Komposti kiertää ja taimia maakellariin

 Kasvimaan perkuujätteet nopeita kompostoida

13.10. täytin ääriään myöten perkuujätteillä.

Onneksi on blogi, jota varten ottaa kuvia ja tekee kirjoituksia. Tämä on samalla ikään kuin päiväkirja, josta voi tarkistaa, mitä teki milloinkin. Tänään touhuttiin pihalla talvea varten, kun uutisissa oli kuvia lumisista lähikunnista. Kompostierä, jonka aloitin lokakuun 13. päivä ja sen jälkeen täytetty koko ajan uudelle biojätteellä, oli nyt siinä kunnossa, että oli aika siirtää massa täyttökompostista muhituskompostiin. Muhituskompostin tyhjensin uuteen kasvihuoneeseeni. Kierto oli siis todella nopea. Edellinenkin satsi oli näillä perkuujätteillä aloitettu, joten sekin oli todennäköisesti syyskuun puolella. 

Muhitukseen siirretty 13.10. aloitettu massa näytti tältä.

Pieni yksityiskohta kompostista.

 

Kasvatin tänä vuonna valtavasti latva-artisokan taimia. Haluan oppia valmistamaan niistä säilykkeitä talveksi. No, satoa tuli, mutta vielä ei keittotaitoni olleet riittäviä, eli harjoiteltavaa jäi vielä.

Latva-artisokan uusi kasvusto sadon jälkeen.

Talvehditutan maakellarissa latva-artisokkien taimet. Aiemmin olen jättänyt taimet maahan ja toivonut, että selviävät talvesta. Tänä vuonna teen toisin. Kaivoimme kaikki taimet maasta.

Kädessäni katkaistun satovarren pää ja vieressä uusi kasvusto.

Satoa tuli yllin kyllin. Kirjoissa lukee, että ensimmäisen vuoden kasviin tulee 1-2 kukkaa, mutta minulla tuli aivan valtavan monta. Toki keväällä taimien istutuskuoppiin laitettiin runsaasti kompostia ja ladattua biohiiltä, eli potkua oli kerrakseen.

En ole seurannut taimia sadon jälkeen kovinkaan tarkasti. Niitä on pitkin pihaa, siellä mihin sai taimen sujautettua keväällä. Osa kasveista oli mennyt poikki tai myyrä syönyt juuret tai ainakin jotain oli tapahtunut, eikä kasvista saanut talvehtivaa yksilöä. Aika monta silti oli kunnon juurilla.

Kellariin menossa.

Yksi asia ihmetytti suuresti. Osassa taimista oli tullut ihan puskia. Satovarren juureen oli kasvanut hurja määrä lehtivarsia ja juuristo oli hyvin runsas. Saakohan näitä jaettua keväällä? Onneksi on talvi aikaa selvittää ohjeita netin syövereistä.

Juureksia matkalla kellariin

 talvivarastointia varten

Sokerijuurikas.

Vaikka Lähiruokapäivään tehtiinkin sokerijuurikassosekeittoa, on satoa vielä yllin yllin maassa. Varastoin sen maakellariin, sillä keitto sai suuren suosion perheessä. Ihmettelen, ettei sitä oikeasti kasvateta kotitarpeiksi. Helppohoitoinen, suurisatoinen. Mikäs sen mukavampaa?

Palsternakat ovat jättiläisiä.

Olen parina vuotena aiemmin yrittänyt kasvattaa palsternakkaa, onnistumatta mitenkään. Tänä vuonna onnistuinkin ilmeisesti aiempien vuosienkin osalta. Satoa tuli paljon. En kyllä oikein tiedä vielä, mihin kaiken tämän määrän käytän talven aikana. Ehkä se selviää aikanaan.

Keltajuurikas, tämän vuoden ensikertalainen.

Keltajuurikkaista en edes tiedä, miltä ne maistuvat. En oikein edes muista, miten sain idean kasvattaa niitä. Nyt luin somesta, että niitä voi säilöä samalla tavalla kuin etikkapunajuuria. Taidan kuitenkin itse säilöä kaiken kellariin ja käyttää juureksena joko sosekeitossa tai perunan tapaan. Hauska kokeilu.

Lisää palsternakkaa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot.

Nyt ollaan kalkkiviivoilla

 maakellarin kanssa

Kalkkimaalilla tulee iso muutos pintaan.

