Sitkeä sissi hiilipussissa

 Melko haastavat elinolot

Biohiilessä kasvua.

Ehkä muistat, että meillä on pihassa suursäkki biohiiltä. Viime syksynä biohiiletin kaikki kasvimaat ja vadelmapenkit. Tänä vuonna laitoin pikkukasvihuoneeseen hiilet ja nyt uuden kasvihuoneen maapohjaan sekoitan myös ison määrän hiiltä. Loput menee mökille. Suuri säkki hupenee pikku hiljaa ja tässä oli välillä vähän pidempi aika, että sen pintaan ei koskettu. Uskomattomalta tuntuu, että joku kasvi kasvaa jopa biohiilisäkissä. Näitä pikkuisia taimia oli useita.

En saanut kaikista kuvia, mutta on tässä muutamia sentään. Jos tiedät, mistä kasvista on kyse, niin laita kommentteihin.

Biohiili ladattuna lannoitteilla ja nesteellä on totta kai ravinne- ja vesipankki, mutta pelkkänä hiilenä se ei pitäisi olla mikään  miellyttävä kasvualusta millekään. Kai siellä hiilen seassa on vaikka ilmasta lentäneenä sen verran muutakin, että on nämä pienet taimet päässeet kasvuun. Siemenetkin ovat varmastikin tulleet tuulen mukana.

Mut hei eiks ookki hieno!

 Mutta tuliko siitä sittenkin uima-allas?

Kasvihuoneen sokkeli

Kasvatan kasvihuoneessa maassa, eli en laita laatikoita enkä laareja. Kuvan takaosassa näkyy vanha kasvihuoneeni, jota olen lämmittänyt monta vuotta hevoskalla eli hevosenlannalla. Siinäkin pohja on huomattavasti maan pintaa alempana. Alun perin kaivoin sen alemmas, jotta sain kasvihuoneeseen lisää korkeutta, mutta se on osoittautunut hyväksi myös veden osalta. Kun ulkona sataa ja maa kastuu, siirtyy kosteutta myös kasvihuoneeseen alakautta.

Uusi on ehkä liian iso hevoskalämmitykseen

Olen tässä pohtinutkin, että korjaan siltikin vielä vanhan kasvihuoneen ja pidän sen taimetushuoneena. Korjauksessa laitan valmiiksi taimihyllyt, sekä rimat, että keväällä saa sisäpuolelle tuplahuoneen lämmöneristystä varten. Kaksi kasvihuonetta on hyvä, koska keväällä on usein taimia vielä jäljellä siinä vaiheessa, kun haluaa laittaa jo kurkut ja tomaatit kasvamaan. Taimien jälkeen aion kasvattaa yrtit, esimerkiksi basilikan tuossa pienessä kasvihuoneessa.

Säkeissä savista kivennäismaata.

Kasvualustan rakentaminen käynnissä

Kasvihuoneen pohjaa varten kaivoimme hurjat määrät maata. Päällä oli ensin itse tehtyä kompostimultaa ja pohjalla sitten hyvin savipitoista kivennäismaata. Olin kauhuissani, että mitä ihmettä teen tuolle savimaalle, jota oli valtavat säkit täynnä. Yllättävää kyllä, sokkelin ulkopuolella laitettujen eristelevyjen ja patolevyjen jälkeen kuopan täyttämiseen menikin aika paljon maata. Säkeissä maa oli ilmeisesti melko löyhästi pakkautunutta ja sokkelin viereen maa tiivistettiin hyvin. Nyt kaiken lopun taidan saada laitettua takaisin kasvihuoneeseen. En tietenkään halua kasvattaa mitään savisessa kivennäismaassa, joka on aivan liian raskasta ja tiivistä sellaisenaan. Sitä pitää parantaa hurjasti.

Miten parannan savisen kivennäismaan?

Laitoin alueemme Fb-ryhmään jälleen uuden ilmoituksen: onko sinulla risuja nurkissa, voin noutaa ne haketettavaksi. Nyt jo olen saanut kahdelta asukkaalta viestin, että saa noutaa. Tänään haen peräkärryllä. Lisäksi saan edelleen nurmikonleikkuusilppulahjoituksia. Nyt siis haketan valtavat määrät risuja, sekoitan siihen nurmikkosilppua ja kivennäismaata sekä tyhjennän kaikki muhituskompostit aina suoraan kasvihuonekuoppaan. Tällä tavoin saan lisättyä maan orgaanisen aineksen pitoisuutta. Osa massasta on valmiiksi maatunutta ja osaa alkaa maatua, eli mikrobitoiminta pysyy vilkkaana hyvin kauan. Istutan myös lieroja maahan, niin hajotustoiminta jatkuu varmasti pitkälle tammikuuhun, ennen kuin maa on liian kylmää. Päälle laitan nimittäin moninkertaisen hallaharson pitämään maata lämpimänä. Maasta alapuolelta nouseva lämpö lämmittää pitkään.

