Omavaraisuus herättää paljon keskustelua, mutta käytännössä kyse on yksinkertaisesta kysymyksestä: kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka suuri osa siitä on mahdollista tuottaa itse? Tässä kirjoituksessa tarkastelen kulutusmääriä, satotasoja ja kotipuutarhan realistisia mahdollisuuksia tieteellisten lähteiden ja virallisten tilastojen pohjalta.
Kuinka paljon ruokaa perhe syö vuodessa?
Tilastokeskuksen mukaan (2016) suomalaisen keskimääräinen vuosikulutus oli:
Peruna: 22 kg/hlö
Juurikasvit: 7 kg/hlö
Marjat: 13 kg/hlö
Sipulit: 6 kg/hlö
Kala: 11 kg/hlö
Liha: 56 kg/hlö
Nelihenkiselle perheelle tämä tarkoittaa:
Peruna: 55 kg
Juurikasvit: 17,5 kg
Marjat: 32,5 kg
Sipulit: 15 kg
Kala: 27,5 kg
Liha: 140 kg
On hyvä huomioida, että osa kulutuksesta tapahtuu kodin ulkopuolella (koulu, työpaikka, ravintolat).
Oma kulutus verrattuna keskiarvoihin
Marjat
Mansikkaa: 25 kg
Mustikkaa: 20 kg
Vadelmaa: ~20 kg Yhteensä: 65 kg → Kaksi kertaa enemmän kuin keskimääräinen suomalainen.
Juurikasvit
Porkkanaa kuluu helposti yli 17 kg vuodessa pelkästään naposteluun, minkä lisäksi tulevat ruoanlaiton juurekset ja joululaatikot.
Sipulit
Sadoksi tuli eräänä vuonna 30 kg, joka käytettiin kokonaan ihan helposti. Tämä ylittää selvästi keskimääräisen kulutuksen.
Mitä nämä luvut tarkoittavat viljelypinta-alana?
Peruna
Viralliset satotasot Suomessa (Luke):
Ruokaperuna: 25 000–35 000 kg/ha
Luomuperuna: 15 000–25 000 kg/ha
Kotipuutarhassa tiheä istutus ja intensiivinen hoito voivat nostaa satoa, mutta hehtaarivertailu ei ole tieteellisesti mielekäs.
Minun 4 × 10 m rivini (22 tainta/rivi) tuottavat arviolta:
600 g/taimi → 52,8 kg
Todellinen sato: todennäköisesti lähempänä 80–100 kg, mikä on täysin realistista kotipuutarhassa.
Kasvualatarve noin 3 kg/m2.
Peruna toimii hyvin “pioneerikasvina” eli auttaa ottamaan kasvimaan käyttöön satokasvilla, vaikka siinä olisikin ollut rikkaruohoja. Peruna pystyy taistelemaan hyvin rikkaruohoja vastaan.
Porkkana
Porkkanan keskikoko vaihtelee paljon:
Teollinen porkkana: 80–120 g
Kotipuutarha: 30–150 g (lajike + tiheys)
Minun laskelmani (65 g/porkkana) on realistinen.
4 × 10 m rivillä sato on noin 35–40 kg, mikä vastaa hyvin käytännön kokemustani. Kasvualatarve noin 4 kg/m2.
Sipulit
Sipulisato 30 kg on kotipuutarhassa erinomainen ja täysin linjassa tutkimusten kanssa:
Sipulin keskisato Suomessa: 20 000–40 000 kg/ha (Luke)
Kasvualatarve noin 3 kg/m2.
Pavut ja kasviproteiinin korvaus
Vegaaniliiton suositus:
1 dl kypsiä papuja/päivä aikuiselle
Jos korvaa 3 lihapäivää viikossa kasviksilla:
52 viikkoa × 3 päivää × 4 hlö × 1 dl = 624 dl kypsiä papuja → kuivapapuina noin 187 dl
Tutkimusten mukaan pensaspavun sato:
80–150 g kuivapapua/taimi
2 dl kuivapapua ≈ 140 g → arvio on realistinen
Tarvittava taimimäärä: 70–80 tainta
Jos yksi taimi vie 0,1 m²: tarvittava pinta-ala on 7-8 m2.
