Kuinka paljon ruokaa nelihenkinen perhe oikeasti syö – ja paljonko siitä voi kasvattaa itse?

 Omavaraisuus herättää paljon keskustelua, mutta käytännössä kyse on yksinkertaisesta kysymyksestä: kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka suuri osa siitä on mahdollista tuottaa itse? Tässä kirjoituksessa tarkastelen kulutusmääriä, satotasoja ja kotipuutarhan realistisia mahdollisuuksia tieteellisten lähteiden ja virallisten tilastojen pohjalta.

Kuinka paljon ruokaa perhe syö vuodessa?

Tilastokeskuksen mukaan (2016) suomalaisen keskimääräinen vuosikulutus oli:

• Peruna: 22 kg/hlö

• Juurikasvit: 7 kg/hlö

• Marjat: 13 kg/hlö

• Sipulit: 6 kg/hlö

• Kala: 11 kg/hlö

• Liha: 56 kg/hlö

Nelihenkiselle perheelle tämä tarkoittaa:

• Peruna: 55 kg

• Juurikasvit: 17,5 kg

• Marjat: 32,5 kg

• Sipulit: 15 kg

• Kala: 27,5 kg

• Liha: 140 kg

On hyvä huomioida, että osa kulutuksesta tapahtuu kodin ulkopuolella (koulu, työpaikka, ravintolat).

Oma kulutus verrattuna keskiarvoihin

Moni kotitarveviljelijä ei sovi keskiarvomuottiin – ei meidänkään perhe.

Marjat

• Mansikkaa: 25 kg

• Mustikkaa: 20 kg

• Vadelmaa: ~20 kg Yhteensä: 65 kg → Kaksi kertaa enemmän kuin keskimääräinen suomalainen.

Juurikasvit

Porkkanaa kuluu helposti yli 17 kg vuodessa pelkästään naposteluun, minkä lisäksi tulevat ruoanlaiton juurekset ja joululaatikot.

Sipulit

Sadoksi tuli eräänä vuonna 30 kg, joka käytettiin kokonaan ihan helposti. Tämä ylittää selvästi keskimääräisen kulutuksen.

Mitä nämä luvut tarkoittavat viljelypinta-alana?

Peruna

Viralliset satotasot Suomessa (Luke):

• Ruokaperuna: 25 000–35 000 kg/ha

• Luomuperuna: 15 000–25 000 kg/ha

Kotipuutarhassa tiheä istutus ja intensiivinen hoito voivat nostaa satoa, mutta hehtaarivertailu ei ole tieteellisesti mielekäs.

Minun 4 × 10 m rivini (22 tainta/rivi) tuottavat arviolta:

• 600 g/taimi → 52,8 kg

• Todellinen sato: todennäköisesti lähempänä 80–100 kg, mikä on täysin realistista kotipuutarhassa.

• Kasvualatarve noin 3 kg/m2.

Peruna toimii hyvin “pioneerikasvina” eli auttaa ottamaan kasvimaan käyttöön satokasvilla, vaikka siinä olisikin ollut rikkaruohoja. Peruna pystyy taistelemaan hyvin rikkaruohoja vastaan.

Porkkana

Porkkanan keskikoko vaihtelee paljon:

• Teollinen porkkana: 80–120 g

• Kotipuutarha: 30–150 g (lajike + tiheys)

Minun laskelmani (65 g/porkkana) on realistinen.

4 × 10 m rivillä sato on noin 35–40 kg, mikä vastaa hyvin käytännön kokemustani. Kasvualatarve noin 4 kg/m2.

Sipulit

Sipulisato 30 kg on kotipuutarhassa erinomainen ja täysin linjassa tutkimusten kanssa:

• Sipulin keskisato Suomessa: 20 000–40 000 kg/ha (Luke)

• Kasvualatarve noin 3 kg/m2.

Pavut ja kasviproteiinin korvaus

Vegaaniliiton suositus:

• 1 dl kypsiä papuja/päivä aikuiselle

Jos korvaa 3 lihapäivää viikossa kasviksilla:

• 52 viikkoa × 3 päivää × 4 hlö × 1 dl = 624 dl kypsiä papuja → kuivapapuina noin 187 dl

Tutkimusten mukaan pensaspavun sato:

• 80–150 g kuivapapua/taimi

• 2 dl kuivapapua ≈ 140 g → arvio on realistinen

• Tarvittava taimimäärä: 70–80 tainta

• Jos yksi taimi vie 0,1 m²: tarvittava pinta-ala on 7-8 m2.

Johtopäätös: omavaraisuus on yhdistelmä laskelmia ja käytännön kokemusta

Tieteelliset satotasot ja viralliset kulutusluvut antavat hyvän pohjan, mutta kotipuutarhassa todellinen sato riippuu:

• lajikkeista

• maan rakenteesta

• kastelusta

• tiheydestä

• hoitotavasta

Omavaraisuus ei ole kaikki tai ei mitään – se on tapa ymmärtää, kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka paljon siitä voi kasvattaa itse omaksi iloksi.

