun olisi edes yksi lavakaulus, jossa viljeltäisiin lapsille mieluisia asioita. Tutkimuksessa esillä olevaa kunttapihaa ei ole kaikkialle mahdollista muodostaa taloudellisista syistä, eikä tilaakaan välttämättä ole pienissä pihoissa.

Kun lapset olivat pieniä, meillä oli kevään synttäreillä yhteisohjelmana usein jonkin kasvin kylväminen. Välillä laitettiin multiin tomaattia, välillä auringonkukkaa. Lapset saivat ruukut ja kasvatusohjeet mukaansa lähtiessään. En yhtään tiedä, miten moni kasvatti kasvin isoksi asti. Toivottavasti edes yksi lapsi sai kasvatustartunnan ja innostui puutarhailusta. Lasten vieraillessa pihassamme satokaudella, moni oli ihan haltioissaan, että kaupunkipihassa voi kasvaa niin monenmoista. Kaikille ei ollut tuttua edes porkkanan naatit, eli eivät tunnistaneet porkkanan maanpäällistä osaa ja kun porkkana nostettiin maasta, ihmettelivät, että onko porkkanassa tällaiset lehdet. Pussiporkkana-lapset eivät näe tällaisia asioita. Olisi tavattoman helppoa kasvattaa päiväkodeissa edes näitä tavanomaisia kasviksia ja tutustuttaa lapset ruuan alkuperään.

Näiden isojen kasvien juurella kasvatan keväällä usein herneitä. Siellä ne sitten versovat omia aikojaan ja ne syödään napsien herkkuina. Jos onnistuu, juurinystyröissä muodostuu typpeä ja typpi jää kasvin käyttöön myöhemmin.

En vaihda ruukkuihin multaa, ennen kuin ruukku tulee oikeasti pieneksi. Pohjalle laitan aina keskeneräistä kompostia, joka sitten aikanaan muuttuu muhevaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi. Hajottajina käytän kaikissa ruukuissa lieroja. Ne syövät kuolleet juuret pois, joten vanhoista juurista ei ole sanottavasti haittaa. Komposti on monessa mukana ja sen mikrobit monipuolistamassa elämäämme.

Alla näkyvässä pullojukassa vaihtuu ruukku aina siinä vaiheessa, kun pullovarsi ei mahdu enää ruukkuun. Tänä keväänä on aika vaihtaa ruukku. Välillä käy niin, että vaihtoaika olisi pimeimpänä aikana ja ruukku ehtii haljeta, jolloin sidon sen sitten ilmastointiteipillä kasaan odottamaan kevättä.

Koiramme maha ei saa mitään ongelmia, vaikka tulee herkuttelemaan keskeneräisellä kompostilla, mutta kaupassa myytävät koiranherkut aiheuttavat lähes aina mahanväänteitä. Tästä voi tulla monia asioita mieleen, ja itse ajattelen, että kompostissa on paljon hyötymikrobeja, jotka vahvistavat suoliston toimintaa, mutta prosessoidussa koiranherkussa on ravinteet ja raaka-aineet muuttuneet erittäin vaikeasti sulavaan muotoon.

Toki pesemme kätemme aina kotiin tullessamme kaupasta tai muista menoista ja aina kun tulemme sisälle pihahommista. Tutkimuksen mukaan silti hyödyt tulevat. Emme käytä desinfioivia pesuaineita käsienpesussa emmekä keittiössä, ne tuhoavat hyödyllisetkin mikrobit iholta.

Älä häiriköi kompostimikrobeja koko ajan

 Älä sekoita usein

Moni tuskailee, että ei saa kompostia toimimaan. Lämpö ei nouse koskaan riittävän korkeaksi, että massa hygienisoituisi. Osasyynä saattaa olla, että häiritsee prosessia ihan koko ajan ylenmääräisellä sekoittamisella. Monissa ohjeissa nimittäin käsketään sekoittamaan vähintään kerran viikossa.

Olen harrastanut kompostointia nyt 20 vuotta ja voin kertoa, että sekoitusta ei pidä tehdä. Tärkeintä on, että rakennat kompostisi oikein heti alusta alkaen, eli levitä uudet biojätteet tasaisesti koko pintaan ja laita seosaine tasaisesti päälle. Teet ikään kuin kerrostäytekakkua. 

Kompostimassan happamuus

Kompostin pH muuttuu myös prosessin aikana ja alussa syntyvät hapot laskevat pH:n hetkellisesti, mikä hidastaa prosessia. Sitä voi helpottaa maltillisella määrällä tuhkaa.

Miten onnistun?

Mitä seosaineeksi?

Millainen kompostiketju pihaan?

Kompostia kasvimaalle

Kevät odotuttaa, mutta linnut ovat jo aloittaneet valmistautumiset    

Tyhjensin talven aikana kertyneet kompostit kasvimaan päälle lumelle. Tumma massa sulattaa auringon avulla lunta ja pieneliöt toimivat ruoka-apuna pesintäänsä aloittaville linnuille. Meillä tontilla 9 linnunpönttöä, joissa asustaa useita lintupariskuntia, varsinkin pikkuvarpusia. Naapurien kuusissa on myös vilkasta pesintää, eli hyönteisiä ja pieneliöitä on tarpeen olla runsain mitoin hyvän pesintätuloksen avuksi. Tosin tästä on kyllä sekin hyvä puoli, että hyttysiä ei pahemmin ole pönttöjen asentamisen jälkeen ollut vaivoinamme. Jos olisi vain yhdestä vuodesta kokemusta, niin voisi olla sattumaa ja luonnollista hyttysvaihtelua, mutta tätä on kestänyt jo monta vuotta.

