Mitä puutarhaan voi tehdä juuri nyt – lapsiperheen arkeen sopivat kevään ensimmäiset tehtävät

Kevät etenee vaiheittain, ja puutarhassa on jo paljon tehtävää, vaikka kasvukausi ei ole vielä täydessä vauhdissa. Nämä tehtävät sopivat hyvin lapsiperheille: ne ovat nopeita, selkeitä ja tuottavat näkyviä tuloksia ilman pitkiä työrupeamia.

Lapsi tarkastelee ojassa olevaa sammakonkutua keväisellä palstalla.

Kevät näkyy pihassa pieninä muutoksina

Lumen vetäytyessä ja maan paljastuessa puutarha alkaa hiljalleen herätä. Moni lapsiperhe miettii tässä vaiheessa, mitä pihalla voi tehdä, kun aikaa on rajallisesti ja tekemisen täytyy olla helppoa. Kevät tarjoaa kuitenkin useita tehtäviä, jotka sopivat lyhyisiin hetkiin ja joihin lapset voivat osallistua omalla tavallaan.

Lapsi osallistuu palstahommiin ja seuraa samalla perheen koiraa.

Risuista hyötyä kompostiin ja katteeksi

Talven jälkeen pihalle kertyy risuja ja oksia. Niiden kerääminen on yksinkertainen tehtävä, joka sopii kaikenikäisille. Risuista on hyötyä myöhemmin kompostissa, sillä ne lisäävät ilmavuutta ja parantavat massan rakennetta. Samalla tulee tarkistettua pensaiden ja perennojen tyvet ja poistettua talven aikana kertynyt roska.

Kaksi lasta tarkastelee auringonkukkaa palstalla.”

Maaperän kevättarkistus kertoo paljon

Pieni kuoppa riittää kertomaan, missä kunnossa maa on. Onko se märkää, mureneeko se hyvin ja näkyykö lieroja? Lapsi voi osallistua kaivamiseen, ja aikuiselle tämä antaa tietoa siitä, tarvitseeko kasvupaikka lisää kompostia tai muuta parannusta ennen kylvöjä. Kevättarkistus on nopea, mutta hyödyllinen rutiini.

Lapsi osallistuu palstahommiin ja harjoittelee puukon käyttöä veistämällä keppejä.

Nopeat kevätkylvöt tuovat näkyviä tuloksia

Herne, retiisi ja salaatti ovat nopeakasvuisia ja varmoja valintoja kevään ensimmäisiin kylvöihin. Niiden kasvun seuraaminen on lapsille palkitsevaa. Kylvöt voi tehdä ruukkuihin, laatikoihin tai suoraan maahan, jos sää sallii. Pienikin istutusprojekti tuo puutarhaan eloa ja antaa tunteen siitä, että kasvukausi on jo käynnissä.

Pieni uusi taimi kasvaa palstalla kevään edetessä.

Pihan siistiminen onnistuu lyhyissä jaksoissa

Kuolleiden varsien leikkaaminen, vanhojen kukintojen poistaminen ja lehtien kerääminen nurmialueilta ovat tehtäviä, jotka etenevät nopeasti. Lapsille voi antaa selkeitä tehtäviä, kuten tietyn määrän lehtiä tai oksia kerättäväksi. Näin työ pysyy hallittavana ja etenee ilman kiirettä.

Lehtien suhteen kannattaa kuitenkin edetä maltilla. Nurmikolta ei ole tarpeen poistaa kaikkia lehtiä, sillä osa niistä toimii lierojen ravintona ja parantaa maaperän rakennetta kevään edetessä. Kevätsiivouksen ajoituksella on myös merkitystä: ennen kuin päivälämpötilat nousevat pysyvästi yli +10 °C, maassa ja kasvijätteessä talvehtii runsaasti hyönteisiä. Liian aikainen haravointi voi häiritä niiden elinkierron alkuvaihetta. Kun ilma on selvästi lämmennyt ja hyönteiset ovat ehtineet aktivoitua, siistiminen on turvallista sekä puutarhalle että sen pieneliöstölle.

Kevään ensimmäiset kylvökset itävät styroxlaatikoissa esikasvatuksessa.

Kompostin kevätkäynnistys varmistaa hajuttoman toiminnan

Talven jälkeen kompostori hyötyy kuivikekerroksesta ja kevyestä sekoituksesta. Lapsi voi tuoda biojätteet ja lisätä kuiviketta, kun taas aikuinen tarkistaa kosteuden ja rakenteen. Pienillä toimilla komposti lähtee nopeasti uudelleen käyntiin ja pysyy hajuttomana koko kevään.