Lähteet

• Luke – Luonnonvarakeskus: Satotilastot (peruna, sipulit, juurekset)

• Tilastokeskus: Ruoankulutus Suomessa 2016

• THL: Ravitsemussuositukset ja annoskokojen tutkimus

• Vegaaniliitto: Kasviproteiinin lähteet ja käyttö

• Helsingin yliopisto / Paavo Ahvenniemi: Perunantutkimus ja lajikeoppaat

Näin arvioit kasvimaasi maan rakennetta – helpot kotitestit sateella ja poudalla

 

Huonorakenteinen savimaa kynnön jälkeen: pinta on täynnä teräväsärmäisiä lohkareita, jotka kertovat tiivistyneestä ja eloperäistä ainesta kaipaavasta maasta.

Kasvimaasi maan rakenne paljastuu parhaiten silloin, kun sääolosuhteet vaihtuvat. Sateella näet, miten hyvin maa imee vettä ja kestää eroosiota, ja poudalla taas sen, onko pinta murenevaa vai kovettunutta. Yksinkertaiset kotitestit – veden käyttäytymisen tarkkailu, pinnan ulkonäkö ja sormitesti – auttavat sinua arvioimaan savipitoisuutta ja maan rakennetta. Kun opit lukemaan maata, osaat myös parantaa sitä oikeilla tavoilla ja luoda kasveille elävän, ravinteikkaan kasvualustan.

🌧️ Maan rakenteen tunnistaminen alkaa veden käyttäytymisestä

Kasvimaa kertoo paljon jo pelkällä katsomisella. Maan rakenne vaikuttaa siihen, miten vesi imeytyy, miten kasvit juurtuvat ja miten pieneliöt voivat maassa. Savimaa ilman hyvää mururakennetta käyttäytyy sateella ja poudalla hyvin eri tavalla kuin elävä, ilmava maa. Seuraavat helpot kotitestit auttavat sinua arvioimaan kasvimaasi kuntoa ja savipitoisuutta.

🌧️ Mitä tarkkailla sateella?

Sateen aikana maa paljastaa nopeasti, onko rakenne kunnossa vai tiivistynyt.

• Jääkö vesi seisomaan kuoppiin? Tämä kertoo tiivistymisestä ja heikosta mururakenteesta.

• Syntyykö vesipuroja, jotka kuljettavat maata? Eroosio on merkki siitä, että maa ei sido rakennettaan.

• Imeytyykö vesi heti? Hyvä merkki – maa on ilmavaa ja eloperäistä ainesta on riittävästi.

🌤️ Mitä tarkkailla sateen jälkeen?

Kun sade on ohi ja pinta alkaa kuivua, tarkkaile maan ulkonäköä ja tuntua.

• Onko pinta liettynyt tasaiseksi, kovaksi kerrokseksi? Savimaa ilman mururakennetta käyttäytyy näin.

• Näkyykö pinnassa pieniä rakeita ja murusia? Tämä kertoo hyvästä rakenteesta ja pieneliöiden työstä.

• Onko kuivunut pinta kova kuin betoni vai mureneeko se helposti? Murenevuus on elävän maan merkki.

✋ Sormitesti: kuinka savista maa on?

Ota pieni määrä maata käteesi ja yritä rullata siitä ohut makkara.

• Pitkä, ohut makkara = paljon savea. Savimaa on muovailtavaa ja pysyy koossa.

• Katkeileva makkara = vähemmän savea. Maa on hiekkapitoisempaa tai eloperäisempää.

• Ei rullaannu lainkaan = karkea maa. Hiekka- tai multapitoinen maa ei muovaudu.

Tämä yksinkertainen testi kertoo nopeasti, millaista rakennetta kasvimaasi kaipaa: lisää eloperäistä ainesta, kompostia, haketta tai katetta.

🌱 Miksi nämä testit ovat tärkeitä?

Maan rakenne vaikuttaa kaikkeen:

• veden imeytymiseen

• juuriston kasvuun

• ravinteiden vapautumiseen

• lierojen ja pieneliöiden määrään

• kasvien terveyteen ja satoihin

Kun opit lukemaan maata, osaat myös parantaa sitä oikeilla tavoilla. Tulen kirjoittamaan blogin yläpalkin artikkeleihin lisää maan rakenteesta, savipitoisuudesta ja eloperäisen aineksen merkityksestä.

#maanrakenne #savimaa #kasvimaa #maanparannus #puutarhavinkit #elävämaa #kompostointi #palstaviljely #puutarhaelämää #kotitarveviljely #poriviljelee #satakunta

Mitä on kate? Eloperäisen katteen voima kotitarveviljelyssä ja pihapuutarhassa

Kate on kotitarveviljelyn hiljainen supervoima: se suojaa maata, lisää multavuutta, vähentää kastelua ja tekee viljelystä helpompaa. Näytän, miten eloperäinen kate toimii omassa pihapuutarhassani ja miksi se on yksi tärkeimmistä työkaluistani kestävään, edulliseen ja satoisaan viljelyyn.