Miksi näin jykevä sokkeli?

Koska kasvatan maapohjassa, vaihdan maata aina välillä ja sisäpuolelta tulee yhtä lailla maan painetta kuin ulkopuoleltakin. Halusin tukevan sokkelin, jossa kasvihuone pysyy paikallaan ja suorassa, vaikka vähän kaivellaankin maata ja maan korkeus vaihtelee. Sokkeli on lecaharkoista ja suojattu molemmin puolin patolevyillä maan kosketukselta. Sokkelin yläosassa on vielä kosteussulku, ettei sade pääse kastelemaan sokkeli.

Sokkelin rakentaminen oli hauskaa

Meillä ei ollut  mitään aiempaa kokemusta tällaisesta työstä. Meillä oli hauskaa, kun mittailimme ristimittoja kerta toisensa jälkeen, jotta varmasti on kaikki seinät suorassa. Itse opin käyttämään rälläkkää ja apupuutarhuri oppi muuraamaan. Nyt jo suunnittelimme uusille taidolle käyttöä mökille apupuutarhurin puutarhaan.

Lieroja on jo työssä 

Maahan on jäänyt lieroja, vaikka kaivoimme tosi syvälle. Kuopassa on tosi tiukkaan pakkaantunutta maata. Jätimme keskelle nimittäin kasan, kun kaikki säkit olivat täynnä. Nyt se tallottu kovaksi ja lierot ovat kaivaneet tunneleitaan. Pinnalla näkyy kikkareet, kun onkalosta on pitänyt tuoda maata pois. Nämä onkalot ovat tärkeitä maan hyvinvoinnilla. Harmi, että joudumme häiritsemään niitä vielä, sillä tuo keskikumpu sekoitetaan hakkeeseen ja kompostiin.

Lierojen onkaloiden kikkareita.

Kaalitunnelit uudella tavalla tänä vuonna

Harso ei ollut nimittäin hyvä vaihtoehto

Kaaliverkko avuksi

Monena vuonna on ollut ongelmana kaalikoit. Kun niitä tuli ensimmäisen kerran, taisi olla vain yksi sukupolvi, koska vioitusta tuli vain vähän. Sen jälkeen on kesät olleet niille niin suotuisia, että sukupolvia on ehtinyt olla useampia ja sato on mennyt lähes kokonaan pilalle. Tänä vuonna otin härkää sarvista ja selvitin, mitä torjuntakeinoja on kaalikoille. Aika nopeasti tuli selväksi, että paras keino on kaalikoiverkko, joten tilasin jo talvella verkot samassa lähetyksessä, kun tuli amerikanleppäpirkot sisäkasveille. Verkkojen koko on 2m*5m. Tilasin niitä kaksi, vähän kuin kokeilumielessä. En ole koskaan edes pidellyt sellaista verkkoa, joten en tiennyt, millaista materiaalia ne ovat. Aiemmat kokeilut versiot verkkotyyppisistä olivat olleet sellaista löysää materiaalia, joka imi runsaasti vettä sateella ja tämän vuoksi painui märkänä painavana kasvien päälle.

Näiden verkkojen materiaali muistuttaa ennemminkin vahvaa tylliä, jolla voisi kohottaa vaikka hameen helmoja. Verkko ei mene läjään eikä selvästikään ime vettä, sillä materiaali tuntuu samanlaiselta kuin vaikkapa olisi ohuesta kalaverkkosiimasta kudottu tiheä verkko.

Verkosta menee paljon paremmin valo ja ilma läpi, kuin harsosta. Verkko on kuvassa kädessäni kaksinkertaisen.

Tunnelit sähköputkilla

Kävin hakemassa luomupuutarhasta ennakkotilaamani taimet. En edes muistanut enää, mitä kaikkea tilasin, mutta se oli kirkkaana mielessä, että ruusukaalia ja kukkakaalia ainakin tilasin. Kukkakaalia en ole saanut onnistumaan kaalikoiden takia lainkaan ja ruusukaalitkin ovat olleet lähes syötyjä. Nyt päätin ottaa valmiit taimet, kun kerran verkkokin on jo olemassa. Lisäksi ostin aikaista ja tavallista keräkaalia. Kotona olen taimettanut parsakaalit, sillä niissä olen onnistunut aiemminkin. Esikasvatus on helppoa. Parsakaalit tukahtuivat viime vuonna harsotunnelissa valtoimeksi päässeiden maa-artisokkien takia. Harson läpi ei nähnyt kehitystä riittävästi ja sitten mursin häntäluuni, enkä pystynyt enää itse kyykkimään ja katsomaan tilannetta.