Kevään ensimmäiset retiisit nostettu esiin – rapea ja mieto sato avaa kasvukauden.

Ruukut ja laatikot valmiiksi kevään istutuksiin

Talven aikana ruukkujen pintaan kertyy usein roskia ja vanhaa kasvijätettä. Pinnan kevyellä puhdistuksella ja uudella multakerroksella ruukut ovat valmiita kevään istutuksiin. Tämä on helppo tehtävä, johon lapset voivat osallistua ilman erityisiä välineitä.

Talvella lautasella itse kasvatettuja herneitä pakastimesta – pieni muistutus kesän sadosta.

Kesän oma kasvimaa sitouttaa koko perheen

Kevät on hyvä hetki suunnitella kesän pieni kasvimaa. Lapsi voi valita yhden kasvin, josta huolehtii. Mansikka, herne, porkkana ja kehäkukka ovat suosittuja vaihtoehtoja. Yhteinen suunnittelu tekee puutarhasta koko perheen projektin ja lisää motivaatiota hoitaa kasvupaikkaa pitkin kesää.

Kevään muuttolinnut pellolla. Lapsen ottama kuva tallentaa hetken, jolloin joutsenet pysähtyivät levähtämään.

Lasten ottamat luontokuvat tallentavat kevään etenemisen

Kevät tarjoaa paljon seurattavaa, ja valokuvaaminen on yksi tapa pysähtyä havainnoimaan muutoksia. Lapsille kuvaaminen on luonteva tapa tutkia ympäristöä ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, joita aikuiset eivät aina huomaa. Puhelimella tai kameralla otetut kuvat voivat olla osa kevään dokumentointia: ensimmäiset versot, muuttolinnut, sulavat lumikasat tai oman kasvimaan suunnittelun alkuvaiheet. Kuvista syntyy helposti pieni sarja, jonka avulla kevään etenemistä voi tarkastella myöhemmin uudelleen. Kuvaaminen ei vaadi erityisiä välineitä, ja se sopii hyvin lyhyisiin hetkiin ulkona.

Kuinka paljon ruokaa nelihenkinen perhe oikeasti syö – ja paljonko siitä voi kasvattaa itse?

 Omavaraisuus herättää paljon keskustelua, mutta käytännössä kyse on yksinkertaisesta kysymyksestä: kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka suuri osa siitä on mahdollista tuottaa itse? Tässä kirjoituksessa tarkastelen kulutusmääriä, satotasoja ja kotipuutarhan realistisia mahdollisuuksia tieteellisten lähteiden ja virallisten tilastojen pohjalta.

Kuinka paljon ruokaa perhe syö vuodessa?

Tilastokeskuksen mukaan (2016) suomalaisen keskimääräinen vuosikulutus oli:

• Peruna: 22 kg/hlö

• Juurikasvit: 7 kg/hlö

• Marjat: 13 kg/hlö

• Sipulit: 6 kg/hlö

• Kala: 11 kg/hlö

• Liha: 56 kg/hlö

Nelihenkiselle perheelle tämä tarkoittaa:

• Peruna: 55 kg

• Juurikasvit: 17,5 kg

• Marjat: 32,5 kg

• Sipulit: 15 kg

• Kala: 27,5 kg

• Liha: 140 kg

On hyvä huomioida, että osa kulutuksesta tapahtuu kodin ulkopuolella (koulu, työpaikka, ravintolat).

Oma kulutus verrattuna keskiarvoihin

Moni kotitarveviljelijä ei sovi keskiarvomuottiin – ei meidänkään perhe.

Marjat

• Mansikkaa: 25 kg

• Mustikkaa: 20 kg

• Vadelmaa: ~20 kg Yhteensä: 65 kg → Kaksi kertaa enemmän kuin keskimääräinen suomalainen.

Juurikasvit

Porkkanaa kuluu helposti yli 17 kg vuodessa pelkästään naposteluun, minkä lisäksi tulevat ruoanlaiton juurekset ja joululaatikot.

Sipulit

Sadoksi tuli eräänä vuonna 30 kg, joka käytettiin kokonaan ihan helposti. Tämä ylittää selvästi keskimääräisen kulutuksen.

Mitä nämä luvut tarkoittavat viljelypinta-alana?