Miksi eloperäinen kate on kotitarveviljelijän paras ystävä?

 

Kolmen pajun oksista syntynyt hakekate muuttuu hiljalleen mullaksi – ja mustaherukka näyttää, miten hyvin eloperäinen kate toimii.

🌿 Mitä kate oikeastaan on – ja miksi se mullistaa kotitarveviljelyn?

Kate on yksi puutarhani tärkeimmistä työkaluista. Kun puhun katteesta, tarkoitan maan päälle levitettävää eloperäistä peitettä, joka suojaa maata, ruokkii pieneliöitä ja tekee viljelystä helpompaa. Kateviljely ja no‑dig‑menetelmä ovat puutarhani perusta – ja syy siihen, miksi maani on vuodesta toiseen yhä elinvoimaisempi.

Katteeksi käy moni asia: hake, lehdet, ruohosilppu, komposti… Kaikki, mikä palauttaa orgaanista ainesta takaisin maahan. Kompostointi ja kate kulkevatkin käsi kädessä – ne ovat kotitarveviljelyn sydän ja kasvuvoiman lähde.

Mutta kate voi olla myös toisenlaista “varallisuutta”. Talousihmisenä ajattelen usein, että kotitarveviljely on perheen ruokabudjetin paras kate. Kun ei laske omalle harrastustyölle hintaa, itse kasvatettu ruoka on hämmästyttävän edullista. Jo pienelläkin palstalla voi tuottaa merkittävän osan perheen vihanneksista ja marjoista.

---

🍓 Miltä kate näyttää omassa pihapuutarhassani?

Kate on kotitarveviljelyn hiljainen supervoima: se suojaa maata, lisää multavuutta, vähentää kastelua ja tekee viljelystä helpompaa. Näytän, miten eloperäinen kate toimii omassa pihapuutarhassani ja miksi se on yksi tärkeimmistä työkaluistani kestävään, edulliseen ja satoisaan viljelyyn.

Tässä pieni kurkistus marjapensaiden alueelle. Kate hallitsee sielläkin – mutta eri tarkoituksessa kuin kasvimaalla. Marjapensaat, erityisesti mustaherukka, rakastavat paksua eloperäistä katetta. Se pitää juuriston tasalämpöisenä, estää kuivumista ja tekee marjoista mehevämpiä ja suurempia.

Kun sade tulee, vesi imeytyy suoraan katteen läpi maahan ja varastoituu syvälle multaan. Kun pouta jatkuu, kate estää haihtumista. Samalla lierot ja hajottajat tekevät hiljaista työtään: muuttavat hakkeen mullaksi ja lisäävät maan multavuutta vuosi vuodelta.

Tällä alueella käytin haketta, jonka saimme tuttavan kaadettua kolmesta suuresta pajusta. Oksia tuli valtavasti – ja lopputuloksena 3000 litraa ilmaista katetta. Se on juuri sitä kotitarveviljelyn parasta talouslogiikkaa: hyödynnetään se, mitä luonto ja naapurit tarjoavat.

---

🌱 Miksi kate on niin tärkeä?

• Se vähentää kastelun tarvetta
• Se estää rikkaruohoja
• Se lisää maan multavuutta
• Se ruokkii maaperän mikrobeja ja lieroja
• Se tekee viljelystä helpompaa ja kestävämpää
• Se tukee no‑dig‑viljelyä ja luonnonmukaista maan hoitoa

Kate ei ole vain pintakerros – se on maan hyvinvoinnin perusta.

---

#kate #kateviljely #nodig #kotitarveviljely #kompostointi #eloperäinenkate #pihapuutarha #multavuus #marjapensaat #urbanfarming

Kevät käynnistää kompostoinnin ja maan hoidon – puutarhan elävä perusta syntyy nyt

 Kevään kompostointi ja maanparannus – näin rakennat elävän ja ravinteikkaan kasvualustan

Kevät herättää puutarhan ja muistuttaa siitä, että maan hoito on kaiken kasvun perusta. Kompostointi, seosaineiden valmistus ja eloperäisen aineksen lisääminen ovat tehokkaimpia tapoja rakentaa ravinteikas ja elävä kasvualusta. Kun kompostia hoitaa säännöllisesti ja biojätteet hyödynnetään kerroksittain, syntyy multaa, joka parantaa maan rakennetta, lisää pieneliöiden määrää ja tukee kasvien vahvaa kasvua koko kauden ajan.

Kuivaa haketta kompostin seosaineeksi – ilmavuutta, kosteudenhallintaa ja tasapainoinen kompostimassa koko vuoden tarpeisiin.