 

Harmaa massa, joka näkyy kompostoin seassa, on savea, jota olen laittanut kivennäislisäksi. Nuo vähän pidemmät varret ovat kevyesti kompostoitua kasviköynnöstä sisältä. Lieroille vähän purtavaa.

Naapurin kanssa kompostointi on loistavaa yhteistyötä. Omin voimin uutta massaa ei tule 2 aikuisen ja 2 lapsen taloudesta riittävästi. Kompostia ei saisi pysymään toiminnassa talvikautena. Nyt ei ole mitään ongelmaa. Lämpö 50 astetta, nousee kohta yli 60 asteen, kun laitoin uuden "panoksen", eli tyhjensin naapurin täyttämän tynnyrin kompostiini.

Vettä on nyt kertynyt uskomattoman paljon, maaliskuussa. Tynnyrit ovat lähes täynnä, eli seuraavaksi pitää tehdä siirto 1000 litran säilytystankkiin. Aiemmin olen tehnyt sen hyötyliikuntana, eli ämpäreillä, mutta tänä vuonna ajattelin osta pienen pumpun, jolla saan työn tehtyä. Tässä rännissä, jossa on tämä "rosvo", saan lappoamalla täytettyä 3 tynnyriä yhtä aikaa, kukin 200 litraa. Ihan merkittävä etu siis saada yhden tynnyrin sijaan monta peräkkäin. Kolmella muulla keruupaikalla ei mahdu ketjuttamaan, mutta niissä kerryttävä kattopinta-alakin on pienempi, joten ne ehtii hyvin tyhjentää sadekuuron jälkeen. Yhteensä tynnyreitä on 5*220 l + 2*150 l + 1*200 l + 1*300 l eli 1900 litraa plus se tuhannen litran tankki, joka on kertyneen veden säilytystä varten. Nuo 150 litraiset ovat usein haketynnyreinä kompostia varten, joten 1600 litraa on varsinainen vedenkeruukapasiteetti jatkuvasti. Melkoisen paljon olen siis vuosien aikana kantanut vettä, sillä kaikki vesi kannetaan joko ämpärillä säiliöön tai kasvihuoneen tihkukastelua varten. Nuo tynnyrit täyttyvät kesän aikana useamman kerran. 

Leena Luodon webinaari tulossa

 Omasta maasta -hanke on saanut Leena Luodon luennoimaan

Nyt kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi ja tulla kuulolle. Aiheena todella ajankohtaiset asiat kasvien hyödyntämisestä omassa pihassa ja puutarhassa niin kasvien kuin eläintenkin hyvinvoinnin näkökulmasta.

Kuvan alla linkki Facebookin sivulle, jossa tapahtuman tiedot ja ilmoittautumisohjeet.

https://www.facebook.com/groups/Kotitarveviljely/permalink/2977707029191918/

Miten lämpökompostorin saa tehtyä ja toimimaan edullisesti?

 

Minulle komposti merkitsee äärettömän mielenkiintoista prosessia, jossa mitä tahansa orgaanista jätettä muhitetaan ja lopulta syödään uuden sadon mukana uudelleen. Kiertolaisen elämää, sanoisin jätteille!

Netti on tupaten täynnä kaupallisia viritelmiä, halpoja, kalliita, muovisia, puisia, lämpöeristettyjä, kylmiä, vaikka millaisia. Oma periaatteni on, keep it simple!!! eli tehdään kaikki niin yksinkertaisesti ja helposti kuin vain mahdollista.

Erinomainen, sanoisinko jopa suomenkielisistä kompostioppaista ihan paras kirja on Kotikomposti (Otava 2001, Harald Kratschmer). Siitä otin aikoinaan lämpöeristetyn kompostorin ohjeet. Vähän olen kehitellyt vuosien saatossa vastaamaan juuri minun kompostoinnin tarpeita, mutta perusperiaate on edelleen sama. Halvat materiaalit, helppo rakentaa vähän tumpelonkin (=minun) voimin. No myönnetään, auttoi puolisokin siinä hurjasti. Ensimmäisen version teki appeni ja hyvin toimivan tekikin! Laudat olivat omasta tammesta tehtyjä, eivätkä ole lahonneet nyt vielä 16 vuoden jälkeenkään. Ei tarvittu lahonsuoja-aineita eikä muitakaan käsittelyjä. Tammella on ne kaikki ihan luontaisesti.

Kirjassa on hienosti neuvottu, mitä pitää tehdä kun komposti ei toimi. Milloin puuttuu typpipitoista ainetta, milloin kosteutta on liikaa tai liian vähän ja mitä pitää tehdä asian korjaamiseksi. Lisäksi ohjeita löytyy ravinteista, kateviljelystä ja paljosta muusta.

Mutta siis kompostista piti kirjoittaa. Neljän hengen perhe, jossa syödään kasviksia kilotolkulla ja ruoka laitetaan itse, paitsi töissä ja koulussa nautitut, tarvitsee kohtalaisen kompostin. Mikä on kohtalainen? 50*60*90 on kohtalainen, jossa tilaa on lisäksi perheen ulkopuolelta 3 aikuisen biojätteille. Jos tekee niin pienen, että täyttyy omista jätteistä, ei prosessi toimi riittävän hyvin  ja jos tekee paljon isomman, kuin edellä mainittu, on vaikeaa saada materiaalia riittävän paljon, varsinkin puutarhakauden ulkopuolella. Siis 50*60*90 on hyvä. Käytän kahden kompostorin menetelmää, toista täytetään, toisessa muhitetaan. Kun täytettävä on täynnä, siirretään muhitetut suursäkkiin odottamaan puutarhaan levitystä, säkissä se pysyy turvassa lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä, ja täytettävä tyhjennetään muhitettavaan. Muuta kääntämistä ei tarvita, kunhan huolehtii riittävästi seosaineesta koko ajan keittiöjätteen rinnalla sekä voileipäkakku-tyyppisestä täyttämisestä.