Muistatko, kun kerroin maakellarin pesusta? Annoin ovien olla auki pitkään, jotta kosteus laskisi. Syksyn yökasteen voimistuttua, suljin ovet, enkä ollut sen koommin ehtinyt vielä käydä katsomassa tilannetta. Haaveilin alusta asti seinien kalkitsemisesta. Olin luullut aiemmin, että kellarien seinät on aina kalkittuja, mutta sittemmin opin, että on myös olemassa ihan Kellarimaali-tuote erikseen. Kellari maalilla tämä minunkin kellarini on maalattu 1987, eli melko tovi sitten.

Kalkki tekee todellakin ihmeitä.

Seinistä maalia ei ollut irronnut, mutta katosta se oli irtoilemassa. Harjasin kuivuneesta katosta kaiken irtonaisen maalin pois pesun yhteydessä ja nyt ennen kalkitsemista vielä uudelleen. Niin, siis vaikka olisi ollut kellarimaali-tuote, halusin nimenomaan kalkituksen. Kalkissahan ns. mikään ei elä, eli se on samalla putsausta. 

Nyt on kellari kalkittu ja juurekset pääsevät säilöön loppuviikosta. Kokeilen ensin pienellä määrällä, että miten homma hoituu. Jos kaikki sujuu hyvin, uskallan kasvattaa taas ensi kesänä varastoitavaa perunaa myös ja muutenkin panostaa kellarivarastoitaviin tuotteisiin enemmän. Tänä vuonnahan päivän sana on umpiointi. Mietipä, miten paljon saan säilöttyä, jos pystyn yhdistämään umpioinnin, pakastamisen, kuivattamiset, hapattamisen ja kellarin. Aika upeaa.

Hei hetkeksi, kellari.

Kellarin pesua

 ja jatkosuunnittelua

Pesuvälineet siivouksen jälkeen.

Hyviä siivouspäiviä voi olla joko sateinen tai poutainen päivä. Riippuu vain siitä, mitä on siivoamassa. Sisällä on kiva siivota sateisena kesäpäivänä, mutta kellarin pesuun soveltui aurinkoinen hellepäivä oikein mainiosti.

Kellari siivottu ja ovet auki, että paikat kuivuvat nopeammin.

Ensin kannoimme kaikki tavarat ja irtonaiset jakkarat ulos. Aiemmin olin katsonut, että lattialla oli ollut paljon kaikkea ryjää, mutta nyt tarkemmin asiaa selvitellessäni huomasin, että lattia on itse asiassa maa-lattia, jossa on hienoa hiekkaa roima kerros. Samaa hiekkaa oli vielä jäljellä pussissa levitettäväksi.

Osa jakkaroista menee uusittavaksi, koska kosteus oli tehnyt tehtävänsä ja lahottanut osat.

Olimme ottaneet kotoa mukaan siivousvälineet ja vesi tuli puutarhaletkusta. Kellarin viileydessä ei päivän kuumuus haitannut ja siivous tuntui varsin kevyeltä. Oli hauska huomata, että siivouksen alussa kellari ei kaikunut, mutta kun seinät oli pesty, huone alkoi kaikua. Uskomattoman paljon vaikutti ohut likakerros betoniseinän pinnassa.

Vain tämän verran tuli lopulta roskaa kellarisiivouksesta.

Kellarissa on eteinen ennen ulkoilmaa ja eteisessä kaivo, johon maahan valutettu vesi menee. Kaivoon on johdettu myös kellarin yläpuolella olevasta rinteestä tuleva vesi, eli kellarin lattia ei ala lainehtimaan märälläkään säällä.

Ihan siisti, kun on puhdas. Seinät maalataan vielä.

Olin muistanut, että seinät oli kalkittuja, mutta nyt siivouksessa selvisi, että ne ovatkin maalatut. Kellarin rakentaja ei ihan enää muistanut, että mitä maalia seinissä on käytetty, mutta muisteli, että oli ollut myynnissä nimenomaan maakellarin maalaukseen tarkoitettavaa maalia. Sitä siis nyt metsästämään.

Kotona olevat säilytyslaatikot pitää vielä pestä ja sitten onkin kaikki valmiin odottamassa satoa. Huomasin, että tänne varmaankin saan varastoitua sitten latva-artisokkien juurakotkin ensi vuotta varten.