Vedellä on suuri ominaislämpökapasiteetti... eli siis?
Vesi on meille kaikille hyvin tuttu, mutta tunnetko veden oikeasti?
Vesimolekyyli on pieni ja kevyt ja hyvin nopealiikkeinen. Se koostuu yhdestä happiatomista ja kahdesta vetyatomista. Tuttu kuva koulusta, varmaankin.
Vesimolekyylissä on elektronit (atomin osia) ovat vähän epätasaisesti jakaantuneena, mikä aiheuttaa sille samanlaista ominaisuutta kuin mitä on magneetilla. Toisessa puolessa on miinusta (kuvassa punainen happiatomi ja toisessa plussaa (kuvassa siniset vetyatomit), eli kuten magneetit tarttuvat toisiinsa, samoin tekevät vesiatomit. Toisen atomin miinuspää ottaa toisen atomin plussasta kiinni ja ne pitävätkin muuten aika tiukasti toisistaan kiinni. Tämä liittyy siihen kapillaari-ilmiöön, josta vähän kirjoittelin jo aiemmin, ja kohta tulee lisää savimaan problematiikassa.
Entä se sadetus-juttu?
No, on vesimolekyylissä muutakin kuin tuo miinus-plussa -juttu. Vesi vaatii paljon energiaa, että sen saa kiehumaan tai toisaalta yleensäkin lämmitettyä. Sillä on siis suuri ominaislämpökapasiteetti. Sama vaikutus on toisinpäin, jäätyminen vapauttaa energiaa, siis sitä energiaa, jota on tarvittu alun perin lämmitykseen.
Mitä tekemistä energialla on nyt sitten sadetuksen kanssa? Se, että jos ilmassa alkaa halla uhitella ja sadetat kasvustojasi hennolla sumulla, pienet sadepisarat alkavat jäätyä kasvisi lähellä ja samalla luovuttavat lämpöä, jota kasvisi tarvitsevat hallaa vastaan. Veden kanssa ei saa silti olla ylenpalttinen, jotta jää ja liika kosteus eivät ala omalta osaltaan tekemään vaurioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun kävit blogissani, kerro mitä ajatuksia se herätti sinulla