Hyviä seosaineita on kahden tyyppistä: toinen on oksahake, johon sekoitetaan hienojakoista sahapurua/kutteripurua kuivaamaan keittiöjätteen liikamärkyyttä  ja toinen on vihreälehdellisistä koivuista tehty oksahake. Lehdet kuivuvat aikanaana ja sitovat märkyyden. Koivu myös maatuu hurjan nopeasti mikrobien vaikutuksesta, joten komposti valmistuu joutuisaan.

Kompostiin laitan kaiken orgaanisen jätteen, luut, kananmunankuoret, servetit synttäreiden jälkeen, kahviporot jne. Useissa kompostioppaissa, varsinkin vanhemmissa, varoitetaan tuhkan laittamista kompostiin. Totta onkin, että sen kanssa pitää olla varovainen. Tuhka liikaa annosteltuna kuluttaa typen eli arvokkaan ravinteen kompostista ja haihduttaa sen taivaan tuuliin. Keittiöjäte voi kuitenkin talvella olla liian hapanta ja hidastaa voimakkaasti kompostoitumisprosessia. Tuhka on tällöin hyvä tilanteen korjaaja. Kompostissa syntyy ns. happokuilu, jossa mikrobit eivät pysty työskentelemään ja kestää tovin, kunnes tilanne muuttuu itsestään ja prosessi jatkuu. Tuhkalla nopeutetaan tilan korjaamista, eli kompostin pH:ta nostetaan ja mikrobit voivat taas hyvin.

Ilmavuutta ei sovi unohtaa, eli se biojätepussi kannattaa ripotella väljästi kompostiin, eikä suinkaan laittaa tiukasti kiinnisolmittuna pusseja vieri viereen. Silloin mädäntymisen haju on takuuvarma ja multaa saa odotella melkoisen kauan.

Muuta lannoitusta ei sitten tarvitakaan, omat kompostimullat ja katteet kesällä ja kasvit voivat hyvin.

muut komposti-postaukset

Miten maaperäeliöt auttavat puutarhassa?

 

Tiesitkö, mikä armeija työskentelee maillasi?

Kasvit eivät pärjää yksinään, vaikka minkälaisesti hoitaisit puutarhaasi. Maaperässä sinua on auttamassa lukuisat sienet, maaeliöt ja mikrobit.

Sieniä voit nähdä silloin helpostikin, kun ne muodostavat maanpäällisiä itiöemiä, eli niitä yleiskielellä tarkoitettuja sieniä. Muuten ne ovat kovin vaatimattomia, eivätkä tee numeroa oloistaan. Maaeliöt eli lierot, siirat, hyppyhäntäiset, punkit ja muut pieneliöt vipeltävät kuokkasi alta turvaan. Tervehdi heitä ilolla ja anna lisää ruokaa, orgaanista jätettä, eli kasvinosia, kompostia, kuivia lehtiä, mitä nyt sattuu milloinkin olemaan lähellä.

Mikä sai tämän raparperin kasvamaan?

Kate ja maanalaiset ahertajat! En ole lisännyt mitään muuta kuin ruohonleikkuukatetta alkukeväästä ja kesällä paksut märät olkikatteet. Kosteus pysyy tallessa kasville ja pieneliöille, jotka vapauttavat maasta ravinteita raparperille.

Pieneliöt, bakteerit ja mikrobit? Aivan elintärkeitä maassa, jotta nuo edellä mainitut vähän isommat maaeläimet pääsevät täysipainoisesti herkuttelemaan. Mikrobit tuottavat entsyymejä, antibiootteja ja muita yhdisteitä, jotka muokkaavat kasvinosia helpommin sulaviksi. Ne myös rapauttavat kiviainesta ja vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Jotkut ovat sitä mieltä, että kasvit ottavat ravinteensa omilla juurillaan epäorgaanisina yhdisteinä, mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kaikki puun lyhytjuuret ottavat ravinteet sienirihmastojen kautta ja toisaalta kasvien juurten pinnalla bakteerit auttavat myös sienijuuren ravinteiden saantia (Heinonsalo&Lehto sekä Pennanen&Timonen, kirjassa Sienten biologia, toim. Timonen&Valkonen, 2 uud. painos, Gaudeamus 2018). Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa. Alan asiantuntijoiden yhdessä kirjoittama teos, jossa mukavasti käydään läpi niin sienten historia ja toiminta kuin teknologisen hyödyntämiset. Avartuu puutarhan sadontuotanto ihan uusin silmin, eikä syksyn sienimetsässäkään kulje enää silmät sirrillä pelkkiä suppilovahveroita tiiraillen.

Miten huolehdin puutarhani maan happamuudesta eli pH:sta?

Puskureista tässäkin on kysymys oikeasti

Maassa on eri pH riippuen siitä, paljonko siinä on protoneita eli H+ eli vety-ioneja. Alkaa kuulostaa liikaa koulun kemiantunnilta.... mutta pystyt hallitsemaan kasvimaasi pH:ta, vaikka kemia ei koulussa olisikaan ollut vahvuuksiasi tai mitenkään lempiaine. Tämä siis vain kuulostaa kemialta... mutta on hoidettavissa ihan tavallisella ajattelulla käytännössä.