Peruna

Viralliset satotasot Suomessa (Luke):

• Ruokaperuna: 25 000–35 000 kg/ha

• Luomuperuna: 15 000–25 000 kg/ha

Kotipuutarhassa tiheä istutus ja intensiivinen hoito voivat nostaa satoa, mutta hehtaarivertailu ei ole tieteellisesti mielekäs.

Minun 4 × 10 m rivini (22 tainta/rivi) tuottavat arviolta:

• 600 g/taimi → 52,8 kg

• Todellinen sato: todennäköisesti lähempänä 80–100 kg, mikä on täysin realistista kotipuutarhassa.

• Kasvualatarve noin 3 kg/m2.

Peruna toimii hyvin “pioneerikasvina” eli auttaa ottamaan kasvimaan käyttöön satokasvilla, vaikka siinä olisikin ollut rikkaruohoja. Peruna pystyy taistelemaan hyvin rikkaruohoja vastaan.

Porkkana

Porkkanan keskikoko vaihtelee paljon:

• Teollinen porkkana: 80–120 g

• Kotipuutarha: 30–150 g (lajike + tiheys)

Minun laskelmani (65 g/porkkana) on realistinen.

4 × 10 m rivillä sato on noin 35–40 kg, mikä vastaa hyvin käytännön kokemustani. Kasvualatarve noin 4 kg/m2.

Sipulit

Sipulisato 30 kg on kotipuutarhassa erinomainen ja täysin linjassa tutkimusten kanssa:

• Sipulin keskisato Suomessa: 20 000–40 000 kg/ha (Luke)

• Kasvualatarve noin 3 kg/m2.

Pavut ja kasviproteiinin korvaus

Vegaaniliiton suositus:

• 1 dl kypsiä papuja/päivä aikuiselle

Jos korvaa 3 lihapäivää viikossa kasviksilla:

• 52 viikkoa × 3 päivää × 4 hlö × 1 dl = 624 dl kypsiä papuja → kuivapapuina noin 187 dl

Tutkimusten mukaan pensaspavun sato:

• 80–150 g kuivapapua/taimi

• 2 dl kuivapapua ≈ 140 g → arvio on realistinen

• Tarvittava taimimäärä: 70–80 tainta

• Jos yksi taimi vie 0,1 m²: tarvittava pinta-ala on 7-8 m2.

Johtopäätös: omavaraisuus on yhdistelmä laskelmia ja käytännön kokemusta

Tieteelliset satotasot ja viralliset kulutusluvut antavat hyvän pohjan, mutta kotipuutarhassa todellinen sato riippuu:

• lajikkeista

• maan rakenteesta

• kastelusta

• tiheydestä

• hoitotavasta

Omavaraisuus ei ole kaikki tai ei mitään – se on tapa ymmärtää, kuinka paljon ruokaa perhe kuluttaa ja kuinka paljon siitä voi kasvattaa itse omaksi iloksi.

Lähteet

• Luke – Luonnonvarakeskus: Satotilastot (peruna, sipulit, juurekset)

• Tilastokeskus: Ruoankulutus Suomessa 2016

• THL: Ravitsemussuositukset ja annoskokojen tutkimus

• Vegaaniliitto: Kasviproteiinin lähteet ja käyttö

• Helsingin yliopisto / Paavo Ahvenniemi: Perunantutkimus ja lajikeoppaat

Aika juoksee ja minä rämmin rinnalla

 

Minimaissit näyttävät ehtivän tuleentua sittenkin.

Kesää odoteltiin, kesä juoksi ohi ja syksy hiipii paikalle

Näin on tämän vuoden kasvukausi edennyt. Kevään kylvöksistä eivät pavut itäneet, piti tehdä uusinta kylvö. Kevään taimetukset saivat pakkasta, kun pitkän lämpimän kauden jälkeen tuli äkkiyöpakkanen. Uusintakylvöt itivät paremmin, mutta sitkeä kylmä jakso juroutti taimia, mikään ei edennyt. Heinäkuun helteet juoksuttivat sadontuotantotehot äärimmilleen, kasvit unohtivat tuottaa makeutta ja aromeita. 

Salkopapu piilottaa pavut niin, että luulin niiden puuttuvan kokonaan.

Papua, papua, enemmän papua

Viime vuonna oli oikea papukokeiluvuosi. Muistatko, kun ostin umpiointitarvikkeet? Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen valmistamiini esivalmisteisiin. On niin helppo ottaa annoskokoihin säilöttyjä erilaisia papuja, yhdistellä ja tehdä monenmoisia ruokia. Kokemus on osoittanut, että sopivilla mausteilla ruoka ei ole joko sekaruokaa tai kasvisruokaa. Jopa härkäpavut ovat osoittautuneet monikäyttöisiksi ja apukokin suuhun sopiviksi. Jauhoisuus on kadonnut umpiointivalmistuksessa. Monessa kasviruuassa on kukkakaali ja kesäkurpitsa osoittautuneet oivallisiksi runkoaineiksi.