Rakentaessani vuosia sitten kasvihuoneeni, käytin siinä muovin tukikaarina näitä seinän sisään sähköjohtojen suojaksi tarkoitettua muoviputkia. Ostin niitä ylimääräisiä, koska halusin laittaa niitä myös kasvimaalle harsoa tukemaan. Ovat olleet nyt noin 7 vuotta jatkuvassa käytössä, eli ovat todella kestäviä, vaikka ovatkin hyvin halpoja.

Tilavasti

Usein sorrun istuttamaan taimia liian tiheään. Kasvatusaluetta on muutenkin liian vähän, niin ei millään meinaa malttaa laittaa riittävän tilavasti, vaikka tiedänkin, että pitäisi. Kasvit saavat paremmin kasvutilaa, ilma pääsee kulkemaan välistä ja auttaa pitämään kasvustoa terveenä, hoitaminen on helpompaa jne. Tänä vuonna päätin olla "mallioppilas" verkkoineni ja istutin harvempaan kuin koskaan. Lämpötila oli tosin liian kuuma istutushommiin. Maan pintakin tuntui kuumalta ja helle oli kuivattanut pintamullan ihan rutikuivaksi. Oli selvää, että taimia pitää kastella tosi paljon heti istutuksen jälkeen. Lopulta kastelin niitä kolmeen otteeseen, sillä muuten märkää kerrosta ei tullut riittävästi. Multa oli tosi kuivaa. Istutuskuoppiin ripottelin hieman rakeista luomuravinnetta, jotta kasvuvoimaa riittää pidempään.

Katetta suojaksi

Harrastan kateviljelyä, eli kasvukaudella ei ole multaa näkyvissä. Kylvöhetkellä multa näkyy, mutta taimettumisen jälkeen laitan katteen, samoin taimien istutuksen jälkeen on kateaika. Joskus, kun katetta on paljon saatavilla, laitan katteen koko alueelle jo keväällä ja siirrän katetta vain syrjään kylvöjä varten. Näin maassa pysyy kevään kosteus paljon pidempään. Nyt on kuitenkin ollut katteesta pulaa ja olen tehnyt muutoksia kasvimaissa, joten maat on ns. uudelleenrakennettuja ja multaa on kaikkialla näkyvissä.

Usein muistutetaan, että kompostin saa lämpenemään nopeasti ruohosilpulla. Tässä lämpötila oli jo yli 30 astetta, vaikka silppu oli ollut säkissä vasta vähän yli tunnin.

Naapurin roska on minulle aarre

En leikkaa koko kesänä nurmikkoa kuin ihan pieneltä alueelta pihasta. Muualla saa kasvaa luonnonkukat. Keväällä en leikkaa edes pihasta, jotta voikukat pysyy kimalaisten saatavilla. Nurmikkosilppukatetta ei siis tule itseltä. Onneksi satuin huomaamaan aamulla, että naapuri leikkasi heidän nurmikkoaan keräävällä ruohonleikkurilla ja näin, kun hän tyhjensi leikkurin säiliötä isoon jätesäkkiin. Riensin kiireesti sanomaan, että voisinko saada sen silpun. No tottahan heidän roskansa sain. Ajoitus oli aivan nappi, sillä sain eilen istuttamille taimille nyt katteen.

Valkosipulit saivat katteen ensimmäisenä. Melkoinen ero mulloksella olevan ja katetun maan välillä. Eikä kyse ole ainoastaan ulkonäöstä, vaan maan lämpötilasta. Multa multa kuumenee auringossa valtavan kuumaksi, mutta lämpötila pysyy vakaana katteen alla.

Katetta riitti myös vähän muuallekin onneksi

Pari päivää aiemmin olin laittanut latva-artisokkia ja inkiväärit avomaalle. Laitoin niillekin katteen, jotta niilläkin kosteus pysyy maassa paremmin, eikä maa kuumenisi liikaa paahteellakaan.

Luomupuutarhasta olin ostanut uusia timjamin taimia, sillä vanhat taimet eivät selvinneet viime talvesta. Timjamien paikalle laitoin ne uudet parsajuurakot, jotta kaikki parsat pääsivät samaan kohopenkkiin. Nyt on oikea parsa/viinirypäle -penkki. Uudeksi timjamipaikaksi tuli latva-artisokkien väliköt, sillä latva-artisokat kasvavat korkeiksi ja timjami pysyy matalana. Kuvaparista näkyy hyvin, miten paljon parempi ympäristö pienelle taimelle on katteiden keskellä, kuin paahtavan kuuman, tumman mullan kaverina.

Saven loistavat ominaisuudet hyödyksi

Leikattu nurmisilppu saattaa kuivuessaan muuttua vettä hylkiväksi. Siitä voi tulla sellainen tiivis patja, josta ei mene sade läpi. Tänä vuonna kokeilen uutta tekniikkaa. Ripottelin hienoa savijauhetta katteen päälle. Se paisuu kastuessaan ja kutistuu kuivuessaan, jolloin ajattelen nurmikkosilppuun raottuvan pienen pieniä rakoja vettä varten. Saas nähr kui käy, kuten porilainen asian toteaa.