Maahan tarvitaan varastopaikkoja happamuutta varten

Näin voit ajatella, vaikka suoraan teoriassa tällaista lausetta ei näy missään. Kyse on siitä, että kun maassa tapahtuu sellaista, että yleensä maan pH alenee eli happamuus lisääntyy.... ja esimerkiksi huomaat sammaleen kasvun lisääntyneen, tarvitaan varastopaikka, joka estää happamoitumisen tapahtumasta. Sillä, kuten edellä kerron, happamuus on vety-ionien runsauteen liittyvä juttu, eli kun ne vetyionit saa jemmattua johonkin varastoon, ei maa happamoidu. Ihan helposti ymmärrettävissä näin sanottuna.

Puskurit ovat näitä varastopaikkoja eli paikkoja, jotka estävät tai hidastavat happamoituvaa muutosta. Kemiaan liittyy se, mitkä kaikki jutut toimivat varastopaikkoina, mutta ei meidän puutarhuroinnissa tarvitse sellaisia teorioita pitää mielessä. Paljon tärkeämpää on laittaa muistiin ne menetelmät, joilla homma hoituu!

Happamuutta lisääviä asioita maassa

Jotta eloperäisessä muodossa olevat ravinteet (=orgaaniset lannoitteet ja lanta) olisivat kasvien käytössä muutos voi tapahtua, tarvitaan siihen mikrobeja ja entsyymejä. Mikrobien ja kasvien juurten hengittämisestä syntyy samalla tavalla hiilidioksidia, kuin mitä meillä ihmisilläkin, ja maassa veden kanssa hiilidioksidista muodostuu aina lisää happamuutta maahan. Eli erilaiset hengitykset lisäävät happamuutta. Samaan tapahtumaan liittyy nitrifikaatioksi kutsuttu prosessi, joka vapauttaa happamuutta. Tässä on kyse typpiravinteen kiertokulusta maassa.

Kasvit ovat juurihengityksen lisäksi toisellakin tavalla happamuuden lisääjiä: lähes aina kun ne ottavat maasta ravinteita, ne luovuttavat maahan vety-ionin, eli happamuus lisääntyy.

Happamuuden varastopaikkoja maassa

Humus eli se hyvin pitkälle maatunut kasviaines sisältää sellaisia kemiallisia ominaisuuksia, että nuo happamuutta aiheuttavat vetyionit ovat erittäin hanakoita kiinnittymään humukseen. Tämä on se huippujuttu!!!!, jonka vuoksi kateviljely ja orgaanisen aineksen väsymätön lisääminen maahan kannattaa. Humukseksi muuttuu vain pieni osa lisätystä aineksesta, koska osa tulee käytetyksi moneen muuhun toimintoon, joten mikään ihan pieni määrä tai yhden vuoden juttu ei riitä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, joskus tarvitaan oikeasti tosi paljon, että saa kohtuunopeasti muutosta aikaan. Kerros on tosi paksuna. Päälle laitoin vielä pressun, jotta lierot ja muut maaperäeliöt saavat sopivassa pimeydessä puuhastella ja kosteuskin pysyy tasaisena. 

Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia perusparannukseen. Kuten huomaat, sitä on todella paksu kerros, koska kyse on maan perusparannuksesta.

Maassa on aina välillä maamurusten ympärillä sellaista ruosteenomaista töhnää, oikealta nimeltään se on heikosti kiteytyneitä alumiini- ja rautaoksideja. Tämä töhnä on jaetulla toisella sijalla näiden puskureiden suhteen. Toisen sijan ne jakavat saven kanssa. Kemiaan liittyy näidenkin erinomaisuus, mutta ei niistä sen enempää tässä. Toki, jos olet asiasta kiinnostunut, niin laita minulle viestiä.

Savea on Suomen länsirannikolla usein ihan riittämiin, mutta orgaanista ainesta ei. Siksi se on sinun osuutesi tässä hommassa. Harvoin kuulee, että savea lisättäisiin kasvimaahan. Itseasiassa minä kyllä olen tehnyt niin, sillä vuosikausien oman kompostimullan käyttö tarkoittaa käytännössä kivennäisaineksen minimaalista osuutta mullassa. Siksi laitan savea sekaan, kun sitä jotain saan.

Happamuutta vähentäviä asioita

Maassa orgaaninen aines muuttuu pikkuhiljaa mullaksi eli maaksi. Aines voi olla vartavasten katemateriaalina kasvimaalle laitettavaa tai sadonkorjuussa lehtien, varsien ja juurakoiden jättämistä maahan. Ei siis ole hyvä idea viedä aina kaikkia perkuujätteitä pois, voit hyvin kiertää punajuuren ja muiden juuresten naatit irti kasvimaalla ja jättää "roskat" paikoilleen. Jos nimittäin viet nämä roippeet pois, jää maahan happamoittamaan ne vetyionit, jotka sinne joutuivat kasvin ravinteiden otossa. Jos taas jätät roippeet paikoilleen, tapahtuu mineralisaatiota, jossa tarvitaan noita vetyioneja, eli happamuus vähenee. Typpiravinteen kiertoon maassa liittyy seuraavakin vaihe, sillä kun kasvi ottaa typpeä nitraattimuodossa, kyse on erilaisesta ravinteesta kuin edellä mainittu happamuutta lisäävä. Nitraatin kanssa kasvi toimii eri tavalla. Juuresta ei palaudu maahan happamoittavaa vetyionia, vaan happamuutta vähentäviä hydroksidi-ioneja. Hm.. nyt on liikaa kemiaa vetyä, hydroksideja nitraatteja ja mitä kaikkea. Ei sinun tarvitse näitä oikeasti muistaa tai ymmärtää, kunhan muistat, että lisää jatkuvasti kasvimaahasi orgaanista materiaalia!!!