Aurinko antaa joka kevät ensimmäisen merkin siitä, että uusi kasvukausi on tulossa. Kevään valmistelut alkavat usein maan parantamisesta, joka on yksi tärkeimmistä ja palkitsevimmista töistä puutarhassa. Hyvä maa on kaiken kasvun perusta, ja sen hoitaminen näkyy sekä kasvien hyvinvoinnissa että sadoissa.

Keskityn blogissani erityisesti siihen, mitä hyvä maa tarvitsee ja miten sen voi rakentaa omassa puutarhassa ilman monimutkaisia toimenpiteitä. Käyn aiheita läpi rauhallisesti ja käytännönläheisesti, jotta jokainen voi löytää oman tapansa hoitaa maata ja helpottaa puutarhan arkea.

Kompostin hoito on kevään tärkeimpiä töitä

Saimme jälleen naapureilta suuren määrän oksia ja risuja haketettavaksi. Hake on puutarhassani monikäyttöinen materiaali, mutta suurin jatkuva tarve on kompostorin seosaineena. Teen kaiken seosaineen itse, joten hakkeen riittävyys on tärkeää.

Keväällä tynnyrit täytetään aina ääriään myöten, ja hake säilytetään valmiina kompostorin vieressä käytettäväksi. Kuiva hake on erinomainen seosaine, sillä se sitoo kosteutta, ilmastaa massaa ja ehkäisee hajuhaittoja.

Kompostorien tyhjennys ja kääntö

Käytössäni on kaksi kompostoria, jotka toimivat vuorotellen täyttö- ja muhimiskompostoreina. Tämä järjestelmä tekee kompostoinnista vaivatonta ja tuottaa tasalaatuista multaa.

• täyttökompostori käännetään muhimiskompostoriin

• muhinut massa siirretään suursäkkiin odottamaan käyttöä

• kompostimassa säilytetään säkeissä sateelta ja rikkaruohonsiemeniltä suojassa

Kun kompostori saa riittävästi seosainetta ja biojäte levitetään kerroksittain, massaa ei tarvitse kääntää käsin. Ilmava rakenne syntyy itsestään.

Kaksi kompostoria työpareina ja taustalla tynnyri täynnä kuivaa haketta – toimiva kompostointijärjestelmä, joka tuottaa eloperäistä ainesta ja parantaa puutarhan maata.

Miksi kompostointi kannattaa?

On hämmästyttävää nähdä, kuinka paljon multaa syntyy biojätteistä. Vuoden aikana 270 litran kompostori täyttyy monta kertaa ja yhdestä täytöstä tulee aina noin 90 litraa, eli kolmasosa multaa. Kompostimulta on:

• ravinteikasta

• eloperäistä

• täysin turpeetonta

• maksutonta

• ekologista

Jos saman määrän ostaisi kaupasta, pitäisi hankkia huomattavasti enemmän multaa, sillä valmiissa kasvualustoissa on usein mukana hiekkaa ja muita täyteaineita. Kompostimulta on puhdasta orgaanista ainesta, joka ruokkii maaperän pieneliöitä ja parantaa maan rakennetta.

Kompostimullan vaikutus puutarhaan

Kompostimulta tekee maasta elävän. Se lisää lierojen määrää, parantaa maan mururakennetta ja tehostaa ravinteiden kiertoa. Lierojen kaivamat käytävät pitävät maan ilmavana ja estävät sen tiivistymistä. Kompostimullan ansiosta:

• maa pysyy kuohkeana

• ravinteet vapautuvat tasaisesti

• kasvit kasvavat vahvoina

• sadot paranevat

Vaikka viljelyalat ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei kompostimulta enää riitä yksinään lannoitteeksi, se on edelleen puutarhani tärkein maanparannusaine.

Jatkan maan hoidon teemoja läpi vuoden

Maan hoito on puutarhan sydän. Käsittelen blogissa vuoden mittaan:

• maan rakennetta

• eloperäisen aineksen merkitystä

• lierojen ja pieneliöiden roolia

• kompostoinnin eri vaiheita

• käytännön vinkkejä viljelyyn

Jos jokin asia askarruttaa, voit jättää kysymyksen kommentteihin tai lähettää viestin – nostan aiheita esiin tulevissa kirjoituksissa.

#kompostointi #maanparannus #puutarhaelämää #palstaviljely #kotitarveviljely #kompostimulta #kevätpuutarhassa #puutarhavinkit #kiertotalous #elävämaa #poriviljelee #satakunta #luonnonmukainenviljely

Rikkaruohoista ravinteikasta multaa – näin aloitat palstaviljelyn ja rakennat elinvoimaisen kasvualustan

Uuden palstan alku voi näyttää hurjalta: maassa rehottavat ohdakkeet, juolavehnä ja muut sitkeät rikkakasvit. Moni yllättyy siitä, kuinka paljon kasvustoa pieneltäkin alueelta kertyy – kuten tässä tapauksessa, jossa säkkiin mahtui 200 litraa kitkettyjä rikkaruohoja. Mutta rikkaruohot eivät ole pelkkää jätettä. Oikein käsiteltynä ne ovat arvokasta raaka-ainetta, josta syntyy ravinteikasta multaa ja elinvoimaista maaperää.