Maustamisessa on tärkeää, että laittaa rohkeasti vahvoja makuja, sillä monet kasvikset eivät itsessään ole kovin voimakasaromisia. Siitä varmaankin juontaa monella kasvisinho. Ei ole uskallettu maustaa riittävästi. Umpioiduista esivalmisteista ruoka myös valmistuu nopeasti, sillä esivalmiste on jo sinänsä kypsää.

Paljon on jo kerätty satoa, mutta vielä on tulossa uusia palkoja.

Tälle vuodelle lopulta tulee ihan hyvä papusato. Lajikkeita ei ole niin monta kuin viime vuonna, mutta ensi vuonna sitten taas enemmän pohdintaa siemenvalikoimassa. Viime kevät oli haastava tammi-helmikuisen niskan välilevypullistumasairaskauden takia ja rajoittunutta elämää ja väsymystä kesti kauan. Niska leikataan nyt syykuussa, joten ensi keväänä olen toivottavasti ns. täydessä terässä. Uusi kasvihuone on ollut ensimmäistä kautta käytössä, maapohja on valmis jne, eli taimetusta voi tehdä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Olen päättänyt, että laitan lämmittimen sinne estämään yöpakkasia.

Härkäpapu on takuuvarma. Se onnistuu ihan aina.

Soijaa tulossa

Ihan totta!! Vihdoinkin onnistuin. Tämä on nyt kolmas vuosi. Ensimmäisenä vuonna ei siemenet itäneet oikeastaan lainkaan. Pari pientä yritelmää oli ja nekin kuoli. Viime vuonna sain idätyksen onnistumaan paremmin. Satoakin näytti tulevan, mutta syksyllä juuri, kun olin menossa sadon korjaukseen, oli jokin pieni jyrsijä tehnyt tunnelin soijapenkkiin ja syönyt kaikki taimet maata myöden. Saivat varmaankin ravinnerikkaan talvivaraston. Tänä vuonna soijat ovat kasvihuoneessa ja sato on turvassa, toivottavasti. Eilen otin pari palkoa kuvattavaksi.

Soijapavussa näkyy olevan aina täsmälleen kaksi siementä. Palkojen pinnassa on nukkaa.

En tiedä vielä, miten niitä pitää käsitellä ruuanlaittoa varten, mutta ehtiihän tässä vielä selvitellä asiaa.

Uusi linkki blogissa

En kehtaa laittaa asiasta omaa postausta, mutta sinä, joka olet jaksanut lukea tähän asti, olet ehkä kiinnostunut kuuntelemaan testiäänityksiäni. Olen aloittamassa podcasteja. Sairastaessani keväällä, tutustuin podcasteihin ja ihastuin. Huomasin, että tykkään kuunnella, kun puutarhaihmiset jutustelevat vapaamuotoisesti omasta puutarhastaan, yksin tai jonkun kanssa. Tein pari testiäänitystä. Käytössäni ei ollut mikrofonipidintä, vaan se kulki kädessäni, heiluu siis välillä lähempänä ja välillä kauempana. Siitä puuttuu ns. kuollut kissa, eli se pörrö, joka estää tuulen äänet. Luulin puhuneeni hitaasti, sillä puhuin todella h  i  t  a  a  s   t  i      verrattuna normaaliin puheeseeni, ja silti vain vielä kommentit, että puhut niin nopeasti, että kuuntelija luulee, että sulla on kova kiire. Huh, nyt  ymmärrän, miksi joskus muiden on vaikea oppia uutta asiaa töissä, kun selitän.... puhun liina nopeasti. Yritän opetella hitautta. En ole myöskään editoinut nauhoituksia, eli toiset on lyhyitä, toiset pitkiä. Oikeaa podcastiin pitää tietenkin saada nämä kaikki asiat ensin kuntoon. Kunhan nyt testailin. Käy kuuntelemassa ja laita vaikka viestiä, mitä mieltä olet ajatuksesta.

Linkki löytyy blogin oikeasta reunasta, fb- ja insta-linkkien alapuolelta.  

Minimaissit eivät olekaan ihan minejä. Makeutta on jo, mutta ei aromeja. Pitää vielä odottaa tuleentumista.