Taimet siirretty hevoskan lämpöön

 Patteri alla ja harso päällä

Vaikka piti olla runsaasti kasvatustilaa autotallissa, ei se ihan silleen mennytkään. Hyllyjen korkeus tuli hyvin pian vastaan latva-artisokilla. Lisääkin piti kylvää ja hyllyt tulivat täyteen. En ehtinyt rakentaa uusia valonpidikkeitä, joten siirto oli pakko tehdä, vaikka kevät ei nyt ihan taida edetäkään lähiaikoina.

Hevoskan lämpö on yli 40 astetta, joten patteri on aika kuumana. Taimien päälle laitoin kaksinkertaisen harson tukikaarilla tuettuna, ettei harso paina hentoja taimia. Latva-artisokat pitää kiireen vilkkaa siirtää kyllä isompiin ruukkuihin, mutta en uskaltanut tehdä ruukunvaihdosta ja kasvupaikanvaihdosta samalla kerralla, ettei taimille tule liian isoa muutosstressiä.

Pienet ruukkutomaatit ovat todella pieniä. Olen kyllä lannoittanut niitä, mutta tuntuu, että kasvu on todella hidasta. No, pääasia, että ovat kuitenkin hengissä. Ehtiihän sitä kasvaa vielä ennen kevättä, tällä kevääntulovauhdilla.

Sokerijuurikkaat ovat näemmä todella kestäviä taimia. Tein ensimmäisen kylvön liian aikaisin ja kaiken lisäksi liian tiheäksi hajakylvöksi. Taimet olivat aivan hirmuisen hentoisia ja juuristaan sotkeutuneita. Silti ne selvisivät hengissä ja alkoivat kasvaa vahvoina, vaikka tein koulinnan ihan varmana taimien menettämisestä. Olin jopa niin varma, että tein uusintakylvön, eli nyt sokerijuurikastaimia on paljon.

Persimonin siemen yllätti

 Kylmäkäsittely ohjeen mukaan ja kylvö

Meillä syödään persimoneja todella paljon silloin, kun niiden hinta on kohtuullinen. Kaikki eivät ehkä tiedä, että liian raakana syötynä sen hedelmäliha tarttuu kitalakeen. Toisaalta, en pidä siitä enää sellaisena pehmeän kypsänä, vaan välimuoto on mielestäni paras. Samaa tai ainakin melkein sama on sharon ja kaki. En itse tiedä, kumpi tämä oikeasti oli, sharon ja persimon. Minulle ne ovat ns. samanlaisia.

Hedelmä on lähes aina siemenetön. Tänä keväänä ainakin somen perusteella siemeniä on kuitenkin ollut varsin monessa hedelmässä. Minullakin oli tasan yksi siemen, eli onnistumisen mahdollisuudet eivät olleet kovin suuret, tai ainakaan onnistumisen odotukset eivät olleet kovin korkealla. Joillakin siemen on ollut pullea, minulla lähinnä laiha manteli. Ihan lituskainen siemen ei yleensä ole kehittynyt kunnolla, eikä idä. Tämän yhden siemenen laitoin jääkaappiin kylmäkäsittelyyn ja kylvin ohjeen mukaan. 

Meillä on lattialämmitys vessassa ja laitan usein kylvökset sinne itämään. Lämmin nopeuttaa itämistä. No, varsin usein käy niin, että unohdan rasiat, sillä en näe kaapin alle, jossa kylvökset aina ovat. Niin kävi tälläkin kerralla, kun ei ollut muita samaan aikaan itämässä. Olin siis  unohtanut koko kylvön vessan lattialle kaapin alle. Onneksi selasin postausluonnoksia ja siellä oli muistutus persimonista. Ryntäsin äkkiä katsomaan tilannetta ja voi ihmettä, siemen oli itänyt. Jos en olisi nyt mennyt ottamaan sitä pois, olisin menettänyt taimen. Se oli jo aivan lyyhistymäisillään päällä olevan muovin takia. "Niska" on ihan taitoksissa, mutta eiköhän se oikene nyt kun pääsi valoon.

Laitoin taimen välittömästi olohuoneen ikkunalle ja pituutta tuli pari senttiä tosi nopeasti lisää, vaikka niska onkin vielä koukussa. Ei sitä kasvua kyllä tuosta kuvasta ihan erota.

Kylmäkäsittelyn ohjeen otin netistä persimonin siemeniä myyvän sivuston käsittelyohjeista. Onneksi tämä ohje toimi, kun bataatti-ohje oli väärä. Nyt kun tätä kirjoitusta varten etsin kyseistä ohjetta linkittääkseni siihen, niin en löydä sitä enää. Hämärästi muistan, että olisi ollut Plantagenin sivulla, mutta ehkä se on poistettu, jos ei ole siemeniäkään enää. Onneksi kirjoitin tiedot pakasterasian kanteen. Laitoin siemenen jääkaappiin märkään perliittiin 2.12.2023 ja otin pois 27.1. Ohjeessa oli, että kylmäkäsittely on 6-8 viikkoa. Eli pidin täydet 8 viikkoa.