Lämpökompostorin sisällä käy täysi elämä: kompostimassa kuumenee ja mikrobit tekevät työtään, lämpömittari näyttää prosessin voiman.

Kompostointi muuttaa rikkaruohot voimamullaksi

Kun rikkakasvit kerätään ja kompostoidaan oikein, niiden sisältämät ravinteet palautuvat takaisin maahan. Kompostissa lämpö nousee niin korkeaksi, että siemenet ja juurenpalat menettävät elinvoimansa. Lopputuloksena syntyy tummaa, murumaista multaa, joka parantaa maan rakennetta ja ruokkii lieroja sekä muita maaperäeliöitä.

Kompostiin voi lisätä:

• kitkettyjä rikkaruohoja
• ruohonleikkuujätettä
• kasvien perkuujätteitä
• sanomalehteä ja pahvia hiilen lähteeksi

Kun komposti saa rauhassa kypsyä, se muuttuu arvokkaaksi maanparannusaineeksi, joka tekee palstasta kuohkean ja helppohoitoisen.

Ravinteikas kompostimulta kasvattaa persiljan vahvaksi ja aromikkaaksi – eloperäinen maa tekee yrteistä yllättävän elinvoimaisia.

Suunnittele ensimmäiset kylvöt ja istutukset

Kun maa alkaa elpyä, on aika suunnitella, mitä haluat kasvattaa. Aloittelijalle sopivat erityisen hyvin:

• peruna – varma ja helppo, tukahduttaa rikkaruohoja
• kesäkurpitsa – tuottaa runsaasti vähällä vaivalla
• pavut – sitovat typpeä ja parantavat maata
• salaatit ja yrtit – nopeita ja palkitsevia

Samalla kannattaa istuttaa muutama monivuotinen marjapensas, kuten:

• mustaherukka
• karviainen
• pensasmustikka

Ne tuovat palstalle rakennetta ja varmaa satoa vuosiksi eteenpäin.

Näin käytät oman palstan satoa tuoreena ja talvella

Kun sato alkaa kypsyä, siitä saa helposti:

• tuoreita salaatteja ja raasteita
• pastakastikkeita ja wokkeja
• tuorepestoa yrteistä

Talvea varten voit säilöä:

• kesäkurpitsaa ja porkkanaa raasteena pakastimeen
• yrttejä kuivattuna
• marjoja kokonaisina tai soseena

Oman palstan sato on paitsi maukasta myös edullista ja ekologista – ja jokainen itse kasvatettu kasvi maistuu aina paremmalta.

“Kesän maut talteen: raasteita, yrttejä ja marjoja talven varalle.” 

#kotitarveviljely #palstaviljely #uudenpalstanalku #nodig #kateviljely #kompostointi #maaperä #multavuus #urbanfarming #pihapuutarha

Porin Hevosluodossa tapahtuu

ensi viikolla aarin palstoilla

Kateviljelyllä hyvä sato perunoista.

#arvontaa #vieraslajitorjuntaa #kompostineuvontaa #kasvukunto-opastusta #Hevosluoto #Pori

Yhteisöllisyys

Parhaimmillaan palstaviljely on yhteistä tekemistä muiden harrastajien kanssa. On kiva vaihtaa kuulumisia kulkiessaan omalle palstalle, siinä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja jokaisella on aina jotain erilaista kokemusta ja jaettavaa muille viljelijöille. 

Auringonkukka on hyvä muokkaamaan maata juurillaan.

Olen ylläpitänyt palstalaisten Fb-ryhmää ja sain siihen nyt avukseni todella aktiivisen palstalaisen Noora Ylimyksen. Nooran kanssa on ollut valtavan hauskaa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Nyt alkavalla viikolla järjestämme palstatapahtuman, jossa kerron kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta ja on meillä arvontakin ja vieraskasvien kitkentää. Noora on saanut arpajaisvoittoja paikallisesta Hankkijasta ja S-Osuuskaupasta.

Porin kaupungin vuokraamia aarin palstoja sijaitsee monessa ei paikassa. Eri alueilla on omat erityispiirteensä. Joillakin alueilla kynnetään syksyllä ja äestetään keväällä isoilla koneilla, joillakin alueilla on jokivesipumppu kastelua varten, joillakin ei ole kumpaakaan jne. Porissa on siitä erilainen tilanne, että palstoja on vapaana, heti otettavaksi, mutta se ei tarkoita, että heti otettavaksi käyttöön, valitettavasti. Tämä kirjoitus koskee Hevosluodon monivuotisia aarin palstoja.