Merileväkorsisimpukkamörskää

Savesta sinun kannattaa ajatella positiivisesti. Se ei ole elämää hankaloittava kasvimaan kauhu, vaan superhyperhyödyllinen osatekijä. Sitä pitää vain hoitaa hellästi ja varoen. Sitä ei saa muokata märkänä, älä siis mene kasvimaalle liian varhain. Anna sen kuivua niin hyvin, ettei se tartu työvälineisiin. Älä tallo sitä myöskään tiukkaan märkänä. Käytä vaikka astinlankkuja tasaamassa painoasi laajemmalle alalle. Älä päästä sen pintaa kuivumaan, vaan suojele sitä katemateriaalilla. Silloin savi ei myöskään lennä taivaan tuuliin myrskyllä tai valu lähiojiin sadekuurojen vuoksi. Kate auttaa lieroja asustamaan ja kaivamaan happi- ja vesiputkia maahan. Lierot myös sekoittavat puolestasi katetta alempiin kerroksiin. Toki, jos maa on tosi tosi tiukkaa savea, niin on hyvä idea haalia isot määrät orgaanista materiaalia ja jyrsiä se maahan. Tulee valmista nopeammin.

Palkkioksi työllesi saat mehevää satoa ja vähentynyttä työmäärää jatkossa viljelyksilläsi!

Mikä vaikuttaa viherkatteesta maahan jäävien ravinteiden määrään?

Kasvin tärkein, kasvuun vaikuttava, ravinne on typpi

Olet varmastikin huomannut monessa keskustelussa erilaisia näkemyksiä, jääkö vihermassasta paljon vai vähän typpeä kasvin käyttöön seuraavaksi kasvukaudeksi. Varsinkin luomuviljelyssä käytetään eri lohkoilla viherkesantoa ja kasvin jäänteen kynnetään maahan. Näin äkkiseltään voisi luulla, että johan siitä jää paljonkin typpeä maahan, mutta asia ei ole ihan näin suoraviivainen.

Mitä tapahtuu kasvinosille maassa?

Maassa elää lukuisa määrä monenlaisia hajottajaeliöitä ja mikrobeja. Ne käyttävät kasvinosia ravinnokseen. Kuten meidän ihmistenkin syömästä ruuasta, osa päätyy omaan kasvuun tai lihoamiseen, osa hengitetään hiilidioksidina ulos ja osa menee sinne jätteidenkäsittelylaitokselle. Eivät mikrobit ja hajottajaeliöt sen kummempia ole, paitsi että niillä ei ole vessaa...

Sopivasti vai liikaa ruokaa tarjolla?

Kasvinosat siis alkavat hajota eli suuremmat molekyylit hajoavat pienemmiksi. Esimerkiksi proteiinit, jotka ovat melko suuria molekyylejä ja sisältävät typpeä, hajoavat ja vapauttavat typen sellaiseksi, jota kasvitkin voivat käyttää, eli nitraatiksi ja ammoniumiksi. Jos hajottajamikrobit ja maaperäeliöt voivat käyttää kaiken saatavilla olevan typen, jää kasveille maahan vain vähäsen tai ei yhtään typpeä. Jos taas kasvimassaa on ylenmäärin ja pieneliöitä vain vähäsen, voi typpeä jäädä enemmän. Ikävä kyllä näin ruusuiselta tilanne ei oikeasti näytä, sillä jos mikrobeja on kovin vähän, ei hajoamistakaan tapahdu nopeassa tahdissa ja sekin typpi, joka vapautuu, saattaa huuhtoutua veden mukana pois kasvimaaltasi. Karkeasti voi sanoa, että pehmeät vihreät kasvinosat ovat helposti käytettävissä mikrobien ja maaperäeliöiden toimesta ja niistä jää kovin vähän ravinteita tai multavuutta lisäävää ainesta maahan.

Onko maassa ilmaa riittävästi?

Entä hiiltä ja mihin sitä nyt sitten tarvitaan?

Terve ja toimiva maaperä sisältää riittävästi, noin 25 % ilmaa huokosissa eli maamurujen väleissä ja lierojen onkaloissa. Se takaa hajotustoiminnalle hyvät olosuhteet ja typenkin osalta tapahtuu nitrifikaatiota (hieno sana, johon törmää monesti). Tämä on se hyvisjuttu, joka liittyy typpeen, kun se "ei niin hyvä juttu" on denitrifikaatio, joka tapahtuu hapettomissa märissä olosuhteissa ja aiheuttaa typen tappioita kasvimaallesi. Hiili on olennainen tekijä, jotta koko prosessi toimii maassa. Jos hiili/typpi -suhde ei ole sopiva, niin  kasvinosat eivät hajoa optimaalisesti eli parhaalla mahdollisella nopeudella.

Lisäksi vaikuttaa lämpötila, kosteus, lähtöaineksen tyyppi yms yms

Eli kuten huomaat, asia on monisyinen ja eri asiat voivat olla samaan aikaa hyviä tai huonoja kasvinosien hajotuksen kannalta. Siksi ei ole mitenkään yksiselitteistä, että aina täsmälleen tapahtuisi tietyllä tavalla. Kotipuutarhurille riittää, kun muistaa huolehtia multavuudesta, ei tapa mikrobeja ja pieneliöitä torjunta-aineilla ja lisää katetta koko ajan, kun edellinen on maatunut. Kosteutta pitää olla sopivasti. Sateen jälkeen ei saa olla lammikkoja pitkiä aikoja maan päällä ja poutapäivinä maa ei saa kuivua korpuksi. Näistä kun huolehtii, on hyvät edellytykset elävälle maalle ja vaikka lisätystä aineksesta ei typpejä jäisikään paljoa maahan, tulee mikrobitoiminnan avulla maassa jo olevasta orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita koko ajan.