Wikimediasta  löysin kuvan itse kasvista tai oikeammin puusta. Ei taida ihan tuollainen satomäärä tulla sisäkasvina.

Omasta maasta vai kaupasta?

Kannattaako maksaa?

Kävimme perheen kanssa viherkasviostoksilla. Tiedänhän minä, että tuotteilla ei ole oikeasti oikeaa hintaa, vaan että hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Silti en voi kuin hämmästellä, jos kaikelle näkemälleni löytyy oikeasti kysyntää. 

Ostokoriimme pääsi sellaisia pienissä ruukuissa olevia kasveja, joiden hinta oli 3 kpl 12 eurolla. Ihan kohtuullinen hinta. Olen sitä mieltä, että kasvi kannattaa ostaa mahdollisimman pienenä. Jos ostaa ison, kasvihuoneessa optimaalisilla lannoitevesillä kastellun, kasvin, on hyvin epätodennäköistä, että saa pidettyä kasvin hengissä kotikonstein.

Samaan aikaan kun lapset valitsivat kasveja, kuljeskelin liikettä ympäriinsä ja kohdalle osui vieressä olevat salaatit. En voi oikeasti ymmärtää, että joku ostaa salaatintaimia tuollaisella hinnalla heinäkuussa. Parempia ja halvempia saa lähikaupan heviosastolta. Nekin voi laittaa maahan kasvamaan lisää.

Itse kasvatan talvella kolme satoa per taimi. Ei tule paljoa hintaa tuoreille vihanneksille sillä tavoin talvellakaan. Kesällä sen sijaan ei tosiaankaan kannata maksaa 3,3 euroa per taimi lehtisalaatista. Parempi keino on joko ostaa heviosastolta ruukkutaimi tai kylvää tiheään ja käyttää lehdet minilehtinä, niiden babyleaf-juttujen tapaan, mitä näet kaupoissa pusseittain myytävänä.

Tuoretta satoa saa todella vähällä vaivalla. Luitko, kun laitoin mökillä DIY altakasteluun tavallisen multasäkin. Ei siis mitään valmista kasvusäkkiä, vaan ihan vain multasäkin. Altakastelujärjestelmä sallii pitkät poissaolot helteilläkin. Nyt keräsin loput retiisit. Säkkiin oli helppo kylvää ja koska käytin kylvönauhaa, ei tarvinnut miettiä taimien harvennusta. Nyt sato oli valmista ja maku suurenmoinen. Kuumuus ja kuivuus tekevät kesäretiseistä usein polttavia, puisevia, ei kivoja. Kasvusäkin kosteusolosuhteet ovat tasaiset, eli kuivuus ei voi haitata missään vaiheessa. Yllätyin todella positiivisesti, että kosteudella oli näin suuri merkitys, sillä kasvupaikka oli paahteisella terassilla. Kuumuus ei siis pilannut makua, kun kasvuolosuhteet olivat muutoin kunnossa. Hintaa ei tullut juuri mitään. Multasäkkejä saa 3 kpl kympillä, eli saman verran kuin nuo yllä olevat salaatit. Siemeniä on per pussi niin paljon, että yleensä riittää kahdelle vuodelle yhdestä pussista. eli euron verran voi laskea siemenille. Kaikki muu olikin sitten ns. roskaa, eli vanhoja lautoja, vanha muovilaatikko ja vanhat muoviputket. Suosittelen tekemään vielä tänä kesänä, saat vielä satoa salaatista, retiiseistä ja vaikka mistä. Asetat kasvualustan lämpimään paikkaa, jossa voit myös suojata syksyn ensimmäisiltä kylmiltä eli pidennät kasvukautta. Ja on se sitten valmiina ensi kevään varhaiskylvöä varten.

 

Avomaankurkut hätäapupenkissä voivat hyvin

 Keskeneräinen komposti on ravinteikas

kerros taimien alla. Muistatko, että tein hätäapumaan tyhjennetyn kasvimaan pohjalle, kun taimia jäi jäljelle Tähän kohtaan tulee sitten aikanaan uusi kasvihuone. 

Kaivoin siis kovaan pohjaan vain ison uran, johon tyhjensin keskeneräisen kompostin. Päälle multaa, johon istutin taimet. Komposti pidättää vettä valtavan hyvin ja tämä kohta pysyy märkänä useita päiviä. Taimet ovat myös vahvan vihreitä, juuret saavat ravinteita kompostista. Syksyllä tässä on tosi hyvä maa, kun komposti on maatunut kokonaan.

Kunhan sataa ja nurmikko kasvaa taas, saan tähänkin katteen. Sen jälkeen ei ole enää yhtään kohtaa kasvimaassa ilman katetta. 