Pressulla voi suotaja aluetta, jota ei vielä ehdi kunnostaa.

Millä alue saataisi siistittyä?

Monissa kaupungeissa palstoja joutuu odottamaan vuosia. Moni ajattelee, että se on huono juttu, mutta Porissa voisin todeta, että se olisi hyvä juttu. Jonossa ihminen ehtii pohtia, että riittääkö innostus ja oma aika  palstan hoitamiseen. Lisäksi, kun tietää tulijoita olevan jonoksi asti, jos itse laiminlyö velvoitteet, pitää se viljelijät niin sanotusti kurissa ja nuhteessa.

Omalta palstaltani siivottua roskaa ennen käyttöönottoa.

Rikkaruohoja ja oheiskasveja

Porissa palstojen alue on päässyt villiintymään ja ränsistymään. Tyhjiä palstoja, joita ei ole ole kukaan viljellyt vuosiin, on monia. Lisäksi varattuja palstoja, jotka silti ovat olleet vailla mitään hoitoa useita vuosia, on vielä enemmän. Toki oli kiva havaita, että luontokasvien lajikirjo on moninaistunut hoitamattomana olevilla alueilla. Aiemmin oli lähinnä ohdakkeita, heinää ja voikukkia, sekä haitallista vieraslajia jättipalsamia. Nyt löytyy vaikka mitä, unohtamatta jopa puita. Kuitenkin alue on tarkoitettu hyöty-ja koristekasvien viljelyyn.

Aiemmin luonnonkasvien lajikirjo oli vähäistä.

Roskaa muovista metalliin

Käyttöönottoa eivät oheiskasvit toki estä, lähinnä hidastavat, mutta vaikeaa on peruskaupunkilaiselle maanmuokkaus puunjuurien seasta. Sekin vielä toki onnistuu vaikka vuokraamalla joitain koneita konevuokraamosta, mutta seinä tulee vastaan viimeistään silloin, kun palsta on täynnä sinne kuulumatonta roskaa. Joko edellinen palstalainen on jättänyt maahan mansikkamuovit, rikkoutuneet ämpärit, työkalut ja kaikkea vuosien aikana palstalla käytettyä tavaraa tai tyhjälle aarille on alkanut kerääntyä muilta aareilta käyttöönotossa esille tullutta roskaa, koska isoja muovijätteitä, metalleja ja lahonneita puurakennelmia ei saa laitettua mihinkään lähialueen roskikseen ilmaiseksi. Roskat siis kasaantuvat ja kulkeutuvat palstalta toiselle, poistumatta alueelta.

Kylvöura. No-Dig viljelyssä ei käännetä koko maata.

Kaupunki jättää vastuun uudelle palstalaiselle

Itse jouduin luopumaan muutama vuosi sitten palstoistani, sillä äitini ei enää jaksa hoitaa mökkiä. Oma aikani ei riitä näihin kaikkiin. Omien palstojeni osalta pidin tärkeänä, että vein kaiken pois, mitä uusi vuokralainen ei halunnut hyödyntää. Olin itse tehnyt niin valtavan siivouksen aloittaessani, etten halunnut kenelläkään samaa enää koskaan.

Kaupunki on sitä mieltä, että jos lähtijä ei ole hoitanut hommiaan, pitää uuden palstalaisen tehdä siivous. Logiikka ontuu mielestäni pahasti. Eihän missään muussakaan vuokrasuhteessa tapahdu näin, vaan vuokranantaja siivoaa ja laskuttaa kulut edelliseltä vuokralaiselta. Palstaviljely pitäisi olla hauska harrastus, jossa saa omaa satoa työnsä palkaksi. Jos palstaelämän joutuu aloittamaan umpikasvaneesta kaatopaikasta, jää sato saamatta vähintään ensimmäisenä vuonna. Usein uusi palstalainen väsyy, palstamotivaatio katoaa ja kierre jatkuu. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että uusi vuokralainen joutuisi maksamaan jätemaksut muiden roskista. Toivon, että Porin kaupunki heräisi vaikkapa tämän postauksen myötä ajattelemaan asiaa uudelta näkökulmalta. 

Kitketyistä rikkaruohoista saa hyvää multaa aikanaan.

Toki palstaelämä vaatii avarakatseisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kaikki eivät tykkää samoista asioista ja eri kulttuureissa on erilaisia viljelytapoja. Kunhan noudatetaan yhteisiä palstasääntöjä, ei muiden tekeminen kuuluisi olla muiden asia. Palstaviljely on valtavan hauskaa harrastusta ja aivan mieletön mahdollisuus kaupunkilaisella kasvattaa omaa ruokaa.

