#suuntana omavaraisuus 4 2024

 Mikä sai minut liikkeelle?

ranskanrakuuna

Eri puutarhuroijilla ja omavaraistelijoilla on varmastikin hyvin erilaiset motiivit ja syyt, jotka ovat alun perin innostaneet kasvatustouhuihin. Olen tykännyt puutarhailusta aina. Muutettuamme omakotitaloon tein heti pienen kasvimaan ja appeni teki kompostin. Touhu oli pienimuotoista. Kun lapset syntyivät, tuli mukaan herneet ja monet muut lapsille mieluisat satokasvit.

Lavakaulukset lasten puutarhailua varten.

Pienimuotoisena harrastus olisikin varmasti pysynyt, ellei toisella lapsista olisi ollut erittäin vaikeaa ruoka-aineallergiaa, joka esti esimerkiksi valmismausteiden käytön kokonaan ja ruokien raaka-aineet olivat hyvin rajoitetut. Aloin kasvattaa yrttejä mausteiksi. Lapset tykästyivät tuoreisiin yrtteihin ja niitä popsittiin "hampurilaisina" eli moneen kerrokseen paketoituina tuoreherkkuina leikkien lomassa pihalla. Puutarhailussa oli lapset alusta asti mukana ja molemmille lapsille tuli myöhemmin omat puutarhat, joissa ei ollut mitään rajoituksia aikuisilta. Aikuiset auttoivat voimaa vaativissa jutuissa. Sadostakin joutui maksamaan, esimerkiksi 20 senttiä per retiisi.

Apupuutarhuri alkoi lopulta puhua omasta pellosta. No, ei meillä peltoon ollut mitään mahdollisuutta, mutta palstaviljelyyn kylläkin. Sain ensin 4H-yhdistyksen kautta 1 aarin. Alueella traktori tuli kyntämään syksyllä koko pellon. Koska harrastan no-dig kateviljelyä, harmitti kyntäminen ihan hirveästi. Rikkaruohojen siemeniä nousi loputtomasti pinnalle, alueella vaivannut minttu ja maa-artisokka jakautuivat loputtomasti pilkkoutuvien juurien takia ja vaivalla kuljettamani katteet menivät hukkaan maahan. Onneksi sain nopeasti monivuotisen palstan kaupungin palsta-alueelta, jossa ei kynnetty.

katteet puuttuvat vielä

Palstailusta alkoi tämä bloginikin ja matkan varrelta olen kirjoittanut paljon tarinoita. Vaikka vastaan on tullut myös vastoinkäymisiä, ovat puutarhailun antama ilo, herkullinen sato ja yhteinen tekeminen kuitenkin niin positiivisia asioita, että kaikki vastoinkäymiset unohtuvat hyvin pian. Meillä harrastetaan yhdessä puutarhailua. Olen saanut äitienpäivälahjaksikin lahjakortin Apumiehen työtunneista 😂 akantappoaseen käyttöön, eli perunasahran ohjaamiseen. Emäntä vetää sahraa ja isäntä ohjaa, siitä laitteen nimi juontaa juurensa. Vetäminen on huomattavan raskasta. Tämä akka tosin tappoi ensimmäisen sahran.... ei kestänyt vetovoimaani vaan vääntyi pilalle. Sain palautettua, sillä ei tällaisen 163 senttisen naisen kuulu saada omin voimin moista laitetta rikki. Myyjä ei tosin ymmärtänyt vitsiäni siitä, että akka tappoikin akantappoaseen.

perunasahra odottamassa perunanistutusta

Olen aina valtavan iloinen, kun joku innostuu kokeilemaan kompostointia, kateviljelyä, no-dig menetelmää, uusia satokasveja ja mitä tahansa minulta kuulemansa tai blogista lukemansa perusteella. Ihanaa, jos saa innostettua uusia puutarhailijoita.

Merilevä, ruokomörskä odottamassa levitystä katteeksi.