Pidä siis pyörät pyörimässä eli mikrobitoiminta vilkkaana!

Maa ratkaisee onnistumisesi

Palstaviljely ja kotitarveviljely keksitään aina uudelleen

kevään ensipinaatit kohta sopassa

Omavaraisuudesta kertovan yhteiskirjoitussarjan tiimoilta nousee esille paljon uusia omavaraisuuksia, joita kirjoittajat ovat kokeilleet tai aikovat kokeilla. Itse mietin paljon nimenomaan blogini aihealueen, eli kaupunkiviljelyn näkökulman ajankohtaisuutta. On mukavaa saada palautetta, että aihe on keskustelua ja mielenkiintoa herättävä.

Idea ei kuitenkaan ole mikään uusi eikä ainutlaatuinen. Aika ajoin itse kasvatetusta ruuasta innostutaan uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti tällä kertaa trendi ei ole lyhytkestoinen, vaan jäisi nuorten avulla pysyväksi toimintatavaksi.

Tämän kirjoituskerran teemana on maan kasvukunnon parantaminen. Linkitän tekstiini sinisellä korostettuihin sanoihin aiemmin kirjoittamiani osioita, niin sinun helppo palata niihin suoraan tältä sivulta. Maan kasvukunnon parantaminen ja ylläpito ovat kantavia teemoja blogissani koko ajan, joten tässä lähinnä koosteena asioita.

Maa ratkaisee, mitä ravinteita saat syödessäsi

Maan kasvukunto ja maan sisältämät ravinteet ratkaisevat, miten siinä kasvavat kasvit voivat ja mitä ravinteita ne voivat sisältää. Mikäli maassasi on jonkin ravinteen osalta puutosta tai suurta epätasapainoa, ei kasviinkaan voi niitä ihanteellisesti kertyä.

Ravinteiden osalta maassa ratkaisee kasvin kasvun osalta se ravinne, josta kasville tulee ensimmäisenä puutosta. Ei auta, vaikka muita ravinteita olisi yllin kyllin, jos kasvua tai kehitystä ei pääse tapahtumaan jonkin muun ravinteen puutteen vuoksi.

Alla kerron tarkemmin, miksi on oikein tärkeää, että lisäät maahan jatkuvasti orgaanista ainesta, katetta tai kompostia ja ettet tiivistä märkää maata liian tiukaksi paketiksi.

Maan rakenne

Maan rakenne on tärkeää ymmärtää. Se ratkaisee pitkälti, miten kasvien juuret pääsevät etenemään kasvaessaan, onko juurilla happea hengitettävänään, miten sade imeytyy maahan, paljonko pohjamaasta pääsee kapillaarisesti nousemaan vettä kasvien käyttöön, liejuuntuuko maa sateella jne.

Maan rakenteen osalta huokoisuus eli esimerkiksi lierojen käytävät, juurien kasvuaukot ja muut kolot ratkaisevat, miten nopeasti sateen jälkeen maa kuivuu ja vesi imeytyy maahan. Jos putket ovat  hyvin hyvin pieniä, vesi ei pääse valumaan nopeasti maahan vaan maan pinnalle jää lammikkoja pitkiksi ajoiksi sateen jälkeen. Hyvin pienet putket ovat hyviä nostamaan pohjamaasta vettä kapillaarisesti ylöspäin. Tosin, erittäin pienet putket tekevät sen niin hitaasti, että siitä ei ole paljoa hyötyä.

Mururakenne eli millaisessa koostumuksessa maa on, on hyvin tärkeä kasvien kannalta. Huono rakenne on sellainen, jossa maa on kovin tiivistä, sellaista mitä näet usein savipelloilla kyntämisen jäljiltä. Kokkareet ovat isoja, kulmikkaita ja teräväsärmäisiä. Hyvä mururakenne on sellaista, jossa murut ovat irtonaisia ja pyöreitä. Sellaisessa maassa, jossa on huono rakenne, sateen jälkeen savinen maa muuttuu mutaliejuksi ja kuivuttuaan kovaksi koppuraksi. Oikein hyvärakenteinen maa sietää pitkiä aikoja seisovaa vettä eikä vesi muutu sameaksi, eivätkä murut liukene.

Maan multavuus ja HUMUS

Maassa on kivennäisaineksen lisäksi yleensä jonkin verran ainakin orgaanista ainesta, eli eloperäisestä lähteestä olevaa materiaalia. Tällaista ovat kuolleiden kasvien jäänteen, komposti ja kuolleet pieneliöt. Karkeasti voi sanoa, että mitä enemmän orgaanista ainesta on, sitä paremmaksi maan ominaisuudet muodostuvat kasvien kannalta.

Orgaaninen aines maatuu mullaksi ja lopulta humukseksi. Kaikki orgaaninen aines ei ole  humusta, mutta kaikki humus on orgaanista ainesta. Siis... kun vaikka komposti on ollut maassa riittävän kauan, siinä ei tapahdu enää sanottavaa muutosta ja se on hyvin vakaata. Tässä vaiheessa sitä kutsutaan humukseksi. Jos sitten maan olosuhteet muuttuvat tavanomaisesta, esimerkiksi kosteus lisääntyy ja lämpötila nousee, jatkuu kompostin maatuminen ja humus muuntuu. Lopulta uutta vakiintunutta olomuotoa eli humusta on vähemmän kuin aiemmin.