Tulethan meille Lähiruokapäivänä 7.9. Tervetuloa

Vaikka aikalailla jännittääkin vieraiden tulo omaan pihaan

En ole koskaan edes harkinnut Avoimet puutarhat- tapahtumaan osallistumista, enkä Satakunnan puutarhaseuran pihakävelyihin pihani avaamista. Näissä molemmissa tapahtumissa on enemmän tarkoitus näyttää hienosti suunniteltua, kaunista, siistiä ja muutenkin edustuksellisia puutarhoja. Minun puutarhani ei mahdu noihin kategorioihin. Minä kasvatan hyötyjuttuja, helposti, pienellä vaivalla, ulkonäöstä riippumatta, niin puutarhailijan kuin puutarhankin ulkonäkö huomioiden tai siis kai pitääkin sanoa, että huomioimatta. Nyt olen ilmoittautunut tapahtumaan ja sain sähköpostiini vahvistuksen. Mahanpohjassa on perhosia, tietenkin.

Puutarhassani kasvaa monenmoista, joka vuosi jotain uutta. Olen ihan riippuvainen puutarhatöistä. Talvella kituutan ja näivetyn, koska en voi tunkea sormiani multaan, siirtää multaa paikasta A paikkaan B. Touhuta kompostimassan kanssa jne. En välitä ulkonäöstä, vaan yritän saada mahtumaan mahdollisimman paljon pihaamme. Aiemmin oli käytössäni 4 aaria palstaa, mutta nyt ei ole enää. Vain 30*30 tontti, jossa on myös rakennukset, pitää riittää. No ei riitä, mutta en voi sille mitään. Se rajoittaa touhuani kovasti.

Monet marjat tuottavat yllin kyllin satoa, osasta riittää lahjoitettavaksi lähipiiriin. Lasten kavereita ja heidän vanhempiaan kun on käynyt pihassamme, moni on ihmetellyt, että voiko oikeasti taajamassa kasvattaa tällaisia asioita. Kyllä voi. Näistä ajatuksista ja kokemuksista tuli mieleeni, että jos jotenkin voisi näyttää muillekin, mitä mahdollisuuksia on, niin ehkä useampi aloittaisi harrastuksen.

Osa sadosta on niin arvokasta, että se kerätään viimeistä marjaa myöten omaan käyttöön. Kirsikkahillo on niin taivaallista, että säästetään aina tärkeimpiin hetkiin.

Laita päivämäärä 7.9. ylös jo nyt ja tule tutustumaan. Mukava nähdä lukijoita ihan livenä. Samalla voi vaihtaa ajatuksia, miten blogia haluaisi parannettavan, mistä on tykännyt, mistä haluaisi lukea lisää jne. Toki voidaan höpistä ihan mistä vaan muustakin, kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta, kasvukauden säästä vai vaikka ihan muusta. Kunhan tavataan ja tutustutaan, sekin on jo hienoa.

Nähdäänhän meillä syksyllä?

Tiistaina treffit Huittisissa?

 Omasta maasta -hankkeessa tapahtuu

Työni kuljettaa taas kivaan tapahtumaan. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin saada töissä kertoa juuri siitä, mikä on itselle valtavan tärkeää: Kotitarveviljelyä, luonnonmukaista lannoittamista ja torjuntaa. Asioita käydään läpi kasvimaan reunalla, siis ihan oikeassa ympäristössä. Ei mitään webinaaritouhua, jossa puhuva pää selostaa powerpointista juttuja kuvien avulla.

Nähdäänhän Huittisissa? Voit laittaa viestiä, jos mielessäsi on jokin tietty kysymys, johon haluaisit vastauksen.

Näitä palstatreffejä on hankkeessa monissa eri paikoissa, kannattaa laittaa hanke seurantaan Facessa ja tulla mukaan.

Sata vuotta sitten osattiin

Puutarhaneuvojia tarvittu jo toistasataa vuotta

Aihe on ajankohtainen nyt, mutta ei ensimmäistä kertaa eikä varmasti viimeistäkään kertaa. Marttaliiton Marttaperinne-sivuilla on mukaansa tempaavasti kerrottu neuvojien ohjanneen puutarhanhoidossa koteja jo 1900-luvun alussa, siis viime vuosituhannella. Ihan samalla tavalla silloin todettiin ihmisten olevan vähän uusavuttomia ja heille piti kädestä pitäen opettaa ruuan kasvatusta ja laittoa. Sivuilla todetaan 1900-luvun ensimmäisestä kymmenestä vuodesta, että "Kotitalousneuvonta painottui puutarhanhoitoon, säilöntään, ruuanlaittoon ja käsitöihin".

Nukkuisinko olkipatjalla? Tekisinkö itse perunajauhot?

Ylen Elävä arkisto-sivuston uumenista voi ihailla myös Marttojen tuotoksia, mukavia vanhoja dokumentteja. On todella hauskaa seurata ohjeistusta, että pyykkejä ei pidä keittää kypsiksi, miten tehdä olkipatja ja ohjeita moniin muihin arkiaskareihin, kuten esimerkiksi perunajauhon tekoon. Ihan tekisi mieli kokeilla moista jauhon valmistusta joskus.