Maittavat kasvikset ja lasten toteamukset hyvästä mausta, vaikkapa kaurajuurisosekeiton tai mustajuurisosekeiton myötä, ovat todella palkitsevia. En varmastikaan olisi noita tarjonnut pienille lapsille, jos en olisi niitä itse kasvattanut. Ei tule kaupasta ostettua kovinkaan helposti erikoisjuureksia. Lapsemme ovat tottuneet, että kaikkea on kiva maistaa. Uusissa mauissa ei ole ollut koskaan ongelmaa.

Tässä oli kaurajuurisosekeittoa.

Mielestäni kannattaa aloittaa ihan pienestä, vaikka vain salaatin, basilikan ja tillin kasvattamisesta. Onnistumisen kokeminen on kannustavaa ja puutarhailu nappaa ihan vaivihkaa valtaansa. Kannattaa kasvattaa sellaisia kasviksia, joita haluaa syödä. Pari lavakaulusta on jo tosi hyvä alku. Niihin mahtuu kasvamaan paljon ja ovat helppohoitoisia. Ei tarvitse tehdä raskaita maankääntötöitä alussa, mullan voi ostaa valmiina, kastelu on pienimuotoista ja tarvittaessa lavat voi nostaa ylemmäs, jos selkä ei kestä kyykistelyä. Kastelun voi hoitaa vaikka tihkukastelujärjestelmällä, niin ei tarvitse kannella kastelukannujakaan.

Pienessä lavakauluksessa mahtuu kasvamaan uskomattoman paljon syötävää.

En koe tekeväni työtä, kun hoidan puutarhaa. Olen luvannut lopettaa harrastuksen sitten, kun se on työtä. Nautin vapaa-ajastani kaikkein eniten, kun saan touhuta mullan ja kompostin kanssa tai hakettaa. Mitä enemmän touhuttavaa, sitä parempi mieli illansuussa. En kaipaa joutenoloa, se ei rentouta minua yhtään.

Puutarhailu johdatti minut opiskelemaan Maaperä- ja ympäristötiedettä Helsingin Yliopistoon. Matkan varrella olen oppinut luonnon monimuotoisuuden merkityksen ja puutarhassani ei käytetä mitään torjunta-aineita. Aiemmin olin tietämätön ja torjuin rikkaruohoja ja voikukkia ruiskutuksilla. Ihan kauhistuttaa tuo tuon aikainen minäni. Torjuntajoukkoja olen rekrytoinut pihaan sen sijaan lukemattomia. 900 neliön tontilla on 12 linnunpönttöä, monta hyönteishotellia, hyönteisystävällisiä perennoja ja luonnonkukkia. Yritän saada luonnon huolehtimaan tasapainosta itse.

Luonnonkukat ovat todella näyttäviä kukkapenkissäkin.

Samalla on tullut jokapäiväiseen elämään mukaan kierrätys, kulutuksen vähentäminen ja uusiutuvat energiamuodot. Luonnon ja luontovarojen kunnioittaminen. Koen eläväni hyvää elämää, kun saan auttaa luontoa. En kaipaa rientoja enkä juhlia.

#Suuntanaomavaraisuus -sarjassa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Kirjoituksen lopussa on aina linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-mista-kaikki-alkoi/

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Pyhä basilika ja curry-yrtti messuhankintoina

sekä lisäksi ranskanrakuuna, joku minttu ja lakritsiyrtti

ranskanrakuuna

Messuilla oli siis aiheena Koti ja piha. Yllättävän vähän oli pihaan liittyviä näytteilleasettajia. Itse olin Satakunnan puutarhaseuran osastolla ja kerroin kasvualustasta, maasta, biohiilestä, kompostoinnista ja bokashoinnista. Pidin myös kaksi esitystä lavalla. Kaikki aiemmat luennot ovat olleet ilmoittautuneelle yleisölle, eli tämä tällainen avoin tilaisuus oli ensimmäinen laatuaan. Luulin, että olisi jännittänyt enemmän. Esitysten aiheena oli No Dig-puutarhanhoitomenetelmä ja kateviljely ja kerrotut asiat perustuivat sekä tieteeseen että kokemukseen. Osaan asian niin hyvin, että siksi ei kai tarvinnut edes jännittää.

