Miten sadetus suojaa hallavaurioilta?

Vedellä on suuri ominaislämpökapasiteetti... eli siis?

Vesi on meille kaikille hyvin tuttu, mutta tunnetko veden oikeasti?

Vesimolekyyli on pieni ja kevyt ja hyvin nopealiikkeinen. Se koostuu yhdestä happiatomista ja kahdesta vetyatomista. Tuttu kuva koulusta, varmaankin.

Vesimolekyylissä on elektronit (atomin osia) ovat vähän epätasaisesti jakaantuneena, mikä aiheuttaa sille samanlaista ominaisuutta kuin mitä on magneetilla. Toisessa puolessa on miinusta (kuvassa punainen happiatomi ja toisessa plussaa (kuvassa siniset vetyatomit), eli kuten magneetit tarttuvat toisiinsa, samoin tekevät vesiatomit. Toisen atomin miinuspää ottaa toisen atomin plussasta kiinni ja ne pitävätkin muuten aika tiukasti toisistaan kiinni. Tämä liittyy siihen kapillaari-ilmiöön, josta vähän kirjoittelin jo aiemmin, ja kohta tulee lisää savimaan problematiikassa.

Entä se sadetus-juttu?

No, on vesimolekyylissä muutakin kuin tuo miinus-plussa -juttu. Vesi vaatii paljon energiaa, että sen saa kiehumaan tai toisaalta yleensäkin lämmitettyä. Sillä on siis suuri ominaislämpökapasiteetti. Sama vaikutus on toisinpäin, jäätyminen vapauttaa energiaa, siis sitä energiaa, jota on tarvittu alun perin lämmitykseen. 

Mitä tekemistä energialla on nyt sitten sadetuksen kanssa? Se, että jos ilmassa alkaa halla uhitella ja sadetat kasvustojasi hennolla sumulla, pienet sadepisarat alkavat jäätyä kasvisi lähellä ja samalla luovuttavat lämpöä, jota kasvisi tarvitsevat hallaa vastaan. Veden kanssa ei saa silti olla ylenpalttinen, jotta jää ja liika kosteus eivät ala omalta osaltaan tekemään vaurioita.

Syksyllä valmisteltavaa

Jos pihassasi tulee näin syksyisin kaikenlaista nurmikkotuprasta, oksia, lehtiä, kukkienperkuita, tai mitä tahansa kasviperäistä niin paljon, ettet keksi mihin laittaisit ne.

Tässä on yksi idea. Itselläni tuli mustikkapensaiden istutuskuopista paljon nurmikkotupraita. Kokosin ne tällaiseksi pitkäksi makkaraksi ja laitoin päälle kerroksen kompostia. Kaikkien päälle vielä tuli runsaasti olkia ja talveksi laitoin makkaran muovin alle piiloon.

Tämä kuva on keväältä. Penkki on heti valmis käyttöön maan lämmettyä muutenkin kylvökuntoon. Tein vain pienet kolot ja laitoin kesäkurpitsan ja tavallisen kurpitsan taimet kasvamaan. Satoa tuli valtaisasti ilman kastelua, vaikka kesä oli kuiva. Keossa oli niin paljon massaa keräämässä vettä syksyn sateissa ennen muovin laittoa, että vesi riitti hyvin kasveillekin. Olki piti pinnan viileänä kesähelteelläkin ja vähensi veden haihtumista huomattavasti.

Näitä tällaisia tuli. Eivät ole niitä sisältätyhjiä, vaan ihan vielä täyttä tavaraa. Kaikkea ei ehdi mitenkään käyttää syksyllä, joten pilkoin ne kuutioiksi ja pakastin. Tosi käteviä laittaa suoraan pakkasesta kastikkeeseen. Sama menetelmä toimii purjosipulilla ja tavallisella sipulilla.