Omavaraisuus ei ollut tosin silloin oma tietoinen valinta, vaan olosuhteiden pakottamaa sodan jälkeisen puutteen vuoksi. Ohjelmat ovat hyväntuulisia, ihan hyvä vaihtoehto monelle jokaviikkoiselle reality-sarjalle..... realityjä nämäkin omalta ajaltaan. Tunnelma vaan ihan erilainen, mieluisampi.

Tavallaan näitä kaikkia voisi tehdä vieläkin kaupunkiympäristössä, vaikka ne helposti mieltääkin maalaismaisemaan.

Kaupunkiviljely lepoa mielelle

Kaupunkiviljelyn saattaa joku ohittaa olankohautuksella, että "kaikenmaailman viherpiipertäjää maailmaan mahtuukin". Mietintään ihan pieni hetki, onko todella tämä meille niin tärkeä toiminta vain jotain turhanpäiväistä näpertelyä.

Uusvanhaa

Kaupungeissa viljely on löydetty uudelleen moneen kertaan. Viime vuosisadan alulta ihania tarinoita voi lukea  Marttaperinteen sivuilta. Samoin voi helposti nettiä selailemalla todeta ilmiön olevan yleismaailmallinen yhteiskuntaluokasta riippumatonta. Yhtä lailla Kiinassa tai Intiassa köyhyyden pakottamana kaupunkilaiset pyrkivät viljelemään itselleen ruokaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kuin Yhdysvalloissa arvostetuilla asuinalueilla, kuten Manhattanilla, kattopuutarhoissa tuotetaan hunajaa ja vihanneksia.

Rentoutumista ja lepoa

Mikä saa ihmiset näkemään tämän kaiken vaivan? Tässä kysymyksessä on itse asiassa jo yksi väittämä, joka pitäisi ensin miettiä. Onko puutarhurointi vaivaa? Itse aina totean palstanaapureille, että siinä vaiheessa, kun tämä homma alkaa tuntua liikaa työltä, se ei ole enää harrastus ja on aiheellista pohtia sen jatkamista. Harrastus ei ole vaiva eikä työ. Harrastus on keino palautua arjen rasituksista, vapaaehtoinen valinta ja itselle mieluista toimintaa.

Siispä takaisin kysymykseen eri tavalla muotoiltuna: Miksi vuodesta toiseen ihmiset jatkavat puutarhurointia ja löytävät sen vuosien saatossa aina uudelleen trendikkääksi toiminnaksi? Syitä ja perusteluja on varmasti monia. Kokoan alle omia motivaationi lähteitä ja palauttelen muutamia kuvia muistoista, joissa nämä kertomani asiat ovat näkyneet kirjoituksissani. 

Herkkuja yhdessä

Itselleni mullan kanssa touhuilu on ollut lapsesta asti mieluista. Olen aina kasvattanut jotain, joko purkissa sisällä tai ulkona tai maassa ulkona. Isommin koko touhu käynnistyi, sanoisinko "lähti lapasesta" toisen lapsen ruoka-aineallergioiden myötä. Koska mausteet aiheuttivat oireita, aloin kasvattaa omat yrtit. Ja koska pieni sato sitä sun tätä oli aina maistuvampaa kuin kaupasta ostettu, piti aina lisätä kasvualaa seuraavana vuonna. 

Ja lopulta löysin kaupungin vuokra-palstat, jotka mahdollistivat lopulta riittävän sadon perheelle. En tietenkään näin olisi tehnyt, jos en nauttisi jokaisesta hetkestä niin paljon. Oman suolansa harrastukseen tuovat ihanat apulaiset, jotka ahertavat palstalla kanssani.

Myös merkitystä luonnon monimuotoisuudelle

Erittäin tärkeä vaikutus puutarhoillamme on monille eliöille, sillä tuotantopeltojen koko kasvaa koko ajan. Piennaralueet vähenevät ja kasvatettavat kasvilajit yksipuolistuvat. Monilla eliöillä on vaikeuksia löytää enää sopivia elinympäristöjä pesäpaikkoineen ja ruoanlähteineen. Jotkin haittaeläimet pääsevät lisääntymään, koska luontaisia vihollisia puuttuu. Meidän puutarhat, niityt, kukkapenkit, hedelmäpuut, koristepajut, pensasaidat, kasvimaat, kompostit, risuläjät, kateviljelyt ja monet muut asiat palauttavat eliöille kadonneita elinalueita ja ruuanlähteitä.

Olemme myös tärkeitä vaikka touhuammekin omaksi iloksemme!

Olemme auttamassa omalta osaltamme uutisissa mainittua kuudennen sukupuuttoaallon hidastamista. Pieniä tekoja, suuria vaikutuksia.