Humus on ihan huippu juttu ominaisuuksiltaan. Se kykenee pidättämään runsaasti kosteutta, eli sateen jälkeen maan vesipitoisuus pystyy nousemaan korkeaksi ja vesi on kasvien käytettävissä. Ravinteiden osalta humuksessa on myös hyvin paljon paikkoja, joihin ravinteet voivat kiinnittyä. Tästä on sellainen hyöty, että ravinteet eivät huuhtoudu sateen mukana pois kasvimaaltasi, mutta silti kasvit voivat ottaa ne käyttöönsä. Humus on vähän kuin iso lompakko, jossa setelit ja kolikot eli vesi ja ravinteet pysyvät säilössä, mutta ne saa otettua tarvittaessa pois.

Orgaaninen aines auttaa myös maan mururakenteen muodostumisessa ja ylläpitää monipuolista mikrobistoa. Mikrobit puolestaan vapauttavat kivennäismaasta ja orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita kasveillesi ja yleensäkin hajottavat orgaanista ainesta, muuten ei syntyisi uutta multaa.

Nyt tiedät, miksi sinun pitää lisätä kompostia ja eloperäistä katetta kasvimaallesi jatkuvasti. Tässä tosin käy vähän oravanpyörämäisesti.. mitä enemmän lisäät orgaanista materiaalia, sitä tehokkaammin mikrobit toimivat ja sitä nopeammin orgaaninen aines katoaa. Mutta älä lannistu, ei tätä loputtomiin jatku, vaan jokaisella maalla on tasapainotila, johon hajotustoiminta vakiintuu.

Kaiken tämän vuoksi, on ensiarvoisen tärkeä ylläpitää maan multavuutta, sillä jos sen päästää laskemaan alhaiseksi, on hyvin hidasta saada se takaisin alkuperäiseen tasoonsa

Ravinteiden pidätyskyky

Edellä jo vähän kerroin, että humus pystyy pidättämään paljon ravinteita ja silti kasvit voivat ottaa ne tarvittaessa käyttöönsä. Määrää, jonka verran ravinteita tai tarkasti sanottuna kationeja (useat ravinteet ovat positiivisesti varautuneita ioneita eli kationeja) maa pystyy pidättämään sellaisessa muodossa, että ne voidaan tarvittaessa ottaa käyttöönsä, sanotaan maan kationinvaihtokapasiteetiksi eli KVK:ksi. Olet ehkä nähnyt tämän sanan joissain puutarhalehdissä tai -kirjoissa.

Humuksessa tämä KVK:n suuruus riippuu maan pH:sta. Kun pH nousee eli maa on vähemmän hapanta, on näitä ravinteiden säilöpaikkoja enemmän. Mikäli maassa on paljon savesta eli kansankielisesti savea (niitä oikein oikein pieniä maapartikkeleita), on niissäkin paljon näitä ravinteiden säilöpaikkoja.  Saveksen osalta maan pH:lla ei ole vaikutusta samalla tavalla kuin humuksessa. Kuitenkin sinun on hyvä huolehtia, että kasvimaasi ei ole liian hapanta.

Entä biohiili?

Biohiili valmistetaan polttamalla orgaanista lähtöainesta vähähappisissa korkealämpöisissä olosuhteissa. Tuloksena on hyvin kestävä hiili, joka pysyy maassa erittäin kauan muuttumattomana.

Biohiilen eriomaisiin ominaisuuksiin kuuluu sen suuri pinta-ala, sehän on huokoinen materiaali. Kasvimaassasi tällä voi olla sekä hyviä että huonoja vaikutuksia, mikä riippuu biohiilen murusten suuruudesta ja käsittelystä, Biohiili saattaa sitoa ravinteet maasta ensimmäisenä vuotena ja siksi biohiili on hyvä joko liottaa ravinneliuoksessa ennen maahan laittamista. Seuraavina vuosina ravinteet vapautuvat pikkuhiljaa kasvien käyttöön.

Vedenpidätyksen osalta biohiilellä on merkitsevä parantava vaikutus. Oikein kuivissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi päiväntasaajalla tätä hyödynnetään, mutta meidän olosuhteissa vettä on yleensä enemmän käytettävissä.

Itse panostan mieluummin orgaanisen aineen ylläpitoon ja lisäämiseen omilla viljelytoiminnoillani. Tavoitteena on kuitenkin myös kustannusten hillitseminen ja ostopanosten välttäminen. Tilanteet toki vaihtelevat eri kasvattajilla ja valintakriteerit toimintavaihtoehdoissa sen myötä.

Maailmanlaajuisesta perspektiivistä ratkaistavaa tällä videolla.


Lue mitä muut ovat tuumanneet tämän kerran aiheesta omissa blogeissaan:



Tsajut     Sarin puutarhat      Metsäläisten elämää     Puutarhahetki - Suurten unelmien puutarhablogi       Kohti laadukkaampaa elämää     Palokankaan pientila      Elämää korvessa      Korkeala      Maalaiskaupungin piha      Alussa oli Vehkosuo     Riippumattomammaksi       Laura eli Javis       Torpan tyttö      Sorakukka       Villa Koira      Ku ite tekee      Maatiaiskanasen elämää      Luomulaakso      Stellan kolmas luonto       Talopäiväkirja      Rakkautta ja maan antimia    Harmaa torppa

Mitä diversiteetin ylläpito merkitsee ruuantuotannolle?

