Apsiiniinimarmelaati

Itse tehden on todellinen herkku

Laitoinkin jo aiemmin Facebook-sivulleni kuvan, kun teimme itse ensimmäisen kerran appelsiinimarmeladia, eli apsiinimarmelaatia. Sellainen nimi sillä on meillä, sillä toinen lapsistamme loi nimen aikanaan.

Ohjeen otin Säilö itse marjat, hedelmät ja kasvikset- kirjasta (Kustannusmäkelä, 2005) Englantilainen appelsiinimarmeladi s. 56.

Annoksesta tulee noin 2,5 litraa valmista marmeladia. 

500 g appelsiinia

30 g pomeranssia (en laittanut, vaikka oli ohjeessa)

2 sitruunaa (käytin sitruunamehua sellaisesta keltaisesta pullosta)

1 litra vettä

750 g-1 kg sokeria/kg keitettyä hedelmämassaa

Oma marmeladi on läpikuultavampaa, mutta silti makua on enemmän. Kaupan marmeladi on vaikeasti levittyvää, tiivistä hyytelöä, eli massa on saatu hyytelöimällä mehua. Nyt kun leipiä maistoi makuvertailuna, kaupan marmeladi ei maistu edes oikeasti appelsiinille.

Tämä on ikuisuuskeskustelu, missä järjestyksessä leivänpäälliset laitetaan. Meillä juusto tulee aina lopuksi, koska muutoin hillo valuu juuston päältä ja sormet sotkeentuvat. Kun juusto aina päällä (myös tomaatin ja juuston ollessa päällisinä), pysyy leipä kasassa ja sormet puhtaina. Lapsena koulukaverin äiti laittoi aina tomaatit juuston päälle ja minä sotkin aina pöytäliinan. 

Emme poistaneet valkoista osaa, vaikka ohjeessa oli niin. Ei haitannut makua yhtään. Ensi kerralla teemme vertailun ja poistamme. Kokeilemme myös hillosokerin käyttöä. Jossain toisessa ohjeessa neuvottiin jopa poistaman hedelmäkalvot. Siihen ei aio ryhtyä, sillä en halua marmeladin valmistuksen olevan niin työlästä. Nyt valmistunut marmeladi on todella raikasta ja hyvää. Ei niin makeaa kuin kaupasta ostettu ja se pistävä makuvivahde puuttuu kokonaan.

Vuosia sitten seurasin pizzeriassa pizzantekijän työskentelyä ja ihastuin tapaan, jolla hän levitti tomaattikastikkeen. Hän käytti siinä lusikan alapuolta. Sen jälkeen olen itsekin levittänyt muut kuin voin, lusikalla. Tavattoman kätevää. Käsi saa olla suoremmassa ranteesta ja levite leviää tasaisesti. Kannattaa kokeilla.

Aiomme testata myös veriappelsiineja ja greippiä, siihenkin on kirjassa ohje: 800 g greippiä/200 g sitruunaa/2 l vettä/2,5 kg sokeria. Sain naapurilta lainaksi painekattilaa, voisikohan sitä hyödyntää myös?

Ostin kerran jostain messuilta porkkanamarmeladia, ja ilokseni siihenkin on ohje: 500 g porkkanaa/2 sitruunaa/4 dl vettä/1 kg hillosokeria. Tätä aion tehdä pienistä harvennusporkkanoista sitten keväällä. Ehkä teen testin jo aiemmin kaupan luomuporkkanoista.

Kotitarpeilija nauttii apupuutarhurin kalasaaliista

Fileointikin tulee tutuksi

Muutama vuosi sitten fileointi oli jo sanana sellainen, että nousi valmiiksi kiukku, ennen kuin ehti edes aloittaa kalan käsittelyä. Sittemmin fileointiin on tullut niin paljon harjoitusta, että jopa ns. kokkiveitsellä on onnistunut kuhan fileointi nahattomaksi ja ruodottomaksi.

Tänä kesänä kuhaa ei ole tullut vielä pyyntikokoisena. Olemme erittäin tarkkoja alamittojen noudattamisessa. On tosi harmillista kuulla, että osa kalastajista ottaa kaiken, mitä koukkuun tarttuu, ja samalla ihmettevät, miksi järven kalakanta taantuu.

Hauki on usein ala-arvostettu kala. Monien mielestä sitä ei voi lainkaan käyttää ruotojen takia ja kuulemma makukin on kuiva. Olen molemmista asioista eri mieltä. Ensinnäkin, pyyntituoreen kalan käsittely on huomattavasti helpompaa, kuin kalatiskiltä ostetun vanhan kalan käsittely. Tuore kala on kiinteää ja kala pysyy ehjänä. Fileointi sujuu, kun kala ei mene rikki. Nahan poistaminen onnistuu jopa sormin nahasta kiinni pitämällä, ilman mitään piikkejä. Ja minullahan ei ole pitkiä kynsiä edes. Ruodot oppii leikkaamaan pois ja osan voi nyppiä pinseteillä. Mitä tulee hauen lihan olomuotoon, siihen opin eräältä tutulta, joka oli oppinut vanhalta ammattikalastajalta, että hauen pitää levätä. Jos hauen valmistaa ihan tuoreena, lihasta tulee helposti kumimaista ja kuivaa. Kun odottaa pari päivää ja valmistaa vasta sitten, liha pysyy pehmeänä ja mehevänä, todella maukkaana.

Tässä alla on uusin hauki, 3,14 kg, fileoituna ja vakumoituina. Suosittelen vakuumikoneen hankintaa, sillä sen avulla varsinkin kalan säilytys on todella vaivatonta. Jääkaappiin ei tule hajut ja pakkaseenkin ne on kätevä laittaa ihan sillään.

Ostin hiljattain lihamyllyn, jotta saan tehtyä haukipihvejä ja -pullia vähän helpommin. Aiemmin olen myllyttänyt ne sellaisella pikkuruisella käsimyllyllä. En ole vielä ehtinyt kokeilla. Syöttöaukko on aivan liian pieni isolle kalalle. Hauki kannattaa jauhaa ruotoineen kolmesti, silloin kaikki ruodot ovat silppuuntuneet, eikä niitä tunnu pihvissä enää yhtään. Haukipihvistä tulee erinomaista, kun taikinaan sekoittaa vain hivenen kermaa ja maustaa sen sitruunalla. Paistaminen kannattaa tehdä ohuina pihveinä, jotta niihin saa ihanan rapean pinnan. Kannattaa kokeilla. Liika kerma pilaa koko maun.