Yksi jättikurpitsan taimi on todella hyvässä kasvussa. Ehkä nyt vihdoin onnistumme sen kanssa. Sanotaanhan, että kolmas kerta toden sanoo. Tämän on kolmas kerta ja taimia on tällä kertaa myös kolme.

Purjosipulit istutettu

 ehkä ahtaasti, mutta kuitenkin

Palstoista luopuminen tuo totta kai monia helpotuksia elämään. Viljelykset ovat ihan lähellä, omassa kotipihassa. Voi piipahtaa pikaisesti tekemässä kaikkea kivaa, ei tarvitse pakata autoa, ajaa minnekään, varata eväitä jne. Ehkä melkein ainoa haittapuoli on viljelytilan vähyys. 

Purjosipulit odottivat vielä oikeaan kasvupaikkaan pääsyä. Kunnon paikkoja ei ollut enää tarjolla, joten oli pakko tiivistää. En tiedä, mahtuvatko kasvamaan. Jokusen laitoin kasvihuoneen päätyyn. Tässä ne nyt ovat, pienet, mutta toivottavasti pippuriset. Ylihuomenna saan varmaankin vähän katetta niille.

Onneksi meillä on aivan mahtavat naapurit. Teemme paljon yhteistyötä, autamme toisiamme milloin missäkin asiassa. Luopuessani palstoista eräs naapuri sanoi, että jos piha tulee täyteen, tule heidän pihaan jatkamaan. Nyt piha loppui ja kävin jo neuvottelemassa asiasta. Saan perustaa hernemaan heille. Laitan sinulle sitten kuvia työn touhusta. Tänään päätin, että vähän pitää pensaspapuakin laittaa.

Oravan tuoma yllätys kukkapenkissä

 Mikähän tammi tämä on?

Oravat rakastavat pähkinöitä ja tammenterhoja. Meillä on melko paljon oravia pihapiirissä ja sen välittömässä läheisyydessä. Syksyllä on usein hauska seurata keittiön ikkunasta, kun oravat kaivavat auringonkukan siemeniä maahan ja peittelevät kätkön huolellisesti.

Nyt kuitenkin löytyi kätkettynä jotain muuta kuin auringonkukkia, joita löytyy kyllä nipuissa kasvamassa pihassa vähän siellä sun täällä. Löytyi nimittäin tammi, jonka lehdet ovat eri malliset kuin mitä mökillämme kasvavissa tammissa. Tuomme nimittäin kyllä joskus mökiltä tammenterhoja kaupunkiin oraville, mutta tämä on erilainen ja terhokin oli huomattavasti isompi kuin mökiltä tuodut ovat koskaan.

Aiemmin kirjoitin, että nuoruudessani tammenterhot eivät itäneet, eli tammi ei kyennyt lisääntymään mökillämme luontaisesti, mutta nykyään terhoista kasvaa runsaasti taimia. Niin paljon on ilmasto muuttunut jo minunkin elinaikanani, vaikka en nyt ihan hirmuisen vanha vielä olekaan. Tosin ikä on asennekysymys. Mummuni ei ollut koskaan vanha, vaikka elikin 93 vuotiaaksi.

Oma parsakaali on ihan eri kaali

 Maku on suussa sulavaa myös lapsille

Oletko aina inhonnut parsakaalia? Muistaakseni eräs julkisuuden henkilö totesi virassaan, että hänen ei tarvitse enää syödä parsakaalia. Lausahdus on jäänyt mieleeni, sillä jo silloin harmistuin sen aiheuttamasta mainehaitasta parsakaalille. Kaalilla ja kaalilla voi nimittäin olla hyvinkin isot erot maussa. Kaupasta kun ostaa tuoretta parsakaalia, se on yleensä sellainen "käsivarrenpaksuisen" varren päässä oleva kuivahko kukintomötikkä. Väri on mattainen vihreä. Ei ole pienintäkään häivähdystä tuoreuden viherryksestä. Ei siis kumma, jos makukin on tunkkainen. En voi moittia ketään, joka siitä ei tykkää.

Jos saat maistaa kotipuutarhassa kasvatettua tuoretta parsakaalia, olen aivan varma, että kysyt, onko tosissaan samasta kasviksesta kyse. Maku on kerta kaikkiaan niin erilainen. Meillä kotona kevään ensimmäiset parsakaalit jaetaan hyvin tarkkaan vaa'alla punniten: kaikille saman verran. Kukintoa ei ole pakko edes kypsentää, jos kypsennystä haluaa, riittää hyvin nopea lyhyt kuumennus, sen verran, että saa haluamansa voin sulamaan pinnalle.

Taimet kannattaa malttaa istuttaa riittävän harvaan, sillä leveyttä kasvit vaativat. Yläkuvan kasvi on kasvanut liian lähellä naapuriaan. Ei se tietenkään makua haittaa, mutta kukintojen kokoon kylläkin.