Maaperän merkitys niin diversiteetin ylläpidolle kuin ruuan ravintoarvoille tulevat Gabe Brownin esityksessä hienosti esille (linkki alla sinisellä)

Maanpinnan suojaaminen ja monipuolinen viljelykasvisto

Gabe Brown ja maan kasvukunnon elvytys diversiteetin avulla - tekstitys suomeksi 

Suosittelen lämpimästi katsomaan videon, vaikka pituutta on tunti.

Esitys kannustaa ja innostaa jatkamaan valitsemallani menetelmällä, jota tässä blogissani peränkuulutan kaikissa valinnoissani.

Rakenna kompostori talvella kuntoon

Puutarhassa on taukoa töistä, joten nyt on enemmän aikaa valmistella rakentamista vaativia juttuja.

Iltalukemista Sinulle osiossa esitellyssä Kotikomposti -kirjassa on toimivan kompostorin ohjeet. Itselläni on ohjetta muokattu sen verran, että routalevyt ovat kaksinkertaiset seinässä ja kannessa ja rakenne on kiinteä, niitä ei siis pureta tyhjennettäessä.

Sisäpinta on vanhemmassa kompostorissa puretun kylmiön seinää ja uudemmassa on romuttamolta ostettua ruostumatonta terästä. Pohjalla molemmissa 0,5 cm rei'illä ruostumatonta terästä, myös romuttamolta ostettua. Kompostorien kulmien alla on laatat, jotta ilmaa menee riittävästi sisään. Seiniä en ole rei'ittänyt mitenkään. Talvella tilkitsen lumella aukot edestä ja sivusta, joten takaa pääsee talon läheltä vähän ulkoilmaa lämpimämpää ilmaa sisään. Hiiret pääsevät sisään, jos reiät ovat isompia kuin 0,5 cm. Tosin 70 asteen lämpö ei ehkä ihan houkuttele oikeasti jyrsijöitä, mutta jyrsijätorjunnasta on huolehdittava joka tapauksessa riittävästi.

Mittasuhteissa kannattaa ottaa huomioon käyttäjän pituus, jotta yltää tyhjentämään säiliön myös pohjalta. Tyhjennyksessä käytettävän talikon mitat myös vaikuttavat siihen, miten leveä on kätevä. Pystysuorassahan massaa ei oikein pysty nostamaan.

Kirjassa neuvotaan, että kompostilla pitää olla maayhteys, mutta itse olen todennut, että tämä korotettu malli toimii paremmin. Mikrobeja on myös kyllä riittävästi käytetyssä kompostorissa.

Vanhemman laudat ovat kotipihan tammesta tehtyä lankkua, eivätkä ne ole lahonneet vielä 16 vuoden aikanakaan. Routalevyt pitää kohta tosin uusia, sillä ne toimivat myös hyönteishotellina ja reikiä on syntynyt jo melkoisen monta.

Seosaine on kannellisessa tynnyrissä täytettävän kompostorin vieressä. Täyttörytmi menee niin, että oikeanpuoleiseen laitetaan uudet tavarat ja kun kompostori täyttyy, on aika siirtää muhinut kompostimassa vasemmanpuoleisesta suursäkkiin odottamaan käyttöä ja oikeanpuoleinen siirretään tyhjennettyyn vasemmanpuoleiseen. Muuta kääntämistä ei tarvita, jos seosaine sisältää myös niitä karkeita kappaleita, esimerkiksi oksahaketta vähän isommastakin oksasta.

Syksyllä muistettavaa ja tekemättä jätettävää

Syksyn vihdoin saapuessa muistuttelen pudonneiden puidenlehtien tärkeydestä puutarhassa.

Nurmikolla lehdet kannattaa ensin silputa ruohonleikkurilla. Jos haluaa kaikesta huolimatta lehdet pois, ne on paljon kevyempi haravoida silppuna ja ne menevät myös paljon pienempään tilaan. Haravointia voi myös siirtää eteenpäin, kunhan silppuaa aina välillä. Tuuli ei nimittäin lennätä silppua samalla tavalla kuin ehjiä lehtiä.

Jos kestää eräänlaista sekaisuutta nurmikolla, voi silpun jättää lieroille ja maaperämikrobeille syötäväksi talven ajaksi. Keväällä viimeisetkin rippeet katoavat pian. Paksut kerrokset voi hajalevittää isommalle alueelle.

Mikäli lehdet halua haravoida pois, ne kannattaa levittää perennapenkkiin talveksi. Lehdet suojaavat lieroja ja kasveja talven aikana ja tarjoavat ruokaa lieroille ja maaperämikrobeille. Maan routaantuminen siirtyy myöhemmäksi, jolloin lieroilla on pidempään aikaa auttaa sinua puutarhahommissa. Talven aikana ne tuovat myös lämmöneristystä, jolloin pakkasvaurioiden riski pienenee. Keväällä ne hidastavat toki maan sulamista, mutta halutessaan niitä voi vähän möyhentää keväällä. Lämpö pääsee massaan sisälle ja maa lämpenee.

Jos ei halua lehtisilppua perennapenkkiin, niin kasvimaa on myös hyvin iloinen  lehtisilpputalvitakista, samoin lierot. Ja jos ei ole kasvimaata, niin laita ne kompostiin ja saat niistä multaa myöhemmin. Roskikseen niitä ei missään nimessä kannata säkittää kuormittamaan jätteenpolttoa ja metsään niitä ei tule viedä, jotta mahdolliset puutarhakarkulaiset eivät leviä haitallisina vieraslajeina.

Tekemättä jätettävää on siis se perinteinen pihan haravointi putipuhtaaksi lehdistä niin pian kuin mahdollista!!