Johtopäätös: omavaraisuus on yhdistelmä laskelmia ja käytännön kokemusta
Tieteelliset satotasot ja viralliset kulutusluvut antavat hyvän pohjan, mutta kotipuutarhassa todellinen sato riippuu:
lajikkeista
maan rakenteesta
kastelusta
tiheydestä
hoitotavasta
Omavaraisuus ei ole kaikki tai ei mitään – se on tapa ymmärtää, kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka paljon siitä voi kasvattaa itse omaksi iloksi.
Lähteet
Luke – Luonnonvarakeskus: Satotilastot (peruna, sipulit, juurekset)
Tilastokeskus: Ruoankulutus Suomessa 2016
THL: Ravitsemussuositukset ja annoskokojen tutkimus
Vegaaniliitto: Kasviproteiinin lähteet ja käyttö
Helsingin yliopisto / Paavo Ahvenniemi: Perunantutkimus ja lajikeoppaat


Kiinnostavaa lukea suomalaisen kuluttamia keskiarvomääriä ja miettiä sitten omaa kulutusta. Marjoissa meillä mennään selvästi kerkiarvojen yli, kun punaherukkaa ja karviaista sekä nykyisin myös viinirypäleitä tulee ämpäritolkulla. Pienellä kasvimaalla ja kasvihuoneessa viljely on enemmän harrastamisen iloa, mutta ilman muuta tähtäimenä on saada ruokapöytään hyvän makuista, itse kasvatettua. Meidän kahden hengen taloudessa seurataan aika tarkkaan ruokaan käytettyä rahaa. Suurin haaste tänä päivänä on yrittää löytää kaupoista kotimaassa tuotettua/valmistettua ruokaa. En esimerkiksi suostu ostamaan EU:ssa (eli usein Puolassa tai Saksassa) säilöttyjä etikkapunajuuria, kun kuvittelen niitä vielä omassa maassa viljeltävän.
VastaaPoistaMeillä vuosien aikana vaihdellut kulutus paljon. Jonain talvena on mennyt kaikki mitä pakkaseen oli laittanut ja joinain vuosina olen tyhjennellyt marjoja smoothieihin ns. urakalla. Riippuu niin monesta asiasta, että mitä ehtii ja pystyy. Meillä on sama linjaus, jos mahdollista, niin suomalaista. Hunajassa olen erityisen tarkka, vain oikeasti suomalaista hunajaa. Taidan olla kulkenut vähän laput silmillä kaupassa, sillä en ole edes nähnyt ulkomaisia punajuuria. En tosin ole suomalaisiakaan ostanut, koska teen aina itse. Unelmoin edelleen, että pystyisin kasvattamaan palkokasveja riittävästi korvaamaan lihan kulutusta ja että koko perhe vieläpä jopa ottaisi raaka-aineet ruuanvalmistukseen mukaan. Painekattilassa tehdyt esivalmisteet omista pavuista osoittautuivat loistaviksi. Jos ensi kesänä sato onnistuu, säilön isompiin purkkeihin. Nyt käytössäni oli liian pieniä purkkeja, eli yhteen ruokaan piti käyttää useita purkkeja, mikä merkitsee melkoista purkkisirkusta.
PoistaNämähän olivat kiinnostavia laskelmia. Yllättävän vähän suomalaiset kuluttavat marjoja. Mietin juuri meidän pakastimen marjasaldoa ja selvästi yli keskiarvon mennään täälläkin.
VastaaPoistaTämä menee nyt ohi aiheen, mutta olen samoilla linjoilla Betweenin kanssa kotimaisesta ruuasta. Meillä on pannassa ulkomainen liha ja maitotuotteet, ja yleensä kaikki kaupasta ostettavat vihannekset ja juureksetkin ovat kotimaisia. Alkuvuodesta siitä saatetaan joustaa, jos vaikkapa kotimainen tomaatti on kilohinnaltaan reilusti ulkomaista kalliimpaa eikä maistu miltään. Tai sitten jätetään vain tomaatit ostamatta sellaisessa tilanteessa. Loppukesästä ei tarvitse kovin pitkään kaupan heviosastolla pyöriäkään, kun saa omaa tai sukulaisten kasvattamaa satoa ruokapöytään.