Jos et ole vielä laittanut siemeniä maahan, suosittelen sen tekemistä tai osta valmiita taimia. Verkon tai harson tarve on ilmeinen, jotta kaalien tuholaiset eivät pääse apajille. Yläkuvan lehdissä näkyy vähän nakertamisen jälkiä. Harsossani oli vähän aukkoja, joista tunkeilijat pääsivät taimille.

Lahjarhodo näyttää selvinneen talvesta

Keltainen tai muun värinen

Näillä saatesanoilla sain viime syksynä elämäni ensimmäisen rhododendronin Raimo Oksaselta ("omena oksanen" eli omenalajikeasiantuntijalta). Olin Alasatakunnan viherpeukaloiden kanssa retkellä Uudessakaupungissa tutustumassa Klaus Peurlan biohiilen polttamiseen ja käyttökokemuksiin. Kuvasin retkellä ja sain "palkkioksi" rhodon.

Kevätaurinko on saavuttanut myös pienen rhodoni, joten kiireen vilkkaa sekin piti suojata kevään paahteelta. Syksyllä en voinut laittaa sitä vielä maahan, koska sopivaa paikkaa ei ollut. Nyt keväällä se pääsee ihan oikeaan kasvupaikkaansa. Kun oikein tarkkaan katsoo, näkee, että kärkisilmu haluaisi jo heräillä kevääseen. 

Mitkä ovat edullisia ratkaisuja kotipuutarhassa?

Ei sen tarvitse olla kallista!

Maaliskuun yhteiskirjoitus, jota luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-Blogin Heikki (lisätietoa sarjasta https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/) kertoo penninvenytyksestä, kierrätys- ja sääntövinkeistä. Blogin lopussa on linkit muiden bloggaajien maaliskuun kirjoituksiin.

Minun puutarhailuideologiani

Mikä tahansa harrastus voi olla kallista, jos sen haluaa kalliisti tehdä. Kivijalkakaupat ja netti ovat täynnä mitä ihmeellisempiä tavaroita ja palveluita. Valinta on sinun! Haluatko ostaa kaiken valmiina, joka vuosi uutena ja kaikki hienoudet ja uutuudet kokeillen vai haluatko käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia tai huokeasti hankittavia tarvikkeita?

Itse kuulun siihen porukkaan, joka varastoi kaiken mahdollisen ns. vastaisen varalle. Tottahan se tarkoittaa ylitsepursuavan täysiä varastoja ja ajoittaista sekamelskaa, kuten tv-sarjasta tuttu Tanskalainen maajussikin asian toteaa. Tavoitteenani ei ole ainoastaan kustannusten hillitseminen, vaan kulutuksen vähentäminen ja sitä kautta ympäristövaikutusten minimoiminen. Jos jokin tavara on jo kertaalleen valmistettu, sitä kannattaa käyttää niin pitkään kuin mahdollista. Uuden valmistamiseen tarvitaan aina materiaaleja, energiaa ja kuljettamisia ja samalla pitää ratkaista vanhan tavaran jälkikäsittely. Muoviin en ole tehnyt mitään kategorista kieltoa, sillä monen tutkimuksen mukaan oikein käytettynä ja oikein hoidettuna myös jätteenkäsittely, muovin hyödyt ovat kiistattomat ja moninkertaiset kustannuksiin nähden.

Tämänkertainen yhteiskirjoitus on tavallaan läpileikkaus blogistani. Keräsin tähän monenlaista asiaa, joihin liittyen voit lukea uusia kokemuksia ja kokeiluja kasvukauden aikanakin. Seuraavien kuukausien yhteiskirjoituksissa on kompostoinnista ja kasvihuoneesta omat osionsa, siksi niitä ei käsitellä tässä kirjoituksessa, vaikka kompostointi on todella lähellä sydäntäni ja puutarhurointini kulmakivi.

Omat taimet siemenistä

Styrox-laatikoihin laitetut esikasvatukset ovat lämpimässä, "palavan" eli kuumenneen hevoskan päällä, muovilla ja harsolla suojattuina. Kasvustojen lämpötilaa seuraan kotoa sisältä langattoman lämpömittarin avulla. Kasvukausi pitenee  huomattavasti ja taimista kehittyy vantteria. Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa pitkänkään kasvukauden vaativia taimia valmiina. Muutama vuosi sitten kevät näytti alkaneen varhain maaliskuussa ja laitoin taimet jo alkukuusta kausariin. Olin poissa kotoa viikon, jonka aikana pakkanen tippui ulkona -12 asteeseen moneksi päiväksi. Taimet eivät jäätyneet tuplaharson alla, eli hevoskan lämpövoima riitti! Tästä lämmityksestä ja kasvihuoneesta on tarkemmin toukokuun yhteiskirjoituksessa.