minttu

lakritsiyrtti

pyhä basilika

curry-yrtti

Messuhankintani olivat melko vähäiset. Ostin vain viittä yrttiä. Ranskanrakuunaa minulla on ollut aiemminkin, mutta en ollut varma viime talven vaikutuksesta, eli ostin varmuuden vuoksi. Lakritsiyrttikin on ollut aiemmin, mutta se ei ole talvehtinut koskaan, eli pitänyt ostaa aina uusi. Uusia tuttavuuksia ovat sen sijaan pyhä basilika ja curry-yrtti. Ohjeessa luki, että sitä voisi käyttää mausteena. Tällä hetkellä lehdet eivät kyllä maistu pätkän vertaa currylta, ehkä maku muodostuu vasta myöhemmin ulkoilmassa. Pyhä basilika oli jotenkin erilainen basilika, nyt vaan en muista mitä erilaista siinä on. Mintun lajikettakaan en muista, mutta siitä sanottiin, että sopii erityisesti teeksi. Mielestäni myytävissä yrteissä pitäisi olla aina nimilappu mukana. Kotona ei enää muista kaikkea tarkasti. Ranskan rakuunaahan ei pysty kylvämään siemenestä, vaan ainoastaan pistokaslisäys on mahdollista. Siemenestä voi kasvattaa venäläistä rakuunaa, mutta sen maku ei ole yhtä hyvä.

Tunnistatko ostamani mintun? Laita kommentteihin, jos tunnistat.

Ranskanrakuuna sinnittelee, hitaasti mutta varmasti

Ranskanrakuunan tarina on hauska

Olin lukenut monesta eri paikasta, että ranskanrakuuna on huomattavasti hienostuneempi ja parempi kuin venäläinen rakuuna. Kuitenkaan minulla ei ollut silti mitään käsitystä, että miltä se maistuisi.

Ongelmana vain on, että ranskanrakuunaa ei voi lisätä siemenestä, vaan ainoastaan kasvullisesti. Olin asiani kanssa melko myöhään liikenteessä vuosia vuosia sitten, juhannusalusviikoilla. Soittelin ja kyselin monesta paikasta, mutta mistään ei silloin tuntunut taimea löytyvän. Vihdoin nappasi ja löytyi luomupuutarha, jonka nimeä en valitettavasti enää edes muista. Jos satut olemaan juuri se puutarha, niin ilmianna itsesi kommenttikentässä. Heillä oli vielä pari taimea, mutta seuraava ongelma oli, että heiltä oli pitkä matka Poriin, eivätkä toimittaneet taimia postitse. Kaikeksi onneksi heidän matkansa suuntasi juhannuksena Merikarvialle, eli Porin pohjoispuolelle ja ajoivat Porin läpi. Niinpä sovimme taimitreffit paikalliselle huoltoasemalle, juhannusaattona 21:00. Tunsin itseni tosi viherpiipertäjäksi odottaessani juhannuksena autiolla huoltoasemalla yhtä pientä ranskanrakuunan taimea. Olin myös hyvin iloinen, että puutarhuri oli näin luova ongelmanratkaisussa ja kaupanteko eteni.

Puutarhuri saapui ajallaan ja taimi vaihtoi omistajaa. Monta vuotta sain sen talvehditettua ja se kasvoi kesän aikana aina todella isoksi. Yksi talvi oli kuitenkin vaikea ja taimi kuoli. Onneksi oli siihen mennessä jakanut siitä pistokkaita eteenpäin monille. Viime vuonna kyselin kasvin perään ja sainkin uuden alun itselleni. Nyt taimi on vielä hento ja pieni, mutta eiköhän siitäkin tule iso vielä. Nyt on ainakin paremmat kasvuolosuhteet sen kasvupaikassa. Talvella paikka  on suojaisempi ja maapohja läpäisevä multava. Tämä penkki odottaa vielä katetta. Helteiden vuoksi en voi leikata uudelleen vielä nurmikkoa, jotta se ei pala karrelle.