Pitäisi ihan muistaa kesällä punnita edes suunnilleen oman kasvimaan satoa. Olisi kiinnostavaa sitten myöhemmin, paljonko mitäkin tuli ja miten pitkälle ne riittivät. Suurin osa sadosta kyllä syödään tuoreena mutta jäähän sitä aina jotain säilöttäväksikin. Oman puutarhan viime vuoden sadosta taitaa olla jäljellä enää neljä valkosipulia ja pakastimessa muutama rasia yrttejä, yksi mustaherukkarasia, pari herukkamehurasiaa ja ihan vähän lehtikaalia. Kuivattuna on rosmariinia, ranskanrakuunaa ja vähän chiliä.
Meillä porilaisilla on kotimaisissa tomaateissa melkoinen etu, sillä paikallinen toimija tuottaa myös talvella oikeasti maistuvia tomaatteja. Ilmeisesti toimitusmatka on niin lyhyt, että saamme kypsiä suoraan kauppaan. Tuota punnitsemista todellakin kannattaa tehdä, muutoin ei ole mitään käsitystä, mitä tuli tuottaneeksi. Valitettavasti en ole kovin järjestelmällinen ihminen tällaisissa asioissa ja unohduksia sattuu. Vaakana meillä on käytössä kalastukseen tarkoitettu vaaka. Kestää ulkoilman kosteuden ja muutenkin hyvin suojattu lialta. Vaa'an sijoittelu on tärkeää, jotta se on helposti saatavilla, ja tietenkin säänkestävät muistiinpanovälineet siihen viereen. Kuivaus on loistava säilöintätapa, vie vain vähän tilaa ja säilyvyys on hyvä. Viime vuoden valkosipulia on paljon jäljellä, mikä on meillä täysin epänormaalia. Laitoin niitä nyt keväällä kasvamaan, eli syksyn istutusten lisäksi on tulossa melkoinen satsi. Lehtikaalia pakastin kerran, mutta se ei tullut syödyksi talven aikana. Miten valmistat sitä pakkasesta?
PoistaHyviä vinkkejä sadon määrän seuraamiseen. Meillä on vain pieni keittiövaaka, jolla on aika kömpelöä punnita vähänkään isompia määriä. Ehkä pitää harkita jotain kalavaa'an tapaista härveliä vaikkapa heti kasvimaan lähelle, niin saisi punnittua kaikki saman tien.
PoistaLaitan lehtikaalia vähän sinne sun tänne kourallisen tai pari. Jäisenä sen saa helposti murskattua niin pieneksi silpuksi, ettei juurikaan erotu muun ruuan seasta (kaikki perheessä eivät niin innostu "rehuista", niin ei passaa liikaa heitä kiusata). Minusta se sopii erityisen hyvin tomaattipohjaisiin kastikkeisiin ja patoihin, joissa on paljon muitakin kasviksia ja yrttejä, mutta olen välillä laittanut sitä pyttipannu-tyyppiseen paistokseen ja munakkaaseenkin. Kerran laitoin vähän myös makaronilaatikkoon mutta siitä tuli enemmän sanomista. Toissa kesänä kuivasin lehtikaalia mutta siihen tuli sellainen kuivan heinän sivumaku, mikä puski aika paljon läpi. Pakastettuna maku pysyy paremmin kaalimaisena.
Kuivaus sopii hyvin monelle yrtille mutta olen todennut erityisesti basilikan ja oreganon makujen säilyvän paljon parempana pakastettuna. Syksyllä pakastimet meinaavat olla ääriään myöten täynnä mutta kyllä ne siitä alkavat pian vajua.
Kiitos lehtikaaliohjeesta. Sama kokemus kuivatuista ja siksi jääneet käyttämättä. Kokeilen pakastamista, jos tulisi käytettyä. Olisi helposti kasvatettava terveellinen vihannes. Samoin pakastan basilikan ja ylipäätään kaikki yrtit. Ikävä kyllä joissakin säilöntäohjeissa sanotaan, että pakastaminen pilaa basilikan. Onneksi en ollut lukenut tuota ohjetta, kun laitoin ensimmäisen erän pakkaseen vuosia sitten. Täältä löytyy kuva vaa-astani: https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/06/tata-olen-kaivannut-jo-kauan.html
Poista