Kasteluvesi talteen taivaalta

Kastelun hoidan keräämällä sadevedet tarkasti talteen. Käytössäni on yksi kuutiotankki eli 1000 litran säiliö, sekä suuria saaveja, joiden yhteenlaskettu tilavuus on toiset 1000 litraa. Monen vuoden kokemuksella olen todennut, että kevään sateiden talteenotto on ensiarvoisen tärkeää, sillä niiden jälkeen tulee aina kuivakausi juuri siihen aikaan, kun kylvetyt siemenet ja uudet taimet tarvitsevat vettä. Tämän vuoksi olen hankkimassa vielä toista kuutiotankkia.

Lierot ja muut maaperäeläimet suojaan pakkaselta

Talveksi suojaan kasvimaat joko naapurien lahjoittamilla räsymatoilla tai oljilla. Palstalla käytän myös ihan pressua, jotta saan enemmän aikaa kevätkylvöihin eikä maa pääse kuivumaan ja rikkaruohot kasvamaan. Räsymattojen materiaaleissa on nykyään todella paljon keinokuituja, joten loimilankojen haperruttua kerään kuteet pois sekaroskikseen. Joskus matto ei kestä kuin yhden talvi-kevät- kauden. Maton alle kerään lieroille paljon syötävää, esimerkiksi haravoituja lehtiä, vähän maatunutta oksasilppua tai olkia. Katteen alla lämpö pysyy korkeampana pitkälle syksyyn ja lieroilla on enemmän aikaa möyhentää maata puolestani seuraavaa kasvukautta varten.

Kasvukaudella harrastan kateviljelyä, jossa katteena on muun muassa ruohosilppua, jota saa keräävällä ruohonleikkurilla. Niitä saa ostettua käytettynä hyvin halvalla esimerkiksi kierrätyskeskuksesta. Ehdottomasti suosikkikatteeni on kuitenkin merilevämörskä, mutta sitä ei tietenkään ole kaikilla yhtä helposti saatavilla kuin meillä merenrannikon lähellä asuvilla. Mörskän keräämisessäkin pitää muistaa, että luvatta ei toisen maalta kerätä ja että tarhakäärmeet tarvitsevat leväkasoja pesimiseen. Kate auttaa myös maaperäeliöitä pysymään elinvoimaisia, eliöt kuohkeuttavat maata ja tehostavat ravinteiden kierrätystä.

Talven aikana valmistunutta kompostimultaa laitan myös marjapensaiden juurille keväällä sekä uusien taimien istutusvaiheessa. Kompostia ei koskaan ole edes riittävästi, saati liikaa. Kompostoinnista on tarkemmin huhtikuun yhteiskirjoituksessa.

Merilevämörskän suojassa porkkanat ja sipulit kasvavat rikkaruohoitta ja maa pysyy kosteana kuivienkin kausien aikana. Merilevä imee yön kosteuden itseensä pesusienen tavoin ja luovuttaa sen maahan kasvien käyttöön.

Jonkun mielestä voi näyttää välillä rumalta, kun mörskää on pienten taimien ympärillä runsaasti, mutta itselleni käytännöllisyys ohittaa kauneusvaatimukset, ja toisaalta, kauneus on katsojan silmissä.

Tässä on merilevämörskää odottamassa levitystä pressun päällä. Takana kuvassa näkyvät alkukevään raparperit, jotka ensisijaisesti toimivat tuulensuojina.

Kohopenkin sisään voi piilottaa kaikenlaista puutarhamörskää

ja sisusten maatumista odottaessa voi kummussa kasvattaa vaikka kurpitsoja.

Viherkesanto ja viljelykierto

auttavat ylläpitämään maan kasvukuntoa, suojaamaan maan rakennetta sadepisaroiden iskuilta ja tuulen tuiverrukselta, keräämään typensitojilla typpeä ilmasta maahan ihan ilmaiseksi, suojaamaan maata ravinteiden epätasapainoiselta käytöltä ja maaperälevinteisten kasvitautien leviämiseltä.

Kaatosateetkin talteen lappo-menetelmällä vaivatta

Jotta kaatosateella ei tarvitse miettiä tynnyrin täyttymistä ja ylivuotoa, käytän lappo-menetelmää, jossa edellisen tynnyrin vedenpinnan noustessa korkeammalle kuin seuraavan tynnyrin, alkaa letkua pitkin vesi virrata seuraavaan tynnyriin automaattisesti.

Muiden omavaraistelelevien kirjoituksiin pääset näistä linkeistä. Blogit on kivasti ryhmitelty kasvuvyöhykkeittäin, jotta sinun on helppo verrata vaikka oman puutarhasi mahdollisuuksia muiden toteuttamiin ideoihin. 

Maaliskuu

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html

Sateenkaaria ja serpettiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html

Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/

Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2021/

Majalevo https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=704

Vyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila (klikkaa nimestä)

Puutteela https://puutteela.com/?p=679

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/