maakellarin kanssa
Kalkkimaalilla tulee iso muutos pintaan. |
Muistatko, kun kerroin maakellarin pesusta? Annoin ovien olla auki pitkään, jotta kosteus laskisi. Syksyn yökasteen voimistuttua, suljin ovet, enkä ollut sen koommin ehtinyt vielä käydä katsomassa tilannetta. Haaveilin alusta asti seinien kalkitsemisesta. Olin luullut aiemmin, että kellarien seinät on aina kalkittuja, mutta sittemmin opin, että on myös olemassa ihan Kellarimaali-tuote erikseen. Kellari maalilla tämä minunkin kellarini on maalattu 1987, eli melko tovi sitten.
Kalkki tekee todellakin ihmeitä. |
Seinistä maalia ei ollut irronnut, mutta katosta se oli irtoilemassa. Harjasin kuivuneesta katosta kaiken irtonaisen maalin pois pesun yhteydessä ja nyt ennen kalkitsemista vielä uudelleen. Niin, siis vaikka olisi ollut kellarimaali-tuote, halusin nimenomaan kalkituksen. Kalkissahan ns. mikään ei elä, eli se on samalla putsausta.
Nyt on kellari kalkittu ja juurekset pääsevät säilöön loppuviikosta. Kokeilen ensin pienellä määrällä, että miten homma hoituu. Jos kaikki sujuu hyvin, uskallan kasvattaa taas ensi kesänä varastoitavaa perunaa myös ja muutenkin panostaa kellarivarastoitaviin tuotteisiin enemmän. Tänä vuonnahan päivän sana on umpiointi. Mietipä, miten paljon saan säilöttyä, jos pystyn yhdistämään umpioinnin, pakastamisen, kuivattamiset, hapattamisen ja kellarin. Aika upeaa.
Hei hetkeksi, kellari. |